Tänään kysyn lukijoilta ja muilta blogaajilta "Haluatko kansanedustajaksi?"
Itse olen miettinyt tuota kysymystä viime viikkoina ihan oikeasti. Olen aina ollut kiinnostunut politiikasta ja halunnut vaikuttaa politiikkaan. Mielipiteeni ovat iän ja kokemuksen karttuessa muuttuneet vähemmän radikaaleiksi ja enemmän evoluutiota kuin revoluutiota kannattaviksi. Tekijänoikeuslaki herätti minut siihen, että Jonkun pitää tehdä jotain, ettei maailma menisi kiertotietä helvettiin - ja että aina ei voi väistää vastuutaan, kun ymmärtää. Siksi päätin organisoida mielenosoituksen ja yllätyin siitä, kuinka paljon kiinnostuneita ja vapaaehtoisia tekijöitä se keräsi.
Siksi jouduin pohtimaan sitä, haluanko kansanedustajaksi ja olisiko minulla mahdollisuuksia tulla valituksi. Jälkimmäisestä en voi tietää muuta kuin sen, että itse pidin mahdollisuutta realistisena, vaikkakin epätodennäköisenä. Jouduin siis oikeasti miettimään haluaisinko ihan oikeasti olla kansanedustaja.
Mietitäänpä siis työtehtävän hyvät ja huonot puolet:
Palkka - ihan ok. Parempaakin voin ehkä saada omalla alallani tulevaisuudessa, mutta ei ero ole niin suuri, että tämä ratkaisisi asiaa.
Työsuhteen varmuus: Pätkätyö neljän vuoden pätkissä.
Uramahdollisuudet: Ei mahdollisuuksia työskentelyyn Euroopan ulkopuolella. Huonot mahdollisuudet työskennellä Euroopassa ulkomailla (EU-parlamentti). Käytännössä tuhoaa oman alan uramahdollisuudet (tietoverkot), jossa neljässä vuodessa alalla tapahtuu liikaa.
Työolosuhteet: Työaikalainsäädäntöä ei tunneta. Työkaverit ovat suurelta osalta poliittisia kilpailijoitasi; ei mikään toiveyhteisö. Normaali työaika ei riitä kaikkiin lakeihin tutustumiseen ja sen lisäksi pitäisi lobata ja edistää omaa näkemystään eduskunnassa ja vakuuttaa äänestäviä ihmisiä siitä, että minut kannattaa valita uudestaan. Toisin sanoen työtä täytyy tehdä 24/7.
Vaikutusmahdollisuudet: En ole nainen, joten kiintiöpaikkoja ministerinvirkoihin, tai vastaaviin korkeisiin virkoihin eduskunnassa lienisi turha odottaa. Kuitenkin uskon, että kansanedustajana vaikutusmahdollisuudet asioihin ovat suuremmat kuin esimerkiksi yksityisenä kansalaisena - eivät kuitenkaan mitkään järjettömän suuret.
Saldona voidaan laskea, että pluspuolelle pääsee vaikutusmahdollisuudet lainsäädäntöön. Palkkaus ei vaikuta päätökseeni suuntaan tai toiseen. Työolosuhteet ovat kehnot - työ tuntuu vaativan lähes koko elämän uhraamista politiikan alttarille. Iso miinus. Haluan työskennellä tulevaisuudessa ulkomailla, mieluiten Euroopan ulkopuolella, joten uramahdollisuudet tuovat myös ison miinuksen. Varsinkin, kun oma ammattitaitoni, se vähä mitä sitä on, katoaisi sen siliän tien. Iso miinus.
Lopputuloksena on kasa isoja miinuksia ja yksi pieni plussa. Saldo jää vahvasti negatiiviseksi ja päätänkin näin ollen jättää poliitikon ammatin jollekulle muulle. Jätän, vaikka sydämeni sanoo, etten saa olla vaikuttamatta asioihin, kun poliitikot tuhoavat länsimaisen oikeusvaltion perustusta. En ole valmis uhraamaan elämääni politiikan hyväksi. Mieluummin toivon, että maailmasta löytyy edes yksi kolkka, johon voi tarvittaessa muuttaa ekspatriaatiksi.
