Ymmärtäninen ja hyväksyminen

Eräällä irc-kanavalla oli keskustelua tästä Mohammed-pilakuvakohusta. Erityisesti ihmiset tuntuivat joko korostavan sitä, että muslimeja pitäisi ymmärtää tässä, tai sitten korostavan sitä, että väkivallalla uhkailua ja väkivallan käyttöä ei pidä suvaita tai hyväksyä. Ja kuilu näiden näkemysten välillä on nähdäkseni suuri; toivoakseni ei kuitenkaan mahdoton kurottavaksi.

Jospa siis aloitan tämän viestin sillä, että ymmärrän sen, että joku tuohtuu noista poliittisista pilakuvista. Olen aikoinani ollut varsin konservatiivinen kristitty ja tuohtunut monista asioista, joita länsimaissa tehdään kristinuskolle ja sen nimissä. Vanhempana olen myös tuohtunut ja loukkaantunut monista muista väitteistä, joita maailmalla olen nähnyt. Olen tuohtunut siitä, että valkoinen mies usein esitetään naisia, lapsia, muita kulttuureja sortavana. Olen tuohtunut siitä, että joissakin arabikulttuureissa naiset ovat käytännössä miehen omaisuutta. Olen tuohtunut monista asioista elämäni varrella. Erityisesti olen monasti tuohtunut siitä, kun maailmalla rikotaan niitä ihmisoikeuksia, joita minä pidän 'pyhinä'.

Ymmärrän siis hyvin sen, että joku tuohtuu asiasta, jota hän pitää pyhänä ja arvokkaana. Ymmärrän myös sen halun, jonka tällaisesta tuohtuessaan kokee, halun päästä eroon tällaisesta tuohduttavasta materiaalista. Ei ole mukavaa kuulla sitä, että joku esittää profeetta Mohammedin terroristina; tai perverssiksi.

Näin siis ymmärrystä korostava osapuoli ottaa toisen osapuolen aseman ja ymmärtää, että monet teot voivat aiheuttaa henkistä kärsimystä ja suuttumusta toisessa osapuolessa.

Toinen osapuoli taas näkee pikemminkin kahden kulttuurin törmäyksen. Näillä kulttuureilla olevat arvot eivät ole yhteensopivia keskenään. Molemmat eivät voi elää yhtäaikaisesti loukkaamattomina. Länsimainen kulttuuri sisältää esimerkiksi näkemyksen sananvapaudesta. Sananvapaudessa on nimenomaan kyse siitä, että ihmisillä on oikeus sanoa asioita, jotka loukkaavat toisia. Kulttuuriimme kuuluu myös näkemys siitä, että ihmisten tulee olla tasa-arvoisia lain edessä, tai että ainoastaan valtion ylläpitämällä oikeuslaitoksella on oikeus määrätä rangaistuksia ihmisille. Ja että näiden rangaistusten pitää perustua kirjoitettuun lakiin, jonka pitää olla sama kaikille ihmisille.

Sen sijaan nykyinen arabikulttuuri sisältää elementtejä, jotka hyväksyvät naisen kohtelemisen omaisuutena, uskonnollisen yhteisön toimimisen syyttäjän, tuomarin ja tuomion toimeenpanijan ominaisuudessa (fatwa), tämä ei-valtiollinen oikeusjärjestelmä ei myöskään tunnusta sananvapautta, vaan on määrännyt fatwoja esimerkiksi tanskalaisille pilapiirrosten kirjoittajille.

Jälkimmäisen näkemyksen korostajat siis näkevät tilanteen niin, että länsimaisen yhteiskunnan peruspilarit ovat uhattuina. Voimme joko myöntyä islamilaisen fundamentalistikulttuurin vaatimuksiin, tai sitten voimme nousta puolustamaan omia arvojamme. Molempien yhteiselo nykyisessä muodossaan ei ole mahdollista. Joko joudumme pyytämään anteeksi sananvapauttamme ja sitä, että joku sanoo asioita, jotka loukkaavat muslimeja, tai sitten seisomme sananvapauden takana ja kerromme maailmalle, mitä mieltä olemme.

Joko uskomme oikeuteen kritisoida kaikkea, tai sitten hyväksymme, että on asioita, joita ei sovi kritisoida. Sekulaarin humanismin ja tieteen, periaatteiden joille yhteiskuntamme rakentuu, periaatteisiin kuuluu, että kaiken on oltava kritisoitavissa. Lisäkiinnostusta voi täydentää esimerkiksi lukemalla Popperin Avoin yhteiskunta ja sen viholliset. Islamilainen fundamentalismi vaatii, että islamia ei saa kritisoida ja on valmis puolustamaan vaatimustaan väkivalloin, kuten esimerkiksi Theo van Goghin tapaus osoittaa.

Toinen osapuoli keskustelussa siis haluaa korostaa tätä ymmärtämystä ja sitä, että lyhyellä aikavälillä ongelmat sovitellaan. Toinen osapuoli katsoo kulttuurien välistä taistelua ja on sitä mieltä, että sovittelu ei ole mahdollista. Joko länsimainen kulttuuri sopeutuu islamilaiseen ja sen kritisointi kielletään (joko lailla, tai sitten kulttuurisella itsesensuurilla), tai sitten olemme avoimesti konfliktissa islamilaisen fundamentalismin kanssa. Kummassakaan tapauksessa kulttuurit eivät elä rauhanomaista yhteiseloa, vaan toinen joutuu sopeutumaan toiseen.

Itse kannatan sitä, että ne, jotka eivät länsimaisesta kulttuurista pidä, eivät osallistu länsimaiseen kulttuuriin. Kukaan ei pakota ihmistä muuttamaan Eurooppaan. Kukaan ei pakota käyttämään Internetiä, tai lukemaan tanskalaisia lehtiä, tai ostamaan länsimaisia tuotteita. Itse en ole suunnitellut muuttavani arabimaihin, koska en hyväksy heidän yhteiskuntajärjestyksiään; mikseivät arabit, jotka eivät hyväksy länsimaista kulttuuria, voi tehdä samoin?

Suvaitsevat muslimit

Muslimit suuttuivat kovasti siitä, että Jyllands-Posten julkaisi pilakuvia profeetta Muhammedista. Länsimaalaiset monikultturellit intellektuellit suuttuivat muslimien puolesta. Onhan suuri vääryys, että islamilaisesta kulttuurista kukaan tekisi pilaa ja aiheuttaisi näille viattomille ihmisille henkistä kärsimystä. Rauhaa rakastava islamilainen kulttuurihan ei koskaan tekisi mitään ikävää; ei varsinkaan julkaisisi pilakuvia toisista kulttuureista, kuten esimerkiksi juutalaisista.



Onneksi muslimimaailmastakin löytyy järjen ääniä. Jordanialainen Al-Shihan-viikkolehti julkaisi pilakuvat lehdessään ja kysyi: "Mikä vahingoittaa eniten islamia, nämä piirrokset vai kuvat sieppaajasta, joka kameran edessä leikkaa uhrinsa kurkun tai itsemurhapommittajasta, joka räjäyttää itsensä ilmaan Ammanissa pidetyissä häissä" (via)

Euroopassa joku sentään muistaa historiallisen taistelun ahdasmielistä kristillistä kirkkoa vastaan, joka ei suvainnut arvostelua. Lainaus ranskalaisesta France Soir lehdestä. Tänään olen harvinaisen onnellinen ranskalaisten olemassaolosta länsimaisessa Eurooppalaisessa kulttuurissa (via Niora). France Soir näyttää olevan alhaalla tällä hetkellä.

It is necessary to crush once again the infamous thing, as Voltaire liked to say.
This religious intolerance that accepts no mockery, no satire, no ridicule. We
citizens of secular and democratic societies are summoned to condemn a dozen
caricatures judged offensive to Islam. Summoned by who? By the Muslim
Brotherhood, by Syria, the Islamic Jihad, the interior ministers of Arab
countries, the Islamic Conferences - all paragons of tolerance, humanism and
democracy.

Vinkistä kiitos Nioralle.

Lainauksista

Kun lainaan kirjoituksissani jotakuta toista kirjoittajaa kuten Adam Smithiä, teen sen siksi että kyseinen henkilö oli sanonut haluamani asian erityisen osuvasti ja käytän mieluummin lainausta kuin yritän itse keksiä pyörän uudelleen. Lisäksi pidän tätä hyvänä tapana siksi, että näin lukevat ihmiset välillä oppivat uusia asioita historiallisista henkilöistä ja heidän ajatuksistaan.

Sen sijaan en pidä ketään ihmistä, saatika mitään muutakaan olentoa auktoriteettina missään asiassa. Adam Smith ei siis ole auktoriteetti siihen, miten liberaalin yhteiskunnan tulisi toimia. Hän on yksi tunnetuimmista ja varhaisimmista liberaaleista ajattelijoista. Varhaisuus luonnollisesti vaikuttaa siihen, että hän ei tiennyt kaikkea, mikä olisi ollut hyödyllistä tuona aikana tuntea, kuten evoluutio, julkisen valinnan teoria, yrittäjävuokra, falsifikationismi, ja monet monet edistysaskeleet taloustieteessä, joita tuohon aikaan ei vielä tunnettu.

Toisaalla muuten luin juuri vast'ikään, että historiallisesti oli usein tapana asettaa tullit muodossa dollareita per määrä (esim. painoyksikkö tonni). Tämä saattaa osaltaan selittää sen, miksi deflaatio oli 1800-luvulla niin haitallinen - rahan arvon aleneminen nosti tullien suhteellista osuutta tuotteiden hinnasta ja näin ollen vaikeutti suoraan maailmankauppaan vähentävästi. Esimerkiksi Smoot-Hawley tullilaki Yhdysvalloissa vuonna 1929 korotti tällaisia tulleja tuntuvasti suuressa osassa tuontitavaroita. Ei siis ihme, että Fedin kireä rahapolitiikka, joka aiheutti deflaation päätyikin käytännössä pysäyttämään maailmankaupan.

Miettikääpä muuten hetkiseksi nykyelämässänne, miten elämänne muuttuisi, jos maailmankauppa pysähtyisi huomenna. Olisitko sinä kenties työtön, kun työskentelet vientiteollisuudessa? Vai työskenteletkö kenties tuontiteollisuudessa, joka joutuisi myöskin irtisanomaan raskaasti? Mitä tuotteita löytyisi kaupan hyllyiltä ja kuinka kallista eläminen olisi.

Tukekaa Tanskaa ja sananvapautta

Alitajunnan id tukee sananvapautta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tukekaa tekin.



Ostaisin jopa tanskalaisia tuotteita, jos täällä rapakon takana sellaisia olisi helppo löytää.

Tanskalainen teollisuus saisi myös mennä itseensä, kun ovat myymässä sananvapauden muutaman vientikruunun takia. Tästä syystä liberaalit ovat aina suhtautuneet hyvin kriittisesti yrityksiin. Valistuksen ajan liberalismihan vastusti merkantilismia, jossa (ehkäpä lukijasta tutulta kuulostava) ajatuksena oli, että valtio myönsi kauppiaille erityisoikeuksia, kuten monopoleja ja kauppiaat lobbasivat itselleen lisää oikeuksia. Liberaalit lähtivät vastustamaan tätä argumentoiden, että valtion ei pitäisi suosia yrityksiä, vaan varmistaa vapaa pelikenttä, jossa kauppiaat joutuvat kilpailemaan toistensa kanssa.

Näin näkymätön käsi (eli me ostajat ja myyjät) tuotamme tilanteen, jossa tehokkaimmat ratkaisut säilyvät ja tehottomat tuottajat etsivät itselleen jotain sellaista tekemistä, jossa ovat muita suhteellisesti tehokkaampia. Ja yhteiskunta voittaa.

Adam Smithin sanoin yritysmaailman sekaantumisesta lainsäätämiseen. Tästä voisi ottaa oppia moneen nykypäivän ongelmaan: "The proposal of any new law or regulation
which comes from [business], ought always to be listened to with great precaution, and ought never to be adopted till after having been long and carefully examined, not only with the most scrupulous, but with the most suspicious attention."

Kriittinen suhtautuminen yrityksiin onkin yksi liberaaleja (alkuperäinen vasemmisto) ja marxilaisia (uusi vasemmisto) yhdistävä tekijä. Toinen tärkeä aikoinaan oli kuningasvallan vastustaminen.

Helsingin metro

Tuli sitten keskusteltua muutaman tutun kanssa pääkaupunkiseudun metroratkaisuista. Itse olen varovaisesti sitä mieltä, että länsimetron sijaan kannattaisi rakentaa seuraavankaltainen metrolinja. Kamppi - Töölö - Meilahti - Länsi-Pasila - Itä-Pasila - Sörnäinen. (Kunnallinen suunnittelija pistäköön tarkat pysäkin paikat, itselleni tärkeää on idea).

Tämä metrolinja, varsinkin yhdistettynä Helsingissä kaavailtuun Pasilan voimakkaaseen uudisrakentamiseen tekisi uuden ja vanhan metrolinjan määrittämästä silmukasta hyvin voimakkaasti yhtenäisen kaupunkialueen, jossa liikkuminen olisi helppoa ja nopeaa. Eri alueille voisi muodostua vielä nykyistäkin paremmin omat imagonsa, kuten monissa maailman suurkaupungeissa jo on.

