Viime aikoina olen pohtinut julkista liikennettä ja sen toimivuutta vaihtoehtona omalle autolle. Osatekijöinä pohdinnassa ovat, vähemmän yllättäen, olleet omat kokemukset autottomuudesta. Itse jaan liikkumisen kahteen erilliseen joukkoon/kategoriaan. Toiseen kuuluvat säännölliset aikataulutetut asiat, kuten työmatkat ja toiseen kaikki vapaa-ajan epäsäännölliset matkat.
Ainakin minä kykenen omassa työssäni varsin hyvin sovittamaan aikatauluni julkisten liikennevälineiden aikatauluihin. Lisäksi yhdellä bussilla tai junalla töihin kulkeminen on omaa autoa mukavampaa, koska matka-ajan voi käyttää lukemiseen.
Sen sijaan vapaa-ajan reissuissa matka usein suuntaantuu paikkaan, johon ei ole aiemmin mennyt ja mahdollisesti lyhyellä varoitusajalla.
Teesini onkin, että vapaa-ajan matkustamisessa tärkeintä ei ole se, kuinka monta minuuttia bussilla menee päästä paikasta A paikkaan B, vaan mikä on se huonoin mahdollinen tapaus. Jos minä haluan lähteä juuri nyt kotoa kaverin luo, kuinka paljon aikaa kuluu pahimmassa mahdollisessa tapauksessa (olettaen että liikenne kulkee suhteellisen normaalisti). Keskiarvoisen matka-ajan laskeminen on siis väärä tapa laskea matka-aikaa ainakin minun kohdallani. Julkisessa liikenteessä harmittaa paljon enemmän se, että sunnuntaina Olarista Matinkylään pääseminen kestää julkisilla pahimmassa tapauksessa yli tunnin (kävellen noin puoli tuntia) kuin se, että varsinainen matka-aika on 17 minuuttia 10 minuutin sijaan.
Tämä pohdinta on jossain määrin myös relevanttia liikennepolitiikan kannalta. Jos minä en ole tässä asiassa poikkeustapaus, vaan se kuvaa laajempaa ihmisjoukkoa (ja ylläoleva selittää varsin pitkälle omat syyni auton hankkimiseen), niin sillä on merkitystä julkisen liikenteen yrityksiin saada mahdollisimman paljon asiakkaita.
Hotels: Occupancy Rate Decreased 3.5% Year-over-year
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti