Kuukausi ilman tietokonetta

En omista tietokonetta. Viimeiset kaksi vuotta tulin toimeen hyvin 
työpaikan tarjoamalla kannettavalla. Lopetin työt Teknillisessä 
Korkeakoulussa vuoden vaihteessa ja palautin laitteen omistajille. 
Uudet työt alkoivat ensimmäinen helmikuuta. Kun muut viettivät 
tipatonta tammikuuta ja nenänvalkaisuviikkoja, minä vietin
tietokoneetonta tammikuuta.

Tai ainakin melkein.

Täysin ilman verkkoa ei ollut mahdollista elää - lähes kaikki ystävät ja kaverit ovat tavoitettavissa ircissä ja suurin osa tapaamisista ja kaljoitteluista sovitaan kanavilla. Onneksi pääsin lainakoneelle yleensä muutaman päivän välein. Kokemus oli kuitenkin mielenkiintoinen. Aikaa kaikkeen muuhun oli hämmästyttävän paljon enemmän, kun päivittäinen ircissä roikkuminen katosi päiväohjelmasta. Täytyy siis kokeilla samaa joskus toistekin; ehkä vaikka kesälomalla.

Tammikuussa tuli sitten muitakin muutoksia elämässä. Kommuunistamme, nimeltään Nelonen, muutti pois kolme asukkia kuun lopussa. Kaikki muut paitsi minä siis. Tilalle muutti kolme uutta ihanaa ihmistä, joista yhden tunnen etukäteen. Kun kämppisten poismuuton ja sisäänmuuton väliin piti jäädä lähes viikko aikaa ja itse olin työtön tyhjäntoimittaja, päätin siivota.

Kämppää on nyt laitettu pari viikkoa ja se alkaa pikkuhiljaa näyttämään asumiskelpoiselta. Keittiö alkaa olemaan valmis ja käyttökelpoinen. Olohuone kaipaa vielä sisustamista, mutta ehkäpä siihenkin vielä aika riittää. Suunnitelmia on, kunhan aikaa löytyisi niiden toteuttamiseen. Ehkäpä jossain vaiheessa vielä päästään siihen asti, että voimme järjestää tuparit.

Elämä ilman tietokonetta oli mukavaa vaihtelua, vaikkakin lähes kohtuuttoman hankalaa. Olen kuitenkin onnellinen, että sylissäni on nyt uusi työkone, jolla pääsen vaalimaan sosiaalista elämääni. Aika on näet entistä enemmän kortilla, kun työmatkoihin kuluu tunti suuntaansa ja työ on kiireistä ja stressaavaa, mutta myös erittäin motivoivaa.