Politiikka ei kiinnosta nuoria!

Ikuinen valitus, miksi politiikka ei kiinnosta nuoria!

Itselläni on nyt kokemusta muutamasta mielenosoituksesta, joiden osallistujat ovat olleet pääasiassa nuoria. Mielenosoitus ohjelmistopatentteja vastaan, Lex Karpela ja nyt sensuurin vastainen mielenosoitus. Yhdessäkään tapauksessa aiheesta vastaava ministeri ei uskaltanut, kutsusta huolimatta(*), saapua paikalle.

Ja sitten valitetaan, kuinka politiikka ei kiinnosta nuoria. Uskomatonta farisealaista ulkokultaisuutta.

Todellisuus taitaa olla se, että poliitikot haluavat nöyrän kansan, joka nousee barrikaadeille kannattamaan poliitikkojen omia ajatuksia. Kuinka ne kurittomat nuoret kehtaavatkin nousta barrikaadeille sellaisten asioiden puolesta, joista poliitikko ei välitä! Hävytöntä tuollainen, että osoitetaan mieltä sananvapauden puolesta. Maailmahan olisi niin paljon parempi paikka, jos tuollaisista pikkuasioista kuin ihmisten perusoikeuksista (esimerkiksi sananvapaus ja yksityisyys) ei tarvitsisi välittää.

Mielestäni hätkähdyttävintä (pitäisi ehkä sanoa surullisinta) on kuitenkin se, että vastuulliset poliitikot järjestäen kieltäytyvät keskustelemasta politiikasta niiden kanssa, joita asia koskettaa.

*en ole varma siitä, oliko ohjelmistopatentteja vastustavassa mielenosoituksessa kutsua lähetetty, koska en ollut osallinen sen järjestämisessä. Kahdesta muusta tiedän varmasti, että kutsu oli lähtenyt asianomaiselle.

Eroa taas, ministeri Linden

Päivän kannatettava addressi Suvi Linden, eroa taas!.

Aiheesta ovat jo muut kirjoittaneet runsaasti, esimerkiksi Kai Puolamäki. Ministeri Lindenin oma lausunto on myös suorastaan nerokas: Lapsiporno ei ole sananvapausasia. Sensuuri sen sijaan on - ja tätä ministerimme ei tunnu ymmärtävän.

Kansanäänestys pääkaupunkiseudusta

Ministerit ehdottavat kansanäänestystä pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämisestä. On aivan totta, että nykyinen kuntajako on huono esimerkiksi yhteisen infrastruktuurin kehittämisen kannalta. Ja kun näköpiirissä ei ole päivää, jolloin voisimme edes kuvitella kaavoituksen lopettamisesta, tai raidejärjestelmien yksityistämisestä, poliittisesti on valitettavasti pakko miettiä myös sitä, mikä on toiseksi paras vaihtoehto. Ei, en yritä saada teitä lukijani uskomaan, että ylläolevat olisivat parhaita vaihtoehtoja.

Pääkaupunkiseutu on asuinalueena riittävän suuri, että esim. tieverkosto ja rataverkosto ei toimi, jos päätöksiä tehdään erikseen Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla. Toisaalta ainakin Helsinki on ollut kaamea esimerkki siitä, miten maankäytön monopolistina se kiskoo monopolivoitot rakentamattomasta maasta.

Yksi niistä asioista, joita taloustiede kertoo meille, on se, että niukan hyödykkeen omistaja on se, joka kerää rahat taskuunsa. Undercover Economist -kirjassa kerrotaan kahvitiskistä eräällä Lontoon metroasemalla, joka laskuttaa "törkeää" ylihintaa kahvista. Todellisuudessa tämä raha ei mene kahvilan pitäjälle, eikä työntekijälle, vaan metroaseman omistajalle. Kahvipisteen paikka on erinomainen ja näin ollen metroasema voi kilpailuttaa kahvipisteen pitäjän ja maksimoida oman vuokratuottonsa. Kahvilan pitäjä siirtää tämän hintoihin, mutta saa itse loppujen lopuksi samanlaisen tuoton kuin kahvilan pitäjä huonommassa paikassa (pienemmällä vuokralla). Kahvilayrittäjät eivät ole niukka hyödyke, ainakaan Lontoossa. Sen sijaan paikka metroasemalla, jonka vierestä tuhannet ja taas tuhannet ihmiset kulkevat päivittäin ohi, on niukka hyödyke. Näin siis suuret voitot tästä asiakkaiden 'riistosta' menevät metroasemalle.

