More on Israel - Hezbollah war

Read this. I couldn't say things better myself. The fact of the matter is that Hezbollah is trying to destroy Israel, they may not be capable of doing that, but it doesn't stop them from trying.

If one wants to know more about the media campaign Hezbollah is waging, it is also useful to read this. And remember that Hezbollah fighters hide behind civilians - something that is considered a war crime and against the Geneva convention. Where is the international pressure to make Hezbollah stop doing that? Or hiding behind UN forces?

One may disagree with the strategy that Israel has chosen, if one thinks that the offensive cannot fulfill the hoped for results. But then one should also have a better idea in mind. I agree that the way the war is waged is not an ideal solution, it may turn out to be a bad solution to the problem of an enemy bombing the country with thousands of rockets and kidnapping soldiers, but I honestly do not know of a better one. I wish I did, though.

And those of you who wonder about the small number of casualties in Israeli side should know that they have had a long time to learn how to make sure every possible victim of a bombing or rocket strike survives. The theory is to get every patient to a hospital and under a surgeon's knife within 20 minutes of being wounded. Currently more than a thousand civilians in Israel have been wounded in the rocket strikes. In any other country, the number of dead would certainly be counted in the hundreds, not in dozens.

I spoke with an old fire department chief in California a little while ago (before the current crisis) and he said there's no way e.g. US rescue operations can do as good a job and same has to be said about Finland and other western countries.

I've heard some people complain that the Israel response has been too much, because so many more civilians in Lebanon have died than in Israel. If Israel had a worse medical response system and more Israel civilians had died, would the response then have been of the right size? Surely, the right response cannot be dependent on such things.

Civilian casualties in Lebanon

I've heard many people claim that Israel is waging war in Lebanon with no regard to civilian casualties. So a question to all my readers: What do you think the number of civilian casualties in Lebanon and Palestine would be, if Israel did wage the war with no regard to civilian casualties?

Sin City

No, not the movie. The cheap plastic imitation that resides in the Nevada deserts.

I spent three nights in the Sin City (aka Las Vegas) and that was enough. Every place full of casinos - as if I didn't know that when I decided to go there - and every casino a maze. I had a great room for extremely cheap price. The bathroom was larger than most hotel rooms that I have slept in.

In this town everything is a cheap plastic imitation - almost. The heat was real, though. Daily temperatures were somewhere around 42-43 centigrade. And the thunderstorm, coincidentally, was also real. Yes, it does rain in the Sin City, perhaps once a year and I managed to get there at exactly the right time to witness it. Lightnings were cool, even though at first I thought they were just a part of another casino's outside show to attract more people.

To escape I spent yesterday looking at something that was definitely not a cheap plastic imitation of Grand Canyon. Though not the biggest canyon in the world, it was magnificient. It would have been good to make a trip to go down to the canyon instead of just seeing it from the ground above, but I didn't have the time, or could have had, but bungled my roll for choosing the right tour. Still seven hours was enough to know I want to see more, some other day. Water rafting down in the river should be cool.

Today (Wednesday) I drove all the way from the Sin City to Berkeley, 550 miles, 880 kilometers. It took about 9 hours and I spent about 40 minutes with another 2000 cars in the middle of Mojave desert (well outskirts, I guess) stopped dead on our tracks, because a car had crashed into the highway and blocked both lanes. Even I sweated a little bit.

Tomorrow I'll see more of Berkeley and meet some interesting research people. And lots of cool stuff for the weekend - I can't wait to get up to Napa Valley.

Western right to self defence one sided

The western countries such as Finland insist on one sided view on the right to use violence for self defense. It can never be accepted.

Every now and again there are news of people who have used violence against another person in self defense. All these accounts use the typical language which gives right to self defense and use of violence very one sidedly. The courts of law only consider the party that was first aggravated to have right to self defense. This is awful and can never be accepted. After all, the other party in the conflict should also have a right to attack - in self defense.

We should immediately change our laws to recognize the right of the aggressor to defend himself from those he tries to hurt. Anything else is oppressive and hypocrite.

http://www.guardian.co.uk/commentisfree/story/0,,1822922,00.html

Haukat ja kyyhkyset

Olen huomannut, että on olemassa kaksi ihmisryhmää, jotka kommunikoivat
hyvin tehokkaasti toistensa ohi kansainvälisestä politiikasta puhuttaessa.
Näitä kutsutaan usein haukoiksi ja kyyhkysiksi siitä johtuen, että toiset
ovat herkempiä hyökkäämään ja toiset väistämään.

