Ajatuksia kirjoittamisesta

Loppusyksy on kulunut nopeasti. Onnellisena aika kiitää kuin siivillä.
Joulu lähestyy ja huomaan, etten ole kirjoittanut oikeastaan mitään
kahteen kuukauteen. Olen kirjoittanut tänne omista ajatuksistani ja
itselleni tärkeistä asioista.

Kun aikoinaan aloitin kirjoittamaan, päätin että kirjoitan varsin vapaasti
omista asioistani murehtimatta sitä minkälaisen kuvan itsestäni annan,
mutta sen sijaan olen hyvin tarkka siitä, mitä kerron muista ihmisistä. He
eivät ole valinneet sitä, että osa heidän elämästään on julkista minun
blogini kautta, joten kunnioitan sitä ja jätän tällaiset asiat
kirjoittamatta.

Viime aikoina elämäni on kuitenkin muuttunut huomattavasti ja suuri osa
ajatuksistani, mietteistäni ja teoistani koskee ainakin yhtä muuta
ihmistä. Siispä en ole blogannut niistä, ja siten en ollenkaan.

Tarkkaavainen lukija huomaa, että aiemmista kirjoituksistani suuri osa
käsittelee politiikkaa ja maailman tapahtumia, ei henkilökohtaista
elämääni. Se, että näiden seuraaminen on jäänyt vähemmälle, on varsin hyvä
syy ja ehkäpä (osin) sellainen, jota lukija ei välttämättä odottaisi. Ne
nimittäin tyydyttävät omassa elämässäni ensisijaisesti älyllistä
uteliaisuuttani ja mielenkiintoa - yritystä ymmärtää elämää, maailmaa ja
kaikkea. Ja viime kuukausina tämä mielenkiinto on kohdistunut uusiin
asioihin. Lukijan uteliaisuutta tyydyttääkseni: kyllä myös muu
mielenkiinto on suuntautunut uusiin asioihin viimeisen kahden kuukauden
aikana, mutta nyt puhun nimenomaan älyllisestä kiinnostuksesta.

Joka tapauksessa muutos elämässä tarkoittaa sitä, että pitänee miettiä
uudestaan, mistä haluan kirjoittaa. Ja miten.

Lopuksi, olen pitänyt Jankan runotorstaista. Siispä kierrätän kauan sitten kirjoittamani runon toivoen, että vielä jonain päivänä saisin taas kiinni siitä tunnelmasta, jolla runoja kirjoitetaan.

Tuoksusi tyynyssäni
kietoo minut,
se ei anna minun unohtaa
yhteisiä hetkiämme.