Samoin käy asuntotuotannossa. Näin nousukaudella rakennusyritykset ja osaavat rakennustyöläiset ovat jossain määrin niukka hyödyke. Kuitenkin rakennusyrityksiä löytyy aloittamaan uusia hankkeita. Sen sijaan esimerkiksi Helsingissä kaupunki on suuri maanomistaja. Suuressa kaupungissa maa on niukka hyödyke ja Helsingin kaupunki hyödyntää tätä täysimääräisesti voittoa tavoitellessaan. Kun lisäksi Helsingin kaupunki voi kaavoituksella päättää, ettei kaupungin tonttien kanssa saa kukaan kilpailla, onko ihme, että kaupungissa on pulaa asunnoista? Monopolistin etu ei ole sama kuin yhteinen etu. Tällä kertaa monopolistina vain sattuu olemaan julkinen valta.

Nykyisellään, kun pääkaupunkiseudulla on vielä useampi kaupunki, ongelma ei ole niin suuri. Jos Helsinki pitää tonttihanoja kovin tiukkoina, osa kysynnästä voi purkautua Espoohon, Vantaalle ja muihin kehyskuntiin. Yhdistämisen vaarana on se, että tämä mahdollisuus katoaa ja suurkunta pääsee monopolistina vielä voimakkaampaan asemaan.

Nykyisessä mallissa on siis joukko huonoja puolia ja joukko erittäin huonoja puolia. Puhdas yhdistäminen toisi mukanaan joukon parannuksia (kuten mahdollisuus suunnitella infrastruktuuria koko kaupungin kannalta) ja joukon huononnuksia. Olisiko löydettävissä jokin malli, jossa voisimme saada nämä hyvät puolet ja samalla parantaa asunto- ja tonttipulaongelmaa?

Pakistan

Vaikuttaisi siltä, että maailmassa on tapahtumassa harvinaislaatuinen asia. Armeijan komentaja, Pakistanissa vallan kaapannut Musharraf, on ilmeisesti äänestetty juuri pois vallasta. Jos hän vielä hyväksyy vaalituloksen ja antaa voittajien ottaa maan hallintaansa, niin on aika hurrata. Ehkei kyseessä ole suuri askel, mutta tärkeä askel kuitenkin. Maa kaipaa hallitusta, jolla on kansan tuki takanaan. Al Qaidan oleilu Pakistanin syrjäkolkilla ei ole ongelma, jota diktaattori kykenee ratkaisemaan, ainakaan tuhoamatta maataan, kansaansa ja itseään. Kapinaliikkeen kukistus kääntyy helposti hallitsijaa vastaan ja hallitsija tarvitsee kaiken moraalisen selkänojan ja avun, jolla voittaa kansa puolelleen.

Never again arguments

There's been arguments in Finnish media that we should make sure that never again will there be a school kid who goes on to kill a number of fellow citizens. People have suggested outlawing guns in homes and all other kinds of things to accomplish this.

Those who do so, do it without the faintest understanding of statistics. A country cannot control the environment kids grow in, not to the degree it would need to in order to prevent some of them from going on killing spree. But a country (and especially parents and other people) can do well and keep the probability of that happening low.

In Finland, we had a bombing case about five years ago, now this killing. Before that I remember a killing spree from the time I was in school, probably early 90s. So it seems that with the current culture and population, the statistical occurrence is about one case per five years. Which is not bad, really, though it could be better.

The problem with trying to figure out how to get to never is that you'll never consider the ideas that might actually reduce the possibilities of this kind of thing happening. I also don't think that people who say that really think their facts through. There's approximately 50000 kids each year, which makes for 250000 kids per five years. So the occurrence is one in 250000. (Actually there are probably more kids who kill, but since they don't do it on school grounds, they don't end up in news the way this guy did).

So, instead of trying to think "never again" think "how can I make this even rarer". Otherwise you'll end up guilty of either wishful thinking (not good for making useful things happen) or quite totalitarian control (as you need to control all those 250000 kids to make sure that one doesn't do bad things), or both.

Markets as evolutionary platform?

I hope you have heard it said that markets are an evolutionary platform for testing out ideas and business plans to satisfy human needs. However, it's not always clear what this actually means and as I came across a perfect example of one kind, I wanted to share it with you.

Evolution in this case means that within a market economy people tend to try all kinds of things to solve a problem, and then the market weeds out the worst ones. The weeding out does not always mean a business or firm going bankrupt. Instead, it often happens by companies dropping out a business plan in favor of another. However, in this case, the other company Inktomi actually seems to have gone under.

The business?

To provide replication of web data in ISPs in order to reduce the costs the ISPs have to bear for transit traffic, and to give low latency service for the content providers' customers.

Inktomi tried to sell this service to the ISPs and provided the low latency service to content providers for free. Akamai chose the exact opposite by providing the functionality to ISPs for free and charging content providers. The interesting thing is that it was far from clear whether the costs should be shared, or charged from ISPs, or content providers. Only trying them both out, did we find out that in this case the content provider model seems to work better. And even then, we only know that it is more efficient within the context of the surrounding environment (the markets and legal structure around internetworking), not that it works better as a technology, or is a more efficient as a technology.

The problem described above relates to the problems of two-sided markets. There's a good 6-page article about two-sided markets and the Internet in Hotnets.

End of America

I just finished reading the book "End of America" by Naomi Wolf. She had an article about it in The Guardian last spring. It describes the ten steps many, many dictators have taken to take down an open society.

Worth a read. It is rather scary, too.

Prediction about Iran and war

I read this article. It is my prediction that there will be an armed conflict between US and Iran before the US presidential elections, if Barak Obama is chosen as the Democratic presidential candidate. If Hillary Clinton is chosen, there will not be armed conflict with Iran before the presidential elections. Hope that I am wrong.

Because if I am right, the current US administration is willing to do anything to get better chances to keep their power.

Reasoning behind my prediction is as follows. People trust Hillary Clinton in dealing with the political situation Iran is causing, but not Barak Obama. Thus, if Barak is chosen, the republicans see a potential to gain votes by making the election about war politics. If Hillary Clinton is chosen, they may not have the guts to do that because the electorate seems to believe her to be the best candidate of all to handle such murky international affairs.

I hope I'm proven wrong.

I'm currently away on a business trip and there's a lot of thinking to do. It seems to me that everytime I'm away from my love, some of the things start to look more clear. This time, my thoughts wander to things I want and I need. I've noticed that whenever we are together a whole lot, I easily lose my focus and my inner drive on things mine. And that's not good. Not for me, and not for her.

So what do I need? What do I want? Those are the questions that have been bugging me amid all the strange things amidst me.

When I get back home, I will be refreshed, more at ease with who I am and what I want. Some things I've already discovered, some still need working out. Or to be precise, some always need working out. I think a key thing here is that my wants and needs change over time, often rapidly, and I need some time alone to think and to accept the changes in me that happen. So every now and then I need to be away. Luckily my current job gives me just that opportunity.

Mental note, need to learn how to accept changes in me when I'm not away from my loved ones. Especially when I might be afraid of hurting them.

Julma ja kohtuuton rangaistus

Mies pakotetaan käyttämään Windowsia (ja ostamaan tähän lisenssi)
rangaistuksena tekijänoikeusrikkomuksista.

http://www.digitoday.fi/page.php?page_id=14&news_id=200720399

Julmaa ja kohtuutonta.

Turvallisuuspolitiikka ja strategisesti tärkeät omistukset

Viime aikoina useammassakin yhteydessä turvallisuuspolitiikka ja tiettyjen yritysten ulkomainen omistus on asetettu vastakkain. Valtion pitää omistaa Fortumia, sillä öljyn jalostus on valtion strateginen omistus - turvallisuuspolitiikkaa siis.

