tiistaina, helmikuuta 28, 2006
Vettä ja Mardi Gras
Vettä tulee taivaalta kuin tuutin täydeltä. Kämppis kertoi eilen, että kun sataa oikein kovaa, niin La Jollassa mäissä vesiaallot voivat lyödä auton yli. Kaikki satava vesi kun valuu kohti rantaa ja mäkisessä maastossa vettä kertyy paljon. Eilisen illan kotimatkan jälkeen melkein uskon tuon.
Tänään projektimme suuntaa Mardi Gras paraatiin San Diegon keskustaan Kaasulamppujen alueelle. Porukka on pystyttänyt langattoman verkkoinfrastruktuurin, jota sitten hyödynnetään esimerkiksi poliisikameroiden tuottaman videon seuraamiseen. Mielenkiintoista. Itse tulen olemaan siellä ilmeisesti lähinnä kantajan ja apumiehen roolissa, joten suuri osa päivästä kulunee ulkona sateessa. Kuinka se sään jumala osasikaan valita sateen alkamisen juuri sopivasti tälle päivälle.
Tänään projektimme suuntaa Mardi Gras paraatiin San Diegon keskustaan Kaasulamppujen alueelle. Porukka on pystyttänyt langattoman verkkoinfrastruktuurin, jota sitten hyödynnetään esimerkiksi poliisikameroiden tuottaman videon seuraamiseen. Mielenkiintoista. Itse tulen olemaan siellä ilmeisesti lähinnä kantajan ja apumiehen roolissa, joten suuri osa päivästä kulunee ulkona sateessa. Kuinka se sään jumala osasikaan valita sateen alkamisen juuri sopivasti tälle päivälle.
maanantaina, helmikuuta 27, 2006
Inho
Inhoan tätä joka aamuista rallia, jossa parkkipaikat työpaikkani vieressä täyttyvät hiukan ennen kello yhdeksää. Jos lähtö jää yhtään myöhäiseksi ja on tiukoilla, että ehtiikö saada parkkipaikan vai ei (kuten tänään), sitä huomaamattaan alkaa suhtautumaan muihin autoilijoihin kilpailijoina. Jokainen auto ympäristössä on potentiaalinen kilpailija siitä viimeisestä parkkipaikasta ja jokainen ruuhkakohta, jossa liikenne pysähtyy aiheuttaa harmaita hiuksia.
Tietenkin minun pitäisi olla kypsä ja aikuinen ihminen, eikä tuollaisen asian saisi antaa vaikuttaa ajatteluun. Mutta kun se vaikuttaa. Inhottavaa. Erityisesti, kun tuollainen ajattelu liikenteessä on vaarallista. Tulipa mieleeni jopa, että tällä autoilun minä voitan, sinä häviät, asialla voi olla jotain tekemistä sen kanssa, että amerikkalaisessa kulttuurissa kilpailu (yhteistyön sijasta) on niin vahvassa asemassa ihmisten mielissä. Vahvat ja nopeat voittaa ja muut jääkööt jalkoihin; ei kiva.
Inhottavaa, kun tuollainen päivittäinen olennainen asia on nollasummapeli, jossa kukaan ei voi voittaa ilman, että joku toinen häviää. Se saa mielen kuvittelemaan ympäristössä olevat ihmiset kilpailijoina, eikä yhteistyökumppaneina ja se ei ole kivaa. Jotenkin pitäisi keksiä keino, jolla liikenteessä saataisiin yksilön etu ja yhteinen hyvä kulkemaan käsi kädessä.
Tietenkin minun pitäisi olla kypsä ja aikuinen ihminen, eikä tuollaisen asian saisi antaa vaikuttaa ajatteluun. Mutta kun se vaikuttaa. Inhottavaa. Erityisesti, kun tuollainen ajattelu liikenteessä on vaarallista. Tulipa mieleeni jopa, että tällä autoilun minä voitan, sinä häviät, asialla voi olla jotain tekemistä sen kanssa, että amerikkalaisessa kulttuurissa kilpailu (yhteistyön sijasta) on niin vahvassa asemassa ihmisten mielissä. Vahvat ja nopeat voittaa ja muut jääkööt jalkoihin; ei kiva.
Inhottavaa, kun tuollainen päivittäinen olennainen asia on nollasummapeli, jossa kukaan ei voi voittaa ilman, että joku toinen häviää. Se saa mielen kuvittelemaan ympäristössä olevat ihmiset kilpailijoina, eikä yhteistyökumppaneina ja se ei ole kivaa. Jotenkin pitäisi keksiä keino, jolla liikenteessä saataisiin yksilön etu ja yhteinen hyvä kulkemaan käsi kädessä.
sunnuntai, helmikuuta 26, 2006
Johari window
lauantaina, helmikuuta 25, 2006
Puusilmäisyydestä
Olen aika monissa ihmissuhdeasioissa puusilmä. Yleensä luen toisten ihmisten tunnetiloja ja oloa aika hyvin; sen sijaan tilannetajuni, ymmärrys siitä, minkälainen kommunikaatiotyyli kuuluu mihinkäkin tilanteeseen on usein valitettavan, no, vajavainen. Nuorempana tämä ongelma oli kohdallani vielä suurempi. Olin hyvin epävarma itsestäni ja ajatuksistani ja erityisesti siitä, pitävätkö muut minusta. Erityisesti tämä yhdistelmä vaivasi, kun varsin hyvin aistin sen, jos joku tunsi olonsa epämukavaksi ja yleensä kuvittelin, että tämä johtuu minusta.
Ehkäpä se monasti, tai joskus johtuikin. Tilannetajuttomat ihmiset saavat usein muut ihmiset kokemaan olonsa epämukavaksi monestakin syystä. Itse en esimerkiksi aikoinaan hahmottanut sitä, että ihmiset tulkitsevat paikalta katoamisen helposti siten, että heistä ei pidetä. Tai että keskustelussa on suuri ero sanooko, että sinä olet tyhmä ja siinä, että sanoo, että tuo ajatus on tyhmä. Ensimmäinen on mielestäni ajatuksena oikeastaan aika tyhmää ja jos tarkoitus ei ole yrittää päästä toisesta eroon, koska se luultavasti vain vaikeuttaa keskustelemista ja saa kuulijan suhtautumaan puhujaan negatiivisesti. Miksi ihmeessä kuunnella ihmistä, jonka asenne on se, että kuulija on tyhmä.
Joka tapauksessa, olin siis nuorena puhelias, ujo, epävarma, sosiaalisesti rajoittunut yksilö. Toiset ihmiset ovat kuin syntyneet sosiaalisilla taidoilla varustettuna. Minä olen joutunut tekemään paljon työtä oppiakseni ne taidot, jotka minulla nykyisellään on - ja vielä paljon olisi opittavaa.
Jotenkin oma käsitykseni sosiaalisesta kanssakäymisestä on sellainen, että yleensä ihmisten kanssa sosiaaliset normit, rituaalit ovat tapa, jolla varovaisesti tunnustellaan, millä tavalla tuon toisen ihmisen kanssa voi harjoittaa kanssakäymistä. Ei pelkästään, tai edes erityisesti itsen takia, vaan sen toisen ihmisen. Uudesta ja oudosta ihmisestä ei mitenkään voi tietää, mitkä asiat ovat hänelle hankalia, tai arkoja, tai satuttavia.
Lisäksi samat asiat tulkitaan niin eri tavalla. Yksi ei pidä epävarmuudesta ja pitää arvokkaana sitä, että saa pakit kiinnostuksen kohteelta suoraan - ja helposti myös tekee saman antaessaan pakkeja, jos hän välittää siitä toisesta. Ei halua, että toinen joutuisi elämään epävarmuudessa, mikä on pahinta, mitä itse osaa ajatella. Kuulija voi sensijaan olla tottunut siihen, että tuollaista suoraa puhetta käytetään lyömäaseena ja pitää sitä osoituksena ilkeydestä. Tällaisista erilaisten ajatusmaailmojen yhteentörmäyksistä ei voi välttää täysin, mutta jos yrittää oppia tuntemaan kanssaihmisensä, niin suuren osan tällaisista törmäyksistä voi välttää - ja se on hyödyllistä sekä itselle, että muille.
Tämä San Diegon matka on laittanut miettimään tarkemmin sitä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Eivät ne ole mitään kummallisia asioita. Oikeastaan aika tavanomaisia ja jopa korneja, kai. Ristiriitaisia vain. On ihmisiä, jotka tunnen vähän tai enemmän, ja jotka haluan tuntea paremmin. Ihan oikeasti paremmin siis. Hassua oikeastaan, että harrastukset, joita olen pitänyt niin tärkeinä, eivät sittenkään ole niin tärkeitä. Ne muuttuvat ja kulkevat mukana, tulevat ja menevät. Sitten haluan oppia tuntemaan maailmaa paremmin. Asua Italiassa, Japanissa, Uudessa Seelannissa, Yhdysvalloissa, Etelä-Afrikassa, kaikkialla maailmassa isoissa kaupungeissa lähinnä tosin. Tutustua ihmiskunnan historiaan yhä paremmin ja laajemmalti. Vetää miljoona roolipelikampanjaa niistä ajatuksista, joita päässäni nyt pyörii ja joita syntyy aina joka toinen päivä. Auttaa jotenkin pienellä panoksellani kehitysmaita kehittymään vauraiksi ja länsimaita säilyttämään ja parantamaan vapaata oikeusvaltioon pohjautuvaa yhteiskuntaa. Oppia paremmaksi ihmiseksi ja oppia mitä se parempi ihminen tarkoittaa. Elää ja nauttia elämästä muiden ihmisten kanssa, ei heidän kustannuksellaan.
Ehkäpä se monasti, tai joskus johtuikin. Tilannetajuttomat ihmiset saavat usein muut ihmiset kokemaan olonsa epämukavaksi monestakin syystä. Itse en esimerkiksi aikoinaan hahmottanut sitä, että ihmiset tulkitsevat paikalta katoamisen helposti siten, että heistä ei pidetä. Tai että keskustelussa on suuri ero sanooko, että sinä olet tyhmä ja siinä, että sanoo, että tuo ajatus on tyhmä. Ensimmäinen on mielestäni ajatuksena oikeastaan aika tyhmää ja jos tarkoitus ei ole yrittää päästä toisesta eroon, koska se luultavasti vain vaikeuttaa keskustelemista ja saa kuulijan suhtautumaan puhujaan negatiivisesti. Miksi ihmeessä kuunnella ihmistä, jonka asenne on se, että kuulija on tyhmä.
