On ikävä toisen ihmisen läsnäoloa. Ei kenenkä tahansa toisen, vaan sellaisen rakkaan ihmisen, jonka lähellä olisi hyvä olla. Karnivaali- ja juhlatunnelma tuo minussa tuon helposti esiin ja tänään vietin koko päivän töitä tehden laskiaisjuhlallisuuksissa - aamu kymmenestä ilta kymmeneen. Nyt kotona olo alkaa helpottamaan. Äänekäs valitus kavereille ircissä ja viskilasillinen tekee ihmeitä, samoin makaaminen apaattisena sängyssä.
Tänään törmäsin itselleni täydellisen vieraaseen osaan amerikkalaista kulttuuria. Mardi Gras -juhlinnassa yksi pitkäaikainen tapa on se, että naiset vilauttelevat rintojaan. Ja miehet huutavat yksin, tai porukassa naisille "Show your boobs! Show your boobs!" Itse en osaa kuvitella itseäni huutamassa täysin vieraalle naiselle moista. Ymmärrän kyllä, että se on paikallista kulttuuria ja vaikutti siltä, että naiset ja miehet, jotka tähän rituaaliin osallistuvat, nauttivat siitä. Silti en mitenkään kykene kuvittelemaan osallistuvani moiseen. Se vain jotenkin tuntuu...pahalta.
Nyt jäljellä illan yksinäisyydestä on sellainen melkeinpä mukava tyhjä olo ja kaverin varoittelu ircissä siitä, että kannattaa pitää varansa, ettei viski rupea maistumaan liian hyvältä. Totta puhut kuomakaimaseni. Se on asia, jossa kannattaa pitää varansa. Huomisaamuna on edessä lenkille lähtö kämppiksen kanssa ja ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, ettei millään jaksaisi. Ehkäpä aamulla jaksaa ja kiinnostaa jo paremmin ja enemmän.
The show so far, DOGE edition
7 tuntia sitten
2 kommenttia:
Onko nakynyt tanaan yhtaan tuhkaotsaisia ihmisia? Tama 'ash wednesday' oli minulle ennestaan tuntematon kasite, mutta ainakin taalla Ompussa nakyy olevan tarpeeksi katolilaisia, jotka piirtavat suttuisen tuhkaristin kalloon. Taalla ei nay ollenkaan rintoja vilauttelevia naisia, toisaalta, se liittynee etelaisempiin ilmanaloihin! :(
Tsemppia lenkille, ja olkoon viski hyvaa muttei liian maittavaa. Ainakin viskit ovat halvempai taallapain kuin Suomessa, sikali helppo pitaa pullo pari kotona...
Joo, lenkki ei ollut ollenkaan maittava. Jos ei olisi ollut kämppistä, jolle ei halua sanoa ei, niin tuskin olisin tänään lenkille lähtenyt. Nyt jälkikäteen on kuitenkin paljon parempi olo.
Tuhkaa en ole tänään vielä nähnyt, mutten ole kyllä lenkin lisäksi kotoa kauheasti poistunut. Tänään kun on "tee-töitä-kotoa" -päivä.
Viskinä mulla on kyllä ihan Heathrowlta ostettu pullo Lagavulin Distillers edition (16 year old double wood matured). Paras viski, johon eläessäni olen törmännyt.
Onneksi ikää on jo sen verran, että kun on väsy ja harmittaa, niin tietää ettei se kestä yleensä yhtä iltaa pidempään. Ei tartte painua murheen alhon laaksoon, tai sitten voi painua sinne ihan täysillä ja nousta aamulla uutena miehenä ylös.
Lähetä kommentti