Monissa sotahistoriakirjoissa kerrotaan, että sotamies joi kokoluokkaa kolme litraa olutta päivässä. Allekirjoittanutta ihmetytti tuo määrä aikoinaan, kunnes oppi tiettyjä asioita. Ensinnäkin tuo olut, jota aikoinaan on juotettu on ollu miedompaa kuin nykyinen keskiolut. Riittävän mietoa siis, että juomasta on myös saanut vettä kroppaan, eikä alkoholimäärä ole riittävä poistamaan kaikkea saatua nestettä. Tämä on tärkeää, koska olut on ollut terveellisempää juotavaa kuin vesi, joka usein lienee ollut likaista ja erilaisten pieneliöiden, bakteerien ja muiden saastuttamaa.
Asia, jota en koskaan kuitenkaan tullut ajatelleeksi on se, että etanoli sisältää varsin paljon energiaa. Wikipedia kertoo että etanoli sisältää 7kcal per gramma, eli lähes yhtä paljon kuin rasva (9kcal). Jos oluen etanolipitoisuus on ollut jotain väliltä 1-3%, niin kolme litraa sisältäisi etanolia arviolta 30-90 grammaa, mikä tarkoittaisi energiasisällöksi 210-630kcal. Ei mikään ihan pieni määrä energiaa varsinkin ottaen huomioon, että perussotilaat ovat joutuneet tulemaan toimeen varsin pienellä energiamäärällä marsseilla ja sotatilanteessa. [Kun en alalla ole, jos prosentit pitäisi laskea tilavuusprosentteina, etanolin paino on jonkin verran pienempi ja samoin siitä saatu energiamäärä.]
Olut on siis ollut muinaisten sotilaiden hyvin säilyvä energiajuoma, joka imeytyy nopeasti ja on antanut lihaksille sen pienen lisämäärän energiaa, joka on voinut olla ratkaiseva tekijä voiton ja tappion välillä.
Artificial Intelligence in the Knowledge Economy
58 minuuttia sitten
6 kommenttia:
Eipä unohdeta, että jonkinlaista nestettä myös piti nauttia melkoisia määriä jo siksi että ruoka tyypillisesti oli hirvittävän suolaista (säilömisen takia).
Enta myohemmilla ajoilla, eikos merimiehet saaneet huomattavan maaran rommia tms, jonka haittavaikutukset ovat lienee olleet jo suuremmat kuin hyoty? Ellei lasketa mukaan tietynlaista moraalinnostattamista...?
mb
Merimiesten rommi oli varsin tujakkaa tavaraa ja sitä juotiin runsaanlaisesti, eikä alkoholimyrkytyksiin kuoleminenkaan käsittääkseni ollut järin harvinaista... Sailorit suhtautuivat annoksiinsa jonkinlaisena saavutettuna etuna, josta ei voinut tinkiä, muuten noustiin kapinaan.
(Vedellä ja sitruunamehullahan sitä pääasiassa tosin jatkettiin ennen juottamista. Tämä olikin kätevä konsti saada keripukin torjumiseksi riittävä määrä C-vitamiinia edes jotenkin miesten kurkusta alas.)
Paula, hyvä muistutus. Rommin kohdalla toki omana tekijänään lienee ollut alkoholin addiktoiva vaikutus, mutta merelläkin energiaa kuluu älyttömästi, eikä merimiesten päivittäinen energiansaanti ollut mitenkään erityisen loistava.
Tässä erilaisten ruoka-ainesten energiatiheyslukuja (per gramma). Kuten huomaatte, etanolissa on enemmän energiaa kuin hiilihydraateissa, tai proteiineissa. Vain rasva voittaa sen energiatiheydessä.
ruoka-aines
rasva 9kcal 37kJ
etanoli 7kcal 29kJ
proteiinit 4kcal 17kJ
hiilihydraatit 4kcal 17kJ
Toki rommi on saattanut silti olla kokonaishaitallinen sotilaille. Humalan vaikutus mieleenhän on ensisijaisesti turruttava (ja ajattelua hidastava), mikä on myös voinut tehdä omalla tavallaan sodan hirveyksistä selviämisen helpommaksi. Tämä kai noudattelee enemmän sitä perinteistä linjaa, jossa on alkoholisoitunut entinen pyssysankari villissä lännessä, ja niin pois päin.
Mielenkiintoista muuten tämä (ehkä asiallisemman näköinen lähde, alkuperäistä en nyt löydä): Intiassa väitetään todetun, että oluessa on vähemmän kaloreita kuin maidossa (peräti rasvattomassa?) tai omenamehussa. Rasvaa tai kolesterolia siinä ei ole laisinkaan...
Vaikka en olekkaan suuri oluen kuluttaja, oli tama aihe kommenteineen oikein kiva. Olutta tietaakseni kutsutaan Saksassa yleisesti nesteleivaksi. Rommiannokset sailyivat merimiesten oikeutena Englannin merivoimissa aivan viimeaikoihin saakka.
Lähetä kommentti