Joka tapauksessa, olin siis nuorena puhelias, ujo, epävarma, sosiaalisesti rajoittunut yksilö. Toiset ihmiset ovat kuin syntyneet sosiaalisilla taidoilla varustettuna. Minä olen joutunut tekemään paljon työtä oppiakseni ne taidot, jotka minulla nykyisellään on - ja vielä paljon olisi opittavaa.
Jotenkin oma käsitykseni sosiaalisesta kanssakäymisestä on sellainen, että yleensä ihmisten kanssa sosiaaliset normit, rituaalit ovat tapa, jolla varovaisesti tunnustellaan, millä tavalla tuon toisen ihmisen kanssa voi harjoittaa kanssakäymistä. Ei pelkästään, tai edes erityisesti itsen takia, vaan sen toisen ihmisen. Uudesta ja oudosta ihmisestä ei mitenkään voi tietää, mitkä asiat ovat hänelle hankalia, tai arkoja, tai satuttavia.
Lisäksi samat asiat tulkitaan niin eri tavalla. Yksi ei pidä epävarmuudesta ja pitää arvokkaana sitä, että saa pakit kiinnostuksen kohteelta suoraan - ja helposti myös tekee saman antaessaan pakkeja, jos hän välittää siitä toisesta. Ei halua, että toinen joutuisi elämään epävarmuudessa, mikä on pahinta, mitä itse osaa ajatella. Kuulija voi sensijaan olla tottunut siihen, että tuollaista suoraa puhetta käytetään lyömäaseena ja pitää sitä osoituksena ilkeydestä. Tällaisista erilaisten ajatusmaailmojen yhteentörmäyksistä ei voi välttää täysin, mutta jos yrittää oppia tuntemaan kanssaihmisensä, niin suuren osan tällaisista törmäyksistä voi välttää - ja se on hyödyllistä sekä itselle, että muille.
Tämä San Diegon matka on laittanut miettimään tarkemmin sitä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Eivät ne ole mitään kummallisia asioita. Oikeastaan aika tavanomaisia ja jopa korneja, kai. Ristiriitaisia vain. On ihmisiä, jotka tunnen vähän tai enemmän, ja jotka haluan tuntea paremmin. Ihan oikeasti paremmin siis. Hassua oikeastaan, että harrastukset, joita olen pitänyt niin tärkeinä, eivät sittenkään ole niin tärkeitä. Ne muuttuvat ja kulkevat mukana, tulevat ja menevät. Sitten haluan oppia tuntemaan maailmaa paremmin. Asua Italiassa, Japanissa, Uudessa Seelannissa, Yhdysvalloissa, Etelä-Afrikassa, kaikkialla maailmassa isoissa kaupungeissa lähinnä tosin. Tutustua ihmiskunnan historiaan yhä paremmin ja laajemmalti. Vetää miljoona roolipelikampanjaa niistä ajatuksista, joita päässäni nyt pyörii ja joita syntyy aina joka toinen päivä. Auttaa jotenkin pienellä panoksellani kehitysmaita kehittymään vauraiksi ja länsimaita säilyttämään ja parantamaan vapaata oikeusvaltioon pohjautuvaa yhteiskuntaa. Oppia paremmaksi ihmiseksi ja oppia mitä se parempi ihminen tarkoittaa. Elää ja nauttia elämästä muiden ihmisten kanssa, ei heidän kustannuksellaan.
torstaina, helmikuuta 23, 2006
Patenttijärjestelmästä
Patenttijärjestelmä ja IETF ovat voimakkaasti ristiriidassa keskenään. IETF:llä, joka on siis Internetin standardointielin, on pitkät perinteet siitä, että avoimiin standardeihin ei pitäisi kenelläkään olla patentteja. Jokainen henkilö, joka osallistuu Internet standardiluonnosten (IETF draft) kirjoittamiseen pitää sitoutua seuraavaan lausuntoon:
By submitting this Internet-Draft, each author represents that any
applicable patent or other IPR claims of which he or she is aware
have been or will be disclosed, and any of which he or she becomes
aware will be disclosed, in accordance with Section 6 of BCP 79.
Eli jokaisen kirjoittamiseen osallistuvan pitää tuoda julki, mikäli hänen tiedossaan on mitään patenttihakemusta, tai patenttia, joka voi koskea kyseistä standardia.
IETF:n politiikka on se, että yrityksen, jolla on patentteja standardoitavaan kohteeseen tulee tarjota samanlainen lisenssi kaikille lisenssinhakijoille. Ja suuren osan standardikehittelijöistä mielipiteet ovat vielä radikaalimpia. Yleinen mielipide on se, että ei haluta standardisoida mitään sellaista, johon liittyy patenttioikeuskysymyksiä. Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta määrät yhteisestä pelikentästä yksin, tai kerätä rahaa siitä, että yhteinen pelikenttä on olemassa.
Patenttihakemus kuitenkin on salainen kunnes patenttitoimisto on tehnyt aiheesta päätöksensä ja tällä välin ilmoitus mahdollisen standardia koskevan patenttihakemuksen olemassaolosta voi pysäyttää standardointityön niin kauaksi aikaa, että patenttitilanne selviää.
Patenttihakemuksen tuntevat eivät saa kommentoida ulkopuolisille, mitä patentti koskee, joten koko standardi on epäilyksen alainen. Ja ihmiset ovat vihaisia niille, jotka ilmoittivat patentin olemassaolosta erityisesti siksi, että nämä eivät voi paljastaa, mistä on kysymys - tai siis heidän kannaltaan hyvää tyyppiä, joka ei vain kykene paljastamaan mistä on kysymys ja pahaa tyyppiä, joka yrittää saada standardiin asian, joka on hänen patentoimansa, kerätäkseen rahaa yhteisesti luodusta standardista, ei voida erottaa toisistaan. Joten ihmisten luontainen taipumus on olettaa pahinta ja hyvästä syystä. Ilkiön olemassaolo voi lukita koko Internet-yhteisön maksamaan suojelurahaa standardista yhdelle yksittäiselle taholle, jonka kontribuutio koko standardiin oli mitätön.
By submitting this Internet-Draft, each author represents that any
applicable patent or other IPR claims of which he or she is aware
have been or will be disclosed, and any of which he or she becomes
aware will be disclosed, in accordance with Section 6 of BCP 79.
Eli jokaisen kirjoittamiseen osallistuvan pitää tuoda julki, mikäli hänen tiedossaan on mitään patenttihakemusta, tai patenttia, joka voi koskea kyseistä standardia.
IETF:n politiikka on se, että yrityksen, jolla on patentteja standardoitavaan kohteeseen tulee tarjota samanlainen lisenssi kaikille lisenssinhakijoille. Ja suuren osan standardikehittelijöistä mielipiteet ovat vielä radikaalimpia. Yleinen mielipide on se, että ei haluta standardisoida mitään sellaista, johon liittyy patenttioikeuskysymyksiä. Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta määrät yhteisestä pelikentästä yksin, tai kerätä rahaa siitä, että yhteinen pelikenttä on olemassa.
Patenttihakemus kuitenkin on salainen kunnes patenttitoimisto on tehnyt aiheesta päätöksensä ja tällä välin ilmoitus mahdollisen standardia koskevan patenttihakemuksen olemassaolosta voi pysäyttää standardointityön niin kauaksi aikaa, että patenttitilanne selviää.
Patenttihakemuksen tuntevat eivät saa kommentoida ulkopuolisille, mitä patentti koskee, joten koko standardi on epäilyksen alainen. Ja ihmiset ovat vihaisia niille, jotka ilmoittivat patentin olemassaolosta erityisesti siksi, että nämä eivät voi paljastaa, mistä on kysymys - tai siis heidän kannaltaan hyvää tyyppiä, joka ei vain kykene paljastamaan mistä on kysymys ja pahaa tyyppiä, joka yrittää saada standardiin asian, joka on hänen patentoimansa, kerätäkseen rahaa yhteisesti luodusta standardista, ei voida erottaa toisistaan. Joten ihmisten luontainen taipumus on olettaa pahinta ja hyvästä syystä. Ilkiön olemassaolo voi lukita koko Internet-yhteisön maksamaan suojelurahaa standardista yhdelle yksittäiselle taholle, jonka kontribuutio koko standardiin oli mitätön.
tiistaina, helmikuuta 21, 2006
Teknoleluja
Tänään olisi aika ryhtyä koodaamaan pientä simuloitavaa juttua NS2-ympäristössä. Ongelma ja harmillisuus on se, että kannettavan koneeni Linuxissa ei ole saatu ääniä, funktionäppäimiä ja virranhallintaa (standby- ja horrostiloja) toimimaan ja viime kerralla, kun ylläpito yritti tilannetta korjata myös langaton verkkokortti lakkasi toimimasta.
Siksi olen viime aikoina käyttänyt lähinnä koneeni Windows-ympäristöä ja asentanut siihen kaiken itselleni tarvittavan: emacsin ja miktexin paperin kirjoitusta varten, kerännyt koneelle ison kasan artikkeleita, joita haluan käyttää/lukea, konfiguroinut Operan ja muita softia ja kerännyt ison liudan muistimerkkejä webselaimeeni. Mutta en halua juuri hankkia uutta koodausympäristöä. Olen tottunut unixin ympäristöön, jossa käännetään ja ajetaan asioita ja lisäksi en halua nähdä sitä vaivaa, minkä NS2:n toimimaan saattaminen Windowsissa mahdollisesti vaatisisi.
Siksipä mietinkin, että olisi hienoa, jos olisi USB-palikka, joka olisi Linux ja jota voisin käyttää koodaamiseen ihan miltä tahansa laitteelta hyvänsä. Toki tämä onnistuu SSH:lla, jos verkossa on Linux/Unix-serveri, jota käyttää. Minulla on tällainen Linux järjestelmä, mutta se on toisella puolella maailmaa ja siihen saa yhteyden vain kahdella peräkkäisellä SSH-yhteydellä. Ei siis mikään optimaalinen järjestelmä koodaamista ajatellen. Siksi siis USB-mokkula, joka sisältäisi mukavan Linux-ympäristön, jossa voisi kääntää ja ajaa koodia.
Tällaisen puutteessa päätin kopioida kaiken mahdollisen tarvittavan datan omalle USB-tokenilleni ja käyttää sitä siirryttyäni Linuxin puolelle. Vilkuilin nettiä ja löysin muutaman kiintoisan teknolelun, joista voisi olla iloa tällaiselle käyttäjälle. Memorex Mini TravelDrive U3 tarjoaa käyttäjälleen mahdollisuuden samaan tuttuun ympäristöön, missä tahansa tietokoneessa. Se sisältää 2GB muistin, Firefoxin ja tallettaa itseensä kaiken tarvittavan tiedon siitä, minkälaiseksi käyttäjä on työpöytänsä toiminnan konfiguroinut. Lisäbonuksena anti-virusohjelmisto Windows-käyttöä varten. Tuki löytyy myös Linux 2.4:lle ja Mac OS 8.6:lle. Hämmentää sinänsä tuon Mac OS X:n
puute.
Kiva lisäominaisuus moiselle USB-mokkulalle olisi se, että se sisältäisi kaikki erilaisten paikkojen salasanat ja että tunkisi ne ohjelmalle, joka niitä kysyy, kun käyttäjä autentikoi itsensä USB-mokkulalle (esim. sormenjäljellä ja PIN-koodilla). Salausta hyödyntäviä USB-mokkuloita, joita käyttäen käyttäjä voi kirjautua sisään koneeseen löytyy markkinoilta jo paljonkin. Googlehaku esimerkiksi termeillä secure usb token auttaa. Nuo näyttävät kuitenkin olevan jo hypen suhteen taakse jäänyttä elämää. Saisikohan tuollaisella turvaominaisuuksilla varustetun USB-mokkulan, josta puhuin aiemmin tässä viestissä. Aika näyttää.
Siksi olen viime aikoina käyttänyt lähinnä koneeni Windows-ympäristöä ja asentanut siihen kaiken itselleni tarvittavan: emacsin ja miktexin paperin kirjoitusta varten, kerännyt koneelle ison kasan artikkeleita, joita haluan käyttää/lukea, konfiguroinut Operan ja muita softia ja kerännyt ison liudan muistimerkkejä webselaimeeni. Mutta en halua juuri hankkia uutta koodausympäristöä. Olen tottunut unixin ympäristöön, jossa käännetään ja ajetaan asioita ja lisäksi en halua nähdä sitä vaivaa, minkä NS2:n toimimaan saattaminen Windowsissa mahdollisesti vaatisisi.
Siksipä mietinkin, että olisi hienoa, jos olisi USB-palikka, joka olisi Linux ja jota voisin käyttää koodaamiseen ihan miltä tahansa laitteelta hyvänsä. Toki tämä onnistuu SSH:lla, jos verkossa on Linux/Unix-serveri, jota käyttää. Minulla on tällainen Linux järjestelmä, mutta se on toisella puolella maailmaa ja siihen saa yhteyden vain kahdella peräkkäisellä SSH-yhteydellä. Ei siis mikään optimaalinen järjestelmä koodaamista ajatellen. Siksi siis USB-mokkula, joka sisältäisi mukavan Linux-ympäristön, jossa voisi kääntää ja ajaa koodia.
Tällaisen puutteessa päätin kopioida kaiken mahdollisen tarvittavan datan omalle USB-tokenilleni ja käyttää sitä siirryttyäni Linuxin puolelle. Vilkuilin nettiä ja löysin muutaman kiintoisan teknolelun, joista voisi olla iloa tällaiselle käyttäjälle. Memorex Mini TravelDrive U3 tarjoaa käyttäjälleen mahdollisuuden samaan tuttuun ympäristöön, missä tahansa tietokoneessa. Se sisältää 2GB muistin, Firefoxin ja tallettaa itseensä kaiken tarvittavan tiedon siitä, minkälaiseksi käyttäjä on työpöytänsä toiminnan konfiguroinut. Lisäbonuksena anti-virusohjelmisto Windows-käyttöä varten. Tuki löytyy myös Linux 2.4:lle ja Mac OS 8.6:lle. Hämmentää sinänsä tuon Mac OS X:n
puute.
Kiva lisäominaisuus moiselle USB-mokkulalle olisi se, että se sisältäisi kaikki erilaisten paikkojen salasanat ja että tunkisi ne ohjelmalle, joka niitä kysyy, kun käyttäjä autentikoi itsensä USB-mokkulalle (esim. sormenjäljellä ja PIN-koodilla). Salausta hyödyntäviä USB-mokkuloita, joita käyttäen käyttäjä voi kirjautua sisään koneeseen löytyy markkinoilta jo paljonkin. Googlehaku esimerkiksi termeillä secure usb token auttaa. Nuo näyttävät kuitenkin olevan jo hypen suhteen taakse jäänyttä elämää. Saisikohan tuollaisella turvaominaisuuksilla varustetun USB-mokkulan, josta puhuin aiemmin tässä viestissä. Aika näyttää.
Uusi viikko, uudet kujeet
Tuntuu hassulta; on ikäänkuin tänään olisi maanantai. Eilinen oli
Presidentin päivä ja siksi vapaapäivä. Suomessa ei yleensä harrasteta
viikonlopun pidentämistä maanantaivapaalla, vaan useammin ehkäpä
perjantaivapaalla. Tai siltä ainakin tuntuu.
Töihin lähtö edessä ja työpaikalle pitää lähteä aikaisin, jotta saa
parkkipaikan. Viimeiset paikat työpaikkani vieressä viedään yleensä hiukan
ennen yhdeksää aamulla. Kun illalla sitten moottoritiet ovat
ruuhkautuneita ainakin kuuteen, seitsemään, on helppo päätellä miksi
ihmiset tekevät pitkiä työpäiviä. Itsekin tuppaan viihtymään toimistolla
9-10 tuntia, kun sinne menen. Tosin yritän tehdä töitä kotoa yhtenä, tai
kahtena päivänä viikossa.
Kriittisyydestä
Mikko Ellilä kommentoi erästä aiempaa kirjoitustani lainaamisesta. Kommentti herätti ajatuksia, jotka ajattelin jakaa täällä.
Kriittinen ajattelu on opittava taito, mutta se ei ole puhtaasti tietopohjainen taito. Kriittisen ajattelun kykyyn ei riitä, että tuntee logiikan perusaksioomat ja että tuntee tieteellisen ajattelun perusajatuksia (kuten erehtyväisyyteen pohjautuvan hypoteesi, kritiikki -ajattelun syyt ja perustat). Kriittiseen ajatteluun vaaditaan tietopohjan lisäksi myös vahva halu olla oikeassa. Halun olla oikeassa pitää olla niin vahva, että kykenee myöntämään itselleen mahdollisuuden olla väärässä - myös siinä asiassa, jossa mieli haluaa kaikkein eniten ja kaikkein vahvimmin uskoa lempiteoriaan.
Vaikka jokin hypoteesi, tai teoria sopisi kuinka hyvin omaan näkemykseemme siitä, miten maailma toimii, vaikka se täydentäisi omaa maailmankuvaamme olennaisella tavalla ja vaikka kuinka pitäisimme kyseisestä hypoteesista, tai teoriasta...se voi silti olla väärässä. Ja ajattelija voi olla väärässä. Siksi on sitä tärkeää alistaa kaikki hypoteesit mahdollisimman rankalle kritiikille; erityisesti ne teoriat ja ajatukset, joista erityisesti pidämme. Ja varautua siihen, että nuo ajatukset ovat vääriä ja että tällöin ne karsitaan pois ajattelumaailmastamme.
Kriittisen ajattelun tärkein osa on muistaa se, että meille kaikkein tärkeimmät ajatukset ja näkökulmat voivat olla väärässä. Ja että paras tapa suhtautua tähän on olla itse valmis metsästämään nuo väärässäolot ja karsimaan ne pois ajattelustamme. Ihmisen mieli suhtautuu yleensä ottaen hyvin negatiivisesti tuollaiseen ajattelumaailmaan ja juuri tästä syystä kriittinen ajattelu on niin vaikeaa. Logiikka ei ole läheskään yhtä vaikeaa kuin luopuminen omista meille tärkeistä ajatusmalleistsa.
Kriittinen ajattelu on opittava taito, mutta se ei ole puhtaasti tietopohjainen taito. Kriittisen ajattelun kykyyn ei riitä, että tuntee logiikan perusaksioomat ja että tuntee tieteellisen ajattelun perusajatuksia (kuten erehtyväisyyteen pohjautuvan hypoteesi, kritiikki -ajattelun syyt ja perustat). Kriittiseen ajatteluun vaaditaan tietopohjan lisäksi myös vahva halu olla oikeassa. Halun olla oikeassa pitää olla niin vahva, että kykenee myöntämään itselleen mahdollisuuden olla väärässä - myös siinä asiassa, jossa mieli haluaa kaikkein eniten ja kaikkein vahvimmin uskoa lempiteoriaan.
Vaikka jokin hypoteesi, tai teoria sopisi kuinka hyvin omaan näkemykseemme siitä, miten maailma toimii, vaikka se täydentäisi omaa maailmankuvaamme olennaisella tavalla ja vaikka kuinka pitäisimme kyseisestä hypoteesista, tai teoriasta...se voi silti olla väärässä. Ja ajattelija voi olla väärässä. Siksi on sitä tärkeää alistaa kaikki hypoteesit mahdollisimman rankalle kritiikille; erityisesti ne teoriat ja ajatukset, joista erityisesti pidämme. Ja varautua siihen, että nuo ajatukset ovat vääriä ja että tällöin ne karsitaan pois ajattelumaailmastamme.
Kriittisen ajattelun tärkein osa on muistaa se, että meille kaikkein tärkeimmät ajatukset ja näkökulmat voivat olla väärässä. Ja että paras tapa suhtautua tähän on olla itse valmis metsästämään nuo väärässäolot ja karsimaan ne pois ajattelustamme. Ihmisen mieli suhtautuu yleensä ottaen hyvin negatiivisesti tuollaiseen ajattelumaailmaan ja juuri tästä syystä kriittinen ajattelu on niin vaikeaa. Logiikka ei ole läheskään yhtä vaikeaa kuin luopuminen omista meille tärkeistä ajatusmalleistsa.
Paperin tappaja on täällä
Boikotoimani Sony on julkaissut uuden version elektronisesta kirjasta. Arvostelun voi lukea täältä. Yksi akunlataus kestää 7500 sivun vaihtoa; elektroninen muste ei kuluta energiaa muulloin kuin sivua vaihdettaessa. Tilaa 80 kirjalle ja lisäksi muistikorttipaikka. Paino 250 grammaa. Hinta n. 350-400 dollaria.