Vaihtoehtoina olisi joko rakentaa tämä metro siten, että Kamppi ja Sörnäinen ovat päätepysäkkejä (ehkäpä jopa jatkaa jompaan kumpaan suuntaan eteenpäin), tai sitten hyödyntää nykyistä metrorataa ja tehdä tästä metrosta silmukka.

Kuten aiemminkin sanoin, en ole kaupunkisuunnittelija, enkä myöskään ole tehnyt kustannus/hyötylaskeskelmaa moisesta vaihtoehdosta. Maallikon silmiin se kuitenkin vaikuttaisi järkevältä ratkaisulta, joka voisi parantaa kaupungin liikkumismahdollisuuksia oivalla tavalla - huomattavasti enemmän kuin länsi-metro, joka arvioiden mukaan nopeuttaisi matka-aikoja keskustaan kahdella minuutilla niiltä, jotka asuisivat metroaseman kohdalla ja mahdollisesti hidastaisi niiden kohdalla, jotka joutuvat käyttämään syöttöliikennettä metroon ja eteenpäin.

Kertokaapa, mitä olette mieltä tuollaisesta metrolinjauksesta?

Osa-ongelmana tässä ilmeisesti se, että valtio suosii länsimetroa maksamalla siihen noin kolmanneksen avustusta, muttei silmukkametroa, joka jäisi ilman avustuksia.

Latinaa

Päätin opetella lukemaan latinaa. Ostin sunnuntaina oppikirjan, joka tuntuu tyyliltään olevan minulle sopiva. Aikomukseni on tehdä töitä kielen kanssa vähän joka päivä. Taivutuksia ja sanastoa suunnittelen opiskelevani esimerkiksi autolla töihin ja kotiin ajaessani.

Kunnianhimoinen tavoitteeni on, että kykenen lukemaan klassisella latinalla kirjoitettuja teoksia kesällä. Omistan jo Caesarin Gallic War -teoskappaleen. Kyseisessä teoksessa on aina aukeamalla vasemmalla sivulla alkuperäisteksti ja oikealla sivulla englanninkielinen käännös.

Palestiinalaiset toivovat Hamasin maltillistumista

Hesari kertoo, että palestiinalaiset toivovat Hamasin maltillistumista.

Parhaassa tapauksessa Hamasin vaalivoitto onkin suuri askel eteenpäin lähi-idän rauhanprosessissa. Pahimmassa tapauksessa alue syöksyy entistä suurempaan kaaokseen. Oleellisessa osassa on tällä hetkellä Hamas ja sen johtoryhmä. Löytyykö riittävästi johtajia, jotka haluavat ryhtyä luomaan palestiinalaista valtiota rauhanneuvotteluiden kanssa. Jos löytyy, kuten toivon, niin Hamasin fanaattinen terroristijoukko marginalisoituu ja alue on päässyt demokraattisen kehityksen alkuun. Tie ei ole helppo, kuten pohjois-Irlanninkin esimerkki osoittaa, eikä pidä odottaa asioiden parantuvan salaman nopealla aikataululla. Mutta toivoa on. Sen osoittaa seuraavat Hesarin raportoimat asiat Palestiinassa tehdystä mielipidetutkimuksesta.

Yli 70 prosenttia vastanneista arvioi, että Hamasin olisi vaalivoittonsa jälkeen "muutettava kantaansa Israelin tuhoamisesta".

84 prosenttia palestiinalaisista ja 77 prosenttia Hamasin äänestäjistä haluaisi rauhansopimuksen Israelin kanssa.

Noin 85 prosenttia ilmoitti tukevansa myös presidentti Mahmud Abbasia.

Selvitykseen haastateltiin 1 200:aa ihmistä Länsirannalla ja Gazassa. Virhemarginaaliksi kerrottiin 3,5 prosenttiyksikköä.

Tämän tutkimuksen perusteella vaikuttaisi siis siltä, että ihmiset todellakin äänestivät Hamasia siksi, että se nähtiin ei-korruptoituneena vaihtoehtona Fatahin vanhaan kaartiin nähden, eikä siksi että Hamasin halulla tuhota Israel olisi suuri tuki palestiinalaisten keskuudessa. Eivät taida palestiinalaiset olla sen kummempia ihmisiä kuin ketkään muutkaan. Haluavat hyvän hallinnon, turvallisen elinympäristön, työtä ja mahdollisuuden parantaa elinolojaan omilla teoillaan. Olisiko Hamasista puolueeksi, joka auttaisi palestiinalaisia pääsemään tähän tavoitteeseen?

ps. Jos jollakulla on tietoa siitä, mistä lähteestä Hesari on tämän löytänyt, olisin kiitollinen. Samoin, jos on pointtereita englanninkielisiin viittauksiin samaan tutkimuksiin, olisin kiitollinen. Haluaisin mainita tutkimuksesta muutamalle englanninkieliselle tutulleni, mutta toistaiseksi en ole löytänyt muuta kuin tämän Hesarin maininnan aiheesta.

Le Mans

Lapsena meillä oli kotona MSX Spectravideo 728. Säästimme rahaa siihen pitkään isoveljen kanssa ja saimme vihdoin vanhemmat suostuteltua maksamaan loput tietokoneesta. Se maksoi kai kokoluokkaa 2500-3000 markkaa, josta veljen kanssa pienistä kuukausirahoista olimme säästäneet kai 500 markkaa.

Tuohon tietokoneeseen meillä oli yhdessä vaiheessa konsolipeli, nimeltään kai Le Mans - en muista enää varmasti. Siinä ajettiin rallia kuvakulma oli suoraan ylhäältä ja kaasuteltiin hirmuisesti ja ohitettiin toiset autot vasemmalta ja toiset oikealta. Hirmuista puikkelehtimista kaistojen välillä siis.

Muistan kuinka veljeni joskus huomautti minulle pyöräilytyylistäni, että emme pelaa Le Mansia nyt. Ohittelin samalla tavalla villisti yhdistetyllä pyörätie-jalkakäytävällä niin jalankulkijoitakin vasemmasta reunasta ja oikeasta reunasta kunnolla pujotellen.

Tuo pujottelu muistuu mieleeni, kun ajan päivittäin töihin ja takaisin. Tunnustan ajavani usein paikallisilla nelikaistaisilla moottoriteillä ylinopeutta. Tänä aamuna ajoin kaiketi noin 125 km/h (80mph), kun nopeusrajoitus on noin 100 km/h (65mph). Takaa tulee auto, joka koukkaa taakseni; ajaa siinä muutaman hetken ohittaakseen oikealla puolella olevan auton. Sitten hän vaihtaa yhden kaistan oikealle ohittaen minut ja jatkaa taas yhden kaistan oikealle ohittaakseen seuraavan. Seuraavaksi vaihtaen kaksi kaistaa vasempaan ohittaen lisää autoja. Ja tätä näkee täällä joka päivä ja koko ajan.

Hämmentävää, huvittavaa ja vaarallista. Suurimmassa vaaravyöhykkeessä näiden kaahareiden lisäksi lienevät ne, jotka ajavat hiljaisinta vauhtia. Heidän takaansa ilmestyy koko ajan suurella nopeudella autoja, joita he joutuvat varomaan. Kaistojen vaihdosta tulee uhkapeliä. Siksi moottoritiellä liikenne sujuukin turvallisimmin, kun ajaa samaa vauhtia kuin kaikki muutkin; tai niinkuin paikalliset ajattelevat, hiukan nopeampaa kuin muut. On nimittäin paljon helpompi havaita edessä olevien autojen tekemisiä kuin sekä edessä olevien autojen tekemisiä, että takana olevien autojen tekemisiä.

Patikkareissu

Tänään on kaunis päivä. Aurinko paistaa ja linnut laulavat. Minä suuntaan muutaman työkaverin kanssa päivän vaellukselle runsaan tunnin ajomatkan päässä olevalle vuorelle. Nousua päivän aikana tulee ilmeisesti lähes 600 metriä.

Päivän mietelause

Uskallus myöntää olevansa väärässä ja korjata käsityksiään on tieteellisen ajattelun kulmakivi. Se sopii kaikille ihmisille ja mahdollistaa paremman elämän. Tällainen uskallus ja kyky tarkastella omia ajatuksiaan kriittisesti ei ole mikään syntymässä meille luotu ominaisuus, vaan erittäin tärkeä ja arvokas taito, jota voimme oppia.

Oppimisen alkuun pääseminen voi olla kovin hankalaa, sillä omat ajatuksemme ovat meille tärkeitä ja usein virheellisesti perustamme jopa identiteettimme sille, miten ajattelemme asioista.

Luovu tekijänoikeuksistasi

Tonin ja Sampon kanssa on tullut keskusteltua viime aikoina immateriaalimonopolista, joita ainakin minä vastustan. Toni sitten heitti minulle haasteen ja vastaan siihen nyt.

Tämän sivun alalaidasta löydät tämän:


Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Sama lisenssi 2.5-lisenssi.

Päädyin tuohon lisenssisopimukseen, sillä en halua työtäni käytettävän teoksissa, joiden haltija vaatii itselleen perinteisen copyrightin teokseensa.

Haastan kaikki blogia kirjoittavat lukijani käyttämään Creative Commons lisenssiä töihinsä. Valitse lisenssisi täältä.

For my english readers: I am using a Creative Commons Finnish license which basically allows you to do anything with my work as long as I am attributed and the derivative work is published under the same licence. Disclaimer: this is not legal text and should not be taken as such. The license is the legal text.

Sarjakuvaa ja tekijänoikeusparodiaa

Tekijänoikeusjärjestöt ovat tehneet sarjakuvan, jossa "valistetaan" piratismin vaaroista. Yhdysvalloissa maanpaossa asuva henkilö on tehnyt sarjakuvasta parodian, joka muistaa tekijänoikeusjärjestöjen unohtaneen kuluttajanäkökulman. Voi löytää parodian täältä.

Suomessa tuo olisi luultavasti laitonta; Yhdysvalloissa sitä suojelee USC 107§, parodia laki, joka antaa oikeuden hyödyntää olemassaolevaa tekijänoikeuden alaista materiaalia parodian tekemiseksi. Tämän levittäminen Suomessa saattaa olla laitonta, mutta itseäni ei ainakaan voisi vähempää kiinnostaa.

Demokratian kehitys maailmalla

Yksityisen sektorin kehitys PSD-blogissa oli juttu valtiomuodoista ja demokratian kehityksestä maailmassa. Vapaan ja demokraattisen yhteiskunnan kehittymiseen näyttäisi olevan yksi tärkeä este. Runsaat luonnonvarat.

Järjestelmä toimii seuraavasti: jos valtiossa ei ole runsaita luonnonvaroja, paras ja ainoa tapa valtion johdon saada itselleen varallisuutta on se, että kansa tuottaa varallisuutta (jota valtio voi verottaa). Näin ollen kansa, joka on tyytymätön kohteluunsa voi vaikuttaa valtionjohdon varakkuuteen ja kykyyn hallita esimerkiksi lakkoilemalla, tai muilla epäsuorilla keinoilla. Sen sijaan niillä alueilla, joilla on suuret luonnonvarat, kansa on heikommassa asemassa. Poliittinen eliitti saa varansa elämiseen ja armeijan ylläpitoon luonnonvaroista ja kansan vaikutusmahdollisuudet eliitin elämään ovat huomattavasti heikommat. Eliitin ei tarvitse kiinnostua kansan hyvinvoinnista, sillä valta, voima ja kunnia pysyy heillä kansan kiinnostuksesta riippumatta. Tämä analyysi antaa valitettavan vähän lohtua ja toivoa arabian öljyrikkaille alueille.

Toinen tärkeä huomio tulee tästä graafista financial timesissa. Autokraattisten valtioiden määrä maailmassa putosi roimasti 90-luvun alkaessa johtuen Neuvostoliiton romahtamisesta. Me kaikki tunnemme ja tiedämme, mitä tapahtui itä-Euroopassa tuolloin ja se näkyykin erinomaisesti ylimmässä kuvassa. Sen sijaan, kuinka moni on huomannut, että Afrikassa tapahtui samanlainen kehityskulku 90-luvun alussa?
Pääasiassa sosialististen diktatuurien määrä tippui jyrkästi yli 30:stä ollen nykyään alle 5. Selittyykö tämä sillä, että Neuvostoliiton antama taloudellinen (ja sotilaallinen?) tuki sosialistisille diktatuureille loppui, vai johtuuko muutos jostain muusta?

Valitettavasti Afrikassa kehitys ei edennyt kohti stabiileja demokratioita, vaan enemmän tai vähemmän anarkistisia oloja, joissa valtiota joko ei ole (Somalia), tai sitten se on liian heikko edes turvatakseen rauhan ja järjestyksen alueellaan. Kehittyneet maat voisivat auttaa maanosan tilannetta edes hitusen tunnustamalla Somalimaan ja Puntmaan, jotka julistautuivat itsenäisiksi vuosina 1991 ja 1998.

Länsimaisten tullien poisto olisi myös tärkeää, sillä se lisäisi näillä alueilla nimenomaan ihmisten työnteosta johtuvaa varallisuutta ja lisäisi näin tavallisten ihmisten vaikutusmahdollisuuksia maansa politiikkaan ja poliittiseen eliittiin.

