Vaikka tiesin etukäteen tilanteen, tullitilanteesta lukeminen säväytti silti. Kuinka me suostumme elämään yhteiskunnassa, joka sortaa joka päivä kaikista eniten kaikista köyhimmässä ja huonoimmassa asemassa olevia? Eikö mitään ole tehtävissä?
Varmasti on ja siksi ehdotankin, että Euroopan Unioni solmii vapaakauppasopimuksen kaikkien Afrikan maiden kanssa. Kutsutaan sitä vaikkapa Eurafrikan vapaakauppa-alueeksi. Kun tämä on saatu aikaan, voitaisiin vapaakauppa-aluetta laajentaa vaikkapa Aasiaan ja sitten Amerikkaan ja Australiaan. Vaihtoehtoisesti Eurooppa voisi yksipuolisesti luopua kaikista tulleista, mutta sen en usko tapahtuvan ainakaan lähitulevaisuudessa.
Mutta miten on, eikö vapaakauppasopimus Afrikan maiden kanssa olisi juuri tällainen pieni askel, joka parantaisi alueen valtioiden ja ihmisten elinmahdollisuuksia.
keskiviikkona, helmikuuta 28, 2007
Reilu meininki
EUn keskimääräinen tullitaso, kun valtiot järjestetään ryhmiin rikkautensa perusteella (Open Europa).
Korkean tulotason maat: 1.6%
Keskitulotason maat: 2.9%
Köyhät maat: 5%
Köyhät maat pakotetaan siis maksamaan yli kolminkertaisia tulleja kuin rikkaimmat. Muista kaupan esteistä puhumattakaan, saati sitten korkeimmista yksittäisten tuotteiden tullitasoista. WTO dokumentti aiheesta.
Kuinka monen mielestä reilua? Muistakaa kertoa MEPillenne asiasta.
Kiitos vinkistä Johan Norbergille
Korkean tulotason maat: 1.6%
Keskitulotason maat: 2.9%
Köyhät maat: 5%
Köyhät maat pakotetaan siis maksamaan yli kolminkertaisia tulleja kuin rikkaimmat. Muista kaupan esteistä puhumattakaan, saati sitten korkeimmista yksittäisten tuotteiden tullitasoista. WTO dokumentti aiheesta.
Kuinka monen mielestä reilua? Muistakaa kertoa MEPillenne asiasta.
Kiitos vinkistä Johan Norbergille
perjantaina, helmikuuta 09, 2007
Kuukausi ilman tietokonetta
En omista tietokonetta. Viimeiset kaksi vuotta tulin toimeen hyvin
työpaikan tarjoamalla kannettavalla. Lopetin työt Teknillisessä
Korkeakoulussa vuoden vaihteessa ja palautin laitteen omistajille.
Uudet työt alkoivat ensimmäinen helmikuuta. Kun muut viettivät
tipatonta tammikuuta ja nenänvalkaisuviikkoja, minä vietin
tietokoneetonta tammikuuta.
Tai ainakin melkein.
Täysin ilman verkkoa ei ollut mahdollista elää - lähes kaikki ystävät ja kaverit ovat tavoitettavissa ircissä ja suurin osa tapaamisista ja kaljoitteluista sovitaan kanavilla. Onneksi pääsin lainakoneelle yleensä muutaman päivän välein. Kokemus oli kuitenkin mielenkiintoinen. Aikaa kaikkeen muuhun oli hämmästyttävän paljon enemmän, kun päivittäinen ircissä roikkuminen katosi päiväohjelmasta. Täytyy siis kokeilla samaa joskus toistekin; ehkä vaikka kesälomalla.
Tammikuussa tuli sitten muitakin muutoksia elämässä. Kommuunistamme, nimeltään Nelonen, muutti pois kolme asukkia kuun lopussa. Kaikki muut paitsi minä siis. Tilalle muutti kolme uutta ihanaa ihmistä, joista yhden tunnen etukäteen. Kun kämppisten poismuuton ja sisäänmuuton väliin piti jäädä lähes viikko aikaa ja itse olin työtön tyhjäntoimittaja, päätin siivota.
Kämppää on nyt laitettu pari viikkoa ja se alkaa pikkuhiljaa näyttämään asumiskelpoiselta. Keittiö alkaa olemaan valmis ja käyttökelpoinen. Olohuone kaipaa vielä sisustamista, mutta ehkäpä siihenkin vielä aika riittää. Suunnitelmia on, kunhan aikaa löytyisi niiden toteuttamiseen. Ehkäpä jossain vaiheessa vielä päästään siihen asti, että voimme järjestää tuparit.
Elämä ilman tietokonetta oli mukavaa vaihtelua, vaikkakin lähes kohtuuttoman hankalaa. Olen kuitenkin onnellinen, että sylissäni on nyt uusi työkone, jolla pääsen vaalimaan sosiaalista elämääni. Aika on näet entistä enemmän kortilla, kun työmatkoihin kuluu tunti suuntaansa ja työ on kiireistä ja stressaavaa, mutta myös erittäin motivoivaa.
työpaikan tarjoamalla kannettavalla. Lopetin työt Teknillisessä
Korkeakoulussa vuoden vaihteessa ja palautin laitteen omistajille.
Uudet työt alkoivat ensimmäinen helmikuuta. Kun muut viettivät
tipatonta tammikuuta ja nenänvalkaisuviikkoja, minä vietin
tietokoneetonta tammikuuta.
Tai ainakin melkein.
Täysin ilman verkkoa ei ollut mahdollista elää - lähes kaikki ystävät ja kaverit ovat tavoitettavissa ircissä ja suurin osa tapaamisista ja kaljoitteluista sovitaan kanavilla. Onneksi pääsin lainakoneelle yleensä muutaman päivän välein. Kokemus oli kuitenkin mielenkiintoinen. Aikaa kaikkeen muuhun oli hämmästyttävän paljon enemmän, kun päivittäinen ircissä roikkuminen katosi päiväohjelmasta. Täytyy siis kokeilla samaa joskus toistekin; ehkä vaikka kesälomalla.
Tammikuussa tuli sitten muitakin muutoksia elämässä. Kommuunistamme, nimeltään Nelonen, muutti pois kolme asukkia kuun lopussa. Kaikki muut paitsi minä siis. Tilalle muutti kolme uutta ihanaa ihmistä, joista yhden tunnen etukäteen. Kun kämppisten poismuuton ja sisäänmuuton väliin piti jäädä lähes viikko aikaa ja itse olin työtön tyhjäntoimittaja, päätin siivota.
Kämppää on nyt laitettu pari viikkoa ja se alkaa pikkuhiljaa näyttämään asumiskelpoiselta. Keittiö alkaa olemaan valmis ja käyttökelpoinen. Olohuone kaipaa vielä sisustamista, mutta ehkäpä siihenkin vielä aika riittää. Suunnitelmia on, kunhan aikaa löytyisi niiden toteuttamiseen. Ehkäpä jossain vaiheessa vielä päästään siihen asti, että voimme järjestää tuparit.
Elämä ilman tietokonetta oli mukavaa vaihtelua, vaikkakin lähes kohtuuttoman hankalaa. Olen kuitenkin onnellinen, että sylissäni on nyt uusi työkone, jolla pääsen vaalimaan sosiaalista elämääni. Aika on näet entistä enemmän kortilla, kun työmatkoihin kuluu tunti suuntaansa ja työ on kiireistä ja stressaavaa, mutta myös erittäin motivoivaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
