Viime aikoina lehdissä on käsitelty paljon Ilkka Kanervan tekstiviestiskandaalia. Media pakotti poliitikon eroamaan. Syynä kaiketi se, että mies oli lähetellyt vihjailevasti ehdottelevia tekstiviestejä aikuiselle naiselle. Koko jutusta nostettu häly on mielestäni täydellisen käsittämätön. Se on myös inhottava ja surullinen yksityisyydensuojan kannalta. Haluammeko elää yhteiskunnassa, jossa poliitikoksi ryhtyminen tarkoittaa sitä, että asetat yksityiselämäsi julkisuuden alttarille? Tällä päätöksellä rajaamme politiikan teosta pois kaikki ne, jotka arvostavat omaa yksityiselämäänsä. Onko tämä oikea tapa saada maahan hyviä poliittisia päättäjiä?
Itse pohdin asiaa tietenkin myös siltä kannalta, että mitä jos itse olisin ollut ministeri, tai muu poliitikko tuossa tilanteessa? Onko minun harjoittamassani kommunikaatiossa asioita, johon media olisi noin voinut puuttua. Pienen pohdinnan jälkeen totean, että aivan varmasti. Tekstiviestit ja chattiohjelmat ovat nykypäivänä yksi parhaimmista tavoista, joilla romanttisessa mielessä toisiinsa tutustuvat pitävät yhteyttä. Totta kai niissä lähetetään myös pikkutuhmuuksia.
Haluaisin uskoa, että tässä kriisissä Ilkka Kanervan virhe ei ollut lähettää tekstiviestejä, vaan se, miten hän asian käsitteli. Haluaisin uskoa, että Suomessa poliitikon ei tarvitse elää selibaatissa, tai julkisuuden hyväksymässä avioliitossa. Haluaisin uskoa, että politiikassa on kyse siitä, että ajaa yhteiskunnalle hyödyllisiä ja tärkeitä asioita, eikä siitä kuka vehtaa kenenkin kanssa.
Olisiko kriisi mennyt toisin, jos Kanerva olisi alusta alkaen todennut, että tietenkin minä lähetin ne tekstiviestit; niinhän tekee joka toinen suomalainen? Kukaan Kanervaa äänestänyt ei varmasti ole häntä pitänyt yleisen tiukkapipoisen seksuaalimoraalin vartijana.
Against federal usury laws for credit cards
6 tuntia sitten
4 kommenttia:
Kysymys on minusta yksinkertainen: Kanerva valehteli sekä medialle että omalle eduskuntaryhmälleen tekstiviesteistään. Siinä hänen luottamuksensa meni, ja minusta oikeutetusti.
Olen samaa mieltä siitä, että Kanervan yksityiselämä on hänen omansa. Mutta kun siitä kerran on tullut julkinen asia, niin ei missään edustuksellisessa demokratiassa voi olla hyväksyttävää että ministeri valehtelee julkisesti.
Olit varmaankin samaa mieltä myös Clintonin valehtelusta seksisuhteeseensa liittyen?
Mutta, olennaisesti minä olen sitä mieltä, että valehtelu tässä asiassa oli ministerille sopimatonta ja erottaminen aivan oikein. Sen sijaan moitinkin lehdistön käytöstä - pääosa uutisoinnista, joka eropaineen aiheutti ei liittynyt siihen, mitä Kanerva asiasta sanoi, vaan hänen tekstailuunsa aikuiselle naiselle.
Sinänsä Kanervan erottamiseen (tai itse asiassa siihen, ettei koskaan olisi ottanut häntä ministeriksi) löytyy paljon parempiakin perusteita, kuten hänen väitetyt läheiset suhteensa itänaapuriin 70-luvulla.
Oma tekstini ei siis puolusta Kanervan paikkaa ministerinä, vaan olen huolissani siitä, kuinka poliitikkojen yksityiselämästä tehdään jotain, jolla saa julkisuudessa mällätä mielin määrin.
Jep, olin Clintonin touhuista aivan samaa mieltä. Siinä on tietenkin eri asia se, riittääkö seksisuhteesta valehtelu syyksi aloittaa viraltapanoprosessi.
Jaan huolesi median toiminnasta, mutta mitä sille voi tehdä? Viime kädessä Kanerva-uutisoinnin legitimoi se, että ketään muuta kun paria päätoimittajaa ja poliitikkoa ei tunnu haittaavan se, että roskalehdet julkaisevat poliitikon yksityisiä tekstiviestejä.
Ainoa yksityisyyden loukkaus joka aiheutti Suomessa laajempaa julkista suuttumusta oli Lordin jäsenten kasvojen julkaiseminen. Tässä on minusta ongelman ydin.
Minusta on törkeää, että henkilökohtaiset tekstiviestit julkaistaan/paljastetaan medioissa, oli kyse julkisuuden henkilöstä tai tuntemattomasta lähettäjästä tai saajasta. Minusta se on kirjesalaisuuden loukkaamista. Kännykkäviestit ovat nykypäivän pikakirjeitä!!!!
Lähetä kommentti