Kyyhkyset näkevät ensisijaisesti sotatilanteessa vihollisen siviileihin ja
lapsiin kohdistuvan väkivallan pahuuden ja ovat siksi äärimmäisen
skeptisiä mihinkään ratkaisuihin, joihin sisältyy väkivaltaa. Tällaiset
ihmiset usein eivät hyväksy sotatoimia edes puolustautumiseksi fyysiseltä
väkivallalta ja toisen osapuolen sotatoimilta (vrt. tämän hetkinen
Israelin tilanne).

Haukat taas näkevät ensisijaisesti sen, että jos väkivaltaan turvautuvia
ei kuriteta tarvittaessa väkivallalla, he pääsevät tavoitteisiinsa, mistä
seuraa se, että väkivallan käyttö nähdään toimivana keinona tavoitteisiin
pääsemisessä, mikä taasen lisää väkivallan aloittajien määrää. Nämä
henkilöt ovat sitä mieltä, että nykyisessä Palestiinan ja Libanonin
sotilaiden kaappaustilanteessa, moista toimintaa ei missään nimessä
Hamasilta ja Hizbollahilta saa hyväksyä ja sotilaat pitää hakea takaisin
tarvittaessa väkivaltaisesti.

Kyyhkyset hyväksyvät todennäköisemmin esimerkiksi vankien vaihdon, jotta
juuri nyt tässä tilanteessa israelilaissotilaat saadaan takaisin. Haukat
taasen muistuttavat, että jos vankien vaihtoon suostutaan, niin lähetetään
viesti kaikille alueen terroristeille ja vallanhaluisille, että Israel
tekee, mitä heiltä vaatii, kunhan onnistuu sieppaamaan muutaman
israelilaissotilaan.

Oikeiden ratkaisuiden löytäminen lähi-idän kaltaisissa kriiseissä on
äärimmäisen vaikeaa. Haukkojen ja kyyhkysten ajattelun eroa kuvaa se,
mikä on ensisijainen vaatimus, jonka ratkaisun pitää täyttää. Haukat
vaativat, ettei ratkaisu kannusta ihmisiä toistamaan pahoja tekoja.
Kyyhkyset taasen vaativat, ettei ratkaisu tuota lisää ihmisiä, jotka
vihaavat konfliktin toista osapuolta, ettei käytetty menetelmä surmaa
viattomia sivullisia.

Parasta olisi, että voitaisiin keksiä ratkaisuja, jotka toteuttaisivat
molemmat vaatimukset. Valitettavasti tosimaailmassa niin hyviä ratkaisuja
ei löydetä ja joko päädytään kannustamaan terroristeja ja vallanhaluisia
ihmisiä tekemään pahoja asioita, tai päädytään surmaamaan ja
vahingoittamaan viattomia sivustakatsojia.

Säännölliset lukijat varmaankin voivat arvata, että allekirjoittaneelle
ensisijainen vaatimus on se, ettei kannusteta ihmisiä tekemään pahoja
asioita. Suren sitä, että Libanonissa on kuollut ja vahingoittunut
viattomia ihmisiä samoin kuin sitä, että Israelissa kuolee ja vahingoittuu
viattomia ihmisiä. Mutta uskon, että pidemmällä aikavälillä on parempi,
ettei kaappareiden vaatimuksiin suostuta ja ettei Israel siedä jatkuvaa
pommitusta Hizbollahin ja erinäköisten palestiinalaisorganisaatioiden
taholta.

Entäpä te lukijani, jos on pakko valita kahdesta pahasta, kumman
valitsette? Oletteko haukkoja, vai kyyhkysiä?

Täydenkuun rummutusrantabileet

Viime yönä oli täysi kuu. Sen kunniaksi yliopiston lähellä olevalla
hiekkarannalla oli rantabileet kunnon Kalifornialaiseen hippityyliin.
Ainakin kaksikymmentä rummuttajaa erilaisten käsirumpujen kanssa löi
säkenöivän monimutkaisia tahteja, jotka sykkivät mielessä ja vartalossa.
Ihmiset tanssivat nuotion ympärillä alkukantaisia tansseja. Erityisesti
mieleen jäi yksi nahkaiseen lannevaatteeseen ja paitaan pukeutunut
intiaanisyntyperää oleva mies, joka vaikutti tanssiessaan aivan
poppamieheltä, joka johtaa tärkeitä loitsumenoja.