Presidentin vaalit

Vapaasana on joutunut presidentinvaalien pyörityksen kohteeksi. Lehden keskustelupalstalle on hypännyt viime päivinä mielipuolinen määrä kirjoittajia, jotka kannattavat Halosta presidentiksi. Hämmentävää, että pieni nettilehti on noussut näin suuren mielenkiinnon kohteeksi ainakin vasemmistolaisten joukossa.

Syynä mielenkiintoon voi ehkäpä olla näissä artikkeleissa. Työväen presidentti vastaan ay-johdon presidentti ja Halonen – Venäjän tiellä demokratiaan ja Tarja Halonen: kiukutteleva, simputtava ja nöyryyttävä työpaikkakiusaaja vailla paineensietokykyä.

Muistaako kukaan muuten enää YLEn A-piste-ohjelmaa, jossa toimittajat yrittivät vetää Niinistöä lokaan vieläpä valheellisesti, mutta eivät löytäneet mitään kovinkaan pahaa sanottavaa Halosesta? Näin siis meidän verovaroillamme ajetaan vasemmistolaista presidenttiä. Onko siis yllätys, että Suomessa ei ole nähty muita kuin demaripresidenttejä yli 20-vuoteen.

Päivän sankarit

Ladan Boroumand: "- If the regime kills us we hope someone else will take up the task."

Hän on toinen siskoksista, jotka ovat luoneet Omidin, tietokannan Iranin Mullahien uhreista. Lainaus Anne Applebaumilta (via).

Balboa Park

Tässä kuvia muutamasta reissusta, joita olen tehnyt Balboa Parkiin. Tämä on siis se puisto, joka alkaa kodistani suoraan kadulle astuessani ja jonka toisella puolella on kaupungin keskusta. Jos katsotte San Diegoa esimerkiksi googlesta näette San Diegon keskustan pohjoispuolella täydellisen neliön muotoisen puiston, Balboa Parkin.

Nämä kuvat on otettu alueelta, jossa on paljon museoita, taidegallerioita ja muuta ihmisen rakentamaa. Toisella puolella puistoa on sitten ihan perinteistä luontoa. Ensimmäinen kuva on International House of Finland, jossa kävin äänestämässä kahteen kertaan. Eilen ja runsas kaksi viikkoa sitten.





Suomen talolle kävellessään joutuu kävelemään yhden rotkon ohi. Yritin ottaa siitä kuvan, huonolla menestyksellä ja jäin toivomaan ja odottamaan 3d-kameraa. Siis kameraa, jossa on kaksi linssiä silmien välin etäisyydellä toisistaan ja jotka ottavat samasta maisemasta yhtäaikaa kuvan.









Ihan rotkon vieressä on urkupaviljonki, jossa järjestetään yleisökonsertteja. En ole vielä ehtinyt käydä yhdessäkään, mutta noin mahtavia urkuja täytyy kyllä jossain välissä ehtiä kuuntelemaan.









Paikallinen rakennustekniikka on mielenkiintoinen sekoitelma kaikkea mahdollista. Tämä on yksi monista museorakennuksista alueella. Jos oikein muistan, kauempana tässä rakennuksessa on San Diegon historia museo ja tutkimuskirjasto.





Aukiolta löytyi myös vaarallinen lohikäärme.





Alkuviikosta suuntasimme Villen kanssa japanilaiseen puutarhaan. Paikka oli täynnä kauniita kukkia ja japanilaisia asetelmia. Kivipuutarhaosiota ei harmikseni kuitenkaan näkynyt. Tämä bambuputki keräsi vettä pienestä norosta. Täyteen tullessaan se kippasi kaiken veden nopeasti pois iskien samalla voimakkaasti kiviä vasten ja tuottaen kovan pamahtavan äänen. Eräänlainen vesikello siis.













Puutarha alkoi tällaisella kiemurtelevalla polulla, jonka varressa oli paljon kauniita kukkia, pensaita ja muuta nähtävää. En tunnistanut oikeastaan mitään näistä kukista, mutta kauniita ne ovat.























Sisätiloissa oli näytillä myös yksi banzaipuu.





Ja tietenkin puutarhassa pitää olla lampi eksoottisine kaloineen ja vesiputouksineen.

Kuvia

Sain vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja laitettua kuvia verkkoon. Tässä ensimmäinen satsi joulun vietosta. Alla olevassa kuvassa ovat Hutch ja Ethel. Ihana vanha pariskunta, joiden luona vietin joulun. Kuva on otettu Coronado-hotellin terassilta, jossa söimme jouluaterian joulupäivänä.





Tässä kuvassa näkyvät sitten minä, Stu ja Hutch.




ja me kaikki neljä.





Totta kai jouluna pitää olla mahdollisuus luistella. Ilmeisesti siksi hotellissa oli ulkoluistelurata kaikille kiinnostuneille.













Sellaisessa paikassa söin siis tänä talvena jouluaterian.

Miekkailua ja kahden flyygelin baari

Perjantaina Stuart, kämppikseni, soitti minulle kysyi kiinnostaako minua lähteä lauantaiaamuna miekkailemaan. Olimme juuri jammailemassa työkavereiden kanssa ja yritin kovasti opetella soittamaan kitaraa. Luulenpa, että olen keräämässä tavalliseen tyyliini itselleni liikaa tekemistä elämääni, mutta onpahan ainakin elämä menevää ja hauskaa.

Lähdin siis eilen aamulla kello yhdeksitoista kahden tunnin miekkailutreeneihin. Jos oikein hahmotin, harjoittelin pääasiassa epeellä. Välillä harjoittelin oikealla kädellä, välillä vasemmalla; en ole vielä ihan varma siitä, kumpi olisi minulle parempi käsi tähän touhuun. Vasen on selkeästi vahvempi, mutta oikean käden kanssa jalkatyö tuntui luontevammalta. Hauskaa oli ja tänään huomaa sekä jaloissa, että yläkropassa tehneensä eilen jotain. Mietin, haluaisinko ottaa ihan kunnolla miekkailutunteja täällä ollessani. Hassua oli, kun kaikki vastustajani yrittivät kovasti rohkaista ja kertoa, että kyllä se siitä lähtee sujumaan. Oma lähtökohtani, kun on, että tuollaisten asioiden opetteleminen vie aikaa ja monta, monta toistoa. Ehkäpä sitä puolessa vuodessa silti voisi jotain oppia, jos asiaan panostaisi.

Iltapäivällä kävin sitten äänestämässä. San Diegossa oli äänestysprosentti kovassa nousussa, ilmeisesti äänestäjiä oli runsaasti enemmän kuin ensimmäisellä kierroksella. Hyvä, että vaalit kiinnostavat. Tämän jälkeen kävimme Villen kanssa paikallisessa taidegalleriassa tutustumassa intialaiseen taiteeseen. Oli kyllä aika erikoista verrattuna eurooppalaiseen, ja joissakin suhteissa jätti minut aika kylmäksi, vaikka erittäin taidokasta työtä olikin.

Koska eilen oli Villen viimeinen ilta, oli pakollisena kohteena luonnollisesti paikallinen yöelämä. Tästä meinasikin tulla täydellinen epäonnistuminen. Ensimmäisessä baarissa nimittäin ei pokelle kelvannut suomalainen ajokortti (Villellä ei ollut passia mukana). Toisessa baarissa Villen eu-ajokortti kelpasi, mutta oma ajokorttini ei kelvannut. Passiahan minulla ei tällä hetkellä ole, kun jouduin sen luovuttamaan pois uuden passin hakemista varten. (Minulla on konsulin allekirjoittama ja leimaama kopio passin olennaisista sivuista, jossa sanotaan, että olen luovuttanut passini pois uuden passin hakemista varten.)

Onni onnettomuudessa, sillä kolmannessa paikassa tärppäsi. Paikan nimeä en muista, ehkäpä koska join Hurricane nimisen drinkin, joka sisälsi viinaa monen miehen tarpeisiin. Estradilla oli kaksi flyygeliä, joita soitti kaksi miestä. Asiakkaat toivat soittotoivomuksensa lapuilla flyygelin päälle, tipeillä höystettyinä. Näistä sitten toinen flyygelisti valitsi biisin ja toinen tuli mukaan; molemmat siis soittivat ja lauloivat - mitä tahansa 50-luvulta nykypäivään. Paljon rock&rollia ja hienoja klassikoita. Kerrassaan upea paikka, johon voisi mennä toistekin.

Hauskana sivuhuomiona: yhdellä edessämme istuneella asiakkaalla oli t-paita, jossa todistettiin, että matemaatikot ovat sinnikkäitä.

Elämä hymyilee

Jammailusessio tänä iltana työkavereiden kanssa. Opettelin kitaran soittoa. Kivaa. Työt sujuvat ja tiedän varsin hyvin mihin aika pitää ja olen löytänyt todella mielenkiintoisen tutkimuskohteen vierailullani. Eilinen aavikkoreissu oli ihana. Elämä hymyilee ja kotona tietokoneen ääressä väsyneenä lojuminen pitkän viikon päätteeksi tuntuu hyvältä.

Eilen koin myös ensimmäisen kerran elämässäni koti-ikävää. Sellaisen pienen häivähdyksen, kun istuimme Villen kanssa auringon paisteessa parkkipaikalla autiomaa ympärillämme ja mutustelimme sämpylöitä. Tunne oli oikein mukava häivähdys kotia, mutta katosi kovin pian. Olisin halunnut maistella hiukan pidempään tuota tunnetta.

Aavikko

Tänään teimme Villen kanssa reissun autiomaahan. Sää suosi meitä, aurinko paistoi ja lämpötila ulkona varjossa oli noin 23 astetta. Toisaalta aurinko suosii matkalaista matkamme määränpäässä ainakin 364 päivää vuodessa. Talvella siellä vain lämpötilat ovat hiukan miellyttävämpiä. Sadetta kuulemma tulee keskimäärin 10 senttiä vuodessa ja sekin tyypillisesti yhden päivän aikana. Menomatkalla tie olikin täynnä flash flood -varoituksia.

Matka oli erinomaisen mukava, mutta väsyttävä. Ajoimme noin 350 mailia ja patikoimme noin 8-10 mailia. Erityisen hieno oli patikkaretki kanjoniin aavikolla, jossa oli vain hiekkaa ja kiviä. Välillä kunnon rantahiekkaa, välillä sellaista pikkuhiekkaa, jota Suomessa voitaisiin kuskata esimerkiksi kävelytien alustaksi. Noustuamme ylös tätä kanjonia pääsimme paikkaan, jossa kasvoi palmuja. Aivan! Palmuja tuon kivikkoisen aavikkokanjonin yläpäässä. Niiden ympärillä oli vain kiviä ja lisää kiviä. Alempana ei ollut merkkiäkään tuosta vedestä, joka niitä ylläpiti. Ilmeisesti palmut kuluttavat kaikean sen pienen vesimäärän, joka ylhäällä olevasta lähteestä tulee.

Kuvia toivottavasti saan linkitettyä tänne jossain vaiheessa. Nyt väsyttää ja aika mennä hyvin ansaituille unille.

Kilpailukieltosopimukset

Tulin tässä miettineeksi yrityksissä usein käytettyjä kilpailukieltosopimuksia. Työntekijän kannaltahan onglema kilpailukieltosopimuksessa on se, että hänen on vaikea työsopimuksen tekovaiheessa sanoa, ettei suostu tällaiseen; sehän antaisi, tai ainakin vaikuttaisi antavan signaalin, että mahdollisesti ei aio viipyä kauan, vaan jopa suunnittelee jo uuden työpaikan etsimistä.

Yksi vaihtoehto tällöin olisikin seuraava. Jos työnantaja vaatii esimerkiksi 6kk kilpailukieltosopimusta, niin työntekijä vaatii tällöin työsopimukseen merkittäväksi minimissään 6kk palkka irtisanomiskorvaukseksi kaikissa niissä tapauksissa, joissa työnantaja irtisanoo työntekijän. Tämän pitäisi vieläpä olla täysin kohtuullista, kun otetaan huomioon se, että työnantaja haluaa päätösvallan työntekijän työllistymisestä vielä tuolta kuudelta kuukaudelta.

Metodi voisi siis olla sosiaalisesti helpommin hyväksyttävä tapa rajoittaa kilpailukieltosopimusten käyttöä.

Maraton

Ville tuli San Diegoon käymään ja juoksemaan San Diego maratonin. Kävimme lauantaina Balboa Parkissa San Diegon historia -museossa ja ympäristöä vilkuilemassa. Sunnuntaina Ville juoksi maratonin ja minä kirjoitin konferenssiartikkelia. Konferenssiartikkeli on nyt valmis ja lähetetty Usenixiin; pitäkää peukkuja pystyssä.