Jos ei olisi Sony, tuon voisi harkita ostavansa. Nyt toivon, että muut valmistajat pääsevät nopeasti mukaan kuvioihin. Tosin kyseinen laite on minun mielestäni näytön koolta hiukan liian pieni. Kuvan perusteella hieman omaa kättäni pienempi; aiempi malli oli mitoiltaan 12.6 x 19 x 1.3cm, uuden mallin mitoista en löytänyt tietoa. Näytön tarkkuuskin on ihan eri mitoissa kuin tietokoneiden näytöissä - 170 pistettä per tuuma (dpi).
Itse kaipaisin sellaista sähköistä kirjaa, jossa olisi suurinpiirtein perinteisen pokkarin kokoinen 'näyttö'. Olisi mukava kuljettaa mukanaan Project Gutenbergia, omaa henkilökohtaista tieteellisten artikkelin kokoelmaan ja joukkoa muuta kirjallista materiaalia. Jos tuollaiseen saisi vielä sisäänrakennettuna hyvät hakutoiminnot, niin voisin olla varsin onnellinen. Olettaen, että laite hyväksyy ei-DRM -materiaalin. DRM-potaskaan en koske pitkällä tikullakaan.
Jos ei olisi Sony, tuon voisi harkita ostavansa. Nyt toivon, että muut valmistajat pääsevät nopeasti mukaan kuvioihin. Tosin kyseinen laite on minun mielestäni näytön koolta hiukan liian pieni. Kuvan perusteella hieman omaa kättäni pienempi; aiempi malli oli mitoiltaan 12.6 x 19 x 1.3cm, uuden mallin mitoista en löytänyt tietoa. Näytön tarkkuuskin on ihan eri mitoissa kuin tietokoneiden näytöissä - 170 pistettä per tuuma (dpi).
Itse kaipaisin sellaista sähköistä kirjaa, jossa olisi suurinpiirtein perinteisen pokkarin kokoinen 'näyttö'. Olisi mukava kuljettaa mukanaan Project Gutenbergia, omaa henkilökohtaista tieteellisten artikkelin kokoelmaan ja joukkoa muuta kirjallista materiaalia. Jos tuollaiseen saisi vielä sisäänrakennettuna hyvät hakutoiminnot, niin voisin olla varsin onnellinen. Olettaen, että laite hyväksyy ei-DRM -materiaalin. DRM-potaskaan en koske pitkällä tikullakaan.
sunnuntai, helmikuuta 19, 2006
Palestiinan tilanne kehittyy
Israel kiristää silmukkaa Palestiinan ympärillä kertoo Hesari. Omasta mielestäni on ymmärrettävää, että Israel lopettaa tulli- ja verotulojen tilittämisen hallinnolle, joka nyt Hamasin valtaantultua on sitoutunut julkisesti Israelin tuhoutumiseen. Sen sijaan muut tiukennetut turvatoimet, joiden tarkoitus on selvästikin estää palestiinalaisten liikkuminen Israeliin ja palestiinalaisalueen välillä, ovat mielestäni ehdottoman väärin.
Hamasin valitseminen parlamenttiin ei nähdäkseni mitenkään tarkoita sitä, että itsemurhapommittajien, tai muun terrorismin välitön uhka Israelille olisi lisääntynyt. Turvatoimia voi tiukentaa, jos tämä tuntuu tarpeelliselta ilman, että estää ihmisten liikkumista. Liikkumisen estäminen tuntuu ensisijaisesti suunnatun palestiinalaisten moraalia vastaan. Osoittamaan, että jos te toimitte meidän mielestämme väärin; (tässä tapauksessa: valitsette väärät johtajat) me aiheutamme teille harmia.
Palestiinalaiset äänestivät mitä ilmeisimmin Hamasin valtaan sen sisäpoliittisen ohjelman, erityisesti korruption vastaisen taistelun, takia. Eivät niinkään siksi, että haluavat erityisesti tuhota Israelin. Siksi Hamasin valtaantulo pitäisi nähdä mahdollisuutena, ei katastrofina. Sinänsä korruption vastaista taistelua ajatellen, rahahanojen tiukentuminen ulkopuolelta voi olla hyväkin asia. Palestiinalaisittain järkyttävän suurien rahamäärien ohjaaminen (satoja miljoonia euroja, ellei miljardeja joka vuosi) Fatah-puolueelle on varmasti vaikuttanut korruption lisääntymiseen puolueen sisällä. Eikös se suomalainen sanontakin sano, että tilaisuus tekee varkaan. Ja varasta, joka varastaa kymmeniä miljoonia, tai satoja miljoonia, yleensä kutsutaan korruptoituneeksi poliitikoksi, eikä varkaaksi.
Katselin tuossa taannoin Munich-elokuvan, josta Vera kirjoitti blogissaan (spoileri-varoitus). Se muistutti minulle siitä, kuinka pitkän historiansa aikana juutalaiset ovat aina (n. viimeiset 2000+ vuotta) olleet altavastaajia. Se heikko osapuoli, joka ei kykene vastustamaan muiden julmuuksia itseään kohtaan; sitten Israelin syntyaikoina pikkuriikkinen kansakunta lähi-Idässä, joka sai vastaansa lähes koko arabimaailman ja jotenkin onnistui voittamaan niitä vastaan kärsityt sodat. Vielä 60-70 -luvulla Israel varmasti syystä näki itsensä uhatuksi arabimaiden suunnalta - ja uhka oli realistinen; toisessa todellisuudessa Israel olisi hyvinkin voinut hävitä jonkun niistä sodista, joita se kävi arabimaailmaa vastaan.
Nykyään tilanne on hiukan toisenlainen. Arabimaailmasta ei taida löytyä yhtään valtiota, joka kykenisi hyökkäämään Israelin kimppuun kärsimättä selkeää ja nopeaa tappiota. Israelissa lienee silti huomattava määrä ihmisiä, jotka vieläkin näkevät itsensä altavastaajana konfliktissa - ja osittain sitä taustaa vasten Israelin ylireagointi Hamasin voittoon Palestiinassa on nähtävissä ja ymmärrettävissä.
Lopuksi sanottakoon, että mielestäni on hyvin harmillista, että juutalaisille annettiin oma valtio Britannian hallinnoiman Palestiinan alueelta vuonna 1948. Ottaen huomioon juutalaisten kärsimykset Hitlerin Saksan käsissä, paljon oikeudenmukaisempaa olisi ollut antaa juutalaisten käsiin palanen Saksaa, joka muutenkin hajoitettiin palasiksi. Mutta peruutuspeiliin katsoessa on aina helppo sanoa, että olisi pitänyt. Mehän tiedämme, minkälaisen ongelmapesän Israelin synty lähi-itään sai aikaan. Aikalaiset, jotka päätöksiä tekivät eivät valitettavasti olleet selvännäkijöitä.
Hamasin valitseminen parlamenttiin ei nähdäkseni mitenkään tarkoita sitä, että itsemurhapommittajien, tai muun terrorismin välitön uhka Israelille olisi lisääntynyt. Turvatoimia voi tiukentaa, jos tämä tuntuu tarpeelliselta ilman, että estää ihmisten liikkumista. Liikkumisen estäminen tuntuu ensisijaisesti suunnatun palestiinalaisten moraalia vastaan. Osoittamaan, että jos te toimitte meidän mielestämme väärin; (tässä tapauksessa: valitsette väärät johtajat) me aiheutamme teille harmia.
Palestiinalaiset äänestivät mitä ilmeisimmin Hamasin valtaan sen sisäpoliittisen ohjelman, erityisesti korruption vastaisen taistelun, takia. Eivät niinkään siksi, että haluavat erityisesti tuhota Israelin. Siksi Hamasin valtaantulo pitäisi nähdä mahdollisuutena, ei katastrofina. Sinänsä korruption vastaista taistelua ajatellen, rahahanojen tiukentuminen ulkopuolelta voi olla hyväkin asia. Palestiinalaisittain järkyttävän suurien rahamäärien ohjaaminen (satoja miljoonia euroja, ellei miljardeja joka vuosi) Fatah-puolueelle on varmasti vaikuttanut korruption lisääntymiseen puolueen sisällä. Eikös se suomalainen sanontakin sano, että tilaisuus tekee varkaan. Ja varasta, joka varastaa kymmeniä miljoonia, tai satoja miljoonia, yleensä kutsutaan korruptoituneeksi poliitikoksi, eikä varkaaksi.
Katselin tuossa taannoin Munich-elokuvan, josta Vera kirjoitti blogissaan (spoileri-varoitus). Se muistutti minulle siitä, kuinka pitkän historiansa aikana juutalaiset ovat aina (n. viimeiset 2000+ vuotta) olleet altavastaajia. Se heikko osapuoli, joka ei kykene vastustamaan muiden julmuuksia itseään kohtaan; sitten Israelin syntyaikoina pikkuriikkinen kansakunta lähi-Idässä, joka sai vastaansa lähes koko arabimaailman ja jotenkin onnistui voittamaan niitä vastaan kärsityt sodat. Vielä 60-70 -luvulla Israel varmasti syystä näki itsensä uhatuksi arabimaiden suunnalta - ja uhka oli realistinen; toisessa todellisuudessa Israel olisi hyvinkin voinut hävitä jonkun niistä sodista, joita se kävi arabimaailmaa vastaan.
Nykyään tilanne on hiukan toisenlainen. Arabimaailmasta ei taida löytyä yhtään valtiota, joka kykenisi hyökkäämään Israelin kimppuun kärsimättä selkeää ja nopeaa tappiota. Israelissa lienee silti huomattava määrä ihmisiä, jotka vieläkin näkevät itsensä altavastaajana konfliktissa - ja osittain sitä taustaa vasten Israelin ylireagointi Hamasin voittoon Palestiinassa on nähtävissä ja ymmärrettävissä.
Lopuksi sanottakoon, että mielestäni on hyvin harmillista, että juutalaisille annettiin oma valtio Britannian hallinnoiman Palestiinan alueelta vuonna 1948. Ottaen huomioon juutalaisten kärsimykset Hitlerin Saksan käsissä, paljon oikeudenmukaisempaa olisi ollut antaa juutalaisten käsiin palanen Saksaa, joka muutenkin hajoitettiin palasiksi. Mutta peruutuspeiliin katsoessa on aina helppo sanoa, että olisi pitänyt. Mehän tiedämme, minkälaisen ongelmapesän Israelin synty lähi-itään sai aikaan. Aikalaiset, jotka päätöksiä tekivät eivät valitettavasti olleet selvännäkijöitä.
torstaina, helmikuuta 16, 2006
Miksi minä en seuraa olympialaisia
Olympialaiset olivat lapsuudessani suurta viihdettä - kaksi kertaa neljässä vuodessa. Muistoni esimerkiksi hiihtäjien seuraamisesta ja pärjäämisen jännittämisestä ovat mukavia. Mieli tekisi katsoa niitä vielä nykyäänkin. Valitettavasti Olympialaisten järjestäjät taistelevat aktiivisesti sananvapautta vastaan, joten en voi tukea moista toimintaa. Olympialaiset jäävät siis minulta katsomatta.
