Patenttijärjestelmästä

Patenttijärjestelmä ja IETF ovat voimakkaasti ristiriidassa keskenään. IETF:llä, joka on siis Internetin standardointielin, on pitkät perinteet siitä, että avoimiin standardeihin ei pitäisi kenelläkään olla patentteja. Jokainen henkilö, joka osallistuu Internet standardiluonnosten (IETF draft) kirjoittamiseen pitää sitoutua seuraavaan lausuntoon:

By submitting this Internet-Draft, each author represents that any
applicable patent or other IPR claims of which he or she is aware
have been or will be disclosed, and any of which he or she becomes
aware will be disclosed, in accordance with Section 6 of BCP 79.

Eli jokaisen kirjoittamiseen osallistuvan pitää tuoda julki, mikäli hänen tiedossaan on mitään patenttihakemusta, tai patenttia, joka voi koskea kyseistä standardia.

IETF:n politiikka on se, että yrityksen, jolla on patentteja standardoitavaan kohteeseen tulee tarjota samanlainen lisenssi kaikille lisenssinhakijoille. Ja suuren osan standardikehittelijöistä mielipiteet ovat vielä radikaalimpia. Yleinen mielipide on se, että ei haluta standardisoida mitään sellaista, johon liittyy patenttioikeuskysymyksiä. Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta määrät yhteisestä pelikentästä yksin, tai kerätä rahaa siitä, että yhteinen pelikenttä on olemassa.
Patenttihakemus kuitenkin on salainen kunnes patenttitoimisto on tehnyt aiheesta päätöksensä ja tällä välin ilmoitus mahdollisen standardia koskevan patenttihakemuksen olemassaolosta voi pysäyttää standardointityön niin kauaksi aikaa, että patenttitilanne selviää.

Patenttihakemuksen tuntevat eivät saa kommentoida ulkopuolisille, mitä patentti koskee, joten koko standardi on epäilyksen alainen. Ja ihmiset ovat vihaisia niille, jotka ilmoittivat patentin olemassaolosta erityisesti siksi, että nämä eivät voi paljastaa, mistä on kysymys - tai siis heidän kannaltaan hyvää tyyppiä, joka ei vain kykene paljastamaan mistä on kysymys ja pahaa tyyppiä, joka yrittää saada standardiin asian, joka on hänen patentoimansa, kerätäkseen rahaa yhteisesti luodusta standardista, ei voida erottaa toisistaan. Joten ihmisten luontainen taipumus on olettaa pahinta ja hyvästä syystä. Ilkiön olemassaolo voi lukita koko Internet-yhteisön maksamaan suojelurahaa standardista yhdelle yksittäiselle taholle, jonka kontribuutio koko standardiin oli mitätön.