lauantaina, maaliskuuta 25, 2006

AY liike ihmettelee työntekijäkatoa

Nuoret eivät ole halukkaita liittymään ammattiliittoihin kertoo Hesari. AY-liike on huolissaan jäsenmäärän laskusta ja erityisesti siitä, että nuoria ihmisiä on vaikea saada liikkeen jäseniksi. Sammakko kertoo AKT:n bussilakosta, jossa ammattiyhdistysaktiivit lakkoilivat estääkseen esimerkiksi nuoria opiskelijoita, tai vanhempia eläkepäiviään lähestyviä tekemästä osa-aikatyötä omalla alallaan.

AY-liikkeen ongelma on se, että vanhemmat työntekijät haluavat muutosturvaa (Sammakon artikkeli aiheesta täällä). Varmasti nuoremmatkin ihmiset haluavat turvatun työpaikan, mutta vielä tärkeämpää on saada edes jokin työpaikka. AKTmainen sohiminen, jossa ajetaan vanhempien työntekijöiden etuja nuorten kustannuksella ei ole omiaan ostamaan nuorten luottamusta AY-liikkeeseen. Onneksi kaikki ammattiliitot (kuten omani) eivät harjoita näin räikeästi syrjivää politiikkaa.

Eivätkä he oikeastaan voi tehdä asialle mitään. AY-liikettä hallitsee pääasiassa keski-ikäisten ja vanhojen kaarti, jonka syrjäyttäminen on käytännössä mahdotonta. Tai siis keski-ikäiset ja vanhat työtekijät eivät koskaan äänestäisi ihmisiä, jotka ajaisivat nuorten etuja vanhojen etujen sijasta.

Mielenkiintoinen kysymys onkin, onko AY-liikkeellä kokonaisuutena mitään mahdollisuuksia pelastaa itseään siitä kuopasta, jonka se on itselleen kaivanut. Nykyisellään vuosittainen jäsenkato on yllämainitun Hesarin uutisen mukaan 0.6 prosenttiyksikköä vuodessa. Tuolla tahdilla 40 vuoden kuluttua AY-liikkeen järjestäytymisaste tippuisi alle 50 prosentin. AY-liikkeellä on siis aikaa käännökseen politiikassa. Ehkäpä muidenkin ammattiliittojen kuin omani pitäisi keskittyä tukemaan työntekijää eikä keskitettyyn voimapolitiikkaan ja muskelien pullisteluun.

lauantaina, maaliskuuta 18, 2006

Keskustelu eilisillalta

Joimme pullon viiniä kämppiksen ja hänen yhden miekkailukaverin kanssa eilen illalla katsoessamme Dr. Whon debyyttiä.

"I'm not a wine snob, so pretty much any wine tastes good to me with the exception of some horrible wines."
"Well, I'm just a snob, so I'm pretty specific on my tastes in general."

Laughter.

Ei liene vaikea arvata kumpi ylläolevista oli minun sanomaani.

ps. Kalifornialaiset osaavat tehdä varsin laadukkaita viinejä. Joskin alkon erinomaisia luonnehdintoja, joiden perusteella ostospäätökset on helppo tehdä, on ollut ikävä.

perjantaina, maaliskuuta 17, 2006

Australian jälkisensuuri

Australiassa hallituksen pyynnöstä on suljettu web-sivusto, jossa oli hallituksen vastainen poliittinen satiirikirjoitus.

Tekosyy sulkemiselle oli se, että saitin ulkoasu ilmeisesti loukkasi pääministerin sivuston immateriaalimonopolia ollen liian saman näköinen tämän kanssa.

