keskiviikkona, tammikuuta 25, 2006

Demokratian kehitys maailmalla

Yksityisen sektorin kehitys PSD-blogissa oli juttu valtiomuodoista ja demokratian kehityksestä maailmassa. Vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan kehittymiseen näyttäisi olevan yksi tärkeä este. Runsaat luonnonvarat.

Järjestelmä toimii seuraavasti: jos valtiossa ei ole runsaita luonnonvaroja, paras ja ainoa tapa valtion johdon saada itselleen varallisuutta on se, että kansa tuottaa varallisuutta (jota valtio voi verottaa). Näin ollen kansa, joka on tyytymätön kohteluunsa voi vaikuttaa valtionjohdon varakkuuteen ja kykyyn hallita esimerkiksi lakkoilemalla, tai muilla epäsuorilla keinoilla. Sen sijaan niillä alueilla, joilla on suuret luonnonvarat, kansa on heikommassa asemassa. Poliittinen eliitti saa varansa elämiseen ja armeijan ylläpitoon luonnonvaroista ja kansan vaikutusmahdollisuudet eliitin elämään ovat huomattavasti heikommat. Eliitin ei tarvitse kiinnostua kansan hyvinvoinnista, sillä valta, voima ja kunnia pysyy heillä kansan kiinnostuksesta riippumatta. Tämä analyysi antaa valitettavan vähän lohtua ja toivoa arabian öljyrikkaille alueille.

Toinen tärkeä huomio tulee tästä graafista financial timesissa. Autokraattisten valtioiden määrä maailmassa putosi roimasti 90-luvun alkaessa johtuen Neuvostoliiton romahtamisesta. Me kaikki tunnemme ja tiedämme, mitä tapahtui itä-Euroopassa tuolloin ja se näkyykin erinomaisesti ylimmässä kuvassa. Sen sijaan, kuinka moni on huomannut, että Afrikassa tapahtui samanlainen kehityskulku 90-luvun alussa?
Pääasiassa sosialististen diktatuurien määrä tippui jyrkästi yli 30:stä ollen nykyään alle 5. Selittyykö tämä sillä, että Neuvostoliiton antama taloudellinen (ja sotilaallinen?) tuki sosialistisille diktatuureille loppui, vai johtuuko muutos jostain muusta?

Valitettavasti Afrikassa kehitys ei edennyt kohti stabiileja demokratioita, vaan enemmän tai vähemmän anarkistisia oloja, joissa valtiota joko ei ole (Somalia), tai sitten se on liian heikko edes turvatakseen rauhan ja järjestyksen alueellaan. Kehittyneet maat voisivat auttaa maanosan tilannetta edes hitusen tunnustamalla Somalimaan ja Puntmaan, jotka julistautuivat itsenäisiksi vuosina 1991 ja 1998.

Länsimaisten tullien poisto olisi myös tärkeää, sillä se lisäisi näillä alueilla nimenomaan ihmisten työnteosta johtuvaa varallisuutta ja lisäisi näin tavallisten ihmisten vaikutusmahdollisuuksia maansa politiikkaan ja poliittiseen eliittiin.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Norja ja Islanti näyttävän pärjäävän ainakin demokraattisina valtioina, vaikka luonnonvaroja piisaakin. Tähän vaikuttanee vanha paikallinen demokraattinen traditio (jossain määrin yhtäjaksoinen jo viikinkiajalta, esim. kuninkaanvaaleineen). Vähemmistöksi taitavat kuitenkin tutkimuksessa jäädä - vastaesimerkkejä on enemmän kuin runsaasti.

--
Iiro

Mikko Särelä kirjoitti...

Toki vastaesimerkkejä on. Onneksi tällaiset mahdolliset vaikuttimet ihmismaailmassa eivät ole suoria kausaalisia syitä, vaan korkeintaa tärkeitä osatekijöitä. Muutenhan mitään toivoa ei olisi ja niin pessimistiksi minäkään en ole vielä ruvennut.

Norja ja Islanti ovat tosiaan hyviä vastaesimerkkejä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiina taas olisi tässä suhteessa hyvinkin mahdollinen tuleva demokratia. Kiinan rikkaus ei suinkaan ole luonnonvarat vaan väestö. Kuinka kauan demokratian kehittyminen kestää, on sitten toinen asia - samoin kuin miten vapaa tästä tästä demokratiasta tulisi.

--
Iiro