Ostaisin jopa tanskalaisia tuotteita, jos täällä rapakon takana sellaisia olisi helppo löytää.
Tanskalainen teollisuus saisi myös mennä itseensä, kun ovat myymässä sananvapauden muutaman vientikruunun takia. Tästä syystä liberaalit ovat aina suhtautuneet hyvin kriittisesti yrityksiin. Valistuksen ajan liberalismihan vastusti merkantilismia, jossa (ehkäpä lukijasta tutulta kuulostava) ajatuksena oli, että valtio myönsi kauppiaille erityisoikeuksia, kuten monopoleja ja kauppiaat lobbasivat itselleen lisää oikeuksia. Liberaalit lähtivät vastustamaan tätä argumentoiden, että valtion ei pitäisi suosia yrityksiä, vaan varmistaa vapaa pelikenttä, jossa kauppiaat joutuvat kilpailemaan toistensa kanssa.
Näin näkymätön käsi (eli me ostajat ja myyjät) tuotamme tilanteen, jossa tehokkaimmat ratkaisut säilyvät ja tehottomat tuottajat etsivät itselleen jotain sellaista tekemistä, jossa ovat muita suhteellisesti tehokkaampia. Ja yhteiskunta voittaa.
Adam Smithin sanoin yritysmaailman sekaantumisesta lainsäätämiseen. Tästä voisi ottaa oppia moneen nykypäivän ongelmaan: "The proposal of any new law or regulation
which comes from [business], ought always to be listened to with great precaution, and ought never to be adopted till after having been long and carefully examined, not only with the most scrupulous, but with the most suspicious attention."
Kriittinen suhtautuminen yrityksiin onkin yksi liberaaleja (alkuperäinen vasemmisto) ja marxilaisia (uusi vasemmisto) yhdistävä tekijä. Toinen tärkeä aikoinaan oli kuningasvallan vastustaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti