Henkilökohtaisesti minua ärsyttää se, kun puhutaan yleisesti kilpailuttamisesta ymmärtämättä sitä, että kilpailuttaminen ja kilpailuttaminen eivät ole sama asia.

Meillä on paljon kokeiltu kilpailuttamista, eli sitä että kunta ostaa palvelun halvimmalta tarjoajalta, eli kilpailuttaa tuottamisen. Kunta maksaa, kunta valitsee, kuntalainen kärsii ja napisee. Eli varsinaisella palvelun käyttäjällä (ja veroissa palvelun maksavalla) ei ole mitään valinnanvapautta. Palvelusetelien suurin ja tärkein avu ei ole se, että niillä maailma siirretään kilpailutusyhteiskuntaan.

Setelien tärkein avu on se, että kuntalainen saa valinnanvapauden. Jos koulussa on inhottavat opettajat, jotka eivät ymmärrä lasta, vanhemmat voivat vaihtaa koulua. Jos koulun opettajien asenneongelmat johtuvat esimerkiksi siitä, että koko työyhteisö on sairastunut ja tulehtunut, niin miksi kunnassa asuvien vanhempien ja lapsien pitäisi kärsiä tästä? Jos neuvolan lääkäri vaatii vuoden ikäisen lapsen imettämisen lopettamista (kuten eräälle ystävälleni kävi), perhe voi etsiä toisen lääkärin.

Valinnanvapaus on tärkeää. Se on erityisen tärkeää asioissa, jotka ovat henkilökohtaisia, lähellä itseämme ja lapsiamme. Ja valinnanvapaus on se, jota kuntien järjestämissä palveluissa on harvinaisen vähän.

The problem of forecasting economy

The problem of forecasting things like future prices of different things (stocks, basic commodities, what not) is difficult especially because if you know how to forecast the changes, then you can figure out a way of making money using that knowledge. By making that money you will change the prices today and thus the information will be in todays prices and again you cannot forecast the future movements.

The only things that current prices do not forecast are the unpredictable, the black swan. And by definition, the unpredictable is not predictable - and once it becomes such, it becomes aggregated to today's price information.