Kaksi Amerikan virhettä Kuubassa

Johan Norberg on terävä, kuten tavallista ja kertoo, mitä Yhdysvaltain Kuuban politiikassa on vialla.

Warfare and civilians

Imagine at a time of war a soldier transporting supplies to fighting
forces, i.e. soldiers. How bad thing is it to kill a soldier transporting
the supplies, if you are fighting a war against the army he is serving?

Now what if the person transporting the supplies is not a soldier, but a
civilian? Does your answer to the question change? If it does change, if
it is worse (aka evil) to kill a civilian transporting supplies to
soldiers, then every fighting force fighting against good and decent
people should use civilians to transport supplies, because good and decent
people would not shoot civilians transporting the supplies.

What about supply depots, places where supplies are stored. If they are
located in a guarded separated territory controlled by the army and
surveilled by soldiers. Is it alright to destroy these supplies by
bombing? Is it wrong, if one is fighting a war against those people?

What then is the situation, if the people guarding the supplies are
civilians? Or does the situation change, if the supplies are stored in the
basements of multistore condos, where many civilian people live? Is it
worse, or evil to bomb an apartment building that is used as a supply
depot for army than to bomb a supply depot that is situated in a military
complex? Assuming the civilians know that their apartment building is used
as a military supply station? Assuming they don't?

If there is a difference and decent people should not do this in a state
of war, then everybody fighting against decent people is encouraged to
store all their munitions and supplies as close to the civilian population
and to do their utmost to force the conflict into where civilians are, or
to gain themselves the advantage of uninterrupted supply.

There are other reasons, why a military group might want to bring the war
to the areas where civilians will necessarily suffer and die, and they
deserve another post at another time.

Go Reuters, go ABC!

Reuters publishes doctored images of Beirut. When they are challenged, at least they are up to the standards of admitting it and withdrawing the images. Several hours later ABC uses the same doctored images for showing how badly Israel is hammering Beirut.

Afterwards somebody in the Reuters staff sends death threats to Charles Johnson, the author of LGF who pointed out the forgery. Reuters has told that they have suspended the person in question.

ps. the same person's photos about Qana disaster have been widely disseminated. The same person's photos of whom we were told that the ethics of photographers are so high that it is outrageous that anyone would even suggest that a professional photographer would go and doctor photos they take.

My suggestion: Make each professional digital camera have a secure chip with a unique public key/private key pair that is used to sign each photograph with the date and time of taking the photo, possibly a sequence number. This should be done so that nobody has access to reading or changing the private key from the card. Then whenever a photograph would be published, the publisher would also publish the original unaltered picture in a separate place where anyone could go and check that the photograph has not been tailored.

Interesting post

This post looks at the history of Finnish independence and some similarities to the problems Lebanon is facing. Interesting read for anybody interested in how nations are built.

Qana disaster

I suggest people to read this, this, and this.

How do you know that the disaster in Qana was not staged? How do you know, if it was?

I'm back - olen selkä

I'm back to Finland. After a hectic weekend of partying in Chicago, the temperature never got below 28C while I was there and on Monday it was like 40C, I flew back to Helsinki through Heathrow, London between monday and tuesday night finally arriving after 5pm on tuesday. At Heathrow I had an hour and half time to switch planes, which was plenty enough to have a long chat with the sales people of world of whiskies, purchasing two bottles, tasting several other great whiskies, and almost missing my flight to Helsinki because of that.

On the Lebanon hassle, I have a wish to make; a wish that probably is on the same category as the world peace that every Miss Something candidate has to wish in a live tv-show. My wish is that we would live in a world, where Hezbollah's actions would face more opposition and be condemned more loudly than those of Israel. That demonstrators around the world would show their opinion on Hezbollah's actions and that the worlds media would show that attacking your neighboring country without provocation cannot and will not be tolerated. I wish that bad people were held up to the same standards as good people are.

But I'm not a Miss contestant and I know that my wishes will not take root in this world. It doesn't stop me from wishing, though, nor trying.

More on Israel - Hezbollah war

Read this. I couldn't say things better myself. The fact of the matter is that Hezbollah is trying to destroy Israel, they may not be capable of doing that, but it doesn't stop them from trying.

If one wants to know more about the media campaign Hezbollah is waging, it is also useful to read this. And remember that Hezbollah fighters hide behind civilians - something that is considered a war crime and against the Geneva convention. Where is the international pressure to make Hezbollah stop doing that? Or hiding behind UN forces?

One may disagree with the strategy that Israel has chosen, if one thinks that the offensive cannot fulfill the hoped for results. But then one should also have a better idea in mind. I agree that the way the war is waged is not an ideal solution, it may turn out to be a bad solution to the problem of an enemy bombing the country with thousands of rockets and kidnapping soldiers, but I honestly do not know of a better one. I wish I did, though.

And those of you who wonder about the small number of casualties in Israeli side should know that they have had a long time to learn how to make sure every possible victim of a bombing or rocket strike survives. The theory is to get every patient to a hospital and under a surgeon's knife within 20 minutes of being wounded. Currently more than a thousand civilians in Israel have been wounded in the rocket strikes. In any other country, the number of dead would certainly be counted in the hundreds, not in dozens.

I spoke with an old fire department chief in California a little while ago (before the current crisis) and he said there's no way e.g. US rescue operations can do as good a job and same has to be said about Finland and other western countries.

I've heard some people complain that the Israel response has been too much, because so many more civilians in Lebanon have died than in Israel. If Israel had a worse medical response system and more Israel civilians had died, would the response then have been of the right size? Surely, the right response cannot be dependent on such things.

Civilian casualties in Lebanon

I've heard many people claim that Israel is waging war in Lebanon with no regard to civilian casualties. So a question to all my readers: What do you think the number of civilian casualties in Lebanon and Palestine would be, if Israel did wage the war with no regard to civilian casualties?

Sin City

No, not the movie. The cheap plastic imitation that resides in the Nevada deserts.

I spent three nights in the Sin City (aka Las Vegas) and that was enough. Every place full of casinos - as if I didn't know that when I decided to go there - and every casino a maze. I had a great room for extremely cheap price. The bathroom was larger than most hotel rooms that I have slept in.

In this town everything is a cheap plastic imitation - almost. The heat was real, though. Daily temperatures were somewhere around 42-43 centigrade. And the thunderstorm, coincidentally, was also real. Yes, it does rain in the Sin City, perhaps once a year and I managed to get there at exactly the right time to witness it. Lightnings were cool, even though at first I thought they were just a part of another casino's outside show to attract more people.

To escape I spent yesterday looking at something that was definitely not a cheap plastic imitation of Grand Canyon. Though not the biggest canyon in the world, it was magnificient. It would have been good to make a trip to go down to the canyon instead of just seeing it from the ground above, but I didn't have the time, or could have had, but bungled my roll for choosing the right tour. Still seven hours was enough to know I want to see more, some other day. Water rafting down in the river should be cool.

Today (Wednesday) I drove all the way from the Sin City to Berkeley, 550 miles, 880 kilometers. It took about 9 hours and I spent about 40 minutes with another 2000 cars in the middle of Mojave desert (well outskirts, I guess) stopped dead on our tracks, because a car had crashed into the highway and blocked both lanes. Even I sweated a little bit.

Tomorrow I'll see more of Berkeley and meet some interesting research people. And lots of cool stuff for the weekend - I can't wait to get up to Napa Valley.

Western right to self defence one sided

The western countries such as Finland insist on one sided view on the right to use violence for self defense. It can never be accepted.

Every now and again there are news of people who have used violence against another person in self defense. All these accounts use the typical language which gives right to self defense and use of violence very one sidedly. The courts of law only consider the party that was first aggravated to have right to self defense. This is awful and can never be accepted. After all, the other party in the conflict should also have a right to attack - in self defense.

We should immediately change our laws to recognize the right of the aggressor to defend himself from those he tries to hurt. Anything else is oppressive and hypocrite.

http://www.guardian.co.uk/commentisfree/story/0,,1822922,00.html

Haukat ja kyyhkyset

Olen huomannut, että on olemassa kaksi ihmisryhmää, jotka kommunikoivat
hyvin tehokkaasti toistensa ohi kansainvälisestä politiikasta puhuttaessa.
Näitä kutsutaan usein haukoiksi ja kyyhkysiksi siitä johtuen, että toiset
ovat herkempiä hyökkäämään ja toiset väistämään.

Kyyhkyset näkevät ensisijaisesti sotatilanteessa vihollisen siviileihin ja
lapsiin kohdistuvan väkivallan pahuuden ja ovat siksi äärimmäisen
skeptisiä mihinkään ratkaisuihin, joihin sisältyy väkivaltaa. Tällaiset
ihmiset usein eivät hyväksy sotatoimia edes puolustautumiseksi fyysiseltä
väkivallalta ja toisen osapuolen sotatoimilta (vrt. tämän hetkinen
Israelin tilanne).

Haukat taas näkevät ensisijaisesti sen, että jos väkivaltaan turvautuvia
ei kuriteta tarvittaessa väkivallalla, he pääsevät tavoitteisiinsa, mistä
seuraa se, että väkivallan käyttö nähdään toimivana keinona tavoitteisiin
pääsemisessä, mikä taasen lisää väkivallan aloittajien määrää. Nämä
henkilöt ovat sitä mieltä, että nykyisessä Palestiinan ja Libanonin
sotilaiden kaappaustilanteessa, moista toimintaa ei missään nimessä
Hamasilta ja Hizbollahilta saa hyväksyä ja sotilaat pitää hakea takaisin
tarvittaessa väkivaltaisesti.

Kyyhkyset hyväksyvät todennäköisemmin esimerkiksi vankien vaihdon, jotta
juuri nyt tässä tilanteessa israelilaissotilaat saadaan takaisin. Haukat
taasen muistuttavat, että jos vankien vaihtoon suostutaan, niin lähetetään
viesti kaikille alueen terroristeille ja vallanhaluisille, että Israel
tekee, mitä heiltä vaatii, kunhan onnistuu sieppaamaan muutaman
israelilaissotilaan.

Oikeiden ratkaisuiden löytäminen lähi-idän kaltaisissa kriiseissä on
äärimmäisen vaikeaa. Haukkojen ja kyyhkysten ajattelun eroa kuvaa se,
mikä on ensisijainen vaatimus, jonka ratkaisun pitää täyttää. Haukat
vaativat, ettei ratkaisu kannusta ihmisiä toistamaan pahoja tekoja.
Kyyhkyset taasen vaativat, ettei ratkaisu tuota lisää ihmisiä, jotka
vihaavat konfliktin toista osapuolta, ettei käytetty menetelmä surmaa
viattomia sivullisia.

Parasta olisi, että voitaisiin keksiä ratkaisuja, jotka toteuttaisivat
molemmat vaatimukset. Valitettavasti tosimaailmassa niin hyviä ratkaisuja
ei löydetä ja joko päädytään kannustamaan terroristeja ja vallanhaluisia
ihmisiä tekemään pahoja asioita, tai päädytään surmaamaan ja
vahingoittamaan viattomia sivustakatsojia.

Säännölliset lukijat varmaankin voivat arvata, että allekirjoittaneelle
ensisijainen vaatimus on se, ettei kannusteta ihmisiä tekemään pahoja
asioita. Suren sitä, että Libanonissa on kuollut ja vahingoittunut
viattomia ihmisiä samoin kuin sitä, että Israelissa kuolee ja vahingoittuu
viattomia ihmisiä. Mutta uskon, että pidemmällä aikavälillä on parempi,
ettei kaappareiden vaatimuksiin suostuta ja ettei Israel siedä jatkuvaa
pommitusta Hizbollahin ja erinäköisten palestiinalaisorganisaatioiden
taholta.

Entäpä te lukijani, jos on pakko valita kahdesta pahasta, kumman
valitsette? Oletteko haukkoja, vai kyyhkysiä?

Täydenkuun rummutusrantabileet

Viime yönä oli täysi kuu. Sen kunniaksi yliopiston lähellä olevalla
hiekkarannalla oli rantabileet kunnon Kalifornialaiseen hippityyliin.
Ainakin kaksikymmentä rummuttajaa erilaisten käsirumpujen kanssa löi
säkenöivän monimutkaisia tahteja, jotka sykkivät mielessä ja vartalossa.
Ihmiset tanssivat nuotion ympärillä alkukantaisia tansseja. Erityisesti
mieleen jäi yksi nahkaiseen lannevaatteeseen ja paitaan pukeutunut
intiaanisyntyperää oleva mies, joka vaikutti tanssiessaan aivan
poppamieheltä, joka johtaa tärkeitä loitsumenoja.

Menin paikalle väsyneenä, mutta meren kohina, rummutus ja satapäinen
joukko hippejä tanssimassa ja tulikepeillä taidetta luomassa virkisti
olon. Jotenkin tanssin ja tulen ja rummutuksen äärellä oli mielen
mahdotonta olla väsynyt. Ihanaa.

Miksi seuraava täysikuu tulee vasta kun olen takaisin Suomessa?