Menin paikalle väsyneenä, mutta meren kohina, rummutus ja satapäinen
joukko hippejä tanssimassa ja tulikepeillä taidetta luomassa virkisti
olon. Jotenkin tanssin ja tulen ja rummutuksen äärellä oli mielen
mahdotonta olla väsynyt. Ihanaa.

Miksi seuraava täysikuu tulee vasta kun olen takaisin Suomessa?

Rummutus, tuli, tanssi, kauniit naiset, kauniit miehet, meri, rummutus,
korkeat rantakalliot, rummutus. Mainitsinko, että rummutus oli upeaa ja
vei mielen ja kehon mukanaan? Sitä olisi voinut seurata ikuisuuden vaipuen
transsiin ja antaen mielen tuntea rumpujen tuoman rytmien sointuvan
sekamelskan.

Setting the record straight

I found out that some people checking out my blog have made connecting
dots with my blogs name and ID aka Intelligent Design. I should sure wish
I am an Intelligent Designer in my work, but I do not believe in any kind
of supernatural. Not designer, or other creature responsible for this
wonderful ecosystem we have on our planet.

As most people like putting labels on people, I'll put some on myself. I
am popperian fallibilist, libertarian, rationalist, atheist. But as always
labels do not people, people define labels.

Sideways

Katsoin Sideways -elokuvan lentokoneessa. Toisellakin katsomiskerralla
elokuva osaa olla äärimmäisen vaikuttava ja menee ehdottomasti parhaiden
näkemieni elokuvien joukkoon. Tarina kertoo kahdesta keski-ikäisestä
miehestä, joista toinen on menossa naimisiin. Ennen häitä, parivaljakko
suuntaa San Diegosta Napa Valleyn viinialueelle nauttimaan hyvistä
viineistä ja viettämään viimeistä poikamiesretkeä.

Sideways on hidastempoinen draama, joka on rakennettu ikäänkuin
nautinnollinen humala - ja seuraavan aamun krapula. Elokuvan alussa
tunnelma on jäykkä ja vauhtiin päästään hitaasti. Sitten juhlat ovatkin
vauhdissa, eikä tulevan aamun krapulaan viittaavista varoitussignaaleista
jakseta piitata. Juhlat ovat parhaimmillaan ja nousuhumala tekee kaikesta
ihanaa.

Jokainen nousu kuitenkin päättyy laskuun ja niin tämäkin humala. Krapula
on melkoinen ja elokuva loppuu siihen surulliseen, mutta samalla syvän
rauhalliseen melankoliaan, joka usein iskee krapulapäivänä sen jälkeen kun
ruumis on toipunut myrkytystilasta. Sideways johdattelee katsojan läpi
nousuhumalan, laskuhumala, krapulan ja krapulan jälkeisen melankolian
tunnemaailman läpi taitavasti ja huomaamattomasti. Tämän elokuvan voi
katsoa yhä uudestaan ja uudestaan.

Mitä eroa?

Mitä eroa on näillä mielenosoituksilla: tämä ja tämä?

Kerrottakoon, että molemmat mielenosoitukset tapahtuvat latinalaisessa amerikassa. Molemmissa mielenosoittajat osoittavat mieltään presidenttiä vastaan. Molemmissa mielenosoittajia on yli sata tuhatta.

Ensimmäinen ero: Toisesta mielenosoituksesta ei ole kirjoitettu suomalaisissa tiedotusvälineissä ja toisesta on paljonkin.

Toinen ero, joka selittänee ensimmäisen: Boliviassa osoitetaan mieltä vasemmistolaista presidenttiä vastaan, joka haluaa ryöstää rehellisten ihmisten omaisuuden ja tuhota maan talouden. Moinen ei sovi auttamishaluisen vasemmistolaisen toimittajan maailmankuvaan, joten siitä ei myöskään kirjoiteta. Kehitysmaiden ihmisethän tarvitsevat enemmän apua valtiolta ja kapitalismi on heidän pahin vihollisensa.

Alla vielä kuva Santa Cruz, Bolivian mielenosoituksista Evo Moralesia vastaan.



Miksiköhän länsimainen lehdistö julkaisee laajasti kaikki mielenosoitukset oikeistolaisia johtajia vastaan, mutta vaikenee täydellisesti mielenosoituksista vasemmistolaisia johtajia vastaan?

