Miekkailua ja kahden flyygelin baari

Perjantaina Stuart, kämppikseni, soitti minulle kysyi kiinnostaako minua lähteä lauantaiaamuna miekkailemaan. Olimme juuri jammailemassa työkavereiden kanssa ja yritin kovasti opetella soittamaan kitaraa. Luulenpa, että olen keräämässä tavalliseen tyyliini itselleni liikaa tekemistä elämääni, mutta onpahan ainakin elämä menevää ja hauskaa.

Lähdin siis eilen aamulla kello yhdeksitoista kahden tunnin miekkailutreeneihin. Jos oikein hahmotin, harjoittelin pääasiassa epeellä. Välillä harjoittelin oikealla kädellä, välillä vasemmalla; en ole vielä ihan varma siitä, kumpi olisi minulle parempi käsi tähän touhuun. Vasen on selkeästi vahvempi, mutta oikean käden kanssa jalkatyö tuntui luontevammalta. Hauskaa oli ja tänään huomaa sekä jaloissa, että yläkropassa tehneensä eilen jotain. Mietin, haluaisinko ottaa ihan kunnolla miekkailutunteja täällä ollessani. Hassua oli, kun kaikki vastustajani yrittivät kovasti rohkaista ja kertoa, että kyllä se siitä lähtee sujumaan. Oma lähtökohtani, kun on, että tuollaisten asioiden opetteleminen vie aikaa ja monta, monta toistoa. Ehkäpä sitä puolessa vuodessa silti voisi jotain oppia, jos asiaan panostaisi.

Iltapäivällä kävin sitten äänestämässä. San Diegossa oli äänestysprosentti kovassa nousussa, ilmeisesti äänestäjiä oli runsaasti enemmän kuin ensimmäisellä kierroksella. Hyvä, että vaalit kiinnostavat. Tämän jälkeen kävimme Villen kanssa paikallisessa taidegalleriassa tutustumassa intialaiseen taiteeseen. Oli kyllä aika erikoista verrattuna eurooppalaiseen, ja joissakin suhteissa jätti minut aika kylmäksi, vaikka erittäin taidokasta työtä olikin.

Koska eilen oli Villen viimeinen ilta, oli pakollisena kohteena luonnollisesti paikallinen yöelämä. Tästä meinasikin tulla täydellinen epäonnistuminen. Ensimmäisessä baarissa nimittäin ei pokelle kelvannut suomalainen ajokortti (Villellä ei ollut passia mukana). Toisessa baarissa Villen eu-ajokortti kelpasi, mutta oma ajokorttini ei kelvannut. Passiahan minulla ei tällä hetkellä ole, kun jouduin sen luovuttamaan pois uuden passin hakemista varten. (Minulla on konsulin allekirjoittama ja leimaama kopio passin olennaisista sivuista, jossa sanotaan, että olen luovuttanut passini pois uuden passin hakemista varten.)

Onni onnettomuudessa, sillä kolmannessa paikassa tärppäsi. Paikan nimeä en muista, ehkäpä koska join Hurricane nimisen drinkin, joka sisälsi viinaa monen miehen tarpeisiin. Estradilla oli kaksi flyygeliä, joita soitti kaksi miestä. Asiakkaat toivat soittotoivomuksensa lapuilla flyygelin päälle, tipeillä höystettyinä. Näistä sitten toinen flyygelisti valitsi biisin ja toinen tuli mukaan; molemmat siis soittivat ja lauloivat - mitä tahansa 50-luvulta nykypäivään. Paljon rock&rollia ja hienoja klassikoita. Kerrassaan upea paikka, johon voisi mennä toistekin.

Hauskana sivuhuomiona: yhdellä edessämme istuneella asiakkaalla oli t-paita, jossa todistettiin, että matemaatikot ovat sinnikkäitä.