Pimeä vehreys peittää maan

Rakastan näitä loppukesän ja alkusyksyn öitä. Ulkona on pimeää, muttei niin pimeää ettei puiden ja maan vihreys loisi omaa tunnelmaansa ympäristöön. Nuorempana saatoin kävellä tuntikausia tuota ihanuutta kuulostellen ja tunnustellen. Silloin se loi jotenkin tyhjän, surumielisen, haikean, nautinnollisen tunnelman, johon oli ihana uppoutua. Nyt en ole varma, mitä se luo, mutta nautin sen tuomista muistoista ja tunteista.