Puhumisesta ja ääntämyksestä

Kaimani kyseli, miten ääntäminen ja puhuminen on täällä sujunut ja päätin vastata näin, enkä kommenttiosiossa.

En ole aiemmin ollut kovinkaan paljoa (lähes yhtään) tekemisissä englantia äidinkielenään puhuvien kanssa. Eli ihan kylmiltään lähdin reissuun. Onneksi sanavarasto ja kyky tuottaa kieltä oli ihan kohtuullisen hyvä jo entuudestaan lähinnä siksi, että olen lukenut paljon ja kirjoittanutkin kohtuullisen määrän. Puhumisen harjoittelu olikin jäänyt huomattavasti vähemmällä. Tämä teki alussa välillä normaalin keskustelun hiukan kangertelevaksi, kun joutui etsimään sanoja ja erityisesti harmittelemaan huonoa ääntämystään. Mutta toisaalta, olin pitkään suunnitellut reissua johonkin englanninkieliseen maahan nimenomaan kieltä oppiakseni, joten tilanne oli tiedossa.

Alku oli aikamoista kangertelua, vaikka puhekykyinen olenkin. Nyt neljän kuukauden jälkeen on tilanne huomattavasti parantunut. Tärkein ongelma puhumisessa omasta mielestäni oli rytmitys. Englantia puhutaan ihan erilaisella rytmityksellä kuin suomea ja kun vielä mieli joutui hakemaan sanoja erikseen, niin puhumisen rytmi menee rikki. Se vaikeuttaa puhumista ja myös kuuntelemista. Tämä alkaa pikku hiljaa olla hallussa. Toinen oleellinen havaittu ero on se, että paikalliset tuottavat vokaalit suussa hiukan taaempana kuin suomen kielessä, mikä on tärkeä tekijä suomalaisen aksentin muodostumisessa - tämäkin alkaa pikku hiljaa katoamaan.

Jäljelle jää vielä intonaatio ja painotukset. Nämä ovat omasta mielestäni ehkäpä ne vaikeimmat asiat saada kohdalleen ja joissa havaitsen itsellänikin vielä suuria ongelmia. Suomen kielessä intonaatiota ei kauheasti käytetä, vaan puhe on tyypillisesti hyvin pitkälle samalla nuotin korkeudella (kysymyksien nousevaa äänenkorkeutta lukuunottamatta). Tämä yhdistettynä kieleen, jossa on paino on aina sanan ensimmäisellä tavulla ja paljon "konsonantti-vokaali-konsonantti-vokaali" tyyppisiä sanoja, saa suomen kielen kuulostamaan konekivääritulitukselta. Painotuksissa toki sanojen peruslausumisasun osaa, mutta oma fiilikseni on, että lauseita tuottaessa sanojen painotuksessa ja siirtymisessä sanasta toiseen on vielä jotain pientä häikkää, josta ulkomainen aksentti on selkeästi havaittavissa. Tuskinpa tämän reissun aikana tavoitteeseeni pääsen, joka omiin perinteisiin kuuluen on korkealla: kyetä kuulostamaan englantia syntyjään puhuvalta - mutta eipä tuo haittaa, nämä neljä kuukautta ovat jo tehneet ihmeitä puheen toimivuudelle.