Saitin ja puheen voi onneksi löytää täältä.

via

Oma ehdotukseni immateriaalioikeuksien perustuslaiksi

Kaikki valtion tuottama, tukema ja ostama informaatio on julkista, ellei sitä erikseen ole salaiseksi määritelty. Lisäksi tähän informaatioon on olemassa kaikilla valtion kansalaisilla vapaa lisenssi tutkia, muokata ja edelleen levittää informaatiota niin kaupallisiin kuin ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Tämä oikeus on luovuttamaton ja siitä ei voida luopua kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Informaatiota on muun muassa tekstit, kirjalliset teokset, tietokannat, kuvat, elokuvat, äänitteet ja musiikki ja ohjelmistot; tarkemmin sanottuna kaikki, mikä on esitettävissä tietokoneen ymmärtämässä formaatissa.

Ehdotan myös, että sama teksti liitetään EUn perustuslakiin, kun sitä lähdetään uusimaan.

Olen pohtinut asiaa aiemminkin, mutta erityisenä innoittajana toimi tieto siitä, että verovaroilla kerätty karttadata laitetaan tekijänoikeuden alaiseksi materiaaliksi.

Nälkä

Olen taas tauon jälkeen ryhtynyt aktiiviseksi urheilijaksi. Viimeisen kuukauden olen käynyt lenkillä noin kolme kertaa viikossa, launtaisin sellaisella 15-18 kilometrin vaelluksella (viime lauantaina tosin vain pitkällä lenkillä) ja lisäksi 1-2 kertaa viikossa punttisalilla. Aiemmin talvella viikottaiset liikuntamäärät olivat keskimäärin 3 kertaa viikossa.

Ensimmäinen mielenkiintoinen huomio ja ero näissä vaihtoehdoissa on se, että kolme kertaa viikossa liikkuessaan ei vielä oikeastaan huomaa eroa ruokahalussa. Nyt viisi, kuusi kertaa viikossa liikkuessani on koko ajan nälkä. Niinäkin päivinä, jolloin ei harrasta liikuntaa - ja paino on vaihteeksi taas putoamassa.

Kaipa sitä sitten energiaa tarvitaan lihasten tuottamiseen, tai niin ainakin kuvittelen. Joka tapauksessa aktiivisesti urheileva elämä on ihanaa ja ihmettelen tässä, miten ihmeessä onnistuisin ylläpitämään saman menon ensi syksynä, kun Suomessa tulee kylmä ja pimeä ja loska.

Juokseminen on ihanaa.

tiistaina, maaliskuuta 14, 2006

Unia ja musiikkia

Työkaveri lähti tänään sitten takaisin kotiinsa Lundiin. Ilmeisesti sen kunniaksi näin aamulla unta siitä, että olin itse palaamassa kotiin Helsinkiin - tosin vain lyhyelle muutaman päivän vierailulle. Rautatientorilla oli lunta ja jäin melkein bussin alle niin väsyneenä, etten jaksanut siirtyä alta pois ja bussikuski hermostui minulle. Matkatavarat olivat kai mukana, mutta en ollut ollenkaan varma olinko muistanut passiani, saati sitten lompakkoani.

Kvartettiviritelmä sitten epäonnistui. Porukkamme sopraano ilmoitti eilen olevansa niin kiireinen, ettei ehdi. Harmillista, olisi ollut kivaa laulaa kvartetissa asioita taas vaihteeksi. Ehkäpä sitten, kun pääsee takaisin Suomeen. Java Jiveä on ikävä ja Nightingalea olisi kiva koettaa uudestaan. Laulukokemusta karttuu täällä ihan kivasti, kun porukka solffaa ensiyrittämällä jänniä biisejä yllättävän hyvin. Ja itsekin täytyy pinnistää joka kerralla paremmin kuin kuvittelisi kykenevänsä.

maanantaina, maaliskuuta 13, 2006

Päivän lainaus

"It is said that power corrupts, but actually it's more true that power attracts the corruptible. The sane are usually attracted by other things than power." David Brin

Jos olette ihmetelleet, miten ihmeessä näihin immateriaalimonopolijärjestöihin päätyy niin paljon kusipäitä johtotehtäviin, niin tuossa on vastaus. Anna jollekulle monopolivoima päättää muiden yli ja ne, jotka nauttivat muiden kontrolloimisesta hakeutuvat alalle.