Olympiakomitea on myynyt lähetysoikeudet kisoista suureen hintaan yksinoikeudella erilaisille mediayhtiöille. Jotta tätä yksinoikeutta pystyttäisiin ylläpitämään, olympiakomitea kieltää ainakin urheilijoita ja heidän valmentajiaan, muuta henkilökuntaa ja muita kisoihin osallistuvia kirjoittamasta esimerkiksi nettipäiväkirjoja. Sananvapaudella ei siis ole mitään merkitystä tässä isossa bisneksessä, joista glorifioidusti Olympialaisten nimellä puhutaan.
Asiasta kertoi Jyrki Kasvi.
Olympiakomitea on myynyt lähetysoikeudet kisoista suureen hintaan yksinoikeudella erilaisille mediayhtiöille. Jotta tätä yksinoikeutta pystyttäisiin ylläpitämään, olympiakomitea kieltää ainakin urheilijoita ja heidän valmentajiaan, muuta henkilökuntaa ja muita kisoihin osallistuvia kirjoittamasta esimerkiksi nettipäiväkirjoja. Sananvapaudella ei siis ole mitään merkitystä tässä isossa bisneksessä, joista glorifioidusti Olympialaisten nimellä puhutaan.
Asiasta kertoi Jyrki Kasvi.
sunnuntai, helmikuuta 12, 2006
Kahvia, sikareita ja autiomaa
Istun kotonani kuistilla, jossa on mukavan varjoisaa ja viileää. Kävin juuri aamupalalla lempikahvilassani Peet's Coffeessa. Sieltä saa oikein ihanan hyvää kahvia. Vahvaa kuin mikä ja silti pehmeää; inhottavaa huonojen kahvien kitkeryyttä ei heidän juomistaan löydy, makua sen sijaan sitäkin enemmän. Leivonnaiset eivät valitettavasti, tai ehkäpä onneksi, ole lähellekään niin hyvä kuin toivoisin.
Alkuviikosta poltin elämäni ensimmäisen sikarin. Hutch, eläkkeellä oleva pastorituttu täältä, joka on vastuussa terassimme vihreydestä ja Stuartille kuin isä, polttaa yhden sikarin päivittäin oluttuopillisen kera. Hänellä on joku tuttu, joka toimittaa hänelle hyvälaatuisia sikareita, välillä ilmeisesti jopa kuubalaisia (joita ei tietenkään voi laillisesti tuoda Yhdysvaltoihin - typerän kauppasodan takia). Sikari maistui yllättävän hyvälle ja voi, mikä nousu siitä tulikaan. Huomaa selvästi, että nikotiini on huumaava aine samoin kuin alkoholi ja monet muut. Mutta nikotiinin (siitä kaiketi kuitenkin sikareissakin lienee kyse?) aiheuttama humalatila oli ainakin omasta mielestäni huomattavasti miellyttävämpi kuin alkoholin.
Alkoholin aiheuttamaa tilaa voisi omalta osaltani kuvata jotenkin siten, että se hidastaa ajatuksiani, heikentää kuuloani ja ylipäätänsä saa sellaisen usvaisen olon, jossa maailma tuntuu olevan jotenkin hankalasti tavoitettavissa ja kaukana. Sikari sen sijaan sai aikaan olon, jossa ajatukset lähtivät virtaamaan ja kroppani tuntui olevan äärimmäisen virkeä, mutta lihaskontrolli, tai tasapainoaisti tai jokin oli hiukkaisen sekaisin ja olo jaloille noustua oli hiukan hutera. Täytynee kokeilla sikaria toistekin. Lisäbonuksena en saanut mitään allergisen kaltaisia oireita sikarista, vaikka tupakasta sellaisia saankin. Ehkäpä siis allergiahäiriöt tulevat jostakin niistä miljoonista lisäaineista, joita tupakkiin lisätään.
Kävin eilen Joshua Treen kansallispuistossa. Kiipesin Ryan-vuorelle, korkeimmalle huipulle alueella. Kiipeämismatkalla törmäsin Palm Springsissä asuvaan Jonathaniin, joka oli kaverinsa kanssa matkalla samaan suuntaan ja muutamaan San Diegossa laivastossa olevaan ihmiseen. Poistuessaan yksi heistä otti valokuvan siitä, kun muut tekivät omituisia kuvioita varjoillaan. Valitettavasti en saanut siitä kunnon kuvaa. Alla kuitenkin kuva minusta Joshua Tree kansallispuiston korkeimmalla kohdalla. Hetken harkinnan jälkeen päätimme jättää kukkulan kuningas -leikin sikseen.
Paluumatkalla autoni pelkääjän paikan ikkunan moottori hajosi ja sain ajaa 150 mailia moottoritietä toinen ikkuna puoliksi auki. Tuuletuksen täysille laittaminen muuten vähentää auki olevan ikkunan painevaihteluita huomattavasti. Ja rekat aiheuttavat hyvin hämäriä paineaaltoja kulkiessaan, en siis suosittele lähellä takapuolella ajamista ikkuna auki. Ja viimeiseksi, oikealla kaistalla takaa lähestyvän auton huomasi ennenkuin se ilmestyi sivupeiliin muuttuneesta painevaihtelusta.
On se kummallista kuinka kova nälkä ihmisellä voi olla, kun on viettänyt muutaman tunnin ulkona liikkumassa. Ananakseen tungettu thaimaalainen risoton tapainen maistui erinomaisesti ja tänään voi syödä loput jämistä.
Tänään onkin sitten edessä mukava rauhallinen kotipäivä. Voisi jatkaa Livyn History of Romen lukemista, tai sitten vilkaista Human Web: A Bird's Eye View of the Human Historya, joka näemmä saapui Amazonilta eilen. Tai sitten Sandmanejä, joita olen ehtinyt lukemaan ensimmäiset kuusi opusta.
Kuvia eilisen reissusta löytyy lisää täältä.
keskiviikkona, helmikuuta 08, 2006
Avoin kirje Suomen Tasavallan pääministerille Matti Vanhaselle
Lähetin juuri seuraavan sähköpostin pääministeri Matti Vanhaselle.
Arvoisa pääministeri Matti Vanhanen,
Luin juuri Tietoyhteiskuntaneuvoston esityksestä remontoida tekijänoikeuslakia Tietokone-lehden uutisista. Kyseinen artikkeli sisälsi lainauksen teiltä: "Tekijänoikeuslain valmistelun kritiikissä viime syksynä minua hämäsi se, että kritiikissä oli hieman sellaista sävyä, että toisten työtä pitäisi päästä kopioimaan", Vanhanen pohti.
Viime syksyisen mielenosoituksen pääorganisoijana haluaisin korjata ja täsmentää sitä, mitä mielenosoittajat viime syksynä tekijänoikeuslain osalta vaativat. Emme vaatineet vapaata oikeutta kopioida toisten työtä,vaikka tekijänoikeusjärjestöt näin väittivätkin. Sen sijaan mielenosoittajat vaativat, että toisten työtä pitäisi päästä kopioimaan normaalin käytön ja varmuuskopioinnin rajoissa sekä julkaistun
kulttuuriperinnön saatavuuden turvaamiseksi.
Kritiikin tärkein osa kohdistui sananvapautta mahdollisesti uhkaavan pykälän 50b kohdalle, joka kieltää 'organisoidun keskustelun' kopiosuojauksien kiertämisestä. Laki on jo saanut ensimmäiset uhrinsa; Linux-käyttöjärjestelmän suomenkielisen Knoppix -version jakelu Suomessa lakkautettiin, koska sen levittäjä (FUNETin ylläpito) ei ollut varma rikkooko linux-käyttöjärjestelmän jakelu uutta tekijänoikeuslakia.
Mielenosoituksen järjestäjänä olen pahoittanut mieleni ja loukkaantunut itseni ja niiden muiden mielenosoittajien puolesta, kun esittämämme vaatimukset esitetään sävyssä, joka ei ole totuudenmukainen. Haluan korjata saamanne väärät käsitykset, jotta voitte oikaista tapahtuneen virheen ja tulevaisuudessa tietäisitte paremmin, mistä puhutte.
Kunnioittaen,
Mikko Särelä, tietotekniikan tutkija, DI, TKK
Tietokone-lehden uutinen
http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=25989&tyyppi=1
FUNETin ylläpidon ilmoitus SuomiKnoppixista:
http://tonnikala.net/features.php?id=4
Arvoisa pääministeri Matti Vanhanen,
Luin juuri Tietoyhteiskuntaneuvoston esityksestä remontoida tekijänoikeuslakia Tietokone-lehden uutisista. Kyseinen artikkeli sisälsi lainauksen teiltä: "Tekijänoikeuslain valmistelun kritiikissä viime syksynä minua hämäsi se, että kritiikissä oli hieman sellaista sävyä, että toisten työtä pitäisi päästä kopioimaan", Vanhanen pohti.
Viime syksyisen mielenosoituksen pääorganisoijana haluaisin korjata ja täsmentää sitä, mitä mielenosoittajat viime syksynä tekijänoikeuslain osalta vaativat. Emme vaatineet vapaata oikeutta kopioida toisten työtä,vaikka tekijänoikeusjärjestöt näin väittivätkin. Sen sijaan mielenosoittajat vaativat, että toisten työtä pitäisi päästä kopioimaan normaalin käytön ja varmuuskopioinnin rajoissa sekä julkaistun
kulttuuriperinnön saatavuuden turvaamiseksi.
Kritiikin tärkein osa kohdistui sananvapautta mahdollisesti uhkaavan pykälän 50b kohdalle, joka kieltää 'organisoidun keskustelun' kopiosuojauksien kiertämisestä. Laki on jo saanut ensimmäiset uhrinsa; Linux-käyttöjärjestelmän suomenkielisen Knoppix -version jakelu Suomessa lakkautettiin, koska sen levittäjä (FUNETin ylläpito) ei ollut varma rikkooko linux-käyttöjärjestelmän jakelu uutta tekijänoikeuslakia.