Rummutus, tuli, tanssi, kauniit naiset, kauniit miehet, meri, rummutus,
korkeat rantakalliot, rummutus. Mainitsinko, että rummutus oli upeaa ja
vei mielen ja kehon mukanaan? Sitä olisi voinut seurata ikuisuuden vaipuen
transsiin ja antaen mielen tuntea rumpujen tuoman rytmien sointuvan
sekamelskan.

Setting the record straight

I found out that some people checking out my blog have made connecting
dots with my blogs name and ID aka Intelligent Design. I should sure wish
I am an Intelligent Designer in my work, but I do not believe in any kind
of supernatural. Not designer, or other creature responsible for this
wonderful ecosystem we have on our planet.

As most people like putting labels on people, I'll put some on myself. I
am popperian fallibilist, libertarian, rationalist, atheist. But as always
labels do not people, people define labels.

Sideways

Katsoin Sideways -elokuvan lentokoneessa. Toisellakin katsomiskerralla
elokuva osaa olla äärimmäisen vaikuttava ja menee ehdottomasti parhaiden
näkemieni elokuvien joukkoon. Tarina kertoo kahdesta keski-ikäisestä
miehestä, joista toinen on menossa naimisiin. Ennen häitä, parivaljakko
suuntaa San Diegosta Napa Valleyn viinialueelle nauttimaan hyvistä
viineistä ja viettämään viimeistä poikamiesretkeä.

Sideways on hidastempoinen draama, joka on rakennettu ikäänkuin
nautinnollinen humala - ja seuraavan aamun krapula. Elokuvan alussa
tunnelma on jäykkä ja vauhtiin päästään hitaasti. Sitten juhlat ovatkin
vauhdissa, eikä tulevan aamun krapulaan viittaavista varoitussignaaleista
jakseta piitata. Juhlat ovat parhaimmillaan ja nousuhumala tekee kaikesta
ihanaa.

Jokainen nousu kuitenkin päättyy laskuun ja niin tämäkin humala. Krapula
on melkoinen ja elokuva loppuu siihen surulliseen, mutta samalla syvän
rauhalliseen melankoliaan, joka usein iskee krapulapäivänä sen jälkeen kun
ruumis on toipunut myrkytystilasta. Sideways johdattelee katsojan läpi
nousuhumalan, laskuhumala, krapulan ja krapulan jälkeisen melankolian
tunnemaailman läpi taitavasti ja huomaamattomasti. Tämän elokuvan voi
katsoa yhä uudestaan ja uudestaan.

Mitä eroa?

Mitä eroa on näillä mielenosoituksilla: tämä ja tämä?

Kerrottakoon, että molemmat mielenosoitukset tapahtuvat latinalaisessa amerikassa. Molemmissa mielenosoittajat osoittavat mieltään presidenttiä vastaan. Molemmissa mielenosoittajia on yli sata tuhatta.

Ensimmäinen ero: Toisesta mielenosoituksesta ei ole kirjoitettu suomalaisissa tiedotusvälineissä ja toisesta on paljonkin.

Toinen ero, joka selittänee ensimmäisen: Boliviassa osoitetaan mieltä vasemmistolaista presidenttiä vastaan, joka haluaa ryöstää rehellisten ihmisten omaisuuden ja tuhota maan talouden. Moinen ei sovi auttamishaluisen vasemmistolaisen toimittajan maailmankuvaan, joten siitä ei myöskään kirjoiteta. Kehitysmaiden ihmisethän tarvitsevat enemmän apua valtiolta ja kapitalismi on heidän pahin vihollisensa.

Alla vielä kuva Santa Cruz, Bolivian mielenosoituksista Evo Moralesia vastaan.



Miksiköhän länsimainen lehdistö julkaisee laajasti kaikki mielenosoitukset oikeistolaisia johtajia vastaan, mutta vaikenee täydellisesti mielenosoituksista vasemmistolaisia johtajia vastaan?

Matkalukemista

Minulla on tapana raahata kaikille matkoille iso kasa lukemista.
Lentokoneessa aika kuluu rattoisasti hyvän kirjan ääressä. Niinpä pakkasin
kasan kirjoja matkaan viime viikolla lähtiessäni. Tällä kertaa ehdin
lukemaan Yhdysvaltojen erikoisjoukoista (Special Forces) ja niiden
historiasta, Fair Tax bookin ja suurimman osan Waterloon uudesta
historiasta. Lukematta jäi mukaani ottama kirja Lontoon suuresta rutosta,
1665.

