Poliitikkojen lahjontaa

Maamme pääministeri sanoo suorasanaisesti hyväksyvänsä kansanedustajien lahjonnan. Tarkasti ottaen hän väittää, että lahjonta ei ole lahjontaa. Ainakin siellä päin, mistä minä tulen, jos se näyttää ja haisee paskalta, niin se myös on sitä. Tässä lainaus Helsingin Sanomien verkkolehden uutisesta:

"Tosiasia vaalirahoituksessa on, että erittäin monet ehdokkaat joutuvat vielä vaalien jälkeen keräämään rahaa. Monet ovat ottaneet erittäin suuria henkilökohtaisia lainoja ja he harjoittavat keräystoimintaa vielä pitkään vaalien jälkeen. Tämä on todellisuutta. Tämä on ollut pitkään näin ja tulee todennäköisesti tulee jatkossa olemaan näin", Vanhanen arvioi keskiviikkona lukiolaisille Helsingissä järjestetyssä EU-tilaisuudessa.

Vanhanen ei nähnyt suurta ongelmaa siinä, että vaikkapa liikemiesryhmä antaisi läpimenneelle kansanedustajalle vaalien jälkeen vaikkapa 20 000 euroa "vaalirahoitukseen". Tässä tapauksessa vaalirahoitukseen sisältyvä riski siitä, että ehdokas ei mene läpi, on poistunut. Eräällä tavalla tulkiten kyse voisi olla joko lahjasta tai lahjuksesta.

Sama asia suomeksi: Jos kansanedustaja menee juttelemaan rikkaan tyypin kanssa. Rikas mies toteaa, että hän haluaisi saada vuorineuvoksen arvonimen, tai että poliitikot säätävät lain x. Vastineeksi voin antaa sinulle jälkikäteistä vaalitukea. Rahat saat sitten, kun laki on säädetty.

Jos tämä ei ole lahjontaa, niin lehmätkin lentävät.

Vaalirahoituksessa ainoa selkeä raja on se, että ainoastaan ennen vaaleja annetut rahat kelpaavat. Muutoin järjestelmä jättää mammutin kokoisen aukon lahjonnalle ja lakien ostamiselle.