Mielenosoituksen järjestäjänä olen pahoittanut mieleni ja loukkaantunut itseni ja niiden muiden mielenosoittajien puolesta, kun esittämämme vaatimukset esitetään sävyssä, joka ei ole totuudenmukainen. Haluan korjata saamanne väärät käsitykset, jotta voitte oikaista tapahtuneen virheen ja tulevaisuudessa tietäisitte paremmin, mistä puhutte.
Kunnioittaen,
Mikko Särelä, tietotekniikan tutkija, DI, TKK
Tietokone-lehden uutinen
http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=25989&tyyppi=1
FUNETin ylläpidon ilmoitus SuomiKnoppixista:
http://tonnikala.net/features.php?id=4
lauantaina, helmikuuta 04, 2006
Palm Springs
Tänään edessä reissu Palm Springsiin Andersin kanssa. Lisää kanjoneita ja aavikkoa. Ehkäpä jotakin muutakin mielenkiintoista. Yritän saada Borrigo Springsin reissusta tehtyä matkakertomusta kuvien kera tänne piakkoin. Kuvia voi sillä välin käydä katsomassa täällä.
Eilen töiden loppuessa oli vuorossa salmiakkikossu ja unkarilainen luumuviina. Ensimmäistä minä tarjosin työkavereille, jotka pitivät siitä. Tai ainakin väittivät kohteliaisuudesta näin. Luumuviinaa tarjosi unkarilainen Peter ja se oli kuulemma 60%sta. Sen maku oli grappamainen. Mielenkiintoista.
Tämän jälkeen menimme Andersin ja Peterin kanssa syömään läheiseen meksikolaiseen ravintolaan. Söin taco-annoksen, joka oli järkyttävän iso, mutta niin hyvää että päädyin syömään kaiken. Olisin voinut vieriä pois ravintolasta. Hintakaan ei ollut päätähuimaava - 10 dollaria pääruoasta. En myöskään olisi osannut nimetä minulle tarjolle tuotuja juttuja tacoiksi, niin erilaisia ovat siitä, mitä Suomessa tacoina tarjotaan.
Rentoutumishetki teki hyvää; samoin täksi aamuksi sovittu reissu Palm Springsiin. Viikko on ollut pitkä ja työntäyteinen ja tällainen reissu pois helpottaa työstä irrottautumista. Muuten olisi erityisesti nyt houkutus jäädä kotiin ja tehdä töitä. Niin paljon on tapahtunut tämän viestini jälkeen. Pääni pursuaa ideoita, jotka tiedän voivani toteuttaa ja jotka ovat mielestäni toteuttamisen arvoisia. Ja aikaa on vuorokaudessa niin vähän.
Hauskaa viikonloppua.
Eilen töiden loppuessa oli vuorossa salmiakkikossu ja unkarilainen luumuviina. Ensimmäistä minä tarjosin työkavereille, jotka pitivät siitä. Tai ainakin väittivät kohteliaisuudesta näin. Luumuviinaa tarjosi unkarilainen Peter ja se oli kuulemma 60%sta. Sen maku oli grappamainen. Mielenkiintoista.
Tämän jälkeen menimme Andersin ja Peterin kanssa syömään läheiseen meksikolaiseen ravintolaan. Söin taco-annoksen, joka oli järkyttävän iso, mutta niin hyvää että päädyin syömään kaiken. Olisin voinut vieriä pois ravintolasta. Hintakaan ei ollut päätähuimaava - 10 dollaria pääruoasta. En myöskään olisi osannut nimetä minulle tarjolle tuotuja juttuja tacoiksi, niin erilaisia ovat siitä, mitä Suomessa tacoina tarjotaan.
Rentoutumishetki teki hyvää; samoin täksi aamuksi sovittu reissu Palm Springsiin. Viikko on ollut pitkä ja työntäyteinen ja tällainen reissu pois helpottaa työstä irrottautumista. Muuten olisi erityisesti nyt houkutus jäädä kotiin ja tehdä töitä. Niin paljon on tapahtunut tämän viestini jälkeen. Pääni pursuaa ideoita, jotka tiedän voivani toteuttaa ja jotka ovat mielestäni toteuttamisen arvoisia. Ja aikaa on vuorokaudessa niin vähän.
Hauskaa viikonloppua.
perjantaina, helmikuuta 03, 2006
Ymmärtäninen ja hyväksyminen
Eräällä irc-kanavalla oli keskustelua tästä Mohammed-pilakuvakohusta. Erityisesti ihmiset tuntuivat joko korostavan sitä, että muslimeja pitäisi ymmärtää tässä, tai sitten korostavan sitä, että väkivallalla uhkailua ja väkivallan käyttöä ei pidä suvaita tai hyväksyä. Ja kuilu näiden näkemysten välillä on nähdäkseni suuri; toivoakseni ei kuitenkaan mahdoton kurottavaksi.
Jospa siis aloitan tämän viestin sillä, että ymmärrän sen, että joku tuohtuu noista poliittisista pilakuvista. Olen aikoinani ollut varsin konservatiivinen kristitty ja tuohtunut monista asioista, joita länsimaissa tehdään kristinuskolle ja sen nimissä. Vanhempana olen myös tuohtunut ja loukkaantunut monista muista väitteistä, joita maailmalla olen nähnyt. Olen tuohtunut siitä, että valkoinen mies usein esitetään naisia, lapsia, muita kulttuureja sortavana. Olen tuohtunut siitä, että joissakin arabikulttuureissa naiset ovat käytännössä miehen omaisuutta. Olen tuohtunut monista asioista elämäni varrella. Erityisesti olen monasti tuohtunut siitä, kun maailmalla rikotaan niitä ihmisoikeuksia, joita minä pidän 'pyhinä'.
Ymmärrän siis hyvin sen, että joku tuohtuu asiasta, jota hän pitää pyhänä ja arvokkaana. Ymmärrän myös sen halun, jonka tällaisesta tuohtuessaan kokee, halun päästä eroon tällaisesta tuohduttavasta materiaalista. Ei ole mukavaa kuulla sitä, että joku esittää profeetta Mohammedin terroristina; tai perverssiksi.
Näin siis ymmärrystä korostava osapuoli ottaa toisen osapuolen aseman ja ymmärtää, että monet teot voivat aiheuttaa henkistä kärsimystä ja suuttumusta toisessa osapuolessa.
Toinen osapuoli taas näkee pikemminkin kahden kulttuurin törmäyksen. Näillä kulttuureilla olevat arvot eivät ole yhteensopivia keskenään. Molemmat eivät voi elää yhtäaikaisesti loukkaamattomina. Länsimainen kulttuuri sisältää esimerkiksi näkemyksen sananvapaudesta. Sananvapaudessa on nimenomaan kyse siitä, että ihmisillä on oikeus sanoa asioita, jotka loukkaavat toisia. Kulttuuriimme kuuluu myös näkemys siitä, että ihmisten tulee olla tasa-arvoisia lain edessä, tai että ainoastaan valtion ylläpitämällä oikeuslaitoksella on oikeus määrätä rangaistuksia ihmisille. Ja että näiden rangaistusten pitää perustua kirjoitettuun lakiin, jonka pitää olla sama kaikille ihmisille.
Sen sijaan nykyinen arabikulttuuri sisältää elementtejä, jotka hyväksyvät naisen kohtelemisen omaisuutena, uskonnollisen yhteisön toimimisen syyttäjän, tuomarin ja tuomion toimeenpanijan ominaisuudessa (fatwa), tämä ei-valtiollinen oikeusjärjestelmä ei myöskään tunnusta sananvapautta, vaan on määrännyt fatwoja esimerkiksi tanskalaisille pilapiirrosten kirjoittajille.
Jälkimmäisen näkemyksen korostajat siis näkevät tilanteen niin, että länsimaisen yhteiskunnan peruspilarit ovat uhattuina. Voimme joko myöntyä islamilaisen fundamentalistikulttuurin vaatimuksiin, tai sitten voimme nousta puolustamaan omia arvojamme. Molempien yhteiselo nykyisessä muodossaan ei ole mahdollista. Joko joudumme pyytämään anteeksi sananvapauttamme ja sitä, että joku sanoo asioita, jotka loukkaavat muslimeja, tai sitten seisomme sananvapauden takana ja kerromme maailmalle, mitä mieltä olemme.
Joko uskomme oikeuteen kritisoida kaikkea, tai sitten hyväksymme, että on asioita, joita ei sovi kritisoida. Sekulaarin humanismin ja tieteen, periaatteiden joille yhteiskuntamme rakentuu, periaatteisiin kuuluu, että kaiken on oltava kritisoitavissa. Lisäkiinnostusta voi täydentää esimerkiksi lukemalla Popperin Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. Islamilainen fundamentalismi vaatii, että islamia ei saa kritisoida ja on valmis puolustamaan vaatimustaan väkivalloin, kuten esimerkiksi Theo van Goghin tapaus osoittaa.
Toinen osapuoli keskustelussa siis haluaa korostaa tätä ymmärtämystä ja sitä, että lyhyellä aikavälillä ongelmat sovitellaan. Toinen osapuoli katsoo kulttuurien välistä taistelua ja on sitä mieltä, että sovittelu ei ole mahdollista. Joko länsimainen kulttuuri sopeutuu islamilaiseen ja sen kritisointi kielletään (joko lailla, tai sitten kulttuurisella itsesensuurilla), tai sitten olemme avoimesti konfliktissa islamilaisen fundamentalismin kanssa. Kummassakaan tapauksessa kulttuurit eivät elä rauhanomaista yhteiseloa, vaan toinen joutuu sopeutumaan toiseen.
Itse kannatan sitä, että ne, jotka eivät länsimaisesta kulttuurista pidä, eivät osallistu länsimaiseen kulttuuriin. Kukaan ei pakota ihmistä muuttamaan Eurooppaan. Kukaan ei pakota käyttämään Internetiä, tai lukemaan tanskalaisia lehtiä, tai ostamaan länsimaisia tuotteita. Itse en ole suunnitellut muuttavani arabimaihin, koska en hyväksy heidän yhteiskuntajärjestyksiään; mikseivät arabit, jotka eivät hyväksy länsimaista kulttuuria, voi tehdä samoin?