lauantaina, maaliskuuta 11, 2006

Liikunnan iloa

Kävin eilen illalla sellaisella pikaisella viiden kilometrin lenkillä, minkä jälkeen lähdin etsimään itselleni syötävää. Lenkillä ollessa oli mukava huomata, että isojen mäkien jälkeen kevyt hölköttely riittää palautumiseen, ehkäpä alan olla valmis ensimmäiselle pitkälle lenkille. Erityisen mukavalta tuntui, kun pääsin syömään ja oli hillittömän energinen olo. Mieli teki lähteä urheilemaan lisää, kroppa hinkui oikein lisää liikuntaa ja päätin sittenkin aloittaa lentopallokurssin huhtikuun alussa. Treenejä olisi maanantaina ja keskiviikkona ja perjantaisin vapaata pelailua. Kivaa!

Päivitys: Juoksin tänään sitten sellaisen 9 kilometrin aamulenkin ja hyvältä tuntuu. Pitäisi päättää sopiva maraton, jolle rupeaisi ihan tosissaan treenaamaan.

Kolmen tunnin lounas ja työnarkomania

Tulin juuri kolmen tunnin pituiselta lounaalta. Työkaveri on lähdössä takaisin kotimaahansa Ruotsiin ja jäähyväislounashan hänelle piti järjestää. Hyvää seuraa, pitsaa ja olutta; erinomainen työlounasresepti. Ehkei kuitenkaan joka päiväiseksi tavaksi kannata ottaa.

Elämäni on asettunut aika jänniin uomiin, jossa arkipäivät kuluvat pääasiassa työn parissa ja viikonloppuina tekee sitten jotain täysin muuta. Aiemman elämän arki-iltojen sähinästä ei ole tietoakaan ja mietin, että onko tämä nyt sitten sitä, miten ihmiset päätyvät työnarkomaaneiksi. Työnteko on kivaa ja ongelmien ratkominen hauskaa. Ehkäpä liiankin hauskaa.

perjantaina, maaliskuuta 10, 2006

Espoo jatkaa amerikkalaistumista

Perkkaalle nousee valtava viihdekeskus kertoo Hesari. Sellaisia täällä on tullut nähtyä ihan riittämiin. Ei sinänsä ne ovat ihan näppäriä, mutta itse olen tyytyväinen, että asun Hillcrestissä, jossa ei ole näitä valtavia kauppakeskuksia, vaan selkeä pääkatu, jonka varrella ja ympärillä on paljon putiikkeja ja ravintoloita. Kiva ja kaupunkimainen paikka asua.

Päivänviettoa

Tulin tänään töihin jo kello puoli viisi. Aamulla oli aikainen herätys, jo hiukan seitsemän jälkeen. Kavereiden kanssa piti olla puhelinpalaveri Suomeen kello kahdeksan. Konferenssipaperimme meni läpi ja piti käydä läpi kommentteja. No, palaveri myöhästyi sitten hiukan ja ihmettelimme miten ihmeessä Skypen saa toimimaan, kun osa osallistujista soittaa Skype-in -numeroon ja osa käyttää Skypeä suoraan. Hämmentävä käyttöliittymäosa, eikä ehkä ihan loppuun asti ajateltu, mutta saatiin sitten kuitenkin palaveroitua. Aika pieniä muutoksia paperi kaipasi, joten oman osuuden korjaukset saanee kirjoitettua tunnissa parissa. Sitä ennen pitää kuitenkin tehdä töitä parin muun keskeneräisen paperin kanssa.