Eilen kävimme sitten Villen kanssa päivällisellä hienossa ja kalliissa ravintolassa Seaport Villagessa. Paikasta oli upeat näkymät merelle ja ruoka oli erinomaista. Ville otti kuvia ja minua harmitti, kun olin unohtanut kamerani kotiin. Parhaat kuvat otetaan kuulemma kameralla, joka on mukana. Päivällisen jälkeen jatkoin kuoroharjoituksiin, jossa minut siirrettiin ykköstenorien rivistöön. Laulaminen on ihanaa ja kuorokaverit vaikuttivat mukavilta. Teimme Paulin kanssa periaatepäätöksen, että kuoroharjoitusten jälkeen on treenikalja läheisessä pubissa. Tällä kertaa meitä ei ollut montaa, koska kuoronjohtaja lähetti miehet kotiin parikymmentä minuuttia ennen treenien loppumista ja koska keksimme idean vasta kun suuri osa oli poistunut. Ensi kerralla täytyy harjoittaa värväämistä.

Olin aamulla ajokokeessa ja läpäisin sen. Nyt odotan siis postitse tulevaa Kalifornian ajokorttia arviolta noin kolmen viikon kuluttua. Iltapäivällä käyn luovuttamassa passini kunniakonsulille, joka lähettää sen Suomeen uusittavaksi. Toivottavasti saan hankittua pitkäaikaisen passin samantien, jottei sitä tarvitse heti uusia. Äänestämässä pitää muistaa käydä. Äänestyspäivät Balboa Parkissa olevassa International House of Finlandissa ovat 20. ja 21. päivä, eli tämän viikon perjantai ja lauantai.

Pitääpä muistaa mainita Villelle äänestysmahdollisuudesta, kun hän tulee tänne tänä iltana. Menemme päivän mittaiselle automatkalle aavikolle loppuviikosta ja tänään on tarkoitus suunnitella reissua. Tähän mennessä olemme päättäneet, että aavekaupunki täytyy löytää, muita pysähtymiskohteita mietitään sitten tänä iltana.

Auto

Ostin itselleni auton viime viikon tiistaina. Sellaisen täkäläisittäin pienen Volkswagen Jettan vuosimallia 1999. Alunperin en pitänyt ollenkaan ajatuksesta, että täällä täytyy hankkia auto, mutta huomasin pian, että elämä ilman autoa on täällä hyvin hankalaa. Lähimpään ostoskeskukseen on reilu 2 kilometriä matkaa ja bussimatkalla puolivälissä joutuu vaihtamaan linjalta toiseen. Matkustajat ovat kyllä mukavia ja puheliaita.

Nyt olen sitten ajellut puoli toista viikkoa omalla autollani ja se alkaa pikkuhiljaa oikeasti tuntumaan ei pelkästään omalta, vaan melkein kuin oman itseni jatkeelta. Se on osa minua. Nyt ymmärrän ensimmäistä kertaa sen, mitä eräs ystäväni selitti, kun hän kertoi tietokoneen olevan enemmän kuin laite. Hänelle tietokone oli hänen itsensä jatke, olennainen osa häntä. Muistivarasto asioille, jotka eivät mahdu aivojen muistiin ja väline informaation löytämiseen ja käsittelyyn. Aivot olivat oppineet pitämään tuota laitetta lähes yhtä tiiviinä osana minää kuin esimerkiksi nämä kädet, joilla tätä viestiä kirjoitan.

Luulenpa, että monilla suomalaisilla on samanlainen suhde kännykkään. Se ei ole väline, jolla voidaan kommunikoida toisten ihmisten kanssa, vaan se on osa minää, jolla kommunikoidaan toisten ihmisten kanssa. Mietipä, oletko koskaan lähtenyt ulos kotoasi ilman kännykkää, ja havaitessasi tämän kokenut itsesi ikäänkuin alastomaksi?

Joka tapauksessa minusta on tullut hyvin nopeassa ajassa auton omistaja ja on vaikea kuvitella, että haluaisin enää elää ilman autoa tulevaisuudessa. Eli Suomeen palatessa, luultavimmin jostakin täytyy repiä se raha, jolla auton ostaa ja rahoittaa. On se mielenkiintoista kuinka nopeasti sitä tottuu apuvälineeseen, joka helpottaa elämää niin monin tavoin. Kallis peli ja nyt alan ymmärtää, miksi ihmiset ovat valmiit sen aiemmin niin järkyttävän suurelta vaikuttaneen kustannuksen siitä maksamaan.

Muuten viime ja tämä viikko on ollut hiljaiseloa. Olen yrittänyt ottaa rauhallisesti, jotta jouluna alkanut flunssa vihdoin paranisi. Kurkku on vieläkin kovin kipeä ja toivon, että huomenna olen riittävän hyvässä kunnossa, etten riko ääntäni esitelmöidessäni. Tänään pitää vielä valmistella esitys HIPistä huomista varten.

Vau

Sain juuri Sandman: The Doll's House kirjan loppuun. Olen palannut takaisin lapsuuteeni. Tai siis siihen unelmakuvaan lapsuudestani, jota kannan mukanani. Siihen lapsuuteeni, jossa luin sarjakuvia ja kirjoja ja nautin niiden tuomasta omituisista maailmoista. Tarinat koskettivat minua syvältä ja elin niitä varten.

Jotenkin viime vuosina kaikki tuo on kadonnut johonkin. En ole pitkään aikaan törmännyt kirjoitettuihin tarinoihin, jotka todella imisivät minut mukaansa. Joiden mukaan heittäisin itseni. En tiedä, mitä minulle on tapahtunut. Otan selvästi liikaa paineita siitä, että saisin aikaan jotain hyödyllistä kaikkena aikanani, tai että edes oppisin jotain. Jotenkin Sandman onnistui muistuttamaan, että kaiken ei tarvitse olla hyödyllistä. Elämästä pitää nauttia ja tämä on tärkeä asia muistettavaksi.

Kaksi seuraavaa Sandman teosta odottaa hyllyssä ja luulenpa, että Amazon saa minulta pian uuden tilauksen. Mistähän löytäisi muita tarinoita, jotka veisivät mukanaan Sandmanin lailla.

Näin sunnuntai-iltana on ihanaa nautiskella Sandmanin tuomasta onnellisesta fantastisesta huumasta.

Hauskaa uutta vuotta!

Nyt lienee hyvä aika kerrata, mitä kaikkea elämässä on tapahtunut viime vuoden aikana. Loppujen lopuksi vuoden takainen maailma on varsin kaukana ja aivoja sai ravistella jonkin aikaa, että muistaisi mitä kaikkea elämässä onkaan tapahtunut.

Tärkeimmälle sijalle kuluneessa vuodessa selkeästi pääsee urapohdinnat ja tutkimus. Ei sillä, että tutkimustyöni olisi vuoden aikana edennyt kovin paljoa - pikemminkin päinvastoin - mutta kuluneen vuoden tärkeä asia henkilökohtaisessa elämässäni oli taas miettiä, mitä haluan työltäni. Haluanko tehdä tutkimusta niistä tietotekniikasta, ja jos, niin miltä osa-alueelta? Haluanko kenties vaihtaa uraani johonkin muualle, ja jos, niin mihin. Kuluneen vuoden aikana kiinnostukseni historiaan syveni entisestään ja olenkin harkinnut aloittavani aiheeseen liittyvät harrastusluonteiset opinnot ensi syksynä, kun palaan Suomeen. Tämän hetkinen kiinnostus suuntautuu Levanttiin ja muinaisiin foinikialaisiin.

Työn ja tutkimuksen puolella keväällä nousi esiin mahdollisuus lähteä Yhdysvaltoihin tutkijavaihtoon ja tämän mahdollisuuden syntymistä säädettiin kovasti toukokuun alusta alkaen. Lopullinen varmistus siitä, että homma luonnistuu yliopistojen puolelta tuli lokakuun lopussa - eli järjestelyihin kului noin puoli vuotta. Koko touhun aikana ehdin kolmeen kertaan vakuuttua, että matkasta ei tule mitään - yhden kerran ehdin jo todetakin sen amerikkalaiselle järjestelevälle osapuolelle. Onneksi jaksoin kuitenkin jatkaa, vaikka uskoa puuttuikin. Lopputuloksena lensin San Diegoon 4. joulukuuta ja olen nyt viettänyt täällä Kaliforniassa viimeiset neljä viikkoa.

Syksyllä koin poliittisen heräämisen. Olen ollut kiinnostunut politiikasta jo pitkään ja yrittänyt ymmärtää yhteiskunnan toimintaa. Yrittänyt ymmärtää sitä, mikä saa yhteiskunnan kukoistamaan - ja tuhoutumaan. Tänä syksynä hallituksen esitys tekijänoikeuslaiksi herätti minut. Laki, joka läpäisi eduskunnan ylivoimaisella enemmistöllä, nakertaa sitä oikeusvaltion perustaa, jolle omasta mielestäni länsimainen sivistys on rakennettu ja on täten todellinen uhka sivilisaatiollemme. Ei sellaisenaan, mutta askeleena polulla, jonka päässä on yhteiskunta, jossa unohtuvat sananvapaus, oikeuskäsitys syytön kunnes toisin todistetaan, yksityisyydensuoja ja monta, monta muuta asiaa, jotka olemme tottuneet ottamaan itsestäänselvyyksinä. En halua elää yhteiskunnassa, joka askel askeleelta menettää sen, joka tekee siitä arvostettavan ja hyvän paikan elää.

Aloitin vuosi sitten myös uuden kuntoilevan lehden elämässäni. Päätin aloittaa kuntosalilla käymisen vuoden vaihteessa. Varasin ajan kuntosaliohjaajalle ja teetin itselleni saliohjelman. Keväällä ohjelma keskittyi jalkojen vahvistamiseen lentopallon iskulyöntien parantamiseksi ja yllätyksekseni huomasin nauttivani salilla käymisestä. Aika salilla oli mukavaa itsekseen vietettävää aikaa, jolloin ehti rauhassa ajatella monia asioita. Etenkin naissuhteiden kiemuroita; tai niiden puutetta.

Toukokuun tullen koin jotakin itselleni todella omituista. Yhtenä iltana mieleni teki lähteä lenkille. Minun, joka on aina inhonnut juoksemista, teki mieli lähteä lenkille! Siitä alkoikin sitten kesän mittainen lenkkeilykausi, jolloin juoksin 2-3 kertaa viikossa n. 5-10 km lenkkejä. Syksyn huonojen säiden, kiireiden ja syysflunssan tullen lenkkeily jäi odottamaan, mutta nyt täällä Kaliforniassa halu on aloittaa uudestaan. Haluan juosta maratonin vielä tämän vuoden aikana, jos vaan nilkat ja polvet kestävät.

Ihmettelin kovasti, mikä siinä salilla käymisessä viehättää - moni tuttu, kun on sanonut salilla käymistä maailman tylsimmäksi puuhaksi. Minua ei viehätä pelkästään oma aika, jolloin voi rauhassa ajatella ja selvittää päätään. Sen lisäksi salilla käymiseen liittyy selkeä älyllinen kiinnostus siihen, kuinka lihakset kehittyvät. Mikä saa lihakset kehittymään ja kuinka nopeasti ne kehittyvät. Oikeastaan minua myös hämmentää se, että lihaksia pitää treenata, jotta ne kehittyisivät. Nähdäkseni siinä näkyy evoluution kädenjälki erinomaisesti. Suuret lihakset vaativat paljon energiaa ja siksi lihakset, joita ei tarvita, pysyvät pieninä tai surkastuvat. Elimistö kehittää lisää lihasmassa vain sinne, jossa sitä selvästikin tarvitaan usein ja paljon. Tosiasiassahan treenausta ei tarvita lihasmassan kasvattamiseen. Treenausta tarvitaan käsittääkseni siksi, että elimistö ymmärtäisi kasvattaa tiettyjen lihasten kokoa. Voisikohan elimistön jotenkin huijata kuvittelemaan, että lihakset kaipaavat lisää massaa ilman treenausta?

Aloitin vuosi sitten myös laulunopinnot ja opin tosiaankin olevani äänialaltani ihan riittävän korkea laulaakseni ykköstenoria. Laulunopettajani on ihana ja haluan ehdottomasti jatkaa, kun palaan takaisin Suomeen. Ensimmäinen laulu, jota tunneilla lauloin on Myrskylintu, jota harmikseni en ollut koskaan aiemmin kuullut. Se kertoo miehestä, joka nauttii tuulen ulvonnasta ja myrksysäästä ja sanat koskettavat minua syvästi. Kuorossakin ehdin kuluneena vuotena laulamaan aktiivisemmin kuin aiempina vuosina ja syksyllä kuoro sai ihanan uuden johtajan Jutan. Hänen johtaminaan kuoroharjoitukset olivat hauskoja, kappaleet ihania ja harjoituksista poistuin pääsääntöisesti virkeämpänä kuin olin sinne tullut. Ihanaa.

Muutto Kaliforniaan sujui erinomaisesti. Löysin asunnon kaksi päivää ennen lähtöäni. Vuokraisäntä ja kämppikseni tosin kuvitteli minun olevan nainen ja hetkeksi hätäännyin, että miten kerron hänelle olevani mies ilman, että hän joko häpeää tilannetta tai muuten vaan päättää perua sopimuksen. Onneksi Stuart on todella mukava mies ja olen viihtynyt hänen kanssaan erinomaisesti.