Matkalukemista

Minulla on tapana raahata kaikille matkoille iso kasa lukemista.
Lentokoneessa aika kuluu rattoisasti hyvän kirjan ääressä. Niinpä pakkasin
kasan kirjoja matkaan viime viikolla lähtiessäni. Tällä kertaa ehdin
lukemaan Yhdysvaltojen erikoisjoukoista (Special Forces) ja niiden
historiasta, Fair Tax bookin ja suurimman osan Waterloon uudesta
historiasta. Lukematta jäi mukaani ottama kirja Lontoon suuresta rutosta,
1665.

Kirja erikoisjoukoista oli varsin mielenkiintoinen; se toi esille monia
asioita, joita olin jo lukenut SAS:n historiasta ja John Boydin
elämänkertaa lukiessani. Vaikutti siltä, että haastateltujen
erikoisjoukkojen sotilaiden mielestä suurin virhe, mikä Irakissa tehtiin,
oli siviilihallinnon ja armeijan lakkauttaminen (ts. palkanmaksun
lopettaminen). Ne organisaatiot, jotka olisivat voineet auttaa
jälleenrakennuksessa tuhottiin ja monet niihin kuuluneet päätyivät
miehittäjää vastustaviin vastarintaliikkeisiin.

Fair tax book esitteli ideaa, jonka tavoitteena on lakkauttaa
liittovaltion tuloverotus ja korvata se myyntiverolla. Idean taakse on
kerääntynyt varsin suuri määrä yksityisiä kannattajia ja sitä ajava liike
on teettänyt useammalla yliopistolla tutkimuksia sen taloudellisista
vaikutuksista. Viimeksi, kun lakialoitteesta äänestettiin, 56 senaattoria
äänesti sen puolesta.

Waterloo, Waterloo. Napoleonin uusi yritys. Alessandro Barberon The
Battle, A New History of Waterloo, sai minut miettimään niitä syitä, jotka
saivat ihmiset seuraamaan Napoleonia. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo.
Kuulostaa houkuttelevalta - ja niinhän se onkin. Valitettavasti
alkuperäinen vallankumous suistui olemattomilta raiteiltaan, eikä
Ranskasta tullut vapauden, tai tasa-arvon tyyssijaa. Silti nämä
valistusarvot tunkeutuivat jopa armeijaan ja Ranskan
tasavaltalaisarmeijassa huomattavasti suurempi osa upseereista sai arvonsa
ansioillaan, toisin kuin esimerkiksi Englannissa, jossa upseerin arvo
ostettiin valtiolta (tai toiselta upseerilta).

Kirja herätti mielenkiinnon siihen, mikä oli Napoleonin ja hänen
lähipiirinsä ideologia. Olen valitettavan tietämätön tuosta aikakaudesta,
omat tietoni ulottuvat lähinnä keskiaikaan ja sitä varhaisempiin kausiin.
Valistuksen aikakausi on kuitenkin jotain hyvin erityislaatuista
ihmiskunnan historiassa ja haluaisin ymmärtää paremmin niitä ajatuksia,
jotka tuona aika muokkasivat maailmaa, ja ihmisiä. Lukuehdotuksia otetaan
vastaan.

New York ja Lissabon

Palasin eilen illalla runsaan viikon mittaiselta työmatkalta. Kaksi
yölentoa, kaksi päivälento, kukin kestoltaan noin 7 tuntia, saa olon
väsyneeksi. Kun joukkoon lisätään vielä tiukka konferenssiaikataulu ja
kaksi esitelmää, tämä matkalainen oli varsin uupunut eilen illalla kotiin
palatessaan.

Joku amerikkalainen virkailija unohti ilmeisesti ottaa minulta
maastapoistumislippusen, kun matkustin Portugaliin. Tai sitten pidemmän
viisumin haltijalta niitä ei vielä kerätäkään pois. Tai jotain. Joka
tapauksessa minulla nyt on noita lippusia kaksi kappaletta ja pitänee
varmistaa, että pääsee niistä eroon ennen maasta poistumista kuun lopussa.
Ja sitten pitänee varmistaa vielä elokuussa lähetystöstä, että kaikki on
ok. Olenko koskaan kertonut, että inhoan byrokratiaa? Tai että
myös ihmisten liikkuminen maiden välillä pitäisi vapauttaa, ei pelkästään
tavaroiden ja valuuttojen. No, nyt olen.

Parempi maailma on mahdollinen. Ehkäpä huomenna en ole näin väsynyt.