Tulin juuri takaisin New Yorkista, jossa olin lomalla kaverin luona viikon verran. En ollut huomannutkaan, kuinka paljon kaipaan suuren kaupungin tuntua ympärilläni. Queensiin saapuessa olo oli kuin olisi palannut kotiin, vaikken ole koskaan aiemmin käynyt Nykissä. Nähtävyydet tuli nähtyä ja ihana isäntä jopa onnistui taikomaan maailman parhaan brunssipaikan sunnuntaina takapihaterassin kera paahtavassa auringossa. Paikassa, jonka paikalliset Brooklynin asukkaat tietenkin tietävät, mutta tällainen turisti ei vahingossa koskaan löytäisi. Ruoka oli mielipuolisen hyvää ja samoin tunnelma.
Eilinen paluu San Diegoon oli sitten ihan omaa luokkaansa. La Guardialla olivat kaikki Chicagon koneet myöhässä useita tunteja, enkä olisi millään näin ehtinyt vaihtokoneeseeni. Edessäni jonossa ollut tyttö yritti päästä Phoenixiin ja virkailijat kertoivat hänelle: "Tule huomenna uudestaan, tänään ei enää pääse Phoenixiin". Omaa kohtaloani peläten menin vaihtamaan lentojani, mutta yllätyksekseni virkailija löysi toiselta lentoyhtiöltä lennon, joka meni Chicagon kautta San Diegoon. Siispä lensin koneella Chicagoon, poistuin siivouksen ajaksi ja sitten takaisin koneeseen ja menoksi. Perillä olin vain vajaan 4 tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä.
Elämä hymyilee, reissun puoliväli on ohitettu ja Kalifornian talvi saisi loppua. Eilen satoi vettä, tänään sataa vettä, eikä huomisesta ole tietoa. Tiedoksi vain säiden herralle, että olen tilannut poutaa ja lämmintä säätä loppukuukaudeksi.
How much is a rare bee worth?
1 tunti sitten
1 kommentti:
Miten muuten ääntäminen sujuu? Olitko ennen reissuasi ollut paljon tekemisissä ulkomaisten kanssa, joiden seurassa olisit voinut edistää englannin ääntämistaitoja, vai lähditkö reissuun kylmiltään?
Lähetä kommentti