Ensimmäinen viikko kului jetlägissä ja kaupunkiin totuttelemisessa. Vuokrasin auton kahdeksi viikoksi kuvitellen, että siinä ajassa saisin hankittua oman auton ja muutenkin hoidettua asiat kuntoon. Olen ottanut alkuvaiheessa asiat rauhallisesti. Nyt alkaa tuntumaan siltä, että kun vielä saan auton hankittua, niin elämä alkaa täällä olemaan reilassa. Stuart ja ystävänsä Hutch ja Ethel ovat oikein mukavaa väkeä. Vietin joulun heidän kanssaan ja pääsin soittamaan ihanaa, ihanaa 1800-luvulla tehtyä Steinwaytä. Piano oli hiukan epävireessä, mutta kosketustuntuma oli kerrassaan ihana. Sellaisiin raskaisiin koskettimiin, jotka painuvat pohjaan kevyesti kuin höyhen voisi tottua. Soittaminen oli ihanaa, kun ruostuneilla pianonsoittotaidoilla oli helppoa kontrolloida soiton voimakkuutta. Aivan toisenlainen tuntuma kuin alkukodissa olevassa Hellaksessa, jossa vaihtoehdot ovat kovaa, tai kovempaa.

Kuluneen viikon olen ollut flunssassa, joka ei vieläkään ole ihan parantunut. Päätin eilen kuitenkin lähteä katsastamaan työkaverin kanssa paikallista uudenvuoden viettoa. Oli kivaa, tuli juteltua ihmisten kanssa, juotua ja kuunneltua paikallista bändiä.

Kokonaisuutena viime vuosi on ollut erinomainen. Tulevaisuuteni toiveet työn ja tutkimuksen suhteen ovat vielä hajallaan, mutta pikkuhiljaa alan hahmottamaan, mitä nyt haluan ja pitäisi tehdä. Tulevan vuoden tehtäväksi jää jatkaa etsimistä ja nauttia elämästä etsiessäni. Kuluneen vuoden tunnelmia kuvaa erinomaisesti Aristoteleen lausahdus: Onnellisuus ei ole määränpää, vaan tapa matkustaa.

Freedom of speach in Europe

Vera says it perfectly and I have nothing more to add.

Thought experiment

Now here's an idea. Do you know the movie Fahrenheit 9/11 by Michael More? Make a movie with exactly the same style about 9/11/2001, but instead of concentrating on George W. Bush make the movie about Osama Bin Laden and target the movie for muslim audience. Accuse Osama of conspiring with the president of United States and tell everybody how sad person he is. How do you think people would take that? In Western world? In Arab world? Do you think the reactions would be different than the ones to Fahrenheit 9/11 were?

What is the difference in making such a movie about George W. Bush and Osama Bin Laden?

Tolerance gone crazy

Piglet (in Finnish Nasu) the friend of Winnieh the Pooh has been banned from British government offices in the name of tolerance. And yes, it is not April's Fools today. Read the original statement here. Thanks to Michelle for the info.

On a related note: Jyllands Post published 12 satirical cartoons of Prophet Mohammed. The result: International community is pressuring the Danish government to Make. Them. Stop. In addition the cartoonists have received death threats and the news paper bombing threats. I guess bombing a news paper office is also an act of tolerance toward muslims.

Consider the difference in mind set: A person from Tunisia with muslim upbringing depicts Virgin Mary barebreasted and gets money to do that from Dutch government. Catholics protest, but he need not worry about being killed for doing this blasphemous act. On the other hand, Theo van Gogh lost his life, because he published a photo of backs of naked women with verses of Quran written in them. (via)

You are either for people getting murdered for expressing themselves, or against it. There is and can be no middle ground in this conflict. And the conflict will only be over after Islam gets reformed into a nicer and more modern religion, or loses its adherents, or after the western culture and society is destroyed.

Puhuminen ja ajatteleminen

Puhutko sinä mieluummin siitä, mistä olet varma ja mistä tiedät jo riittävästi, vai siitä, jota et ole vielä aivan oikein ymmärtänyt, mutta josta sinulla on ajatuksia? Onko puhuminen väline viestiä muille sitä, mitä Sinä olet ajatellut, vai ajattelemisen apuväline, jossa omat ajatukset saavat kyytiä ja uusia uria muiden tietojen ja mielipiteiden puhuessa karua kieltään? Oletko miettinyt, kuinka sijoittumisesi näiden kahden ääripään välillä vaikuttaa siihen, minkälaisena ihmisenä sinua pidetään? Oletko miettinyt, kuinka paljon haluat antaa tällaisen luonteenominaisuuden vaikuttaa siihen, mitä ajattelet muista?

The Notebook

Katsoin juuri elokuvan The Notebook. Se on ehdottomasti yksi kauneimpia rakkaustarinoita, jonka olen nähnyt pitkään aikaan. Itkin silmäni sumeiksi ja nenäliinoja kului aikamoinen määrä. Suosittelen kaikille itkemisestä pitäville. Ajattelin aluksi kirjoittaa analyysiä elokuvasta paljastamatta juonta, mutta olo on niin ihanan melankolinen, etten halua ryhtyä miettimään elokuvan rakennetta, tai kuvaustekniikkaa, tai musiikkia. Haluan vain nauttia tästä olosta ja elokuvan luomasta ihanasta tunnelmasta.

Paras joululahja ikinä

Tänä jouluna sain parhaan joululahjan, jonka olen koskaan saanut; muistutuksen siitä, että joku ajattelee minua ja välittää minusta. Kiitos.

Hauskaa joulua

Oikein hauskaa joulua kaikille! Olkoon joulu rauhallinen ja onnellinen ja
riittäköön ruoka ja juoma.

Terveisiä Kaliforniasta, jossa jouluaatto on juuri pääsemässä käyntiin.
Ihmiset ryntäävät paniikissa ostoskeskuksiin ostamaan joululahjoja
huomista juhlintaa varten. Omat tunnelmani ovat rauhalliset. Vietän illan
ja huomisen tutuksi käyneen eläkeläispariskunnan ja kämppikseni kanssa.

Niille, jotka haluavat ottaa yhteyttä, kannattaa kysyä puhelinnumeroa ja osoitetta sähköpostitse. Tiedoksenne kuitenkin: minulla on suomalainen puhelinnumero, josta minut saa kiinni ja johon soittaminen on halvin vaihtoehto sekä minulle, että teille.

Skype on hieno asia. Oma järjestelyni on seuraava: Ostin Skypeltä SkypeIn puhelinnumeron, joka on suomalainen 03 -alkuinen numero. Tähän soitettavat puhelut yhdistyvät Skypeen tietokoneelleni. Jos en ole tietokoneella, niin puhelut yhdistyvät yhdysvalloissa olevaan kännykkääni. Suomalainen soittaja maksaa joka tapauksessa vain suomalaisen puhelumaksun. Minä maksoin kertamaksun SkypeInin aktivoimisesta 3 kuukaudeksi ja 1,7c/minuutti, jos puhelu yhdistetään amerikkalaiseen kännykkääni. Kännykästä maksan toki paikallisittain normaalin puhelun vastaanottomaksun, joka lienee jotain 0-10c/minuutti. Näppärää ja halpaa lystiä siis. Tykkään kovasti Internetistä.

Christmas shops

I went and did a round in a shopping mall downtown to see what kinds of things are being sold for christmas in US this year. All sorts of funny stuff, such as wrap it up and carry along electric piano (would fit into a large pocket), or armchairs with feet and back massage, or vacuum cleaning robot. Picture frame for digital photos, lots of carry alon DVD players with 7 inch monitors, mp3 players, even air cleaners (supposedly the deoxidize the air). All in all, lots of things to gawk at. Nicely the shops were almost empty too, even though it was like 5pm. Even though tomorrow is the main shopping day, I still would have expected to see more people. Strange.

The Casbah ja blues

Olin eilen työkaverin kanssa bilettämässä The Casbahissa. Loistava paikka, jossa on livekonsertteja joka päivä. Paikka muistutti minua hiukan Tavastiasta, vaikka olikin hiukan pienempi ja ehkäpä tunnelmallisempi. Tavastiasta muistuttaa myös se, että paikassa on aikoinaan esiintynyt esimerkiksi Nirvana ennen kuin pojat nousivat maailmankuuluisuuteen.Ihanasti paikka oli jaettu myös kahteen osaan, joista toisessa oli mukavan hiljaista. Musiikki kuului kyllä sinne asti, mutta alueella pystyi ihan oikeasti keskustelemaan - ja pelaamaan biljardia.

Eilinen bändi, Lady Dottie & The Diamonds. Vanha isokokoinen musta nainen lauloi bluesia sydäntäsärkevällä taidolla nuorten valkoisten miesmuusikoiden säestyksellä. Juuri tällaista olinkin kaivannut.

Parempi kuva

Kämppiksellä oli jalusta, jota käytin hivenen epäortodoksisesti. Tässä lopputulos:





Hauskaa joulua kaikille.

Hauskaa joulua!

Oikein hauskaa joulua sinne kotoiseen ja toivottavasti talviseen pohjolaan. Täällä oli tänään 25 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Omasta kodistani löytyy pienestä terassista jouluvalaistus ja runsaasti kasveja. Valitettavasti pimeän aikaan on hankala valokuvata ilman jalustaa, mutta ehkäpä tuosta kuvasta jotain selkoa saa. Otan sitten lisäkuvia myöhemmin.

Suomalaisilla synkkä kuva EUsta

Hesari kertoo, että suomalaisilla on synkkä kuva EUsta, synkempi kuin se oli viime keväänä. Olisikohan tämän syksyisellä tekijänoikeuslakijupakalla mitään tekemistä sen kanssa?

Kalifornian elämää

Anonyymi kirjoittaja toivoi, että kirjoittaisin enemmän siitä minkälaista täällä on. Hyvä idea.

Asun Balboa Parkin pohjoispäädyssä, ihan Park Boulevardin vieressä. Asunto on pienessä oikein mukavassa rivitaloyhteisössä, joka on Suomessakin paljon puhuttu aidattu yhteisö. Pihaan pääsee siis ainoastaan ovikoodilla. Aika erilainen tämä paljon puhuttu aidattu yhteisö on niistä mielikuvista, joita sana Suomessa herättää. Taloyhtiössä on asuntoja kahdessa kerroksessa, yhteensä ehkä 40-50. Asukkailla on pieni oma kuisti ja talojen välissä kiemurtelevat kapeat kävelytiet.

Itselläni meni hyvän aikaa hahmottaa, että tämä tosiaan on aidattu yhteisö. Täällä ei ole yksityisiä vartijoita, ei autoteitä, vaan pieni rivitaloyhteisön piha, joka on aidattu luvattomilta tulijoilta. Oikeastaan kyseessä on sama asia kuin siinä, että kerrostalojen ulko-ovi on lukossa. Ainoastaan ne, jotka tietävät ovikoodin,pääsevät sisälle.

Individualistina toki kannatin aiemminkin aidattujen yhteisöjen sallimista Suomessa, mutta en nähnyt niille mitään järkevää syytä. Ehkäpä niille ei olekaan, mutta väittäisin että kun suomalaiset puhuvat aidatuista yhteisöistä he eivät ajattele pientä rivitaloyhteisöä, jonka piha on aidattu, vaan jotain suurempaa aluetta, jossa on autoteitä, vartijoita ja muuta vastaavaa - ei pientä rivitaloyhteisöä, johon pääsy kutsumattomilta vierailta on estetty. Mielikuvat siis pettävät.

EUn perustuslaki

Jokin aika sitten keskustelin ystäväni kanssa tekijänoikeusdirektiivistä. Hän aktiivisena EUn perustuslain kannattajana totesi, että juuri tällaisia syitä varten tarvitsemme EUlle perustuslain, joka kertoo, mitkä ovat EUn valtaoikeudet. Asia jäi mietityttämään minua. EUn hylätty perustuslakiehdotus on valitettavasti vesitetty nimenomaan Unionin valtaoikeuksien kohdalla. Perustulakiehdotuksen III OSASTO I-11 artikla sanoo:
"3. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti unioni toimii aloilla, jotka eivät kuulu sen yksinomaiseen toimivaltaan, ainoastaan jos ja siltä osin kuin jäsenvaltiot eivät voi keskushallinnon tasolla tai alueellisella taikka paikallisella tasolla riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla."

Huomioikaa, että jos poliitikot katsovat, ettei tarvittavia etuja voi saavuttaa kansallisella tasolla tehtävällä lainsäädännöllä, niin asiasta voidaan säätää lailla EU-tasolla. Toisin sanoen kyseessä on klausuuli, jolla voidaan oikeuttaa mikä tahansa lainsäädäntö EU-tasolla. (Toki sama ongelma meillä on myös nykyisessä Nizzan sopimuksessa). Perustuslaki ei siis korjaa niitä ongelmia, jotka sen tulisi korjata.

Ylipäätänsä on ongelmallista rajata Unionin toimivalta riittävän tarkasti ja tehokkaasti. Tämä on nähtävissä myös Yhdysvaltojen perustuslain kohdalla, jonka osavaltioiden välisen kaupankäynnin säätelyyn liittyvää klausuulia hyödynnetään ties kuinka monen liittovaltion lainsäädännön perusteluna.

