Kiinalaisia vaatteita

Helsingin Sanomat kertoo, että tekstiilikiintiökiistassa EU:n ja Kiinan välillä on päästy sopimukseen. Ylen mukaan asiasta ei ole vielä varmuutta. Ylen uutisesta selviää myös se ihmetyksenaiheeni, että Hesarin artikkeli ei anna mitään yksityiskohtia sopimuksesta.

Koko kiista olisi naurettava, elleivät kärsijöinä olisi jälleen heikoimmassa asemassa olevat - siis Kiinassa olevat köyhät työntekijät ja Euroopassa köyhimmät, jotka mahdollisesti joutuvat kiistan takia maksamaan korkeampaa hintaa vaatteistaan. (Rikkaillahan tunnetusti on paremmin varaa maksaa elämisestään ja heitä kriisi ei niin paljoa haittaakaan).

Kiinan WTO-jäsenyyden myötä kaikkien tuontikiintiöiden Kiinasta piti lakata vuodenvaihteessa. Toisin kävi, kehitysmaille vihamielinen protektionistinen EU päätti suuressa viisaudessaan rajoittaa tuontia Kiinasta. Syynä tähän oli se, että eurooppalaiset kuluttajat halusivat poliitikkojen mielestä ostaa liikaa Kiinassa tehtyjä vaatteita.

Tästä ansiosta Global Growth nimittikin Mandelsonin kuukauden protektionistiksi.

EU keräsi taas pisteitä kehitysmaiden kurmuuttamisessa.