Kokouksen jälkeen rupesin sitten ihmettelemään elämän menoa ja hämmennyin kovasti näistä amerikkalaisista lentolippujen ostosysteemeistä. Sähköisen lipun ostajana voi kuulemma toimia, jos on resident of United States. No tutkin asiaa ja verottajan mielestä olen resident, joten ehkäpä sitten lentoyhtiönkin mielestä. Sitten kun olin aikani tiiraillut lentoja ja löytänyt mieleiset (alle 200 dollaria edestakaisin New Yorkiin) varausjärjestelmä kysyy lentoyhtiön asiakasnumeroa. Hitto, eihän mulla mitään sellaista ole, kun en ole edes koko lentofirmasta aiemmin kuullut ja kämppiskin väitti, että maksuun käytetty luottokortti toimii lippuna, eikä lentoyhtiön bonuskortti. Jätän tyhjäksi ja toivon parasta. Ainakin se otti mun rahat - toivottavasti saan myös lentää.

Suuntana siis New York, ensimmäistä kertaa elämässäni olen Yhdysvalloissa jossain muualla kuin Kaliforniassa. Pitkä viikonloppu entisen kämppiksen luona ja sitten takaisin töitä tekemään. Typeryyksissäni en katsonut kalenteriani ja jouduin siirtämään hammaslääkäriaikaa matkan takia. Toivottavasti tulee kiva matka. New York (lausutaan new jork suomalaisittain :) on kuulemma erilainen kuin Kalifornia.

Seuraavaksi aika jatkaa paperin uusiksi kirjoittamista. Ehkäpä siitä vielä hyvä tulee.

Sotimisesta ennen ruutia

Ne, jotka ovat lukeneet historiaa, ovat varmasti kuulleet taisteluista, jotka kestivät tuntikausia; jopa useampia päiviä. Elokuvissa nähdyissä taisteluissa kuitenkin kaksi vastakkain muodostelmassa olevaa armeijaa kohtaa, rynnäköi ja hetken päästä tilanne taistelukentällä on kaaoottinen. Viholliset ja ystävät menevät täydellisesti sekaisin ja rivit hajaantuvat. Mutta onko tällainen näkemys missään määrin todellisuutta vastaava. Kukaan meistä ei ole ollut muinaisella taistelukentällä, mutta tohdin tehdä joitakin arvailuja väittäessäni että näin ei ole.

Itsesuojeluvaisto, moraali, joukon tuki ja rohkeus.

Kaksi joukkoa rynnäköi toisiaan vastaan yrittäen säilyttää (legioona, falangi -muodostelmansa). Ajattele itsesi eturintamaan. Kun olet aivan lähellä vihollisen keihäsrivejä, tai miekkoja - ryntäätkö suin päin näitä kohti, vai oletko varovainen? Suin päin ryntääminen on varma tapa kuolla, varsinkin jos vieressä olevat kaverit eivät ryntää mukana. Mieluummin siis tyydyt pääsemään etäisyydelle, jolla voit ehkä kolistaa vihollisen miekkaa, mutta väistää hänen hyökkäyksensä (mikäli hän ei siis irroittaudu omasta linjastaan hyökätäkseen).

Molempien puolien sotilaat huutavat törkeyksiä vastapuolelle ja yrittävät saada nämä häpäistyä. Muutama rohkea etenee omasta linjastaan eteenpäin ja yrittää lyödä vastustajaa. Jokunen saa itse haavoja, jokunen osuu vastustajaan. Harvalla yksin toimiessaan riittää rohkeutta astua eteenpäin tuon kuolleen vihollisen paikalle. Se on nimittäin lähes varma itsemurha; vihollisia on edessä useampi ja sivuillakin monta.

Mutta jotenkin komentajan pitäisi saada sotilaat houkuteltua tämä tekemään. Mikään ei riko sotilaan moraalia niin pahasti kuin se, että hän näkee ympärillään omiensa sijasta vihollisia. Taistelukentällä ei ole aikaa hankkia hyvää kokonaiskuvaa. Jos sivusilmällä näkyy vihollisia siellä, missä pitäisi olla kavereita, on paniikki helposti lähellä.