Turvallisuuspolitiikalla perustellaan kaikkea mahdollista, maataloustukiaisista yritysten omistamiseen. Oikea kysymys silloin lienee: Mikä on oikea kriteeri päättää, onko jokin ala strategisesti tärkeä? Toinen tärkeä kysymys on: miten valtion tulisi toimia, jos jokin ala on strategisesti tärkeä?

Aloitetaan ensimmäisestä. Ehdotan seuraavaa kriteeriä ulkomaisten potentiaalisesti vihamielisten valtioiden omistusta kohtaan. Yritys voi olla valtiolle strategisesti tärkeä, jos yrityksen omistajat kykenevät tuottamaan yhteiskunnalle huomattavasti suuremman vahingon kuin vahingon tuottaminen maksaa. Toinen kriteeri strategiselle tärkeydelle on se, että yritys kykenee toiminnallaan vahingoittamaan valtion kykyä sotia.

Jos Venäjän valtio omistaisi Fortumin, se omistajana olisi kykenevä lamauttamaan kohtuullisen suuren osan Suomen öljynjalostustoiminnasta sodan aloitustoimena. Suomen vaihtoehdot tässä asiassa ovat joko kieltää tällainen omistus, valvoa tällaista omistusta niin, ettei omistaja kykene sabotaasiin (hyvin vaikeaa), ylläpitää riittäviä jalostetun öljyn varoja sotatilannetta varten, pyrkiä riittävän hajautettuun öljynjalostusmarkkinaan (jolloin Fortumin omistaminen ei auttaisi asiaa), varmistaa jalostetun öljyn saanti kansainvälisiltä markkinoilta (helpommin sanottu kuin tehty, koska sodan syttyessä, sopimuksien arvo on usein heikompi kuin vessapaperin).

Toinen esimerkki strategisesti tärkeästä alasta on merenkulku. En tunne alaa tarpeeksi hyvin tietääkseni, tarvitseeko valtio oikeasti kaupallisia aluksia potentiaalisessa sotatilanteessa, mutta oletetaan harjoituksen vuoksi, että tarvitsee. Laivat nykyolosuhteissa liputtavat muiden valtioiden alle, mikä tarkoittaa sitä ettei Suomen valtiolla ole oikeutta, eikä kykyä vaatia näitä käyttöönsä sodan syttyessä. Valtion vaihtoehdot ovat siis omistaa itse riittävästi laivakapasiteettia sotaa varten (kallista ja tuhlaavaa), antaa verohelpotuksia, tai suora maksu merenkulkijoille, jotta nämä liputtaisivat Suomeen (nimetään tämä vaikkapa strategiseksi valmiustueksi, joka lasketaan osaksi puolustusbudjettia), pyrkiä varmistamaan sopimuksilla laivojen käyttö sotatilanteessa muita keinoja (ongelmat samat kuin fortum-esimerkissä), tai yrittää pakottaa yritykset pitämään laivat Suomessa (toimii vain lyhyellä tähtäimellä, koska moinen politiikka varmistaa, ettei uusia laivoja koskaan liputetakaan Suomeen ja saattaa olla EU -lakien ja perustuslain vastaista).

Untamo Neuvonen debrief

Erehdyin larppaamaan. Käpälämäki III, Untamo Neuvonen, muodonmuutosten opettaja. Maailmankaikkeuden lahja naisille.

Tuliketut!

Olin niin onnellinen Viljon ja koko joukkueen puolesta. Violakin hyppäsi syliini, kun Tuliketut voittivat. Koko kevään jatkunut kissa- ja hiirileikki alkaa olemaan päätöksessään.