Kirja erikoisjoukoista oli varsin mielenkiintoinen; se toi esille monia
asioita, joita olin jo lukenut SAS:n historiasta ja John Boydin
elämänkertaa lukiessani. Vaikutti siltä, että haastateltujen
erikoisjoukkojen sotilaiden mielestä suurin virhe, mikä Irakissa tehtiin,
oli siviilihallinnon ja armeijan lakkauttaminen (ts. palkanmaksun
lopettaminen). Ne organisaatiot, jotka olisivat voineet auttaa
jälleenrakennuksessa tuhottiin ja monet niihin kuuluneet päätyivät
miehittäjää vastustaviin vastarintaliikkeisiin.

Fair tax book esitteli ideaa, jonka tavoitteena on lakkauttaa
liittovaltion tuloverotus ja korvata se myyntiverolla. Idean taakse on
kerääntynyt varsin suuri määrä yksityisiä kannattajia ja sitä ajava liike
on teettänyt useammalla yliopistolla tutkimuksia sen taloudellisista
vaikutuksista. Viimeksi, kun lakialoitteesta äänestettiin, 56 senaattoria
äänesti sen puolesta.

Waterloo, Waterloo. Napoleonin uusi yritys. Alessandro Barberon The
Battle, A New History of Waterloo, sai minut miettimään niitä syitä, jotka
saivat ihmiset seuraamaan Napoleonia. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo.
Kuulostaa houkuttelevalta - ja niinhän se onkin. Valitettavasti
alkuperäinen vallankumous suistui olemattomilta raiteiltaan, eikä
Ranskasta tullut vapauden, tai tasa-arvon tyyssijaa. Silti nämä
valistusarvot tunkeutuivat jopa armeijaan ja Ranskan
tasavaltalaisarmeijassa huomattavasti suurempi osa upseereista sai arvonsa
ansioillaan, toisin kuin esimerkiksi Englannissa, jossa upseerin arvo
ostettiin valtiolta (tai toiselta upseerilta).

Kirja herätti mielenkiinnon siihen, mikä oli Napoleonin ja hänen
lähipiirinsä ideologia. Olen valitettavan tietämätön tuosta aikakaudesta,
omat tietoni ulottuvat lähinnä keskiaikaan ja sitä varhaisempiin kausiin.
Valistuksen aikakausi on kuitenkin jotain hyvin erityislaatuista
ihmiskunnan historiassa ja haluaisin ymmärtää paremmin niitä ajatuksia,
jotka tuona aika muokkasivat maailmaa, ja ihmisiä. Lukuehdotuksia otetaan
vastaan.

New York ja Lissabon

Palasin eilen illalla runsaan viikon mittaiselta työmatkalta. Kaksi
yölentoa, kaksi päivälento, kukin kestoltaan noin 7 tuntia, saa olon
väsyneeksi. Kun joukkoon lisätään vielä tiukka konferenssiaikataulu ja
kaksi esitelmää, tämä matkalainen oli varsin uupunut eilen illalla kotiin
palatessaan.

Joku amerikkalainen virkailija unohti ilmeisesti ottaa minulta
maastapoistumislippusen, kun matkustin Portugaliin. Tai sitten pidemmän
viisumin haltijalta niitä ei vielä kerätäkään pois. Tai jotain. Joka
tapauksessa minulla nyt on noita lippusia kaksi kappaletta ja pitänee
varmistaa, että pääsee niistä eroon ennen maasta poistumista kuun lopussa.
Ja sitten pitänee varmistaa vielä elokuussa lähetystöstä, että kaikki on
ok. Olenko koskaan kertonut, että inhoan byrokratiaa? Tai että
myös ihmisten liikkuminen maiden välillä pitäisi vapauttaa, ei pelkästään
tavaroiden ja valuuttojen. No, nyt olen.

Parempi maailma on mahdollinen. Ehkäpä huomenna en ole näin väsynyt.

Why trademarks are different?

Trademarks are different from other immaterial monopoly rights that
government grants, because of their ultimate purpose is to prevent fraud,
not to prevent others from using an idea. Committing a fraud is to give
another person false information so that they would act in a way harmful
to their interests. By preventing me from selling jeans and claiming them
to be made by Levis, government does something good - it makes it less
profitable to harm people by leading them to bad actions. I should,
however, be allowed to make jeans that look alike, use the same sewing
techniques and same materials. But I should not falsely be entitled to
claim that they are made by Levis.