Ehkäpä rintamalinjat siis jäivätkin toisistaan jonkin matkan päähän ja tämän jälkeen komentajat yrittivät saada omia yksiköitään hyökkäämään. Parhaiten hyökkäys varmaankin toimisi, jos kokonainen yksikkö hyökkää yhtäaikaisesti ja jokainen mies rintamassa astuu vihollisen rivien sekaan, silloin kun se on mahdollista. Mutta mies on yksilö ja kuoleman pelko asuu useimpien rinnassa. Siksi tällainen voimat yhdistävä hyökkäys voisi tapahtua joko erittäin hyvin koulutetun jalkaväen tapauksessa (Rooman legioonat) tai silloin, kun miehet jostain syystä yhtäaikaisesti uskovat voittavansa vihollisen ja selviävänsä tästä, tai kun muu vaihtoehto on vielä pahempi.

Tästä syystä miehet, jotka arastelivat vihollisen kimppuun hyökkäämistä, taistelivat vimmatusti ja hyökkäsivät rohkeasti, kun joukkojen komentaja Caesar heitti kypäränsä menemään ja työnsi itsensä vihollisen rintamaa päin oman eturintamansa edelle huutaen: "Jätättekö minut Pompeiuksen pojille". Miehet pitivät Caesaria niin suuressa arvossa, että Caesarin hylkääminen ei ollut vaihtoehto; ainoa jäljellä oleva mahdollisuus oli siis hyökätä.

Melkein mikä tahansa voi olla se asia, joka saa sotilaat uskomaan voittoon, tai häviöön. Jos oma ratsuväki voittaa vihollisen ratsuväen, tai jos rintamalla leviää tieto, että vihollisen komentaja on kuollut, sotilaat saattavat uskoa, että voitto on varma. Oleellista ei ole niinkään se, onko asialla mitään ulkoista vaikutusta, vaan sillä, että ulkoinen tapahtuma, jonka kaikki sotilaat kokevat yhtäaikaa, tuo yhteisen signaalin siitä, että nyt on aika hyökätä - tai paeta. Tämä toki vaatii sen, että suurin sotilaista osa tulkitsee signaalin samalla tavalla.

Taistelut ovat siis kestäneet pitkään siksi, että todellisella taistelukentällä oleva sotilas ei tyypillisesti halua uhrata itseään. Jokainen mieluummin odottaisi, että vieressä oleva kaveri hyökkäisi ensin ja antaisi itselle mahdollisuuden hiukan turvallisempaan hyökkäykseen. Visainen ongelma ratkottavaksi.

Tämä voi myöskin osaltaan selittää eliittijoukkojen merkityksen. Eliittijoukot ovat kautta aikojen korostaneet kyseisen joukon erinomaisuutta ja paremmuutta kaikkiin muihin nähden ja tämä luo paineen ylläpitää eliittijoukon mainetta. Siksi eliittijoukon sotilas on luottavampi siitä, että kaikki muutkin eturintaman sotilaat hyökkäävät ja on valmiimpi hyökkäämään myös itse.

Tällainen ajattelumalli varhaisista taisteluista selittäisi sekä taistelujen keston (johtajilla on ollut aikaa kulkea paikasta toiseen tekemässä asioita), että varsinaisen taistelun aikana syntyneen haavoittuneiden pienen määrän. Varsinaisia taistelukosketuksia ei välttämättä ole tullut paljoakaan ennen kuin joko toisen osapuolen moraali pettää, tai sitten pieni osa hyökkäävistä sotilaista saa yhteisvoimin tehdyn iskun murtautumaan vihollisrintaman läpi ja aiheutettua pakoreaktion ympäristössään.

Jos menneisyyden taistelurintama on näyttänyt enemmän tällaiselta, niin ei ihme että erilaisilla enteillä, taikauskoilla ja puhtaalla onnella on ollut sotimisessa niin suuri merkitys.

torstaina, maaliskuuta 09, 2006

Kotimaan uutisia

Bussilakko kotoisessa ja kylmässä Suomessa saatiin päätökseen. Tiedotusvälineet eivät vielä ole kertoneet sopimuksen yksityiskohtia, mutta uusi sopimus on voimassa vuoden 2008 alkuun asti.