Siksipä mieleeni tuli se, että mitä jos sallisimme tuollaisen EU-perustuslakiehdotuksen sisältäneen lisäsklausuulin, joka sallii minkä tahansa lainsäädännön, mutta ilmoittaisimme, että tällaiset lait voivat olla voimassa korkeintaan viisi vuotta. Tällöin laki pitäisi uusia viiden vuoden välein, siitä tulisi luopua, tai perustuslakia muuttaa.

Ylipäätänsä lakien määräaikaisuudella on omat hyötynsä. Yhdysvalloissa näyttää siltä, että Patriot Act kumoutuu vuoden vaihteessa. Se säädettiin määräaikaiseksi 11.9.2001 iskujen jäljiltä. Sen sijaan vastaavat direktiivit, jotka EUssa on säädetty - esimerkiksi teletietojen tallentamisvelvollisuudet, eivät kumoudu automaattisesti, vaan vaativat ilmeisesti uuden direktiivin läpimenon vanhan korvaamiseksi.

Eli ehdottaisin perustuslakiin muutosta, joka vaatii että yllämainitun I-11 artiklan 3. kohtaan lisättäisiin tällaisen lain määräaikaisuusvaatimus.

Kommentteja?

Perinteet

Päivän lainaus: "Perinteet ovat viime kädessä joitakin psyykkisiä unileluja, jotka luo ihmisille turvallisuuden tunteen."

Harmitus

Artikkelini WCNC -konferenssiin ei mennyt läpi. Harmittaa. Tuntuu siltä, ettei tästä tieteilijän urasta tule mitään. Tai tarkemmin sanottuna, tuntuu siltä että tällä alalla pitäisi osata ja kyetä koodaamaan, jotta voisi saada mitään aikaiseksi. Ja se on jatkuva ainainen akilleen kantapääni.

En ole hyvä koodaaja, eikä minusta sellaista tulekaan. Omat vahvuuteni ja heikkouteni ovat sellaisia, etten usko minusta hyvää koodaajaa koskaan tulevan. Ja kun en halua sitä aktiivisesti tulevaisuudessa tehdä, motivaatiokin, tai sen puute rasittaa oppimista. En koodaa erilaisia asioita vapaa-aikanani harrastukseksi, eikä työtehtävissä tunnu olevan aikaa opettelemiseen. Jotenkin koen olevani epäonnistunut tietotekniikan ja tietoverkkojen tutkija.

Onko tällä alalla mahdollista tehdä jotain hyödyllistä ja arvokasta ilman, että on hyvä koodaaja?

Päivitys: On niin paljon, mitä pitäisi oppia ja niin lyhyessä ajassa. Ihmettelen, kuinka koskaan kykenen antamaan riittävän panoksen tiedeyhteisölle, jotta tieteentekijän hattu olisi mitenkään oikeutettu.

WTO-neuvottelut

Hesari harrastaa taas omaa piilopropagandaansa tuoreissa uutisissa. Erityisesti artikkelissa sanotaan "Maataloustuotteiden vientitukien lopettamisesta on tullut neuvotteluissa vertauskuvallinen asia. Kehitysmaat ovat yhdessä vaatineet, että vähintään näiden tukien lopettamisesta on sovittava. Uudessa vesitetyssä sopimusluonnoksessa asia jää vielä auki."

Ei maataloustuotteiden vientitukien lopettaminen ole vertauskuvallinen asia, eivätkä kehitysmaat pidä asiaa pinnalla siksi. Niiden lopettaminen parantaisi suoraan kehitysmaiden mahdollisuuksia osallistua maailmankauppaan ja parantaa omaa elintasoaan. Tästä syystä kehitysmaat vaativat tukien lopettamista, ei siksi että se olisi vertauskuvallinen. Ja mikä ihmeen vertauskuvallinen asia?

EU haluaa rankaista kehitysmaiden köyhiä ihmisiä eurooppalaisten nautojen kustannuksella. Tässä ei ole mitään vertauskuvallista, vaan kyse on täysin raadollisesta todellisuudesta, jossa eurooppalainen nauta käyttää päivässä enemmän tukiaisrahaa kuin sadat miljoonat kehitysmaiden köyhät.

2005: Musta vuosi Suomelle

Lukekaa Effin blogi -merkintä. He sanoivat asian jo, enkä itse paremmin taida. Muutama vuosi takaperin monet naureskelivat Yhdysvaltojen DCMA:lle. Eipä voi enää naureskella, kun Suomi porhaltaa kiihdytyskaistalta tuhatta ja sataa ohi kohti infokratiaa.

Letter to Tony Blair

Following the current debate about EU budget, I decided something had to be done. The main person pushing for agricultural reform in EU is Tony Blair, who has been trying to force changes to the budget by using the british EU rebate as a bargaining chip. France, of course, is saying that they should give it all up without any reform to the EU budget or farm subsidies. I certainly hope that Tony Blair and Britain do not bend under pressure. Thus, the letter.

If you want to make a difference, send a letter to those who are pushing for reform to encourage them, or to those opposing changes. And do it now, the negotiations are already under way and there is tremendous pressure to make headway.

The letter I sent:

Dear Sir,

I write this letter to you, because you are the only one I see with any hope of getting any reforms done in the European agricultural subsidy policy (CAP). I expressly wish to inform you as a Finnish citizen that I appreciate your efforts to reform the European Union budget and your efforts to bring a deal in WTO that would bring wealth and prosperity to many developing countries.

I wish you and United Kingdom to hold on to the rebate as a bargaining chip, not to be sold lightly, but only when other countries are willing to make major readjustments to the European Union budget. For the rebate seems to be the only thing that may enable the real reforms that need to be done and if it is given out, there may not be new possibilities for that in a long time.

Thank you for all your work towards better EU and better world.

Mikko Särelä

Kick France out of EU

Could we? If I say pretty, pretty please? I'll say uncle too, if that's what it takes.

It seems that the only thing that might do any good in the current CAP debate is the UK rebate. I wish they don't give it up lightly. Blair is trying hard to get other EU countries to accept cuts to CAP with little luck. Mostly, because of France. France is also the country blocking negotiations in WTO about agricultural trade liberalization. EU would be a better place without France.

Unfortunately though, Finland is also one of the bad guys in this debate and only trying to maximize the agricultural subsidies given to the country. Why couldn't we for once, when Sweden is doing something right, follow their lead, as we do always when they have bad ideas (such as criminalizing buying services from prostitutes)?

So this year, dear Santa, I only wish that EU stops all agricultural subsidies and tariffs and if that's too much, I'll settle for France getting kicked out from EU. And please, let the british keep their rebate until they can get other EU countries to agree to some real reforms in this area.

Mene vankilaan!

Mene suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta.

Janne kirjoittaa blogissaan Euroopan Komission seuraavasta vedosta, jonka tarkoitus selvästikin on tehdä insinöörin ammatista rikollista. Esitys on siis tehdä patenttirikkomuksista rikoksia, joista rangaistaan vankeudella. R&D työssä on aina olemassa mahdollisuus siihen, että joku toinen on ehtinyt tekemään patentin johonkin hyödyntämääsi ajatukseen tietämättäsi. Vaihtoehtoina on joko olla tekemättä mitään ilman tarkkoja tarkistuksia, potentiaalisesti joutua vankilaan, vaihtaa alaa, tai lähteä ulkomaille.

Onneksi direktiiviehdotus tuskin menee läpi, mutta EUn idioottimaisuudesta ei voi koskaan tietää. Luultavasti asiaa yritetään tälläkin kertaa juntata läpi maatalousministerien yhteisessä tapaamisessa tiskin alta. Vaihtoehtoisesti sitä ei yritetäkään tosissaan saada läpi, mutta kun se kampataan, niin tilalle tuodaan jokin vesitetty kompromissi, jolla pahennetaan lainsäädäntötilannetta vielä nykyisestään.

Point Loma

Kävimme Stuartin kanssa viikonloppuna Point Lomassa katsastamassa Cabrillo National Monumentin (google map). Stuart, kämppikseni on todella kiva kaveri ja hänellä on oikein mukavia ystäviä. Hämmentävästi huomasin, että tällainen rauhallinen elämä, jossa istuskellaan porstualla ja jutellaan mukavia, eikä ole kiire mihinkään, on varsin mukavaa. Siihen voisi melkein tottua.

Tässä San Diego niemeltä kuvattuna.



Tyyni Valtameri



Lisää matkakuvia myöhemmin. Tutut voivat halutessaan myös pyytää alkuperäisiä suuria versioita kuvista.

Ensimmäinen uhri sodassa terrorismia vastaan

on oikeusvaltio. Johan Norberg kertoo ryhtyvänsä lainrikkojaksi neljänkymmenen yhdeksän muun kirjailijan, toimittajan ja intellektuaalin kanssa. Lainrikkoja hänestä tulee, koska hän maksaa Ahmed Yusufille 1000 kruunun palkkion julkisesta puhumisesta.

Ahmed Yusufin varat jäädytettiin 11.9.2001 sekä Yhdysvalloissa, että EUssa, kun hänen Al Barakaat International -organisaatiotaan epäiltiin terrorismin tukemisesta. Kyseessä on organisaatio, joka mahdollisti somalien lähettää rahaa esimerkiksi kotimaahansa (ja muitakin kansainvälisiä rahansiirtoja).

Sanktiot ovat vieläkin voimassa EUssa, yli neljä vuotta jäädyttämisen jälkeen. Suurin ongelma tässä on se, että häntä ei vieläkään ole syytetty mistään. Siis Euroopassa asuvan ihmisen kaikki varat on jäädytetty yli neljäksi vuodeksi ja näillä näkymin ikuisuudeksi, kunnes hän todistaa olevansa syytön.

Mihin unohtui se kaunis ja äärimmäisen tärkeä länsimainen periaate: syytön kunnes toisin todistetaan?

Guess what this is!

Today I post the first picture from my journey to San Diego and you are welcome to guess what this building is. I will only tell you that it is nearby to where I spend my time. Within a week I will post the answer telling what the heck this monster of a building is. It somehow reminds me of the time of the tripods, though it isn't one and I kinda liked it.

Matkakertomuksia

Asiat alkavat pikkuhiljaa sujua täällä San Diegossa. Sain tänään vuokra-auton alleni ja osaan jo hypätä bussissa oikeassa paikassa pois, kun kotiin, tai yliopistolle mennessäni. Tänään menen vielä ihmettelemään yliopiston liikuntakeskusta ja selvittelemään löytyisikö sieltä jotain mukavaa tekemistä. Lentopalloa olisi kiva harrastaa täällä ollessani.

Yllätin itseni myös sillä, että päätin toistaiseksi jättää roolipeliryhmän etsimisen sikseen. Saatan hyvinkin kiertää joissakin amerikkalaisissa konventioissa, mutta roolipelit muuten saavat jäädä sikseen. En halua elämääni yhtä täyteenahdetuksi harrastuksista kuin se on koti-Suomessa. Erityisesti, kun täällä pitäisi olla aikaa reissata ja nähdä maata ja hankkia uusia ystäviä. Sen sijaan päätin kyllä etsiä itselleni sopivan kuoron, jossa laulaa. Hämmentävästi eivät ajatukset ole ollenkaan samat kuin lähtiessä. Nyt kuoro tuntuu jotenkin paljon järkevämmältä ja mielekkäämmältä tavalta tutustua paikallisiin ihmisiin ja samalla tehdä jotain, mistä todella nautin.

Toisaalla, kaukana kylmässä pohjolassa tapahtuu. Vahtikoira on syntynyt. Poliittisesti sitoutumaton blogi, jonka tehtävä on seurata poliitikkojen tekemisiä. Erinomainen idea, jonka tekemiseen itsekin voisin osallistua, mutten yritäkään ehtiä reissuni aikana. Vahtikoirassa kerrotaan mm. EFFIn jakamista Big Brother palkinnoista. Odotetusti mm. kulttuuriministeri Tanja Karpela pääsi palkinnoille sensuuria edistäneellä esto-ohjelmia kouluihin ja kirjastoihin ajamalla politiikallaan.

This is so much fun

I'm having so much fun being in here. Today morning, when I was strolling around in the university bookstore, I realized it. I truly am in California and I'm here, not as a tourist, but staying here for a while. I don't have to try to jump to see everything at once (even though, it probably means that I'll see in some ways less than I would were I here for two weeks as a tourist). It is so great to be able to get to know the place leisurely. And so great to do that in a country where I can actually understand what people are saying (the only other time I've been away for a longer period of time was to Japan and I don't speak any Japanese - the experience was very much different).

Lots of things to do, though, but my jetlag seems to be a little less bad than it was yesterday. Perhaps 8 hours of good sleep during the night had something to do with it. Sleep is good. Getting things done is good too. So next step: getting bank account and to rent a car.

It also seems that I forgot my mp3 player home and have to get another one. Luckily they are rather cheap nowadays and I've got my music with me.