Loppukirjoituksena voisi sanoa, että Hesarissa taannoin kuulutettiin lisää nuoria miehiä politiikkaan. Ylläolevan ajatteluketjun perusteella ei liene ihmeellistä, että moni politiikasta kiinnostunut nuori mies jättää politiikan muiden huoleksi. Itse en kuitenkaan ajatellut lopettaa poliittista aktiivisuuttani; en vain halua ryhtyä kansanedustajaksi. Toivottavasti Suomesta löytyy muita arvoni ja poliittiset mielipiteeni jakavia, jotka siihen uskaltautuvat.
Hyvä lukijani: Entäpä sinä, olisitko sinä valmis ryhtymään kansanedustajaksi?
How much is a rare bee worth?
1 tunti sitten
4 kommenttia:
Sama täällä. Vaikuttaa pitäisi, mutta kansanedustajaksi ryhtyminen on mahdotonta, jos ei halua heittää uraansa romukoppaan. Kunnanvaltuutetuksi voisikin ryhtyä, se on sentään osa-aikainen duuni. Lakeihin ei sillä tavalla pääsisikään vaikuttamaan.
Lienee olemassa neljä tapaa vaikuttaa elämäänsä:
Default: Järjestää elämänsä niinkuin kykenee, ei välitä järjestelmästä, kun siihen ei kuitenkaan voi vaikuttaa.
V1: Äänestää vaaleissa vaikuttaakseen kunnan/valtion asioihin. Pitkällä aikavälillä voi saada jotain aikaankin, jos moni muu on samaa mieltä.
V2: Ryhtyy poliitikoksi ja ehkä pääsee vaaleissa läpi. Vaati julmetusti työtä, luopumista yksityisyydestä ja vaikutusmahdollisuudet kuitenkin rajalliset.
V3: Muuttaa asuinmaastaan/kunnastaan sellaiseen, jossa asiat ovat valmiiksi hyvin tai ainakin paremmin. Tällä tavalla toimivat suomalaiset urheilutähdet ja suunnaton joukko kehitysmaista Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan pyrkiviä siirtolaisia.
Lisää keskustelua?
--
Froggie
Haluan. Tosin tämän Kekkoslovakian karkottamisviraston mulkkujen täytyy ensin myöntää miulle kansalaisuus, vasta sitten voipi asettua ehdolle.
Suomi suomalaisille, somalit Somaliaan ja neekerit pysykööt Afrikaassa terveisin IKL-Pirkanmaa
Kansanedustjaehdokkaat: Aluepalauttaja Seppo Lehto ja diplomi-insinööti Olli Heikkilä
Ohessa kansakunnalliset vaatimuksemme:
Google
Ulkoasiainministeriön erillislausunnollaan hyväksymät tavoitteemme:
Yhdistyksen nimi:
Moskovan keskushallinnon eli Neuvostoliiton ja Venäjän Federaation kansanmurhien ja sotarikosten korvaus- ja totuusyhdistys r.y.
Sääntöjen 2 §:stä Tarkoitus ja toiminta:
1. Vaadimme tunnettujen ja tiedettyjen "neuvostopartisaanien" luovuttamista Suomeen tuomioharkintaa varten epäillyistä sotarikoksistaan Suomea ja suomalaisia kohtaan.
2. Vaadimme Suomelta ryöstettyjen ns. sotakorvausten eli ryöstösaaliin takaisinmaksatusta kaikkine pääomineen ja laillisine korkoineen, sekä miehitettyjen alueidemme palautusta välittömästi ja siinä yhteydessä 14.10.1920 Tarton rauhansopimuksen uudelleenratifioimista kaikkine artikloineen.
3. Vaadimme Moskovan alueen edustajilta eli Kremlin hallinnolta täysimittaista sotakorvausrahastojen synnyttämistä, siinä mittakaavassa kuin mitä Saksa ja Itävalta ovat tehneet toisen maailmansodan jäljiltä.