Ennustankin tässä, että seuraava bussilakko nähdään kahden vuoden sisällä tämän tekstin julkaisemisesta.

Pink Panther -ilta

Katselemme kämppiksen kanssa Vaaleanpunaista Pantteria. En ole koskaan jostain syystä pitänyt kyseisestä piirretystä, enkä siis myöskään alkuteksteistä elokuvassa, jota par'aikaa katselemme. Kävin katsomassa sen uuden version muutama päivä sitten teatterissa. Se oli jopa ihan mukava ja viihdyttävä ja muistin, että on eroa Vaaleanpunaisen Pantterin huumorilla ja Mr. Bean huumorilla. Jälkimmäistä näyttelijää en ole koskaan voinut sietää, missään hänen tuotoksissaan; erityisesti Mr. Beanissä. Se elokuva, jota katsomme on siis toki aito ja alkuperäinen siltä ajalta, kun vielä tehtiin elokuvia, joissa on Juoni. Miten on mahdollista, että joskus taannoin pidempiä leikkauksia käyttäen saatiin aikaan elokuvia, joissa oli paljon enemmän juonta. Tai ehkäpä se johtuukin juuri siitä.

Pitäisiköhän niitä vanhoja kulta-ajan elokuvia katsella enemmänkin.

Päivitys. Katsoin juuri Vaaleanpunaisen Pantterin loppuun, eikä voi kuin todeta, että siihen verrattuna uusio versio on aikamoista roskaa.

keskiviikkona, maaliskuuta 08, 2006

Tekijänoikeudet kummastuttavat taas

Tällä kertaa kyseessä on oikeudenkäynti Da Vinci koodi -nimisestä kirjasta. Pyhä veri, pyhä graali -kirjan kirjoittajat väittävät, että Dan Brown on pukenut heidän teoriansa dekkarimuotoon ja näin ollen rikkonut heidän tekijänoikeuksiaan. Siis anteeksi mitä! Väittävätkö kirjan kirjoittajat todella, että heillä on yksinoikeus siihen ideaan graalista, jonka he kertovat? Mielestäni varsin paksua ottaen huomioon sen, että he väittävät kai ajatuksensa kuvaavan historiaa (vastakohtana, että se olisi keksittyä fiktiota). Jos he tässä tilanteessa onnistuvat voittamaan oikeudessa, lienee ensimmäinen kerta, kun jollekulle taholle on myönnetty yksinoikeus johonkin esitettyyn tulkintaan historiasta.

Asiasta kertoo Hesari.

Voiko kukaan oikeasti olla enää sitä mieltä, että immateriaalimonopolit eivät ole karanneet käsistä ja pahasti?

tiistaina, maaliskuuta 07, 2006

Olut ja historialliset armeijat

Monissa sotahistoriakirjoissa kerrotaan, että sotamies joi kokoluokkaa kolme litraa olutta päivässä. Allekirjoittanutta ihmetytti tuo määrä aikoinaan, kunnes oppi tiettyjä asioita. Ensinnäkin tuo olut, jota aikoinaan on juotettu on ollu miedompaa kuin nykyinen keskiolut. Riittävän mietoa siis, että juomasta on myös saanut vettä kroppaan, eikä alkoholimäärä ole riittävä poistamaan kaikkea saatua nestettä. Tämä on tärkeää, koska olut on ollut terveellisempää juotavaa kuin vesi, joka usein lienee ollut likaista ja erilaisten pieneliöiden, bakteerien ja muiden saastuttamaa.