Jospa siis aloitan tämän viestin sillä, että ymmärrän sen, että joku tuohtuu noista poliittisista pilakuvista. Olen aikoinani ollut varsin konservatiivinen kristitty ja tuohtunut monista asioista, joita länsimaissa tehdään kristinuskolle ja sen nimissä. Vanhempana olen myös tuohtunut ja loukkaantunut monista muista väitteistä, joita maailmalla olen nähnyt. Olen tuohtunut siitä, että valkoinen mies usein esitetään naisia, lapsia, muita kulttuureja sortavana. Olen tuohtunut siitä, että joissakin arabikulttuureissa naiset ovat käytännössä miehen omaisuutta. Olen tuohtunut monista asioista elämäni varrella. Erityisesti olen monasti tuohtunut siitä, kun maailmalla rikotaan niitä ihmisoikeuksia, joita minä pidän 'pyhinä'.
Ymmärrän siis hyvin sen, että joku tuohtuu asiasta, jota hän pitää pyhänä ja arvokkaana. Ymmärrän myös sen halun, jonka tällaisesta tuohtuessaan kokee, halun päästä eroon tällaisesta tuohduttavasta materiaalista. Ei ole mukavaa kuulla sitä, että joku esittää profeetta Mohammedin terroristina; tai perverssiksi.
Näin siis ymmärrystä korostava osapuoli ottaa toisen osapuolen aseman ja ymmärtää, että monet teot voivat aiheuttaa henkistä kärsimystä ja suuttumusta toisessa osapuolessa.
Toinen osapuoli taas näkee pikemminkin kahden kulttuurin törmäyksen. Näillä kulttuureilla olevat arvot eivät ole yhteensopivia keskenään. Molemmat eivät voi elää yhtäaikaisesti loukkaamattomina. Länsimainen kulttuuri sisältää esimerkiksi näkemyksen sananvapaudesta. Sananvapaudessa on nimenomaan kyse siitä, että ihmisillä on oikeus sanoa asioita, jotka loukkaavat toisia. Kulttuuriimme kuuluu myös näkemys siitä, että ihmisten tulee olla tasa-arvoisia lain edessä, tai että ainoastaan valtion ylläpitämällä oikeuslaitoksella on oikeus määrätä rangaistuksia ihmisille. Ja että näiden rangaistusten pitää perustua kirjoitettuun lakiin, jonka pitää olla sama kaikille ihmisille.
Sen sijaan nykyinen arabikulttuuri sisältää elementtejä, jotka hyväksyvät naisen kohtelemisen omaisuutena, uskonnollisen yhteisön toimimisen syyttäjän, tuomarin ja tuomion toimeenpanijan ominaisuudessa (fatwa), tämä ei-valtiollinen oikeusjärjestelmä ei myöskään tunnusta sananvapautta, vaan on määrännyt fatwoja esimerkiksi tanskalaisille pilapiirrosten kirjoittajille.
Jälkimmäisen näkemyksen korostajat siis näkevät tilanteen niin, että länsimaisen yhteiskunnan peruspilarit ovat uhattuina. Voimme joko myöntyä islamilaisen fundamentalistikulttuurin vaatimuksiin, tai sitten voimme nousta puolustamaan omia arvojamme. Molempien yhteiselo nykyisessä muodossaan ei ole mahdollista. Joko joudumme pyytämään anteeksi sananvapauttamme ja sitä, että joku sanoo asioita, jotka loukkaavat muslimeja, tai sitten seisomme sananvapauden takana ja kerromme maailmalle, mitä mieltä olemme.
Joko uskomme oikeuteen kritisoida kaikkea, tai sitten hyväksymme, että on asioita, joita ei sovi kritisoida. Sekulaarin humanismin ja tieteen, periaatteiden joille yhteiskuntamme rakentuu, periaatteisiin kuuluu, että kaiken on oltava kritisoitavissa. Lisäkiinnostusta voi täydentää esimerkiksi lukemalla Popperin Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. Islamilainen fundamentalismi vaatii, että islamia ei saa kritisoida ja on valmis puolustamaan vaatimustaan väkivalloin, kuten esimerkiksi Theo van Goghin tapaus osoittaa.
Toinen osapuoli keskustelussa siis haluaa korostaa tätä ymmärtämystä ja sitä, että lyhyellä aikavälillä ongelmat sovitellaan. Toinen osapuoli katsoo kulttuurien välistä taistelua ja on sitä mieltä, että sovittelu ei ole mahdollista. Joko länsimainen kulttuuri sopeutuu islamilaiseen ja sen kritisointi kielletään (joko lailla, tai sitten kulttuurisella itsesensuurilla), tai sitten olemme avoimesti konfliktissa islamilaisen fundamentalismin kanssa. Kummassakaan tapauksessa kulttuurit eivät elä rauhanomaista yhteiseloa, vaan toinen joutuu sopeutumaan toiseen.
Itse kannatan sitä, että ne, jotka eivät länsimaisesta kulttuurista pidä, eivät osallistu länsimaiseen kulttuuriin. Kukaan ei pakota ihmistä muuttamaan Eurooppaan. Kukaan ei pakota käyttämään Internetiä, tai lukemaan tanskalaisia lehtiä, tai ostamaan länsimaisia tuotteita. Itse en ole suunnitellut muuttavani arabimaihin, koska en hyväksy heidän yhteiskuntajärjestyksiään; mikseivät arabit, jotka eivät hyväksy länsimaista kulttuuria, voi tehdä samoin?
torstaina, helmikuuta 02, 2006
Suvaitsevat muslimit
Muslimit suuttuivat kovasti siitä, että Jyllands-Posten julkaisi pilakuvia profeetta Muhammedista. Länsimaalaiset monikultturellit intellektuellit suuttuivat muslimien puolesta. Onhan suuri vääryys, että islamilaisesta kulttuurista kukaan tekisi pilaa ja aiheuttaisi näille viattomille ihmisille henkistä kärsimystä. Rauhaa rakastava islamilainen kulttuurihan ei koskaan tekisi mitään ikävää; ei varsinkaan julkaisisi pilakuvia toisista kulttuureista, kuten esimerkiksi juutalaisista.
Onneksi muslimimaailmastakin löytyy järjen ääniä. Jordanialainen Al-Shihan-viikkolehti julkaisi pilakuvat lehdessään ja kysyi: "Mikä vahingoittaa eniten islamia, nämä piirrokset vai kuvat sieppaajasta, joka kameran edessä leikkaa uhrinsa kurkun tai itsemurhapommittajasta, joka räjäyttää itsensä ilmaan Ammanissa pidetyissä häissä" (via)
Euroopassa joku sentään muistaa historiallisen taistelun ahdasmielistä kristillistä kirkkoa vastaan, joka ei suvainnut arvostelua. Lainaus ranskalaisesta France Soir lehdestä. Tänään olen harvinaisen onnellinen ranskalaisten olemassaolosta länsimaisessa Eurooppalaisessa kulttuurissa (via Niora). France Soir näyttää olevan alhaalla tällä hetkellä.
It is necessary to crush once again the infamous thing, as Voltaire liked to say.
This religious intolerance that accepts no mockery, no satire, no ridicule. We
citizens of secular and democratic societies are summoned to condemn a dozen
caricatures judged offensive to Islam. Summoned by who? By the Muslim
Brotherhood, by Syria, the Islamic Jihad, the interior ministers of Arab
countries, the Islamic Conferences - all paragons of tolerance, humanism and
democracy.
Vinkistä kiitos Nioralle.
Onneksi muslimimaailmastakin löytyy järjen ääniä. Jordanialainen Al-Shihan-viikkolehti julkaisi pilakuvat lehdessään ja kysyi: "Mikä vahingoittaa eniten islamia, nämä piirrokset vai kuvat sieppaajasta, joka kameran edessä leikkaa uhrinsa kurkun tai itsemurhapommittajasta, joka räjäyttää itsensä ilmaan Ammanissa pidetyissä häissä" (via)
Euroopassa joku sentään muistaa historiallisen taistelun ahdasmielistä kristillistä kirkkoa vastaan, joka ei suvainnut arvostelua. Lainaus ranskalaisesta France Soir lehdestä. Tänään olen harvinaisen onnellinen ranskalaisten olemassaolosta länsimaisessa Eurooppalaisessa kulttuurissa (via Niora). France Soir näyttää olevan alhaalla tällä hetkellä.
It is necessary to crush once again the infamous thing, as Voltaire liked to say.
This religious intolerance that accepts no mockery, no satire, no ridicule. We
citizens of secular and democratic societies are summoned to condemn a dozen
caricatures judged offensive to Islam. Summoned by who? By the Muslim
Brotherhood, by Syria, the Islamic Jihad, the interior ministers of Arab
countries, the Islamic Conferences - all paragons of tolerance, humanism and
democracy.
Vinkistä kiitos Nioralle.
Lainauksista
Kun lainaan kirjoituksissani jotakuta toista kirjoittajaa kuten Adam Smithiä, teen sen siksi että kyseinen henkilö oli sanonut haluamani asian erityisen osuvasti ja käytän mieluummin lainausta kuin yritän itse keksiä pyörän uudelleen. Lisäksi pidän tätä hyvänä tapana siksi, että näin lukevat ihmiset välillä oppivat uusia asioita historiallisista henkilöistä ja heidän ajatuksistaan.
Sen sijaan en pidä ketään ihmistä, saatika mitään muutakaan olentoa auktoriteettina missään asiassa. Adam Smith ei siis ole auktoriteetti siihen, miten liberaalin yhteiskunnan tulisi toimia. Hän on yksi tunnetuimmista ja varhaisimmista liberaaleista ajattelijoista. Varhaisuus luonnollisesti vaikuttaa siihen, että hän ei tiennyt kaikkea, mikä olisi ollut hyödyllistä tuona aikana tuntea, kuten evoluutio, julkisen valinnan teoria, yrittäjävuokra, falsifikationismi, ja monet monet edistysaskeleet taloustieteessä, joita tuohon aikaan ei vielä tunnettu.
Toisaalla muuten luin juuri vast'ikään, että historiallisesti oli usein tapana asettaa tullit muodossa dollareita per määrä (esim. painoyksikkö tonni). Tämä saattaa osaltaan selittää sen, miksi deflaatio oli 1800-luvulla niin haitallinen - rahan arvon aleneminen nosti tullien suhteellista osuutta tuotteiden hinnasta ja näin ollen vaikeutti suoraan maailmankauppaan vähentävästi. Esimerkiksi Smoot-Hawley tullilaki Yhdysvalloissa vuonna 1929 korotti tällaisia tulleja tuntuvasti suuressa osassa tuontitavaroita. Ei siis ihme, että Fedin kireä rahapolitiikka, joka aiheutti deflaation päätyikin käytännössä pysäyttämään maailmankaupan.
