Capes

Eilen pelasimme alter egon kertsillä supersankariroolipeli Capesiä. Peli vaikutti oikein mielenkiintoiselta ja sitä täytyy pelata vielä lisää.

Yhdessä sopimamme tarinan alku sijoittuu Helvetin Koloon (Hell's Sink), pohjoiseen suurkaupunkiin maassa, jota Gramex hallitsee. Richard Stallmanin dystopia antaa viitettä maailmasta. Kaupunki on levoton ja väkivaltainen; itämafia tuo markkinoille laittomia musiikkisoittimia, joilla voi soittaa suojaamatonta musiikkia. Gramexin ja mafian gorillat ja superrikolliset ottavat mittaa toisistaan ja tavalliset ihmiset kärsivät. Rikkaat toki elävät Westendeissään välittämättä köyhien ahdingosta tuon taivaallista.

Oma henkilökohtainen hahmoni Rex on systeemiä vastaan taisteleva rokkari, joka esiintyy ja julkaisee laittomasti musiikkia vapaaseen jakeluun ilman kopiosuojauksia. Ensimmäinen kohtaus alkoi tilanteesta, jossa Rex on esiintymässä Tapiolan Aladdinissa, kun Gramexin gorillat yrittävät vallata paikan. Syntyy tappelu, johon liittyy omituisia paikalle ilmestyneitä henkilöitä (nainen, joka tuntuu katoavan ja ilmestyvän hämmentävästi ja lenkkeilypuvussa oleva nuorehko mies). Taistelun tuoksinassa Rexin tyttöystävä katoaa sen jälkeen kun viholiset olivat uhkailleet ampuvansa tämän. Rex pakenee paikalta ja yrittää epätoivoisesti löytää tyttöystävänsä Jennan, joka on töissä Aladdinissa baarimikkona.

(Henkilökohtainen hahmo siksi, että Capesissä ei ole pelinjohtajaa, vaan suurin osa hahmoista, tai joukoista on periaatteessa kenen tahansa kontrolloitavissa. Näin peli on enemmän kollektiivista tarinankerrontaa kuin suomalaisten ehkä enemmän tuntemaa immersiivistä roolipelaamista. Silti omien hahmojen mukanaolo antaa tilaa ja mahdollisuuden myös perinteiseen immersiiviseen pelaamiseen.)