Asia, jota en koskaan kuitenkaan tullut ajatelleeksi on se, että etanoli sisältää varsin paljon energiaa. Wikipedia kertoo että etanoli sisältää 7kcal per gramma, eli lähes yhtä paljon kuin rasva (9kcal). Jos oluen etanolipitoisuus on ollut jotain väliltä 1-3%, niin kolme litraa sisältäisi etanolia arviolta 30-90 grammaa, mikä tarkoittaisi energiasisällöksi 210-630kcal. Ei mikään ihan pieni määrä energiaa varsinkin ottaen huomioon, että perussotilaat ovat joutuneet tulemaan toimeen varsin pienellä energiamäärällä marsseilla ja sotatilanteessa. [Kun en alalla ole, jos prosentit pitäisi laskea tilavuusprosentteina, etanolin paino on jonkin verran pienempi ja samoin siitä saatu energiamäärä.]

Olut on siis ollut muinaisten sotilaiden hyvin säilyvä energiajuoma, joka imeytyy nopeasti ja on antanut lihaksille sen pienen lisämäärän energiaa, joka on voinut olla ratkaiseva tekijä voiton ja tappion välillä.

maanantaina, maaliskuuta 06, 2006

Hamas ja kasvihuoneilmiökeskustelu

Ja nyt se alkaa Palestiinassa. Hamas käyttää Israelin tunnustamista nerokkaasti poliittisena pelinappulana voidakseen kääntää takkinsa uskottavasti ja samalla saadakseen sen avulla mahdollisimman hyvän sopimuksen Israelin kanssa. Tätä on odotettu.

Hesari kertoo

Toisaalla Scientific American -lehden blogi on kutsunut skeptikkoja keskustelemaan ilmaston lämpenemisestä yrityksenä luoda keskusteluyhteyttä skeptikkojen ja kasvihuoneilmiön (ihmisen vaikutuksesta) voimistumisteoriaa oikeana pitävien välillä. Kirjoittaja kertoo hämmentyneensä, kun aikoinaan SciAm julkaisi hänen mielestään murskaavan kritiikin Lomborgin Skeptical Environmentalist -kirjaan luettuaan Economistin arvostelevan ko. kritiikin surkeaksi, joka ei saa yhtäkään osumaan Lomborgin teokseen.

Keskusteluyhteydessä on siis jotain pahasti pielessä. Minulla on ajatuksia siihen, mistä tämä voisi johtua, mutta niistä joskus toiste, jos ketään sattuu kiinnostamaan.

Mitä yhteistä on lainsäädännöllä ja softaprojektilla?

1. Molemmat valmistuvat myöhässä aikataulustaan, jos silloinkaan.
2. Ketään ei kiinnosta käyttäjän vaatimukset ja käyttötapaukset unohdetaan.
3. Lopputulos sisältää suuren määrän ennakoituja ja arvaamattomia bugeja.
4. Myyntimies lupaa kuun taivaalta ja haukkuu kilpailevat tuotteet maan rakoon.
5. Projektin mennessä mönkään palkitaan syylliset ja rankaistaan syyttömiä.
6. Lopputulos ei kelpaa edes vessapaperiksi
7. Kukaan ei ole tyytyväinen lopulliseen tuotokseen

Muita ehdotuksia?

lauantaina, maaliskuuta 04, 2006

Expatriate wondering

I find it curious how the american newslets handle issues. Here's a snippet from
USAtoday a couple weeks back:

"The household balance sheet is in good shape, better shape today ... but it's not improved for everybody. It's improved for the people in the top distribution of income and wealth," he says.

