Mietteitä

Seksi on hämmentävä asia. Kulttuurissamme korostetaan orgasmia
aivan liikaa. Oikeastaan seksi on seksiä, ainoastaan jos ainakin
mies saa ja moderni mies ei ole mies eikä mikään, jos ei tyydytä
naista (sängyssä, kaapin päällä, vintillä, tai keittiön pöydän
alla, tai missä kukakin tykkää puuhansa viettää). Orgasmin
saaminen on tavallaan velvoite ja seksissä asioiden 'pitäisi'
keskittyä juttuihin, jotka johtavat tähän.

Paskapuhetta.

Itselleni ainakin seksi on nimenomaan kivaa, kun keskitytään
kaikkeen muuhun paitsi sen orgasmin hakemiseen. Koskettamiseen,
hellimiseen, yhteisiin leikkeihin, keskinäiseen vittuiluun -
kaikkeen, joka on kivaa juuri sinällään ja sillä hetkellä. Mutta
jotenkin silti mieleen helposti juolahtaa se pirulainen, joka
kertoo, että pitäisi tehdä asioita, jotka vievät toista
lähemmäksi orgasmia. Ikäänkuin se toinen henkilö seksissä ei
olisi itse kykenevä ilmaisemaan, mitä haluaa.

Ei sillä, etteikö orgasmi, tai ihan vain laukeaminen, olisi
kauhean kiva asia, mutta jos seksiä aloitettaessa lähtökohta on
se, että jommankumman, tai molempien on pakko saada, jotta voisi
aloittaa - on paljon ikävämpää aloittaa. Aikapula, tai
viitsimisen vähyys, väsymys, tai mikä tahansa miljoonasta muusta
syystä tällöin saa helposti aikaan sen, ettei edes aloiteta. Kun
vaihtoehtoisesti toista voisi helliä ja olla hellittävänä ja
nauttia kihelmöivästä kiihotuksen tilasta.

Aika helppo valinta.