San Diego, Kalifornia

Balboa Park 6:00 5. joulukuuta 2005

Eiliset lennot Helsingistä San Diegoon sujuivat hyvin. Matka oli tosin pitkä ja loppuvaiheessa minusta loppui veto. Erityisesti matkan viimeinen osuus, Chicagosta San Diegoon oli rasittava. Jouduin Chicagossa myös ensimmäistä kertaa tullissa punaiselle linjalle. Vaihtoaikataulu oli muutenkin kohtuullisen tiukka – aikaa koneen vaihtoon oli 2 tuntia ja tässä ajassa piti tulla imigraation läpi, hakea matkatavarat, kulkea tullin läpi, luovuttaa ne eteenpäin, hankkia matkalippu, kulkea turvatarkastuksen läpi ja niin pois päin. Ehdin kuitenkin kaiken tämän läpi ja olin paikalla jo kaksikymmentä minuuttia ennen koneen lähtöä. Lentokoneessa tuuli ja ilma oli kuivaa, mikä ärsytti silmiä ja muita limakalvoja. Onneksi ehdin hakea bagelin matkaevääksi ennen koneeseen menoa; American Airlinesilla ei ole ollenkaan ilmaista tarjoilua turistiluokassa.

Stuart, alivuokraisäntäni, tuli minua vastaan lentokentälle ja ilmaantui paikalle juuri parahiksi, kun olin saanut molemmat laukut hihnalta. Kaveri vaikuttaa oikein mukavalta – sähköpostissa saatu ensivaikutelma pitää siis ilmeisesti paikkansa. Nukkumaan menin eilen puoli kymmenen aikaan ja sain nukuttua varsin tehokkaasti aamu viiteen asti. Kävin yhden kerran yön aikana zombiena ja ilmeisesti vielä unessa etsimässä vessaa, enkä osannut navigoida ollenkaan. Kyse ei siis ollut siitä, että en olisi muistanut missä vessa on, vaan siitä, että kuvittelin ihan oikeasti olevani jossakin kummallisessa labyrintissä. Stuartin näkeminen onneksi havahdutti pään ja löysin hotelli helpotuksen. Kaikkea se väsymys teettää.

Tänään olisi vuorossa sitten asioiden hoitamista. Ensin yliopistolle tapaamaan ulkomaisten opiskelijoiden neuvontaan ja sen jälkeen katsoo kuinka paljon ehtii asioita saada aikaiseksi ensimmäisen päivän aikana. Lista on ainakin pitkä, enkä kuvittelekaan että kaikki asiat saisi jo tänään hoidettua. Mahdollisimman paljon toivottavasti kuitenkin – haluan päästä nopeasti siihen vaiheeseen, että voin ryhtyä elämään, enkä vain järjestelemään pakollisia asioita elämisen kannalta.

Viime yönä tuli myös pohdittua sitä, että minusta on mukavaa kirjoittaa tänne analyysiä mm. omista tuntemuksistani ja epävarmuuksistani. Niille, jotka ovat tottuneet toisenlaiseen puhekulttuuriin puhuminen asioista ei suinkaan tarkoita sitä, että ne vaikuttaisivat omaan olooni runsaasti. Pallo hukassahan sitä täällä ollaan ja ikävä tulee varmasti ihmisiä, mutta kahdeksan kuukautta on lyhyt aika. Hassua kyllä, tajusin vasta yöllä, että tämä on myös kymmeneen vuoteen ensimmäinen kerta, kun muutan uuteen kaupunkiin.

12:15 pääsin töihin hetki sitten. Tapasin osan tulevista työkavereistani ja sain koneen verkkoon. Alkaa olemaan nälkä ja voisi mennä lounastamaan. Lähtö näemmä nyt, joten pitää poistua. Yhdeltä alkaa administratiivisten asioiden hoitaminen.

Heathrow 10.26AM December 4th 2005

There is one thing about airports that I just can't understand. People most likely to use restaurant services at an airport terminal, are people who are on transit. In other words, they are coming from somewhere else and going somewhere else. Why the hell, do the restaurants serve breakfast until 11AM and then switch to lunch and so on. A passenger is most likely coming from different time zone and will be going to a different time zone. One would assume that restaurants would serve breakfast and/or lunch at whatever time the customers want them to. Why should for example I, whose inner clock is currently 12.30PM and going to California, where it is 2.30AM only be able to purchase breakfast at heathrow airport. I want my goddamned lunch, if I'm hungry and I've been up since 5.30AM.

On another note, last few days have been hectic and I haven't had time to write much. Here's a snippet of my schedule for past few days.

Friday: Get to work around 8.30AM and clean out the room. Go to Kamppi at 11.30AM for lunch with a friend whom I hadn't met for months. Get back to university to do some more cleaning, do some paper work and have a laboratory get together with sparkling wine 1PM (which I brought, bought and offered in celebration to my trip). Hear that the visa just arrived just before 1PM and after the wine, run to a bus and get back to Munkkiniemi and get the visa from post. Continue to Ruoholahti for a meeting 2.30PM. Leave meeting around 4PM, go back home, get dressed for choir little Christmas party which starts at Kruunuhaka around 5PM. Continue partying until 4AM.

Saturday: 12.30PM get up hungover. Throw people who stayed overnight out and start cleaning the room. Take a walk with a friend and start thinking about packing and doing last minute laundry. Around 5PM I go downtown to do some last minute shopping and have lunch. Meet some friends and chat with them too long. Go back to university to finish some things I hadn't time for after 7PM. Take a cab at 7.30PM to Munkkiniemi, throw some stuff home and get a towel and continue with the cab to Alter Ego sauna party at Ida. Arrive around 7.50PM. Chat with friends, go to sauna and say good byes to friends. Get back home around 10PM. Start packing and finish around 1AM.

Sunday: 5.30AM get up. Do some last minute packing with clothes that have dried just in time. 6.10AM call a cab to the airport. Arrive at the airport 6.40AM, go through check-in and security fast and find myself with lots of extra time, even though plane leaves 7.45AM. Try to sleep some in the plane, and find myself chatting with the person next to me – a graphical designer who lives in Munkkiniemi. 10.26AM GMT started writing for my blog, because the restaurant wouldn't serve me food and instead only offers breakfast. 10.45AM Here and now. Luckily they will start serving food in about fifteen minutes, so pretty soon I will be disappearing into oblivion.

I'm considering and probably will be buying a 1 hour, or 3 hour pass to the airport wireless network to pass the time. I just wish I knew some place to recharge my laptop; they just aren't designed for these kinds of trips. :(

I'm feeling tired, real tired. I've been doing so many things and still so little in the past few weeks. At least I've managed to say goodbyes to my friends. I never expected this moving thing to take so much time. I haven't really managed to do any real work for the past two weeks. Oh well, we did have the board meeting of the project, which required some doing from my part and then this. But it shouldn't really take this much time and I'm wondering who stole all the time I should have had.

I also, just as I was entering Heathrow, for the first time somehow realized that I'm going away. A part of me is sad, very sad, to leave all those wonderful people behind. As my sister can tell, a year ago I would have claimed such a thing to be impossible for me, or at the least very much improbable. I was the person who never really formed emotional attachments to other people. Or I thought I was. I have been such a person in the past and last spring I still thought I was. I thought that was part of my 'real' personality. That I would bond slowly and rarely. But last summer, when my father had an accident, I had a forewarning that things are not as they used to be. I was surprised by the emotional reaction I had then to a person I thought I had no emotional attachment at all. And I dare say, that had it happened a few years before, I probably wouldn't.

It is wonderful to be human and wonderful to have emotions. It is wonderful to feel sad because of leaving all my friends and wonderful to feel excited about the new life that awaits me. It is wonderful to feel anxious about how I am going to fare. Will I be able to accomplish things at the university as I would want to. Will I be able to find new friends and will I want to come back after all is said and done.

Kiire lisääntyy

Hirveä määrä ihmisiä, joille pitää sanoa hei, hei. Hirveä määrä pikkuasioita, joita pitää tehdä. Vielä viikko sitten olin niin typerä, että kuvittelin tällä viikolla olevan aikaa tieteenkin tekemiseen. Olinpa tyhmä. Ehkäpä joskus opin jotain.

Proffan kanssa kuitenkin keskustelin lisurista ja samoin Ronjan kanssa eilen ja tänään. Nyt alkaa lisuri pikkuhiljaa vaikuttamaan mahdolliselta. Päässä on ensimmäistä kertaa jonkinlainen oikea suunnitelma sen sisällöstä ja ajatus siitä, kuinka asiaan voisi päästä käsiksi. Kun vielä löytäisi jostain aikaa ja intoa senkin tekemiseen.

Aamun dada ryhmän kokouksessa juteltiin jatko-opinnoista, oppimistyypeistä, tutkimuksen tekemiseen liittyvästä ahaa -elämyksestä ja sen jälkeisestä suossa rämpimisestä. Siitä, kuinka tämä homma on ihanaa ja kamalaa samanaikaisesti. Kuinka yksityiskohtamuisti tuntuu pikkuhiljaa katoavan kaiken sen kiireen ja ymmärryksen yrittämisen tieltä.

Tajusin myös kuinka onnekas olen. Minulla on ihania ystäviä, jotka jäävät kaipaamaan minua tänne Suomeen. Jään myös kaipaamaan heitä. Pääni on kunnossa ja nautin elämästäni - ja minulle maksetaan palkkaa työstä, jota oikeasti haluan tehdä. Ainakin tänään. Huomenna luultavasti vaivun taas hetkittäiseen masennukseen, enkä usko minusta tulevan mitään, mutta onneksi masennuksen alhot ovat väliaikaisia ja ensisijaisena on luottamus ja usko nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Nykyisyys on kivaa ja tulevaisuus samoin.

Lähtöhetki lähestyy, jouluun, kröhöm, ei vaan lentoon on vain kolme yötä. Lentokentällä on viikonloppuna tiedotteen mukaan ennätysruuhkat. Erityisen paljon ihmisiä on aamuisin klo 6-8, joten minun pitää siis nousta vielä suunniteltua aiemmin. Lentoni siis lähtee klo 7.45.

En ole viimeisen parin viikon aikana kirjoittanut kai paljoa muusta kuin lähdöstä. Tämä johtunee siitä, että viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut läksiäisbileitä ja lähtövalmisteluja. Hyvästelyjä ja uusien urien etsimistä San Diegossa. Kaupungin kartta alkaa pikkuhiljaa näyttää tutulta. Asunnon kanssa näyttäisi onnistavan, ainakin yksi 47-vuotias miekkailun opettaja on ilmaissut halunsa vuokrata asunnostaan huoneen minulle. Sopimusta ei tosin vielä ole allekirjoitettu, joten homma voi mennä kiville. Viisumikin on kuulemma postissa - eilen ei näkynyt vielä ilmoitusta tulleen. Tänään en ole ehtinyt posteja tarkastaa. Toivon kovasti, että se tulee tänään, sillä huomenna ei olisi oikein aikaa odottaa kotona postin saapumista, enkä millään ehtisi iltapäivällä kotiin ennen postin sulkeutumista.

Lähtökiirettä

Lähtö alkaa kolkuttamaan ovella. Viisi yötä jäljellä. Tämä viimeinen viikko kuluu loppuvalmisteluiden ja hyvästien kanssa. Illat menevät ylettömään juhlimiseen; jotenkin juuri tälle runsaalle viikolle on osunut suuri määrä erilaisia juhlia. Eipä ainakaan tule tylsää ja voin rauhassa hyvästellä kaverit. Vielä vuosi sitten en olisi uskonut, että minun tulee ikävä kavereitani, jos lähden ulkomaille. Viime kesänä opin, että välitän muista ihmisistä; sitä aiemmin olin kuvitellut vain haluavani välittää. En oikeastaan tiedä milloin muutos on tapahtunut, mutta se on tapahtunut ja olen siitä iloinen. Se tuo muutoksia elämääni; vielä on liian aikaista sanoa, minkälaisia. Voittopuolisesti hyviä, toivottavasti.

T-8 tonight we're going to party like it's 1699.

Kahdeksen päivää lähtöön. Kaksi mahdollista kämppää, joista voisi saada vuokrattua huoneen. Tänään läksiäisbileet Nelosessa, viinakaappi tyhjentynee kovasti. Kovalla kiireellä yrittää tavata mahdollisimman paljon kavereita ja ystäviä ennen lähtöä. Onneksi kiireisimmät asiat ovat alta pois, nyt ehtii hetken verran rauhoittumaan ennenkuin pakkauskiireet iskevät.

T miinus yksitoista

Yksitoista päivää ennen lähtöä. Lennot varattu, lähtö sunnuntaina 4. joulukuuta klo 7.45. Matkasuunnitelma melkein kirjoitettu. Professorin allekirjoitus puuttuu. Alivuokrapaperit tekemättä. Asunnon etsintä San Diegosta käynnistynyt, vielä ei onnea. Lentopallokertoja jäljellä 1-2. Tämän tajuttuani ensimmäistä kertaa tuli olo "ääk, mä olen ihan oikeasti lähdössä". Paniikki, paniikki. Trallalaa.

Ensimmäinen tuttu San Diegossa bongattu. Tim, työkaveri SSH-ajoilta on siellä ilmeisesti Nokialla töissä. Ainakin yksi tuttu naama pitäisi kaupungista löytyä.

T minus fourteen

Fourteen days left.

Yesterday I was too busy to write. I went to choir practice from 9am to 3.30pm. After that we had a quartet examination for Sulasol perusmerkki (basic level quartet singer). Had one beer with all eight of us that attended to the examination (and Eki and Maria). Went to Osakunta to sing a few songs at Karjalaisen osakunnan praasniekat. Had some sparkling wine and sang some more. Got back home and went to bed tired but happy.

