Olen huomannut, että on olemassa kaksi ihmisryhmää, jotka kommunikoivat
hyvin tehokkaasti toistensa ohi kansainvälisestä politiikasta puhuttaessa.
Näitä kutsutaan usein haukoiksi ja kyyhkysiksi siitä johtuen, että toiset
ovat herkempiä hyökkäämään ja toiset väistämään.
Kyyhkyset näkevät ensisijaisesti sotatilanteessa vihollisen siviileihin ja
lapsiin kohdistuvan väkivallan pahuuden ja ovat siksi äärimmäisen
skeptisiä mihinkään ratkaisuihin, joihin sisältyy väkivaltaa. Tällaiset
ihmiset usein eivät hyväksy sotatoimia edes puolustautumiseksi fyysiseltä
väkivallalta ja toisen osapuolen sotatoimilta (vrt. tämän hetkinen
Israelin tilanne).
Haukat taas näkevät ensisijaisesti sen, että jos väkivaltaan turvautuvia
ei kuriteta tarvittaessa väkivallalla, he pääsevät tavoitteisiinsa, mistä
seuraa se, että väkivallan käyttö nähdään toimivana keinona tavoitteisiin
pääsemisessä, mikä taasen lisää väkivallan aloittajien määrää. Nämä
henkilöt ovat sitä mieltä, että nykyisessä Palestiinan ja Libanonin
sotilaiden kaappaustilanteessa, moista toimintaa ei missään nimessä
Hamasilta ja Hizbollahilta saa hyväksyä ja sotilaat pitää hakea takaisin
tarvittaessa väkivaltaisesti.
Kyyhkyset hyväksyvät todennäköisemmin esimerkiksi vankien vaihdon, jotta
juuri nyt tässä tilanteessa israelilaissotilaat saadaan takaisin. Haukat
taasen muistuttavat, että jos vankien vaihtoon suostutaan, niin lähetetään
viesti kaikille alueen terroristeille ja vallanhaluisille, että Israel
tekee, mitä heiltä vaatii, kunhan onnistuu sieppaamaan muutaman
israelilaissotilaan.
Oikeiden ratkaisuiden löytäminen lähi-idän kaltaisissa kriiseissä on
äärimmäisen vaikeaa. Haukkojen ja kyyhkysten ajattelun eroa kuvaa se,
mikä on ensisijainen vaatimus, jonka ratkaisun pitää täyttää. Haukat
vaativat, ettei ratkaisu kannusta ihmisiä toistamaan pahoja tekoja.
Kyyhkyset taasen vaativat, ettei ratkaisu tuota lisää ihmisiä, jotka
vihaavat konfliktin toista osapuolta, ettei käytetty menetelmä surmaa
viattomia sivullisia.
Parasta olisi, että voitaisiin keksiä ratkaisuja, jotka toteuttaisivat
molemmat vaatimukset. Valitettavasti tosimaailmassa niin hyviä ratkaisuja
ei löydetä ja joko päädytään kannustamaan terroristeja ja vallanhaluisia
ihmisiä tekemään pahoja asioita, tai päädytään surmaamaan ja
vahingoittamaan viattomia sivustakatsojia.
Säännölliset lukijat varmaankin voivat arvata, että allekirjoittaneelle
ensisijainen vaatimus on se, ettei kannusteta ihmisiä tekemään pahoja
asioita. Suren sitä, että Libanonissa on kuollut ja vahingoittunut
viattomia ihmisiä samoin kuin sitä, että Israelissa kuolee ja vahingoittuu
viattomia ihmisiä. Mutta uskon, että pidemmällä aikavälillä on parempi,
ettei kaappareiden vaatimuksiin suostuta ja ettei Israel siedä jatkuvaa
pommitusta Hizbollahin ja erinäköisten palestiinalaisorganisaatioiden
taholta.
Entäpä te lukijani, jos on pakko valita kahdesta pahasta, kumman
valitsette? Oletteko haukkoja, vai kyyhkysiä?
13 kommenttia:
En ole haukka enkä kyyhkynen. Hyväksyn väkivallan käytön - mutta vain niitä kohtaan, jotka ovat itse henkilökohtaisesti aloittaneet väkivallan.
Tuossa artikkelissa mainitaan joitakin hyviä hyviä keinoja siihen miten väkivallan (sodan) aloittaneet (eli poliitikot) saadaan kuriin.
http://www.lewrockwell.com/orig6/molyneux5.html
Jormanen, ja entäpä jos terroristit ja muut väkivallan aloittajat vastustavat pidätystä väkivaltaisesti ja kuolettavia aseita käyttäen?