Thus, the trademark legislation may need change, but it should not be
completely abolished. The main purpose of government is to protect people
living on its lands from violence, theft, and fraud. This mission comes
from the fact that government holds monopoly over use of violence in its
territory and only that makes it possible to protect people from violence,
theft, and fraud. Government also takes on other duties, but none of them
can be considered as essential as those above, because at least in theory
it is possible for others to handle those duties. You may argue that not
in practice, but that is not relevant to what I say here, because the ones
impossible even in theory do take precedence over those that are possible
in theory (and maybe even in practice).

Thus, it is the duty of a government to create a society, which can reward
those who serve others well and punish those who would harm others.

Intellectual Monopoly Rights

Update: Can anyone of my readers provide a reason why patents should not be considered similar (from policy and law point of view) to establishing new trade routes?

Johan Norberg writes about intellectual monopoly rights in his blog.

The text of his makes me wonder, would he also have supported the
mercantilist system of giving monopoly for international trade of certain
items or trade routes? Would he consider that it was the right thing to
do, when the trade routes to Asia and America were being created - for a
limited period of time. To be fair, Norberg mostly speaks about copyrights
in his text, but the omission of patents gives the impression of them
being in the same category as copyrights, which he does not condemn.

The reason for asking is the patent laws. Patents are essentially
government granted trade monopolies for establishing a new trade route.
Not in the physical realm, but in the realm of ideas. And they work
exactly the same way as the mercantilist trade monopolies did. Once you
get the monopoly from government nobody else can trade there without your
permission. Not even if they travel there without any help from you or
your original trek.

I, as my readers may know, am opposed to the mercantilist trade monopolies
and see no difference between establishing new idea and establishing a new
trade route in an unknown world. The case for or against copyrights is a
lot murkier, but from liberal perspective, there should be no reason to
create and enforce government legislated monopolies, such as the trade
monopolies of past, or current patents.

Lukuhetkiä

Olen lukenut ja hankkinut kirjoja paljon täälläoloaikanani. Alla lista
kirjoista, jotka olen lukenut. Jos joku kirja kiinnostaa erityisesti, voin
kirjoittaa mielipiteeni.

Robert Drews: The End of the Bronze Age
Sabatino Moscati: The World of the Phoenicians
Livius: History of Early Rome
Peter Wells: The Battle that Stopped Rome
Matthew Barnett, et. al: The Fighting Techniques of the Medieval World
Machiavelli: The Prince
Philip Ziegler: The Black Death
Gottried: The Black Death
Susan Scott & Christopher Duncan: Return of the Black Death, the World's
Greates Serial Killer
Christopher Hibbert: The Days of the French Revolution
John Pimlott: Rommer and his Art of War
Robert Coram: Boyd, the Fighter Pilot who Changed the Art of War
Kevin Mitnick: The Art of Deception: Controlling the Human Element of
Security
Richard Feynman: Mitä siitä, mitä muut ajattelevat
Merrit Roe Smith and Leo Marx: Does Technology Drive History
David Levine and Michelle Boldrin: Agains Intellectual Monopoly
Lawrence Lessig: Code and Other Laws of Cyberspace
Jack Goldsmith, Tim Wu: Who Controls the Internet
Christenssen: Innovator's dilemma
Hal Varian et. al: The Economics of Information Technology
Neil Gaiman: The Sandman 1-10
Death, the High Cost of Living
Marvel 1603
John Fasman: The Geographer's Library

Osittain luetut

Thomas P. Hughes: Rescuing Prometheus
J.R. Mcneill and William H. McNeill: The Human Web
Vinck: Everyday Engineering
Gauthier: Morals by Agreement
Caesar : Gallic War
Peter Heather: The Fall of the Roman Empire
Donald McKenzie: the Social Shaping of Technology
Polya: How to Solve it
Foddy: Constructing Questions for Interviews and Questionnaires
Ben Klemens: Math You Can't Use

Osittain luetut, vielä loppuun lukemista odottavat:

Norman Cantor: In the Wake of the Plague
John Norwich: A Short History of Byzantium
Jeffrey Russell: Satan, the Early Christian Tradition
Carman and Harding: Ancient Warfare
Edeward Luttwak: The Grand Strategy of the Roman Empire
George R.R.Martin: A Feast of Crows

Lukemista odottavat (en siis ole vielä ehtinyt aloittamaan):

A. Moote and D. Moote: The Great Plague
John Kelly: The Great Mortality
...