Koulun viimeinen varsinainen päivä, Tulikettujen voitto ja auringonpaiste tekivät oppitunneilla olon oppilaille raskaaksi. Päätinkin siirtää tunnit ulos ja pitää perinteisen inspiraatiotunnin. Laitoin siis oppilaat tunneilla miettimään muodonmuutoksen syvintä olemusta, etsimään erilaisia
esineitä, elollisia tai elottomia, joilla oli kiinnostava olemus ja kertomaan näistä. He saivat myös kokeilla yhtä niistä yksinkertaisimmista tekniikoista, joilla opetan nuoria animageiksi. Rentoutuminen, maailman pois sulkeminen ja sitten oman itsen - syvimmän olemuksen maisteleminen ja tunnusteleminen.

"Muistakaa, että muodonmuutokset vaativat suuren keskittymisen. Erinomainen taito muodonmuutoksissa vaatii sitä, että päättää mitä haluaa, keskittyy vain ja ainoastaan sen saamiseen ja ottaa sen. Hetkeäkään epäröimättä", sanoin ja vinkkasin silmääni hymyillen Genevievelle 7. luokan luennolla.

Ennen 7. luokan tuntia Viola tulee ja kiskoo minut mukaansa. Hän on selvästikin poissa tolaltaan ja kiskoo Kaarlon ja Viljon mukaansa vain hätistääkseen nämä tiehensä. Minua hymyilyttää Violan tapa hakea huomiota koko koululta. Syy Violan suuttumiseen selviää - joku tekee rahaa myymällä
vetoja siitä tuleeko minusta ja Violasta pari ennen koulujen päättymistä. Minua naurattaa - pojat ovat poikia ja kepposena tämä on harvinaisen hauska. Viola sen sijaan syyttää minua tästä ja kaikesta muusta.

Otan Violaa hellästi kiinni käsivarsista auttaakseni häntä rauhoittumaan. Sen sijaan hän kimpaantuu sanoen "juuri tuollainen sonni sinä olet. Tässäkin tilanteessa olet kiinnostunut vain siitä, että saat minusta yhden sulan lisää hattuusi." Sitten hän huomaa puun takana piileskelevän koulun toimittajan ja antaa tälle lausunnon: "Viola Hipalla ei ole mitään juttua
kenenkään Käpälämäen henkilökunnan jäsenen kanssa." ja siirrymme keskustelemaan asiasta syrjemmälle. En ymmärrä sitä naista - hän selvästi haluaa huomiotani ja kaipaa minua ja sitten sättii ja haukkuu. Voiko naisia kukaan ymmärtää.

Annan Violan rauhassa purkaa turhautumistaan. Jossain vaiheessa tajuan, että olin sopinut 'yksityisopetusta' puoli neljäksi Noora Koskisen kanssa, enkä millään ehdi paikalle. No, selitän hänelle sitten jälkikäteen, että minulla oli tärkeä opettajatapaaminen.

Viola, Viola. Maailmani tärkein ihminen. Yritän kertoa sinulle sitä, että voisit olla jotain enemmän kuin sulka hatussa. Etten halua sinusta sulkaa hattuuni, mutta sinä et usko. Kysyt, miten voisit koskaan luottaa minuun, kun olen tuollainen sonni. Vastaan, ettet koskaan saa selville, jos et ota riskiä. Väitän hänen olevan väärässä minun suhteeni, mutten toki voi sitä
hänelle osoittaa.

Hän vaatii minua kertomaan ja puhumaan; korjaamaan hänen käsityksiään, jos kerran on väärässä. Yritin sanoa ja kertoa hänelle, kuinka paljon hänestä välitän, kuinka me voimme olla onnellisia ja kuinka voin tehdä hänestä maailman onnellisimman naisen. Sanat tarttuvat kurkkuuni. Mitä ihmettä minulle tapahtuu?

Kun Viola kysyy, mitä hiuksilleni tapahtuu - yritän välttää aihetta ja totean, että Pella on oikein hyvä valinta primaoppilaaksi loitsuissa ja muodonmuutoksissa. Hän kuitenkin jatkaa aiheesta ja mutisen jotain Tuliketuista.