Anonyymi, suosittelen tutustumaan vapausfoorumin ja anarkokapitalistilistan arkistoihin. Miksi kuvittelet, että lainaamassasi artikkelissa olisi minulle mitään uutta?
Anarkokapitalismin suurin kompastuskivi on siinä, että maailma on täynnä luonnollisesti syntyneitä väkivaltamonopoleja. Nähdäkseni, jotta anarkokapitalismi olisi validi vaihtoehto, täytyy keksiä keinot siihen, ettei väkivalta monopolisoidu uudestaan. Monopoli väkivallan käytössä on maailman tuottavin bisnes.
Nykyinen vapausfoorumi löytyy google groupsista ja vanha yahoosta. Anarkokapitalistilista löytyy myöskin yahoosta.
Vapausfoorumilla ja anarkokapitalismilistalla on aika surkea tasoista keskustelua.
Mitenkähän anarkokapitalismissa voisi syntyä väkivaltamonopoli, kun ydinaseita on olemassa? Ei mitenkään! Ilman ydinaseitakin tuo on hyvin vaikeaa, ellei kansan ylivoimainen enemmistö todella halua väkivaltamonopolia.
Sitä paitsi, jos joku DRO aloittaa asevarustelun, niin ihmiset sanovat sopimuksensa irti, tai jos se ei ole mahdollista, niin pyytävät toisen DRO:n tuhoamaan sen (tämä siis ääritapauksessa)
"Miksi kuvittelet, että lainaamassasi artikkelissa olisi minulle mitään uutta? "
En lainannut kyllä mitään artikkelia. Ihan tämän kommenttisi perusteella huomaan, että et tiedä juuri mitään anarkokapitalistisesta teoriasta:
"The main purpose of government is to protect people
living on its lands from violence, theft, and fraud. This mission comes
from the fact that government holds monopoly over use of violence in its
territory **and only that makes it possible to protect people from violence, theft, and fraud**"
"Anarkokapitalismin suurin kompastuskivi on siinä, että maailma on täynnä luonnollisesti syntyneitä väkivaltamonopoleja."
Mitä tarkoitat *luonnollisesti* syntyneillä väkivaltamonopoleilla? Tarkoitatko esim. diktatuureja? On täysin selvää, ettei ole olemassa mitään sellaista mikä estäisi diktatuurin syntymisen. Sama uhka koskee minarkismia, kuten myös nykyistä demokratiaa.
Jos kerran saavutetaan anarkokapitalistinen yhteiskunta rauhanomaisesti, niin kenenkään on hyvin vaikea saavuttaa väkivaltamonopolia.
Suurin piirtein joka ikinen läntti maata tällä pallolla on jonkin väkivaltamonopolin hallinnassa. Toiset näistä ovat demokratioita ja toiset diktatuureja, jotkut jotain muuta. Et ilmeisesti ole lukenut Clausewitziasi?
Suosittelen myös tutustumaan esimerkiksi keskiajan Italian kaupunkivaltioihin, jotka alkoivat käytännössä anarkokapitalistisina (monta kauppiasperhettä, joista kullakin oli asevoimat) ja joissa väkivalta historian saatossa monopolisoitui tietyille henkilöille. Tai Islannin esimerkistä, jonka järjestelmä oli hyvin lähellä anarkokapitalismia muutamia vuosisatoja, mutta sitten kuitenkin sortui väkivaltamonopolin alle.
Historia ei tunne yhtään esimerkkiä onnistuneesta anarkokapitalistisesta yhteiskunnasta. Onnistuneella tarkoitan siis sellaista, joka olisi onnistunut puolustautumaan sekä sisäisiä, että ulkoisia väkivallan uhkia vastaan.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö anarkokapitalismi mahdollisesti olisi toimiva ratkaisu - itse asiassa uskon että se on. Niin yllättävää kuin se sinulle ehkä onkin, niin olen anarkokapitalisti. Uskon kuitenkin myös, että emme vielä tiedä riittävästi, jotta kykenisimme tuottamaan stabiilin anarkokapitalistisen yhteiskunnan, joka kykenisi puolustautumaan sekä sisäisiltä, että ulkoisilta uhkilta.
Maailma ei ole niin yksinkertainen kuin ehkä kuvittelet.
Mikkä Särelä:
Anarkokapitalismin suurin kompastuskivi on siinä, että maailma on täynnä luonnollisesti syntyneitä väkivaltamonopoleja.
