Kriittisyydestä

Mikko Ellilä kommentoi erästä aiempaa kirjoitustani lainaamisesta. Kommentti herätti ajatuksia, jotka ajattelin jakaa täällä.

Kriittinen ajattelu on opittava taito, mutta se ei ole puhtaasti tietopohjainen taito. Kriittisen ajattelun kykyyn ei riitä, että tuntee logiikan perusaksioomat ja että tuntee tieteellisen ajattelun perusajatuksia (kuten erehtyväisyyteen pohjautuvan hypoteesi, kritiikki -ajattelun syyt ja perustat). Kriittiseen ajatteluun vaaditaan tietopohjan lisäksi myös vahva halu olla oikeassa. Halun olla oikeassa pitää olla niin vahva, että kykenee myöntämään itselleen mahdollisuuden olla väärässä - myös siinä asiassa, jossa mieli haluaa kaikkein eniten ja kaikkein vahvimmin uskoa lempiteoriaan.

Vaikka jokin hypoteesi, tai teoria sopisi kuinka hyvin omaan näkemykseemme siitä, miten maailma toimii, vaikka se täydentäisi omaa maailmankuvaamme olennaisella tavalla ja vaikka kuinka pitäisimme kyseisestä hypoteesista, tai teoriasta...se voi silti olla väärässä. Ja ajattelija voi olla väärässä. Siksi on sitä tärkeää alistaa kaikki hypoteesit mahdollisimman rankalle kritiikille; erityisesti ne teoriat ja ajatukset, joista erityisesti pidämme. Ja varautua siihen, että nuo ajatukset ovat vääriä ja että tällöin ne karsitaan pois ajattelumaailmastamme.

Kriittisen ajattelun tärkein osa on muistaa se, että meille kaikkein tärkeimmät ajatukset ja näkökulmat voivat olla väärässä. Ja että paras tapa suhtautua tähän on olla itse valmis metsästämään nuo väärässäolot ja karsimaan ne pois ajattelustamme. Ihmisen mieli suhtautuu yleensä ottaen hyvin negatiivisesti tuollaiseen ajattelumaailmaan ja juuri tästä syystä kriittinen ajattelu on niin vaikeaa. Logiikka ei ole läheskään yhtä vaikeaa kuin luopuminen omista meille tärkeistä ajatusmalleistsa.