Myöhemmin illalla tapaan Nooran, pahoittelen myöhästymistäni ja etsimme suojaisan paikan metsästä yksityistuntia varten. Otan Nooran syliini silittäen häntä. Jokin on selvästi pielessä, eikä Noora aluksi vastaa suudelmiini. Hetken päästä hän alkaa ahdistuneesti puhumaan siitä, että
mitä meille tapahtuu, kun koulu päättyy; ettei hän kestä tätä salailua, eikä tämä juttu voi toimia. Vakuutan hänelle, että vaikka tämä on vaikeaa, niin se on sen arvoista; lupaan ikuista onnea ja rakkautta ja sanon, että pitää keskittyä vain tähän hetkeen, joka meillä on samalla kun sormeni hyväilevät hänen kaulaansa, niskaansa ja selkäänsä. Suutelemme hyvän aikaa, mutta Nooraa pelottaa, että joku tulee paikalle. Sovimme jatkavamme illalla juhlinnan jälkeen, jos juhlinta jää lyhyeksi.

Palaan koululle ja kuulen, että Sirkka on etsinyt minua. Sen kuullessani päätänkin olla menemättä opettajainhuoneeseen ja jään sen sijaan keskustelemaan muutaman oppilaan kanssa aulahalliin. En tiedä, mitä Liekomalla on mielessään, mutta se ei voi olla mitään hyvää.


Hassuja sattumuksia: Violan ja Untamon keskustelun päätteeksi Violaa kaivattiin loitsutaitoineen koululla. Violan taikasauva oli kuitenkin kadoksissa! Untamo kohteliaana miehenä lupasi käydä etsimässä sitä paikasta, jossa keskustelu käytiin ja löysikin sen sieltä. Myöhemmin Genevieve vinoili Untamolle siitä, ettei kannata hukata taikasauvaansa.

I hate strawmen devil's advocacy

I hate it when people deliberately do a bad job of acting as devil's advocates. I especially hate it in a context when I'm trying to talk about research issues, and people invent straw men as arguments against mine. It not only is frustrating, but also makes them look stupid. I can't imagine why one would want to do that. In a research discussion, I very much value people who can take a look at my ideas, and arguments and point the actual flaws in them. Or to take those ideas and develop them further, or broaden their scope to things I had not considered.

Haiku

Onni suunnaton
ohikiitävä hetki
vitutus voittaa

Yleisradio harjoittaa poliittista sensuuria

Lukijani luultavasti osaavat arvata, että Perussuomalainen puolue, tai sen arvot, eivät ole lähellä sydäntäni. Itse asiassa ne monessa suhteessa edustavat juuri niitä arvoja, joita vastustan. Tällainen etukäteinen varoitus tietenkin lupaa sitä, että aikomukseni on vaahdota YLEn touhusta Perussuomalaisia vastaan.

Perussuomalaisten lehdistötiedotteen voi lukea esimerkiksi täältä.

Lyhyesti, YLE esitteli puolueiden nuorisojärjestöjä Superfarmi Mitkä Vaalit?! -ohjelmassa 11.3. Ohjelmassa, joka kesti 48 minuuttia esiteltiin kaikkien muiden eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöt, paitsi Perussuomalaisten. Lisäksi ohjelmassa esiteltiin Suomen Kommunistisen Puolueen sitoutumaton ehdokas. Yleisradiolla on merkittävä asema suomalaisissa tiedotusvälineissä valtiollisena tv/radioyhtiönä. Sen poliittisen luonteen vuoksi on äärimmäisen tärkeää, ettei se harjoita aktiivista politiikkaa sensuroimalla toisia puolueita ja nostamalla ylimäärin esiin toisia.

Haluatteko te, että Suomessa on valtiollinen Pravda, joka sensuroi valtaapitäville ikävät äänet ja pönkittää surutta hallitsijoita?

En kehota ketään äänestämään Perussuomalaisia. Äänestäkää sen sijaan ehdokasta, joka haluaa joko lakkauttaa YLEn, tai sitten laittaa tuollaisen toiminnan kuriin. Lisäksi vaikuttaa voi suoremminkin. Myy televisiosi pois ja ilmoita YLElle, ettet ole enää maksamassa lupamaksua - sen vaaleissa harjoittaman poliittisen sensuurin vuoksi. Suora toiminta kannattaa.