Nimenomaan. Tämä on mielestäni libertaarin maailmankuvan suurin kompastuskivi. Sekä minarkisteille että anarkokapitalisteille näyttää riittävän maailma, jossa muualla pystyssä kyhjöttävät diktatuurit sallitaan, kunhan ne eivät tule koputtamaan ovelle. Tämän pohjalla kyhjöttävä moraali on sentään kunnossa - ei minulla ole mitään velvollisuutta kaataa diktatuureja. Mutta minarkisti (jollaiseksi itseni katson, ehkä tietyin varauksin) pitää moraalisesti oikeutettuna verottaa, jotta valtio pystyisi suoriutumaan sen ainoasta tehtävästä - vapauden suojelemisesta muiden sorrolta. Mutta monille tämä näyttää rajoittuvan omien "rajojen" (jos libertaarissa yhteiskunnassa mitään varsinaisia rajoja edes olisi) sisäpuolelle.
Vapautta tulee suojella ja edistää aktiivisesti (mikä ei tietenkään aina tarkoita pakkokeinoja). Anarkokapitalistien unelma toteutuu vasta sitten, kun koko maailma on vapaa diktatuureista ja muista vapautta rajoittavista ihmisistä/kulttuureista. Tuohon tilanteeseen saakka kyyhkynä kyhjöttäminen on toiveajattelua ja ajan haaskausta. Jokin Suomen kaltainen merkityksetön valtio nyt voi vielä rakentaa omaa utopiaansa rauhassa. Mutta esim. Israel tuhotaan, jos se antaa sentinkin verran periksi (muslimivaltiot ovat Israelin vapaussodasta lähtien tarkoituksenmukaisesti pommittaneet siviileitä, vaikka Israelin sotilaskohteet ovat selvästi asutuskeskusten ulkopuolella). Ja jos Israelin armeija ei olisi niin vahva ja tehokas kuin se nyt on, olisi Israelin vapaus muiden valtioiden päätettävänä. Voisiko libertaari sallia suhteellisen vapaan valtion luisumisen arabidiktatuurin miehittämäksi?
Mikko, libertaareista monet tosiaan kuuluvat tähän minä puolustan vain omaa pesääni kategoriaan. Sen suuri ongelma on seuraava (minarkistisessa maailmankuvassa): (anonyymille, alla oleva esittää niitä ongelmia, mitä minarkiassa tulee, joita ei välttämättä tule anarkokapitalismissa)
Jos on kaksi minarkistista valtiota ja toisen kimppuun hyökätään, miksi toisen on oikeutettua käyttää verovaroja minarkian puolustamiseen, mutta toisen ei? Joka tapauksessa hyökkäyksen kohteenakin olevassa valtiossa, kuten nyky-Israelissa on alueita, joiden ihmiset ja omaisuus ovat varsin turvassa.
Vielä heikommilla vesillä ovat ne, jotka sanoisivat ettei toinen yhteiskunta saisi auttaa toista puolustautumaan. Tähän voi soveltaa Bastiatin rautatieargumenttia ja kysyä, miksei uloteta samaa sääntöä samantien eri kaupunkien ja kylien välille ja sitten eri perheiden välille ja viimein yksilöiden välille. Lopputuloksena johdonmukaisen säännön soveltamisesta on, että jokainen joutuisi puolustautumaan yksin.
Toisten samanmielisten auttaminen siis on hyvä ja hyödyllinen asia.
Seuraava kysymys onkin, miten tämä pitäisi tehdä. Moni libertaari (etenkin anarkokapitalistit) hylkäävät valtion väkivaltakoneiston käyttämisen tällaisessa tilanteessa. Minä sen sijaan sanoisin, valitettavasti juuri tällä hetkellä meillä ei ole käytettävissämme anarkokapitalismin väkivaltamarkkinoilla toimivia tehokkaita yrityksiä. Vaihtoehtoina juuri nyt on siis valtioiden väkivaltamonopolien käyttäminen ja ei-minkään tekeminen. Paska nakki, mutta emme elä ideaalimaailmassa.
Näistä syistä monet popperilaiset libertaarit, kuten David Deutsch, suhtautuvat suopeasti valtioiden väkivallan käyttöön liberaalien demokratioiden puolustamiseen. Kaikkine heikkouksineen ja huonoine puolineen, ne ovat parasta, mitä maailmalla on nykyään tarjota.
Minä olen ehdottomasti haukka ja Israelin puolella. Israel ei anna tippaakaan periksi ja hyvä niin, toivottavasti ei anna jatkossakaan. Niille kyyhkysille, jotka kauhuissaan esittävät minulle kuvia pommien raatelemista lapsista, sokaistuneita lapsiaan kantavista isistä ja ruumiinjäseniä menettäneistä vauvoista, minulla on varattuna vain yksi sana: KYYNEL.