4. Vaadimme Tsetsenian kansanmurhaan 1994-1996 ja vuodesta 1999 uudelleen käynnistetyn kansanmurhan ja joukkotuhon Moskovan Kremlin hallinnon vastuullisia kuten esim. Vladimir Putinia Haagiin syytettäviksi samoilla perusteilla, kuin Slobodan Milosevicia esikuntineen. Viittaamme mm. Jelena Bonnerin lausumiin Timo Hämäläisen artikkelissa "SIVUSILMIN" HS:ssa 1.3.2001 s.B7: "Jelena Bonner ja Venäjän demokratia": "Uuden Venäjän suurin turmio ja häpeä ovat kaksi Tsetsenian sotaa ja Tsetsenian kansan tosiasiallinen kansanmurha". Mahdollisuuksien mukaan pitää Tsetsenialle taata sen kansalliset rajat sen mukaan mitä ne olivat ennen Stalinin hirmutöitä ja etnisiä karkoituksia 1940-luvulla, sekä korvauksia ko. silloisista ihmisoikeusrikoksista nykyiseltä Moskovan oblastin eli alueen Kremlin hallinnolta vähintään samassa mittakaavassa, kuin Saksa on maksanut Kolmannen Valtakunnan vainokohteille ja heidän omaisilleen.
5. Kremlin hallinnoimat ulkomaiset rahavarat ja sijoitukset vaadimme jäädytettäviksi, kunnes sitova poliittinen ja juridisesti pätevä sopimus on tehty korvausrahastosta eri kansallisuuksien hyväksi vastaavallalailla, kuten ns. Kolmannen Valtakunnan ajan pakkotyöläisille v. 1999. Neuvosto-Venäjän perikunta ei ole maksanut vielä mitään sotarikoksistaan ja miehityksistään, vaan on päätynyt tekemään uusia Tsetseniassa.
6. Kulttuuriperinnön vaaliminen tuleville sukupolville kokonaisessa ja ehyessä Suomessa, samoin kuin muillakin Kremlin rikoksista kärsineillä kohteilla ja kansoilla ilman leninismi-stalinismin ja isovenäläisyyden rikosten hyväksyntää ja miehitystä.
pj. Seppo Lehto
Viitteet:
Ulkoasiainministeriön lausunto HEL1011-13
Yhdistysrekisterin Rek.nro. 188.193
Itseä on alkanut kiinostaa ura poliitikkona. Mulla ei ole vielä ammattia, joten ei olisi mitään, mikä kärsisi uudesta urasuunnitelmasta.
Ja haluan vaikuttaa, haluan päästä sanomaan mielipiteeni, enkä halua tyytyä vain muiden päätöksiin ja äänestämiseen.
Julkisuus taas, sehän riippuu ihmisestä itsestään, jos haluaa olla turha julkkis, niin mikäs siinä, mutta politiikka ei ole turhaa. Ainahan ihmisiä haukutaan, mutta kuinka moni oikeasti pystyisi leikkimään kansanedustajaa? Anonyyminä on hyvä puhua ja haukkua muiden päätöksiä.
Itse näen kuitenkin, että edut kansanedustajan työstä, vaikuttaminen ja mielipiteiden ajaminen, voittavat huonot puolet.
Mistä huonoja mulla olisikaan? Kalliiksi tulee päästä sisälle, vaalikampanja syö paljon, eikä pääsy silti ole varmaa, tarvitaan vain uskottavuutta, hyviä mielipiteitä, ja mikä tärkeintä, äänestäjiä.
Väsyttäväähän se työ jossain määrin saattaisi olla, papereita, istuntoja, väittelyä, eivätkä kompromissit kelpaa kenellekään.
Miten on julkisuuden laita? En usko, että jokianen eduskuntaan päässyt joutuu keskelle mediatulitusta, vain ne, joilla on liian kärkkäitä mielipiteitä, jotka sooloilevat yksityiselämässään tai ovat muuten vain näkyviä persoonia.
Yhteenvetona siis. Minun osaltani plussat voittavat miinukset, joten voisin muutaman vuoden päästä ehkä asettuakin ehdolle, tai sitten odotan vielä muutaman vuoden ja opiskelen vaikka yhteiskuntatieteitä ym.
Lähetä kommentti