Questions, questions

Meme rules :
1. Leave me a comment saying, "Me, Me!!!" while waving your hand in the air.
2. I will respond by asking you five questions.
3. You will update your LJ with the answers to the questions.
4. You will include this explanation and an offer to interview someone else in the same post.

Niora asked me:

1. Do you already know who to vote for in the upcoming Finnish parliamentary elections?

No. I'm typically still trying to decide when I go to the voting booth. I'm down to two names on my voting list already, though. The question, if you want to know, this time, is whether I should be voting myself, or not. Not quite sure what I think of that - as I've never encountered this situation before. I'm a candidate for the first time in my life.

2. Have you ever written fiction (since the creative writing done at school)?

Aside from back stories for my roleplaying character, not that I remember. It would be interesting, but I've never found the self discipline to do that.

3. How much horseback riding have you done?

One weekend riding course, which translates to approximately 6 hours of riding, if I recall correctly. It was fun.

4. What are you currently reading (in your free time)? Would you recommend it for others to read as well?

Strangely, I'm currently reading only one book. Most of the time, there's at least half a dozen that I'm working on. My only precious right now is Enrico Dandolo & the Rise of Venice by Thomas Madden. If you are interested in medieval history, or history of how a city state grew and changed in the early second millenia, yes, I would.

I just finished reading Philippe Legrain's Immigrants, your country needs them, which is a definite book for anyone who wants to say something about immigration. Helps tremendously in getting one's facts straight. Even if you don't agree with him, it's still a must and great piece in the election times.

5. Have you done any bookcrossing? What do you think of this activity/movement?

Oh, I haven't. Mostly, because I have not quite gotten to a point where I could part from my books. I have considered crossing some of my not so great fantasy books, but have not made the transition to being able to voluntarily saying good bye to any of my books.

I am quite willing to lend my books, even to the point, where I - usually just when I need them - notice that they have vanished and I have no idea whom I lent them to. This happened to my Primer in Game Theory right now when I needed it for an article I was working on.

I'm a book hoard, plain and simple. I like the idea of bookcrossing, but mostly I don't think it is for me. I like having my books in the shelves, waiting to be picked up for reference. But then again, I rarely read fiction nowadays.

Euroafrikan vapaakauppaliitto

Vaikka tiesin etukäteen tilanteen, tullitilanteesta lukeminen säväytti silti. Kuinka me suostumme elämään yhteiskunnassa, joka sortaa joka päivä kaikista eniten kaikista köyhimmässä ja huonoimmassa asemassa olevia? Eikö mitään ole tehtävissä?

Varmasti on ja siksi ehdotankin, että Euroopan Unioni solmii vapaakauppasopimuksen kaikkien Afrikan maiden kanssa. Kutsutaan sitä vaikkapa Eurafrikan vapaakauppa-alueeksi. Kun tämä on saatu aikaan, voitaisiin vapaakauppa-aluetta laajentaa vaikkapa Aasiaan ja sitten Amerikkaan ja Australiaan. Vaihtoehtoisesti Eurooppa voisi yksipuolisesti luopua kaikista tulleista, mutta sen en usko tapahtuvan ainakaan lähitulevaisuudessa.

Mutta miten on, eikö vapaakauppasopimus Afrikan maiden kanssa olisi juuri tällainen pieni askel, joka parantaisi alueen valtioiden ja ihmisten elinmahdollisuuksia.

Reilu meininki

EUn keskimääräinen tullitaso, kun valtiot järjestetään ryhmiin rikkautensa perusteella (Open Europa).

Korkean tulotason maat: 1.6%
Keskitulotason maat: 2.9%
Köyhät maat: 5%

Köyhät maat pakotetaan siis maksamaan yli kolminkertaisia tulleja kuin rikkaimmat. Muista kaupan esteistä puhumattakaan, saati sitten korkeimmista yksittäisten tuotteiden tullitasoista. WTO dokumentti aiheesta.

Kuinka monen mielestä reilua? Muistakaa kertoa MEPillenne asiasta.

