maanantaina, joulukuuta 26, 2005

Puhuminen ja ajatteleminen

Puhutko sinä mieluummin siitä, mistä olet varma ja mistä tiedät jo riittävästi, vai siitä, jota et ole vielä aivan oikein ymmärtänyt, mutta josta sinulla on ajatuksia? Onko puhuminen väline viestiä muille sitä, mitä Sinä olet ajatellut, vai ajattelemisen apuväline, jossa omat ajatukset saavat kyytiä ja uusia uria muiden tietojen ja mielipiteiden puhuessa karua kieltään? Oletko miettinyt, kuinka sijoittumisesi näiden kahden ääripään välillä vaikuttaa siihen, minkälaisena ihmisenä sinua pidetään? Oletko miettinyt, kuinka paljon haluat antaa tällaisen luonteenominaisuuden vaikuttaa siihen, mitä ajattelet muista?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

*Puhutko sinä mieluummin siitä, mistä olet varma ja mistä tiedät jo riittävästi, vai siitä, jota et ole vielä aivan oikein ymmärtänyt, mutta josta sinulla on ajatuksia?

Sekä että.

*Onko puhuminen väline viestiä muille sitä, mitä Sinä olet ajatellut, vai ajattelemisen apuväline, jossa omat ajatukset saavat kyytiä ja uusia uria muiden tietojen ja mielipiteiden puhuessa karua kieltään?

Sekä että.

Ja onneksi voisin lisätä molemmissa tapauksissa.


*Oletko miettinyt, kuinka sijoittumisesi näiden kahden ääripään välillä vaikuttaa siihen, minkälaisena ihmisenä sinua pidetään?

Vietin suurimman osan elämästäni tätä ajatellen. Mitä muut mahtavat ajatella minusta ja mielipiteistäni. Elin siis varovasti tai esitin ymmärtäväistä(etten vaan jäisi kiinni tyhmyydestä :-O kauhistus sentään, siihenhän maailma kaatuisi :-) ), ja puhuin vain kun olin omasta mielestäni varma jostakin. Tyypillistä suomalaiselle kulttuurille sanoisin vielä(tai kokemattomuudelle?), ainakin luulen että sellainen piirre on meilläpäin aika yleinen. Tuppisuuna kuunnes uskalletaan jotain sanoa, harkitusti, ettei vaan tehdä Kamalan Noloja Virheitä :-O.

Olen myös huomaavinani sellaista että useimmat ihmiset helposti tulkitsevat puhettani siten että tosiaan Tiedän(isolla T:llä) mitä puhun, tai luulevat minun luulevan tietäväni. Joten nykyään käytän paljon disclaimereita, kerron milloin ajattelen ääneen ja milloin en oikein tiedä mitä mieltä olen ja että siksi haluan miettiä ääneen jonkun kanssa. Sanon suoraan kun en ymmärrä, aika usein jopa ja mielelläni käytän näitä sanoja joita en halunnut nuorempana suuhuni ottaa, koska minusta on fiksumpaa osoittaa muille missä mennään jotta palaute olisi mahdollisimman hyödyllistä kaikille osapuolille.

*Oletko miettinyt, kuinka paljon haluat antaa tällaisen luonteenominaisuuden vaikuttaa siihen, mitä ajattelet muista?

No nyt meni multa ehkä yli hilseen, on eka reaktioni! Tai sanotaanko, koska en ole joko/tai-ihminen tässä(kään) suhteessa niin en kai anna itsestäni kovin yhtenäistä kuvaa kenellekään, tai johdonmukaista. Ajattelenko ääneen vai puhunko ajattelemisen lopputuloksena, tarkoitan. Ja minusta taidan jopa pyrkiä juuri siihen, en halua tulla lokeroiduksi enkä lokeroitua. Ja kyllähän minä näin eläen huomaan milloin tapaan ihmisen joka saattaa olla lokeroriippuvainen, eli haluaisi määritellä minut jonnekin, toisin sanoen negatiivinen ennakoluuloisuus ja jämähtyneisyys tiettyihin ajatuskaavoihin on riskinä sellaisissa ihmisissä. Tämä on kai itselleni tärkeää tietää, mutta en muodosta mielipidettä muista kovin nopeasti. Tämä taitaa olla tarkkailutapakin, puhumalla eri tavoin ja eri asioita saa jonkunnäköisen tuntuman siihen toiseen ihmiseen ja siihen mistä tämä on kiinnostunut ja mistä hän tietää paljon mielenkiintoista jota olisi kivaa kuulla. Olen kai sittenkin miettinyt tätä asiaa, hyvä että kysyit jotta sen huomasin.

Ajattelin siis tässä viimeksi ääneen :-)