Katselemme kämppiksen kanssa Vaaleanpunaista Pantteria. En ole koskaan jostain syystä pitänyt kyseisestä piirretystä, enkä siis myöskään alkuteksteistä elokuvassa, jota par'aikaa katselemme. Kävin katsomassa sen uuden version muutama päivä sitten teatterissa. Se oli jopa ihan mukava ja viihdyttävä ja muistin, että on eroa Vaaleanpunaisen Pantterin huumorilla ja Mr. Bean huumorilla. Jälkimmäistä näyttelijää en ole koskaan voinut sietää, missään hänen tuotoksissaan; erityisesti Mr. Beanissä. Se elokuva, jota katsomme on siis toki aito ja alkuperäinen siltä ajalta, kun vielä tehtiin elokuvia, joissa on Juoni. Miten on mahdollista, että joskus taannoin pidempiä leikkauksia käyttäen saatiin aikaan elokuvia, joissa oli paljon enemmän juonta. Tai ehkäpä se johtuukin juuri siitä.
Pitäisiköhän niitä vanhoja kulta-ajan elokuvia katsella enemmänkin.
Päivitys. Katsoin juuri Vaaleanpunaisen Pantterin loppuun, eikä voi kuin todeta, että siihen verrattuna uusio versio on aikamoista roskaa.
The show so far, DOGE edition
6 tuntia sitten
3 kommenttia:
En ole mikään Mr. Bean -friikki sinänsä, mutta katsoisin sitä mielelläni jolleivät hartiani menisi aina ihan jumiin nauramisesta. (Omituinen ilmiö, mutta niin siinä käy...)
Näin sen uuden pantterielokuvan mainoksen muistaakseni Narnia-leffan yhteydessä. Pitäisikin katsoa se vanha. Elokuvasivistyksessäni on aukkoja.
Se vanha, oikea, Vaaleanpunainen pantteri on hieno leffa. Siitä on todella kauan (yli 20 vuotta) kun sen näin.
Mr. Bean -sketsit ovat hauskoja, mutta välillä minulle tulee sairas olo: ihan kuin nauraisi (julkisesti) kehitysvammaisen mokailulle. Silloin en enää kykene niitä katsomaan.
Terkkuja Toulousesta. +12 astetta ja märkää 81% (ei sada tällä hetkellä).
Joo, vaaleanpunainen pantteri on ihan loistava elokuva. Aika vähän siitä muisti, kun taitaa olla 20-vuotta edellisestä katselukerrasta. Päihittää nämä modernit hapatukset mennen tullen.
Lähetä kommentti