Miettikääpä muuten hetkiseksi nykyelämässänne, miten elämänne muuttuisi, jos maailmankauppa pysähtyisi huomenna. Olisitko sinä kenties työtön, kun työskentelet vientiteollisuudessa? Vai työskenteletkö kenties tuontiteollisuudessa, joka joutuisi myöskin irtisanomaan raskaasti? Mitä tuotteita löytyisi kaupan hyllyiltä ja kuinka kallista eläminen olisi.
Sen sijaan en pidä ketään ihmistä, saatika mitään muutakaan olentoa auktoriteettina missään asiassa. Adam Smith ei siis ole auktoriteetti siihen, miten liberaalin yhteiskunnan tulisi toimia. Hän on yksi tunnetuimmista ja varhaisimmista liberaaleista ajattelijoista. Varhaisuus luonnollisesti vaikuttaa siihen, että hän ei tiennyt kaikkea, mikä olisi ollut hyödyllistä tuona aikana tuntea, kuten evoluutio, julkisen valinnan teoria, yrittäjävuokra, falsifikationismi, ja monet monet edistysaskeleet taloustieteessä, joita tuohon aikaan ei vielä tunnettu.
Toisaalla muuten luin juuri vast'ikään, että historiallisesti oli usein tapana asettaa tullit muodossa dollareita per määrä (esim. painoyksikkö tonni). Tämä saattaa osaltaan selittää sen, miksi deflaatio oli 1800-luvulla niin haitallinen - rahan arvon aleneminen nosti tullien suhteellista osuutta tuotteiden hinnasta ja näin ollen vaikeutti suoraan maailmankauppaan vähentävästi. Esimerkiksi Smoot-Hawley tullilaki Yhdysvalloissa vuonna 1929 korotti tällaisia tulleja tuntuvasti suuressa osassa tuontitavaroita. Ei siis ihme, että Fedin kireä rahapolitiikka, joka aiheutti deflaation päätyikin käytännössä pysäyttämään maailmankaupan.
Miettikääpä muuten hetkiseksi nykyelämässänne, miten elämänne muuttuisi, jos maailmankauppa pysähtyisi huomenna. Olisitko sinä kenties työtön, kun työskentelet vientiteollisuudessa? Vai työskenteletkö kenties tuontiteollisuudessa, joka joutuisi myöskin irtisanomaan raskaasti? Mitä tuotteita löytyisi kaupan hyllyiltä ja kuinka kallista eläminen olisi.
keskiviikkona, helmikuuta 01, 2006
Tukekaa Tanskaa ja sananvapautta
Alitajunnan id tukee sananvapautta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tukekaa tekin.
Ostaisin jopa tanskalaisia tuotteita, jos täällä rapakon takana sellaisia olisi helppo löytää.
Tanskalainen teollisuus saisi myös mennä itseensä, kun ovat myymässä sananvapauden muutaman vientikruunun takia. Tästä syystä liberaalit ovat aina suhtautuneet hyvin kriittisesti yrityksiin. Valistuksen ajan liberalismihan vastusti merkantilismia, jossa (ehkäpä lukijasta tutulta kuulostava) ajatuksena oli, että valtio myönsi kauppiaille erityisoikeuksia, kuten monopoleja ja kauppiaat lobbasivat itselleen lisää oikeuksia. Liberaalit lähtivät vastustamaan tätä argumentoiden, että valtion ei pitäisi suosia yrityksiä, vaan varmistaa vapaa pelikenttä, jossa kauppiaat joutuvat kilpailemaan toistensa kanssa.
Näin näkymätön käsi (eli me ostajat ja myyjät) tuotamme tilanteen, jossa tehokkaimmat ratkaisut säilyvät ja tehottomat tuottajat etsivät itselleen jotain sellaista tekemistä, jossa ovat muita suhteellisesti tehokkaampia. Ja yhteiskunta voittaa.
Adam Smithin sanoin yritysmaailman sekaantumisesta lainsäätämiseen. Tästä voisi ottaa oppia moneen nykypäivän ongelmaan: "The proposal of any new law or regulation
which comes from [business], ought always to be listened to with great precaution, and ought never to be adopted till after having been long and carefully examined, not only with the most scrupulous, but with the most suspicious attention."
Kriittinen suhtautuminen yrityksiin onkin yksi liberaaleja (alkuperäinen vasemmisto) ja marxilaisia (uusi vasemmisto) yhdistävä tekijä. Toinen tärkeä aikoinaan oli kuningasvallan vastustaminen.
Ostaisin jopa tanskalaisia tuotteita, jos täällä rapakon takana sellaisia olisi helppo löytää.
Tanskalainen teollisuus saisi myös mennä itseensä, kun ovat myymässä sananvapauden muutaman vientikruunun takia. Tästä syystä liberaalit ovat aina suhtautuneet hyvin kriittisesti yrityksiin. Valistuksen ajan liberalismihan vastusti merkantilismia, jossa (ehkäpä lukijasta tutulta kuulostava) ajatuksena oli, että valtio myönsi kauppiaille erityisoikeuksia, kuten monopoleja ja kauppiaat lobbasivat itselleen lisää oikeuksia. Liberaalit lähtivät vastustamaan tätä argumentoiden, että valtion ei pitäisi suosia yrityksiä, vaan varmistaa vapaa pelikenttä, jossa kauppiaat joutuvat kilpailemaan toistensa kanssa.
Näin näkymätön käsi (eli me ostajat ja myyjät) tuotamme tilanteen, jossa tehokkaimmat ratkaisut säilyvät ja tehottomat tuottajat etsivät itselleen jotain sellaista tekemistä, jossa ovat muita suhteellisesti tehokkaampia. Ja yhteiskunta voittaa.
Adam Smithin sanoin yritysmaailman sekaantumisesta lainsäätämiseen. Tästä voisi ottaa oppia moneen nykypäivän ongelmaan: "The proposal of any new law or regulation
which comes from [business], ought always to be listened to with great precaution, and ought never to be adopted till after having been long and carefully examined, not only with the most scrupulous, but with the most suspicious attention."
Kriittinen suhtautuminen yrityksiin onkin yksi liberaaleja (alkuperäinen vasemmisto) ja marxilaisia (uusi vasemmisto) yhdistävä tekijä. Toinen tärkeä aikoinaan oli kuningasvallan vastustaminen.
Helsingin metro
Tuli sitten keskusteltua muutaman tutun kanssa pääkaupunkiseudun metroratkaisuista. Itse olen varovaisesti sitä mieltä, että länsimetron sijaan kannattaisi rakentaa seuraavankaltainen metrolinja. Kamppi - Töölö - Meilahti - Länsi-Pasila - Itä-Pasila - Sörnäinen. (Kunnallinen suunnittelija pistäköön tarkat pysäkin paikat, itselleni tärkeää on idea).
Tämä metrolinja, varsinkin yhdistettynä Helsingissä kaavailtuun Pasilan voimakkaaseen uudisrakentamiseen tekisi uuden ja vanhan metrolinjan määrittämästä silmukasta hyvin voimakkaasti yhtenäisen kaupunkialueen, jossa liikkuminen olisi helppoa ja nopeaa. Eri alueille voisi muodostua vielä nykyistäkin paremmin omat imagonsa, kuten monissa maailman suurkaupungeissa jo on.
Vaihtoehtoina olisi joko rakentaa tämä metro siten, että Kamppi ja Sörnäinen ovat päätepysäkkejä (ehkäpä jopa jatkaa jompaan kumpaan suuntaan eteenpäin), tai sitten hyödyntää nykyistä metrorataa ja tehdä tästä metrosta silmukka.
Kuten aiemminkin sanoin, en ole kaupunkisuunnittelija, enkä myöskään ole tehnyt kustannus/hyötylaskeskelmaa moisesta vaihtoehdosta. Maallikon silmiin se kuitenkin vaikuttaisi järkevältä ratkaisulta, joka voisi parantaa kaupungin liikkumismahdollisuuksia oivalla tavalla - huomattavasti enemmän kuin länsi-metro, joka arvioiden mukaan nopeuttaisi matka-aikoja keskustaan kahdella minuutilla niiltä, jotka asuisivat metroaseman kohdalla ja mahdollisesti hidastaisi niiden kohdalla, jotka joutuvat käyttämään syöttöliikennettä metroon ja eteenpäin.
Kertokaapa, mitä olette mieltä tuollaisesta metrolinjauksesta?
Osa-ongelmana tässä ilmeisesti se, että valtio suosii länsimetroa maksamalla siihen noin kolmanneksen avustusta, muttei silmukkametroa, joka jäisi ilman avustuksia.
Tämä metrolinja, varsinkin yhdistettynä Helsingissä kaavailtuun Pasilan voimakkaaseen uudisrakentamiseen tekisi uuden ja vanhan metrolinjan määrittämästä silmukasta hyvin voimakkaasti yhtenäisen kaupunkialueen, jossa liikkuminen olisi helppoa ja nopeaa. Eri alueille voisi muodostua vielä nykyistäkin paremmin omat imagonsa, kuten monissa maailman suurkaupungeissa jo on.
Vaihtoehtoina olisi joko rakentaa tämä metro siten, että Kamppi ja Sörnäinen ovat päätepysäkkejä (ehkäpä jopa jatkaa jompaan kumpaan suuntaan eteenpäin), tai sitten hyödyntää nykyistä metrorataa ja tehdä tästä metrosta silmukka.
Kuten aiemminkin sanoin, en ole kaupunkisuunnittelija, enkä myöskään ole tehnyt kustannus/hyötylaskeskelmaa moisesta vaihtoehdosta. Maallikon silmiin se kuitenkin vaikuttaisi järkevältä ratkaisulta, joka voisi parantaa kaupungin liikkumismahdollisuuksia oivalla tavalla - huomattavasti enemmän kuin länsi-metro, joka arvioiden mukaan nopeuttaisi matka-aikoja keskustaan kahdella minuutilla niiltä, jotka asuisivat metroaseman kohdalla ja mahdollisesti hidastaisi niiden kohdalla, jotka joutuvat käyttämään syöttöliikennettä metroon ja eteenpäin.
Kertokaapa, mitä olette mieltä tuollaisesta metrolinjauksesta?
Osa-ongelmana tässä ilmeisesti se, että valtio suosii länsimetroa maksamalla siihen noin kolmanneksen avustusta, muttei silmukkametroa, joka jäisi ilman avustuksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)