tiistaina, huhtikuuta 07, 2009

Siirto uuteen osoitteeseen. Poliittinen blogini on siirtynyt osoitteeseen http://mikkosarela.blogspot.com. Yksityinen bloginihan on jo pitkään ollut Livejournalissa.

perjantaina, huhtikuuta 03, 2009

maanantaina, maaliskuuta 23, 2009

Miksi puolustaa sananvapautta?

Neil Gaiman kirjoittaa aiheesta. Hauskana yksityiskohtana seuraava pätkä: "The first time I ever came close actually to sending a publisher to prison for something I had written was about 1986 or 1987, for Knockabout's Outrageous Tales From The Old Testament: I'd retold a story from the Book of Judges that contained a rape and murder, and this was held to have contravened a Swedish law depicting images of violence against women. The case was only won when the defense pointed out that the words were from the King James version of the bible, and that the images were a fair representation thereof..."

perjantaina, maaliskuuta 13, 2009

Kuten The Economistkin toteaa, tärkein syy huumesodan lopettamiseen ei ole se, että länsimaissa asiat olisivat sen jälkeen paremmin. Tärkein syy on humanitäärinen, eli se että huumesota aiheuttaa korruptiota, kaataa hallituksia ja tuhoaa yhteiskuntia köyhissä maissa.

Suomen pitäisi olla mukana vähentämässä huumekuninkaiden valtaa maailmalla huumesodan lakkauttamisella. Samalla huumesodasta vapautuvat resurssit voitaisiin siirtää aktiiviseen päihdepolitiikkaan, jolla autetaan koukkuun joutuneita.

sunnuntaina, maaliskuuta 08, 2009

Eläkeiän nosto

Hallitus nostaa eläkeiän rajaa 65-vuoteen, mikä on nostattanut suuren myrskyn kansalaisten keskuudessa. Iäkkäiden suuttumuksen ymmärrän, mutten nuorempien. Todellisuudessa nykyinen eläkejärjestelmä on pyramidijärjestelmä, jossa me pienet ikäluokat, eli nykyiset 20-40 -vuotiaat, joudumme maksamaan suurten ikäluokkien eläkkeet. Vastaavassa tilanteessa suuret ikäluokat maksoivat omien vanhempiensa eläkkeet tilanteessa, jossa maksajia suhteessa iäkkäihin oli paljon enemmän ja eläkeläisten elinikä huomattavasti lyhempi. Eläkeiän nosto korjaa tätä sukupolvien välistä epäsuhtaa, jossa me nuoremmat kuitenkin joudumme maksumiehiksi.

Historiallisena triviana. Eläkeikä 65-vuotta oli Bismarckin päättämä eläkeikä 1800-luvulla ja syynä tähän oli se, että keskimääräinen elinikä tuolloin Bismarckin Preussissa oli 65-vuotta.

Vasemmiston mediakampanjaa ei voi kuin kehua. He onnistuvat saamaan pisteet siitä, kun vanhat ja varakkaat riistävät nuoria ja köyhiä. Hyvä vasemmisto!

lauantaina, maaliskuuta 07, 2009

Haluaisin ymmärtää avoimien ohjelmistojen ja avoimien ohjelmistorajapintojen merkitystä paremmin erityisesti julkisen hallinnon käytössä. Mitä kaikkea voitaisiin tehdä, jos terveydenhuollon järjestelmät olisivat avointa lähdekoodia? Kuinka paljon toimivammat jälkimarkkinat tuollaisien järjestelmien muokkaamiselle uusiin vaatimuksiin olisi? Ja helpottaisiko tämä terveydenhuollossa olevaa tuhansien keskenään toimimattomien järjestelmien vyyhtiä?