Today I'm leaving to bake some and then we have a concert at 6pm in the crypt of the Helsingin Tuomiokirkko and then to the after party. And I still have some work to do before tomorrow noon. Embassy interview is tomorrow morning 9.05, so can't continue after party for too long. Hope I have everything done and ready.

Tired and busy

I'm dead tired. Lots to do this weekend, not only lots of choir, but also a presentation of a conference paper and some project related stuff that needs to be accomplished this weekend. I don't know how I'll manage. Hopefully I get some sleep and can make it to the after party of our choir concert. Hopefully I don't fall asleep there.

I hate needing to sleep, why couldn't somebody fix it?

T minus sixteen

Tired. Dead tired. Yesterday was a long day after a row of nights with a little bit too little sleep. This night I think I got about 8 hours, which was great, but not nearly enough. So dead tired is todays word. And I won't be getting really good night sleep tomorrow or day after tomorrow (no, not the movie, but Sunday) either.

On a bright note, volleyball is today. And today choir singing, tomorrow choir singing and on Sunday - a concert.

T minus seventeen days

Seventeen days. Time is running out and I still have so much to do. I just got back from Stockholm having flown there this morning. Did my presentation and it ended up good. The crowd liked and had lots of questions DURING presentation. It's so much fun talking to crowd like that. I even thought it went well myself, which is rather amazing.

Several things to do before Monday and the interview at the US embassy. I need to find a computer that can print directly from Adobe Acrobat to fill out the forms. Oh, the joy of trying to find a computer with actually working Acrobat + printer combo. Oh, the joy of working in the one place where these things are not to be taken for granted.

In Finnish we have this saying "Suutarin lapsilla ei ole kenkiä".

Early morning catches the

Got up at 5.15am. Had a shower, breakfast and finished my presentation. Now time to get out and to the airport. Stockholm awaits. I feel kind of funny traveling to another country and getting back home during the same day. It isn't something that should be happening, or so my brain tries to tell me.

Psyche of Id

Whilst supposedly preparing presentation, I learned a few things about myself. Or more like put together a few pieces of a puzzle I've known for a long time. Today, I decided to stay at home and work on my presentation to save the half an hour it takes me to get to work. A busy day today.

When I went out for a lunch I was feeling sad, or perhaps melancholy. It's not really such a bad feeling, it just makes me want to wallow in the feeling and do nothing else. Earlier, this is pretty much what I would have called autumn depression. Autumn, it is still autumn here even though it's already mid November and yesterday we had a big storm. Going out for a walk in Ruoholahti with Iiro was definitely worth it, even though I didn't have the right clothing for such extreme sport.

So going about my lunch business, I was melancholic and I noticed that the feelings actually comes from not moving around enough. Stretching myself, walking about a little in the fresh outdoors made me feel much better. So I'll have to remember to go down to the gym, or a walk even on days I work from home. Makes me feel much better.

On a side note, still have much to do to finish the presentation. So back to work it is with a brighter mind.

Busy - sort of

I should be preparing a presentation for tomorrow. An important one at that. But instead I find myself staring at a blank wall, reading my email box for a thousand and a second time and writing to my blog.

Being outsider

One of the most persisting constants in my life has been a feeling of being an outsider. I never really had friends, or a group with which to do things before getting to university. And even in university I found it rather difficult to connect, to find people who would want to spend time with me and with whom I'd want to spend time with.

Nowadays I rarely get that feeling after all I do have quite a few good friends and know many, many people. But sometimes things happen, which make one relive those feelings of inadequacy and of being disliked. In the circle of people I know and hang out with, the problem seems especially made harder due to a few things. First of all, I used to be rather inept at social situations and did spend a few years being rather unpleasant person. Combined with my problem with facial expressions which disturbs some people, every now and then I find out that there are people out there in the circles I frequent whom I don't know, but who seem to know me and want nothing to do with me.

Since being disliked by everyone was the story of my life for the first 20 years, it's rather hard to relive those feelings when I run into a problem where people dislike me and I have no idea why. Luckily it doesn't happen often, but even once is a bit too often for me. I know it is my problem. Other people are quite free to dislike me and I don't presume to know why they do that. It is not my position that they shouldn't either, though I think they might be wrong on who those people believe me to be. The feelings are my feelings and I need to deal with them, but I do wish that people who dislike me and don't want to have anything to do with me, would come forward and say that to me directly. I think it would be a nice thing to do and it would make me appreciate them quite a bit more.

It hurt me, when I couldn't join an rpg game, because another anonymous player did not want to play with me. It hurts me, when a close relative of mine has decided that there is something irreparably wrong with me and it is no use trying to know me. It hurt me, when many, people I know and care about put up their own irc-channel and then removed themselves from those channels I used to see them in and did not invite me to join. I understand their reasons for not staying, things were getting ugly in the old channel (though I do not think I was one of those to blame - if I was, please tell me so that I may learn something from it). I can't speak for those people, but I guess and believe that they had good reasons for getting out - and that they had good reasons for not inviting me. But it still hurts, especially as the feelings of inadequacy and of being somebody whom no one would want to know resurfaced as a result. Feeling of being shut out. The feeling is mine and comes from my own insecurities and thus the responsibility is not theirs, but mine.

To be truthful, I never really knew many of those people. Partly the hurt feelings, I think, come from the fact that they were people I wanted to know and people whom I thought I would get to know now that I had actually gotten to a phase in my life when I was capable of getting to know people. And believing I had a place in that crowd. In my insecurity, though, I never really believe it.

21

Päivän luku 21.

Lähtöön on 21 päivää aikaa. Vieläkään ei oikein tajua että on lähdössä. Tänään oli läksiäispäivällinen perheen kanssa. Hyvää ruokaa ja mukava ilta perheen kanssa. Voin suositella Piccolo Mondoa ravintolana.

Boikotoin Sonya

Sonyn rootkit-juttujen tultua pinnalle päätin ryhtyä boikotoimaan Sonya. Lisätietoa aiheesta muunmuassa täältä, täältä ja täältä. Liittykää tekin mukaan boikottiin JA kertokaa Sonylle päätöksestänne.

Itse lähetin seuraavan viestin Suomen Sonylle ilmoittaen asiakassuhteemme purkautumisesta. Kerron täällä lisää aiheesta, jos he vaivautuvat vastaamaan viestiini.

Arvoisa Sonyn Suomen edustaja.

Olen pitkään ollut Sonyn kiitollinen asiakas. Omistan Sonyn tekemän
kannettavan tietokoneen, kameran, mp3-soittimen ja olen kuluttanut Sonyn
tuottamaa musiikkia ja elokuvia vuosien varrella runsaasti. Tuottamanne
tuotteet ovat olleet hyvin tehtyjä ja vastanneet varsin hyvin niihin
tarpeisiin, joita minulla on.

Nyt olen joutunut tekemään sen valitettavan päätöksen, että en enää ole
asiakkaanne. En tule siis omista tuloistani kantamaan enää senttiäkään
Sonylle, vaan asioin tästä lähin muiden yritysten kanssa. Syy tähän on
Sonyn suhtautuminen kuluttajan oikeuksiin tekijänoikeusasioissa.
Erityisesti SonyBMG:n harjoittamaan lobbaukseen tekijänoikeuslain kohdalla
ja Sonyn harjoittamaan haittaohjelmistojen levittämiseen 2. sukupolven
suojauksien.

Valitettavasti, vaikka tuotteenne olisivat kuinka hyviä tahansa, en voi
tukea sitä, että musiikin varjolla minun tietokoneeseeni asennetaan
haittaohjelma ilman lupaani ja olen pettynyt myös Sonyn asenteeseen asian
tultua julki.

In an interview with NPR late last week, Sony BMG's Global Digital
Business President Thomas Hesse downplayed the recent DRM fiasco saying he
objected to terms such as malware, spyware and rootkit. "Most people, I
think, don't even know what a rootkit is, so why should they care about
it?" he said.
http://www.betanews.com/article/Sony_President_Rootkit_of_No_Concern/1131475197

Sony on pettänyt minun luottamukseni asiakkaana niin monella tavallla,
etten voi enää ostaa tuotteitanne. Olette siis menettäneet yhden
pitkäaikaisista asiakkaistanne ja tulen suosittelemaan samaa kaikille
ystävilleni, jotka harkitsevat tuotteidenne ostamista.

Kunnioittavin terveisin,

Mikko Särelä

Oil price fixing

This time another thing that people tend to forget. Oil pricing and price hikes in the face of Katrina caused people to wish for government to step in and to put a cap on the prices. Many arguments against this have been made - mine adds one that I have not seen before elsewhere.

The hurricane season was with us this year, it will be with us next year, and the one after that and so on. Each year Gulf of Mexico may see hurricane as bad as Katrina which may cause disruption to the oil refining industry.

If prices are allowed to fluctuate freely in the face of this disaster, companies and people will have confidence in the government not to meddle in the prices when the disaster strikes the next time. This allows people or companies to better prepare for that possibility. Some companies might decide to buy extra reserves for the hurricane season in order to sell the gas at a profit, if a bad thing happens. They are taking a risk, spending money to build gasoline reserves to gain a benefit, if the risk of a bad hurricane happens. These actions by companies and individual people increase the amount of gasoline in the market and thus mean smaller price hikes in the future.

Thus, for the benefit of the future, the right solution was not to commit to price fixing, but instead commit to allowing price mechanism to do its job.

Testi

Tämä on testiviesti. Blogger on toiminut epävakaasti viime aikoina (mm. syönyt posteja).

Blogger's not working - destroying posts

Uutispäivä tuo, uutispäivä vie

Tällä kertaa kuulen Hesarista tutun kaverin suunnitelmista. Jimmy Wales nimittäin suunnittelee Wikipedian julkaisemista kirjaformaatissa.

Ihan hauska idea. En ole varma toimiiko se, mutta pidän peukkuja pystyssä projektille.

Peruspalveluministeri Hyssälä haluaisi nostaa väkevien viinojen veroa 5% vuodessa

Peruspalveluministeri Hyssälä haluaisi nostaa väkevien viinojen verotusta viisi prosenttia vuodessa. Hyssälä ei täsmennä kuinka monena vuotena putkeen veron nostojen pitäisi jatkua.

Miksi ihmeessä valtion pitäisi verottaa vielä nykyistäkin enemmän sitä, että nautin lasillisen viskiä kotonani? Tai tarjoan konjakkia kaverilleni, joka on käymässä?

Alkoholiverotusta pitää säätää alaspäin, ei ylöspäin. Ja viinit ja väkevät pitää saada ruokakauppaan. Nih.

Serenity

It seems that Serenity won't be coming to theaters in Finland. A shame, though I would not have been here to see it anyway. Some of my friends are planning on making a trip to Tallinn to see it. I would too, were I to stay. I hope I'll be able to find a movie theater in San Diego that still plays it - I'm not too hopeful though. It had its premier at the end of September (I think) and it'll take a month before I'm in San Diego.

I'm still thinking what to do about Serenity. I'm currently boicotting copy protected material, so I don't want to buy the dvd. I can't get into the theater to see it and I won't download it from the net, because that would be so wrong to Joss Whedon and the actors. I'll have to think whether I allow myself to rent movies, or not - that might solve the problem.

Note to myself: I have to start finding necessary links for surviving in San Diego area. At least movie theaters, route planners, apartment rental places, local news paper, etc. Suggestions on other resources that I need links to appreciated. Also other ideas how to prepare for living abroad (never done that before) truly appreciated.

Misconceptions

Today I would like to correct one mistake about economy that is cited quite often. It is what I call "too much competition" fallacy. The argument runs that the competition is driving prices too low and is thus preventing companies from innovating and creating new technology and is thus hindering growth. The latest sighting I have of this monster is talking about broadband market in Finland.

The argument runs that the companies are competing so hard that they don't have enough money to spend on new technology and thus too much competition hinders growth.

What those who argue do not see is that research and new technology are an investment. An investment is only good, if it produces more than it costs. Thus, no matter hard competition, investments that are profitable will be made. Investments that are not profitable should not be made in any case.

So is there anything that changes? Can a hard competition make some new technologies unprofitable? The only case where it could, is if the new technology had great one time costs and could be easily, fast, and cheaply copied elsewhere. Technological knowledge has these qualities; so might this not mean that competition in fact stifles technological innovation?

Not necessarily. In our current world, patents exist to artificially make it more expensive for others to apply the knowledge you have created. In addition, the company that creates the new knowledge will be the first to market and will enjoy a monopoly power for a short while (which enables it to charge more from those customers that really want the new tech and get the investment costs back).

In addition, hard competition gives those companies the necessary incentives to do things as efficiently as possible. Many people forget that inventivess in business logic and company internal logistics/operations is an important part of what makes a company a success.

Lastly, is it really so that this particular company is the one who should do the innovating and research? Perhaps, for example, broadband companies should leave much of the technological and scientific research to others and concentrate on buying the technology they need from others. On the other hand, they could push for business innovations - new ways of doing old things, or ways of doing new things that customers want. Perhaps in cooperation with some of their more technologically oriented providers.

Thus, competition is not bad for technological innovation and progress. Instead it gives consumers more money to spend on things they want.
The fallacy comes from not understanding why companies spend money on research and new technology.