Sounds like the same old story about US. The rich get richer and the poor get poorer. This is how things work in the United States of America, the land of the greedy, right. And here are the actual figures for different percentiles:


Bottom 20% of families 100
Next 20% 400
Next 20% 500
Next 20% -300
Next 10% 2,100
Top 10% -20,300


I wonder how a newspaper looks at the findings above and says what they said: that rich get richer and poor get poorer. (Of which the latter part is definitely not true and first parts truthfulness here can be contested). The actual study can be found here.

via and via

Tavanomaisia ihmeitä

Järkyttävän aikainen aamuherätys lauantaiaamuksi. Heräsin ja nousin siis heti seitsemän jälkeen. Syynä toki taas se, että kaveri tulee hakemaan minut ja lähdemme vaeltamaan. Kaveri tulee toki vasta kello yhdeksän, mutta aamutoimiin pitää varata aikaa ja sitten vielä pitäisi imuroida ennen lähtöä. Kämppis on lupaillut pesevänsä lattiamaton tänään. Ongelmana vaan on tuo imuri. Testasin sitä eilen ja se on jokin näistä vanhoista malleista ja syytää kaikki pienikokoiset pölyhiukkaset ilmaan pölypussin sijasta. Siis maailman paras laite pölyallergikolle. Ei liene siis ihme, että vuodenvaihteessa, kun täällä viimeksi imuroitiin, allergiani oli saada minut hulluksi.

Imuroida kuitenkin pitäisi. Mitähän tuollekin tekisi, ehkäpä pitää yrittää tehdä homma paloittain. Pienpölystä ei ole näemmä itselleni pahemmin haittaa, kun se pysyy lattiamatossa. Ongelma on se, kun pöllyytetään oikein kunnolla.

Kuvia

Viime viikkoisesta Palm Springsin vaellusreissusta on nyt sitten kuvia (ja pari videokokeilua kameralla) nähtävinä täällä. Tässä muutama esimerkkikuva.











Ekspatriaatin pieniä iloja

Tänä iltana päätin tuhlata 6 dollaria pieneen palaseen savulohta, jota sitten kotona söin hyvällä omalla tunnolla näkkileivän päällä. Taivaallisen hyvää. Näkkileipäkin oli ihan ihka aitoa, eikä mitään huonoa kämäversiota.

Huomenna, lauantaina, taas vaeltamaan. Tällä kertaa edessä kevyempi noin 10 kilometrin vaellusreissu.

Hauskaa viikonloppua.

keskiviikkona, maaliskuuta 01, 2006

Surumieli

On ikävä toisen ihmisen läsnäoloa. Ei kenenkä tahansa toisen, vaan sellaisen rakkaan ihmisen, jonka lähellä olisi hyvä olla. Karnivaali- ja juhlatunnelma tuo minussa tuon helposti esiin ja tänään vietin koko päivän töitä tehden laskiaisjuhlallisuuksissa - aamu kymmenestä ilta kymmeneen. Nyt kotona olo alkaa helpottamaan. Äänekäs valitus kavereille ircissä ja viskilasillinen tekee ihmeitä, samoin makaaminen apaattisena sängyssä.

Tänään törmäsin itselleni täydellisen vieraaseen osaan amerikkalaista kulttuuria. Mardi Gras -juhlinnassa yksi pitkäaikainen tapa on se, että naiset vilauttelevat rintojaan. Ja miehet huutavat yksin, tai porukassa naisille "Show your boobs! Show your boobs!" Itse en osaa kuvitella itseäni huutamassa täysin vieraalle naiselle moista. Ymmärrän kyllä, että se on paikallista kulttuuria ja vaikutti siltä, että naiset ja miehet, jotka tähän rituaaliin osallistuvat, nauttivat siitä. Silti en mitenkään kykene kuvittelemaan osallistuvani moiseen. Se vain jotenkin tuntuu...pahalta.

Nyt jäljellä illan yksinäisyydestä on sellainen melkeinpä mukava tyhjä olo ja kaverin varoittelu ircissä siitä, että kannattaa pitää varansa, ettei viski rupea maistumaan liian hyvältä. Totta puhut kuomakaimaseni. Se on asia, jossa kannattaa pitää varansa. Huomisaamuna on edessä lenkille lähtö kämppiksen kanssa ja ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, ettei millään jaksaisi. Ehkäpä aamulla jaksaa ja kiinnostaa jo paremmin ja enemmän.