Entäpä vaikka kaavoitus: jos kunnan kaavat olisivat avoimessa järjestelmässä, joka muistuttaisi wikin ja google mapsin yhdistelmää ja josta olisi nähtävissä kaavojen muutosajatukset ja joissa kuntalaiset voisivat ehdottaa muutoksia. Voitaisiinko tällaisella järjestelmällä tehdä kaavoituksesta läpinäkyvämpää, asukkaiden osallistumista edistää myös positiivisessa mielessä; nykyäänhän asukkaiden tehtäväksi jää pelkkä vastustaminen sillä selkeitä vaikutuskanavia äänestämisen lisäksi ehdotusten tekemiseen ei ole.

Ehdotuksia, mielipiteitä, kommentteja? Tilastoja tai tutkittua tietoa? Sana on vapaa.

Kopioiminen ja varkaus

Tämä kuva selittää hyvin eron perinteisen varkauden ja kopioimisen välillä.



Riippumatta siitä halutaanko kopioiminen kriminalisoida tai laillistaa, kopioiminen on eri asia kuin varastaminen.

Lex Nokia

Lex Nokia sitten hyväksyttiin muutama päivä sitten. Lainsäädäntöprosessi oli mielenkiintoinen ja kertoo muutaman olennaisen asian nykyisestä edustuksellisesta demokratiastamme.

Vihreät keskikokoisena puolueena joutuu valitsemaan sen, mihin asioihin vaikuttavat. Taustastaan johtuen ympäristöasiat ovat vihreille se tärkein asia (riippumatta siitä onko heidän kantansa ympäristöasioissa oikea vai väärä). Erityisesti Vuotos ja Kollaja ovat sellaisia, että mikään poliittinen kilohinta ei ole liian suuri, jos vaihtoehtona on se, että Vuotos ja Kollaja rakennetaan. Vihreiden poliittinen painoarvo siis ei riitä sekä kansalaisoikeuksian ja ympäristöasioiden ajamiseen. Kun nämä joutuvat vastakkain, kansalaisoikeudet häviävät. Joka kerta.

Jos Vihreät olisivat 15-20 prosentin puolue, 35-50 kansanedustajalla tilanne olisi erilainen. Mutta eivät ole. Eivätkä nykyisellä politiikallaan tule olemaankaan. Kansalaisoikeuksia ja demokratian perustaa tärkeinä pitävä ei löydä Vihreistä sitä puoluetta, joka ajaisi hänen asiaansa. Vihreillä olisi mahdollisuus ottaa kansalaisten perusoikeudet siipensä alle ja kasvaa aikaa myöten tuohon 15-20 prosentin kokoon. Mutta kasvun hintana olisi poliittisen painoarvon pienentyminen seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Eikä kasvu edes olisi varmaa, äänestäjät ja aktiivit saattaisivat kyllästyä puolueeseen, joka ei saa tavoitteitaan läpi. Nykyinen vaihtoehto on se helppo ja varma. Kerätään ympäristöpuolella se hyöty, joka poliittisesta voimasta on saatavissa ja toivotaan parasta kansalaisoikeuksien kohdalla (ja toivotaan, että vaikka ei niiden hyväksi mitään tehdäkään, niin voidaan silti kerätä aiheesta huolestuneet äänestäjät). Poliittisesti viisasta, luultavasti.

Sama analyysi muuten koskee kaikkia muitakin pieniä ja keskikokoisia puolueita, joille kansalaisoikeudet eivät ole asia numero yksi.

Jos kansalaisoikeudet (yksityisyys, sananvapaus, syyttömyysolettama, yms.) ovat tärkeitä ja uskoo, että nykykehitys uhkaa demokratiamme perustaa, on vaihtoehtoja siis vain kaksi. Joko vakuuttaa joku kolmesta suuresta puolueesta, että tähän pitää panostaa, tai perustaa uusi puolue. 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen on mielestäni osoittanut erinomaisesti sen, ettei suuria puolueita voi tästä vakuuttaa.

Siispä ainoaksi vaihtoehdoksi jää uusi puolue.
Kehitysmaiden hallitusten tulisi olla tilivelvollisia kansalaisilleen ei kehitysapujärjestöille sanoo palkintoja voittanut Ugandalainen journalisti Andrew Mwenda (video).