Joskus vain on aika tappaa.
Enpä oikein usko, että anarkokapitalistisessa yhteiskunnassa muodustuisi valtio yhtään sen todennäköisemmin kuin minarkismissa muodostuu nykyisen kaltainen sosiaalifasistinen valtio. Itse asiassa minarkismi on todellinen ongelma. Silloinhan on jo olemassa valmis väkivaltakoneisto jota on helppo käyttää.
Se, että nykyinen demokratia ei ole muuttunut diktatuuriksi johtuu vain siitä, että käytännössä kaikki ihmiset pitävät nykyistä systeemiä hyvänä.
"-- monet popperilaiset libertaarit, kuten David Deutsch, suhtautuvat suopeasti valtioiden väkivallan käyttöön liberaalien demokratioiden puolustamiseen."
Liberaalien demokratioiden suojelemiseen ei tarvita massiivista väkivaltakoneistoa. Hyökkäykset USA:aan on lähes 100-prosenttisesti sen omaa syytä. Sitä paitsi pari ydinpommia riittää suojaamaan hyökkäyksiltä. Yksikään poliitikko ei julista sotaa sellaista yhteiskuntaa vastaan, jonka joukkotuhoaseet asettavat hänen oman elämänsä uhatuksi. (Koska USA hyökkäsi Irakiin, niin on täysin varmaa, että Irakilla ei ollut joukkotuhoaseita.)
Yhdysvallat olisi kyllä aikoinaan pommittanut myös Neuvostoliiton maan tasalle, jos NL:llä ei olisi ollut ydinaseita. Sotimisen sijasta USA lähetti ruokaa neukuille :D
Liberaaliset demokratiat eivät ole uhka toisilleen, joten ydinpommeja tarvitaan korkeintaan joidenkin ählämivaltioiden varalta.
"--emme vielä tiedä riittävästi, jotta kykenisimme tuottamaan stabiilin anarkokapitalistisen yhteiskunnan, joka kykenisi puolustautumaan sekä sisäisiltä, että ulkoisilta uhkilta.
Maailma ei ole niin yksinkertainen kuin ehkä kuvittelet."
Mielestäni et tiedä kovinkaan paljon anarkokapitalistisista teorioista, tai yleensäkään yhteiskunnallisista asioista. Anarkokapitalismi olisi nytkin aivan toimiva vaihtoehto Suomelle kunhan saataisiin vain selkeä enemmistö mukaan.
Ulkoisilta uhilta pystyy helposti suojautumaan parilla ydinpommilla. Sisäiset uhat taas ei ole mikään ongelma, kun kommunisteja yms. on aika vähän.
Kun kerran olet niin viisas ja tiedät niin paljon minua enemmän, ehkäpä voisit kertoa minulle, mistä tuota tietoa ja viisautta voi löytää.
http://mikkoellila.thinkertothinker.com/?p=111
Ellilä, haukka ja kyyhky ovat myös tuosta mainitsemastasi poliittisesta jaosta johdettu peliteorian termi, johon omassa kirjoituksessani viittaan.
Peliteoriassa haukkaan ja kyyhkyseen viitataan pelissä, jossa on kaksi pelaajaa, joista kumpikin voi joko olla aggressiivisia, tai sitten väistää. Jos molemmat ovat aggressiivisia, molemmat kärsivät paljon. Jos toinen on aggressiivinen ja toinen väistää, aggressiivinen saa suuren palkkion ja niin edelleen. Aiheesta lisää esimerkiksi täällä.
Kannattaa kuunnella Freedomain Radioa.
www.freedomainradio.com
Olen kyllä tietoinen termien haukka ja kyyhky käytöstä peliteoriassa. Opin asian jo peruskoulun yläasteella.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa käsiteparia haukka ja kyyhky käytetään juurikin kuvaamallani tavalla. Sinun postauksesi koski juurikin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joten katsoin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa käytettyjen termien olevan relevantteja.
Oman kirjoitukseni pointti oli tyypillisesti oikeistolaisuuteen liitetyn haukkamaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osoittaminen libertarismin vastaiseksi. Monilla libertaristeiksi itseään kutsuvilla henkilöillä on harhaluulo, että libertaristien pitäisi olla "oikeistolaisia" ja siksi "amerikkalaismyönteisiä" eli Vietnamin sodan kannattajia, Irakin sodan kannattajia, Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommitusten kannattajia jne. Tämä oli se harha, jonka refutointi oli kirjoitukseni pääpointti.
Lähetä kommentti