Kiitos vinkistä Johan Norbergille

Kuukausi ilman tietokonetta

En omista tietokonetta. Viimeiset kaksi vuotta tulin toimeen hyvin 
työpaikan tarjoamalla kannettavalla. Lopetin työt Teknillisessä 
Korkeakoulussa vuoden vaihteessa ja palautin laitteen omistajille. 
Uudet työt alkoivat ensimmäinen helmikuuta. Kun muut viettivät 
tipatonta tammikuuta ja nenänvalkaisuviikkoja, minä vietin
tietokoneetonta tammikuuta.

Tai ainakin melkein.

Täysin ilman verkkoa ei ollut mahdollista elää - lähes kaikki ystävät ja kaverit ovat tavoitettavissa ircissä ja suurin osa tapaamisista ja kaljoitteluista sovitaan kanavilla. Onneksi pääsin lainakoneelle yleensä muutaman päivän välein. Kokemus oli kuitenkin mielenkiintoinen. Aikaa kaikkeen muuhun oli hämmästyttävän paljon enemmän, kun päivittäinen ircissä roikkuminen katosi päiväohjelmasta. Täytyy siis kokeilla samaa joskus toistekin; ehkä vaikka kesälomalla.

Tammikuussa tuli sitten muitakin muutoksia elämässä. Kommuunistamme, nimeltään Nelonen, muutti pois kolme asukkia kuun lopussa. Kaikki muut paitsi minä siis. Tilalle muutti kolme uutta ihanaa ihmistä, joista yhden tunnen etukäteen. Kun kämppisten poismuuton ja sisäänmuuton väliin piti jäädä lähes viikko aikaa ja itse olin työtön tyhjäntoimittaja, päätin siivota.

Kämppää on nyt laitettu pari viikkoa ja se alkaa pikkuhiljaa näyttämään asumiskelpoiselta. Keittiö alkaa olemaan valmis ja käyttökelpoinen. Olohuone kaipaa vielä sisustamista, mutta ehkäpä siihenkin vielä aika riittää. Suunnitelmia on, kunhan aikaa löytyisi niiden toteuttamiseen. Ehkäpä jossain vaiheessa vielä päästään siihen asti, että voimme järjestää tuparit.

Elämä ilman tietokonetta oli mukavaa vaihtelua, vaikkakin lähes kohtuuttoman hankalaa. Olen kuitenkin onnellinen, että sylissäni on nyt uusi työkone, jolla pääsen vaalimaan sosiaalista elämääni. Aika on näet entistä enemmän kortilla, kun työmatkoihin kuluu tunti suuntaansa ja työ on kiireistä ja stressaavaa, mutta myös erittäin motivoivaa.

Jatko-opiskelusta

Luin tässä juuri Oravan blogista onnittelut juuri väitelleelle. Orava kirjoittaa väittelystä kauhean suurena saavutuksena. Jotenkin itse, väitöskirjaopiskelijana, en kykene ajattelemaan projektia niin suurena, ettei melkein kuka tahansa siihen kykenisi.

Tutkimuksen tekeminen on työtä siinä missä muukin työ ja jos sitä väitöskirjaa ajattelisi kauhean suurena ja vaikeana, monille mahdottomana, urakkana ei sitä varmaan koskaan pääsisi edes alkuun. Maratoninkin kykenee melkein kuka tahansa juoksemaan - askel kerrallaan.

Tämän ei siis ole tarkoitus väheksyä sitä työtä ja kykyä, mitä väitelleeltä löytyy, mutta jotenkin tuntuu siltä, että ihmiset liikaa glorifioivat tohtoroitumista ja tutkimusta. Ihmisiin tutustuessaan ei välillä tiedä, mitä vastaisi, kun kysyvät mitä teen - niin monet pitävät tutkijaa ja jatko-opiskelijaa olentona, joka on toiselta planeetalta, tai ehkäpä jopa vieraasta aurinkokunnasta. Kun itse pitää itseään huonona, tyhmänä ja aikaansaamattomana tutkijanplanttuna, joka luultavasti olisi hyödyllisempi yhteiskunnalle roskakuskina. :)