Untamo Neuvonen debrief

Erehdyin larppaamaan. Käpälämäki III, Untamo Neuvonen, muodonmuutosten opettaja. Maailmankaikkeuden lahja naisille.

Tuliketut!

Olin niin onnellinen Viljon ja koko joukkueen puolesta. Violakin hyppäsi syliini, kun Tuliketut voittivat. Koko kevään jatkunut kissa- ja hiirileikki alkaa olemaan päätöksessään.

Koulun viimeinen varsinainen päivä, Tulikettujen voitto ja auringonpaiste tekivät oppitunneilla olon oppilaille raskaaksi. Päätinkin siirtää tunnit ulos ja pitää perinteisen inspiraatiotunnin. Laitoin siis oppilaat tunneilla miettimään muodonmuutoksen syvintä olemusta, etsimään erilaisia
esineitä, elollisia tai elottomia, joilla oli kiinnostava olemus ja kertomaan näistä. He saivat myös kokeilla yhtä niistä yksinkertaisimmista tekniikoista, joilla opetan nuoria animageiksi. Rentoutuminen, maailman pois sulkeminen ja sitten oman itsen - syvimmän olemuksen maisteleminen ja tunnusteleminen.

"Muistakaa, että muodonmuutokset vaativat suuren keskittymisen. Erinomainen taito muodonmuutoksissa vaatii sitä, että päättää mitä haluaa, keskittyy vain ja ainoastaan sen saamiseen ja ottaa sen. Hetkeäkään epäröimättä", sanoin ja vinkkasin silmääni hymyillen Genevievelle 7. luokan luennolla.

Ennen 7. luokan tuntia Viola tulee ja kiskoo minut mukaansa. Hän on selvästikin poissa tolaltaan ja kiskoo Kaarlon ja Viljon mukaansa vain hätistääkseen nämä tiehensä. Minua hymyilyttää Violan tapa hakea huomiota koko koululta. Syy Violan suuttumiseen selviää - joku tekee rahaa myymällä
vetoja siitä tuleeko minusta ja Violasta pari ennen koulujen päättymistä. Minua naurattaa - pojat ovat poikia ja kepposena tämä on harvinaisen hauska. Viola sen sijaan syyttää minua tästä ja kaikesta muusta.

Otan Violaa hellästi kiinni käsivarsista auttaakseni häntä rauhoittumaan. Sen sijaan hän kimpaantuu sanoen "juuri tuollainen sonni sinä olet. Tässäkin tilanteessa olet kiinnostunut vain siitä, että saat minusta yhden sulan lisää hattuusi." Sitten hän huomaa puun takana piileskelevän koulun toimittajan ja antaa tälle lausunnon: "Viola Hipalla ei ole mitään juttua
kenenkään Käpälämäen henkilökunnan jäsenen kanssa." ja siirrymme keskustelemaan asiasta syrjemmälle. En ymmärrä sitä naista - hän selvästi haluaa huomiotani ja kaipaa minua ja sitten sättii ja haukkuu. Voiko naisia kukaan ymmärtää.

Annan Violan rauhassa purkaa turhautumistaan. Jossain vaiheessa tajuan, että olin sopinut 'yksityisopetusta' puoli neljäksi Noora Koskisen kanssa, enkä millään ehdi paikalle. No, selitän hänelle sitten jälkikäteen, että minulla oli tärkeä opettajatapaaminen.

Viola, Viola. Maailmani tärkein ihminen. Yritän kertoa sinulle sitä, että voisit olla jotain enemmän kuin sulka hatussa. Etten halua sinusta sulkaa hattuuni, mutta sinä et usko. Kysyt, miten voisit koskaan luottaa minuun, kun olen tuollainen sonni. Vastaan, ettet koskaan saa selville, jos et ota riskiä. Väitän hänen olevan väärässä minun suhteeni, mutten toki voi sitä
hänelle osoittaa.

Hän vaatii minua kertomaan ja puhumaan; korjaamaan hänen käsityksiään, jos kerran on väärässä. Yritin sanoa ja kertoa hänelle, kuinka paljon hänestä välitän, kuinka me voimme olla onnellisia ja kuinka voin tehdä hänestä maailman onnellisimman naisen. Sanat tarttuvat kurkkuuni. Mitä ihmettä minulle tapahtuu?

Kun Viola kysyy, mitä hiuksilleni tapahtuu - yritän välttää aihetta ja totean, että Pella on oikein hyvä valinta primaoppilaaksi loitsuissa ja muodonmuutoksissa. Hän kuitenkin jatkaa aiheesta ja mutisen jotain Tuliketuista.

Myöhemmin illalla tapaan Nooran, pahoittelen myöhästymistäni ja etsimme suojaisan paikan metsästä yksityistuntia varten. Otan Nooran syliini silittäen häntä. Jokin on selvästi pielessä, eikä Noora aluksi vastaa suudelmiini. Hetken päästä hän alkaa ahdistuneesti puhumaan siitä, että
mitä meille tapahtuu, kun koulu päättyy; ettei hän kestä tätä salailua, eikä tämä juttu voi toimia. Vakuutan hänelle, että vaikka tämä on vaikeaa, niin se on sen arvoista; lupaan ikuista onnea ja rakkautta ja sanon, että pitää keskittyä vain tähän hetkeen, joka meillä on samalla kun sormeni hyväilevät hänen kaulaansa, niskaansa ja selkäänsä. Suutelemme hyvän aikaa, mutta Nooraa pelottaa, että joku tulee paikalle. Sovimme jatkavamme illalla juhlinnan jälkeen, jos juhlinta jää lyhyeksi.

Palaan koululle ja kuulen, että Sirkka on etsinyt minua. Sen kuullessani päätänkin olla menemättä opettajainhuoneeseen ja jään sen sijaan keskustelemaan muutaman oppilaan kanssa aulahalliin. En tiedä, mitä Liekomalla on mielessään, mutta se ei voi olla mitään hyvää.


Hassuja sattumuksia: Violan ja Untamon keskustelun päätteeksi Violaa kaivattiin loitsutaitoineen koululla. Violan taikasauva oli kuitenkin kadoksissa! Untamo kohteliaana miehenä lupasi käydä etsimässä sitä paikasta, jossa keskustelu käytiin ja löysikin sen sieltä. Myöhemmin Genevieve vinoili Untamolle siitä, ettei kannata hukata taikasauvaansa.

I hate strawmen devil's advocacy

I hate it when people deliberately do a bad job of acting as devil's advocates. I especially hate it in a context when I'm trying to talk about research issues, and people invent straw men as arguments against mine. It not only is frustrating, but also makes them look stupid. I can't imagine why one would want to do that. In a research discussion, I very much value people who can take a look at my ideas, and arguments and point the actual flaws in them. Or to take those ideas and develop them further, or broaden their scope to things I had not considered.