maanantaina, joulukuuta 19, 2005

Harmitus

Artikkelini WCNC -konferenssiin ei mennyt läpi. Harmittaa. Tuntuu siltä, ettei tästä tieteilijän urasta tule mitään. Tai tarkemmin sanottuna, tuntuu siltä että tällä alalla pitäisi osata ja kyetä koodaamaan, jotta voisi saada mitään aikaiseksi. Ja se on jatkuva ainainen akilleen kantapääni.

En ole hyvä koodaaja, eikä minusta sellaista tulekaan. Omat vahvuuteni ja heikkouteni ovat sellaisia, etten usko minusta hyvää koodaajaa koskaan tulevan. Ja kun en halua sitä aktiivisesti tulevaisuudessa tehdä, motivaatiokin, tai sen puute rasittaa oppimista. En koodaa erilaisia asioita vapaa-aikanani harrastukseksi, eikä työtehtävissä tunnu olevan aikaa opettelemiseen. Jotenkin koen olevani epäonnistunut tietotekniikan ja tietoverkkojen tutkija.

Onko tällä alalla mahdollista tehdä jotain hyödyllistä ja arvokasta ilman, että on hyvä koodaaja?

Päivitys: On niin paljon, mitä pitäisi oppia ja niin lyhyessä ajassa. Ihmettelen, kuinka koskaan kykenen antamaan riittävän panoksen tiedeyhteisölle, jotta tieteentekijän hattu olisi mitenkään oikeutettu.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sinun täytyy vain uskoa lujasti itseesi. Sillä tavalla pystyy aivan hämmästyttäviin asioihin.

Vaikka et opettelisikaan hyväksi koodaajaksi, niin on helpompi huomata ympärillä olevat muut lukuisat mahdollisuudet, kun on optimistinen.

Uskon kuitenkin, että pystyt omaksumaan koodaamiseen tarvittavan taidon varsin nopeasti, jos vain haluat. Aluksi se saattaa tuntua vaikealta, mutta sitten kun pääsee "jyvälle", niin opiskelusta selviää rutiinilla. Kannattaa miettiä millä tavalla itse helpoiten oppii.

tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti...

Ihmisen ei välttämättä tarvitse olla hyvä ohjelmoija pärjätäkseen "tällä alalla". Tietyt perusteet on hyvä hallita, mutta ne oppii kyllä, jos ylipäätään on aivoja sen verran, että pystyy järjestelmälliseen ja analyyttiseen ajatteluun (esim. jos matikka sujuu kuitenkin). Harjoittelu auttaa.

Tsemppiä vaan. Eikä sen panoksen tarvitse olla täydellinen, eikä sinun itsesi tarvitse arvioida sitä koska riittää. Me tehdään kaikki vaan parhaamme ja se riittää jos riittää - ja jos ei, niin tehdään jotain muuta.

This too shall pass.

Mikko Särelä kirjoitti...

Kiitos rohkaisusta. Tiedän kyllä, ettei tarvitse olla täydellinen. Oma lokero vaan on välillä niin täydellisesti hukassa. Ja vaikka olenkin optimistinen 99% ajasta, niin haluan silti kirjoittaa sensuroimatta myös siitä 1% kun on täydellisesti hukassa.

Anonyymi kirjoitti...

Ei kannata masentua, oleellisin asia on uskoa siihen mitä olet tekemässä ja panostaa omiin vahvuuksiin. Kyllä sieltä sitten aikanaan sitä tulostakin tulee, ja se oma väylä löytyy.

Hyvienkin konferenssien review prosessi on nykyisin niin heppoinen, että aivan surkeita papereita menee läpi ja vastaavasti erinomaisiakin papereita hylätään. Kannattaa kuitenkin varsinkin uran alkuvaiheessa katsoa tarkkaan hylättyjenkin papereiden arviot, niistä löytyy monesti hyviä vinkkejä jatkoon. Lisäksi kannattaa ensimmäisiä julkaisuja kirjoittaessa pyytää mahdollisimman paljon apua ohjaajalta/joltain kokeneemmalta itse paperin kirjoittamisessa: monesti papereita hylätään sen takia että paperi on huonosti kirjoitettu eikä substanssin puutteen vuoksi.

Tsemppiä!