Sideways

Katsoin Sideways -elokuvan lentokoneessa. Toisellakin katsomiskerralla
elokuva osaa olla äärimmäisen vaikuttava ja menee ehdottomasti parhaiden
näkemieni elokuvien joukkoon. Tarina kertoo kahdesta keski-ikäisestä
miehestä, joista toinen on menossa naimisiin. Ennen häitä, parivaljakko
suuntaa San Diegosta Napa Valleyn viinialueelle nauttimaan hyvistä
viineistä ja viettämään viimeistä poikamiesretkeä.

Sideways on hidastempoinen draama, joka on rakennettu ikäänkuin
nautinnollinen humala - ja seuraavan aamun krapula. Elokuvan alussa
tunnelma on jäykkä ja vauhtiin päästään hitaasti. Sitten juhlat ovatkin
vauhdissa, eikä tulevan aamun krapulaan viittaavista varoitussignaaleista
jakseta piitata. Juhlat ovat parhaimmillaan ja nousuhumala tekee kaikesta
ihanaa.

Jokainen nousu kuitenkin päättyy laskuun ja niin tämäkin humala. Krapula
on melkoinen ja elokuva loppuu siihen surulliseen, mutta samalla syvän
rauhalliseen melankoliaan, joka usein iskee krapulapäivänä sen jälkeen kun
ruumis on toipunut myrkytystilasta. Sideways johdattelee katsojan läpi
nousuhumalan, laskuhumala, krapulan ja krapulan jälkeisen melankolian
tunnemaailman läpi taitavasti ja huomaamattomasti. Tämän elokuvan voi
katsoa yhä uudestaan ja uudestaan.