Runotorstai

Hymyilet
hiukan hermostuneesti,
henkäykseni hyväilee hiuksiasi
haparoidessani hameesi helmaa

Kirjoittajan tuska

Kirjaimet, sanat,
silmissäni vilisevät,
miksi, oi miksi ne,
eivät suostu
asettumaan paikoilleen

Ajatuksia kirjoittamisesta

Loppusyksy on kulunut nopeasti. Onnellisena aika kiitää kuin siivillä.
Joulu lähestyy ja huomaan, etten ole kirjoittanut oikeastaan mitään
kahteen kuukauteen. Olen kirjoittanut tänne omista ajatuksistani ja
itselleni tärkeistä asioista.

Kun aikoinaan aloitin kirjoittamaan, päätin että kirjoitan varsin vapaasti
omista asioistani murehtimatta sitä minkälaisen kuvan itsestäni annan,
mutta sen sijaan olen hyvin tarkka siitä, mitä kerron muista ihmisistä. He
eivät ole valinneet sitä, että osa heidän elämästään on julkista minun
blogini kautta, joten kunnioitan sitä ja jätän tällaiset asiat
kirjoittamatta.

Viime aikoina elämäni on kuitenkin muuttunut huomattavasti ja suuri osa
ajatuksistani, mietteistäni ja teoistani koskee ainakin yhtä muuta
ihmistä. Siispä en ole blogannut niistä, ja siten en ollenkaan.

Tarkkaavainen lukija huomaa, että aiemmista kirjoituksistani suuri osa
käsittelee politiikkaa ja maailman tapahtumia, ei henkilökohtaista
elämääni. Se, että näiden seuraaminen on jäänyt vähemmälle, on varsin hyvä
syy ja ehkäpä (osin) sellainen, jota lukija ei välttämättä odottaisi. Ne
nimittäin tyydyttävät omassa elämässäni ensisijaisesti älyllistä
uteliaisuuttani ja mielenkiintoa - yritystä ymmärtää elämää, maailmaa ja
kaikkea. Ja viime kuukausina tämä mielenkiinto on kohdistunut uusiin
asioihin. Lukijan uteliaisuutta tyydyttääkseni: kyllä myös muu
mielenkiinto on suuntautunut uusiin asioihin viimeisen kahden kuukauden
aikana, mutta nyt puhun nimenomaan älyllisestä kiinnostuksesta.

Joka tapauksessa muutos elämässä tarkoittaa sitä, että pitänee miettiä
uudestaan, mistä haluan kirjoittaa. Ja miten.

Lopuksi, olen pitänyt Jankan runotorstaista. Siispä kierrätän kauan sitten kirjoittamani runon toivoen, että vielä jonain päivänä saisin taas kiinni siitä tunnelmasta, jolla runoja kirjoitetaan.

Tuoksusi tyynyssäni
kietoo minut,
se ei anna minun unohtaa
yhteisiä hetkiämme.

Blogging quiet lately

I've been very quiet blogging for the past weeks. The reason for that is
the best thing that has happened to my life, perhaps ever.

Ketä äänestäisit eduskuntavaaleissa

Hedelmöityshoitoäänestyksessä kansanedustajat äänestivät sallivan kannan puolesta seuraavasti:

Vihreät - 13/14 (1 tyhjä)
Vasemmistoliitto - 16/19
SDP - 40/52
RKP - 5/8 (1 poissaolo)
Kokoomus - 17/40 (3 poissa)
Keskusta - 13/40 (5 poissa)
Kristilliset - 0/6
Perussuomalaiset - 0/3 (1 poissa)

Vasemmistopuolueet eivät yllättäen itseäni kiinnosta, Keskustan änkyrät vielä vähemmän Kristillisistä tai Perussuomalaisista puhumattakaan. Ode ei ole menossa uudestaan Vihreistä eduskuntaan, joten heilläkään ei ole kunnollista liberaalia ehdokasta Helsingin vaalipiirissä (korjatkaa, jos olen väärässä), eikä piirissä ollut mitään kiinnostusta ehdokkaisiin, jotka vastustaisivat tekijänoikeusmafiaa.

Olin jopa harkinnut sitä, että Kokoomusta voisi äänestää, mutta valitettavasti Kokoomus osoitti konservatiivisen karvansa tässä äänestyksessä. Eli eipä saa Kokoomuskaan ääntäni näissä eduskuntavaaleissa.

Ehkäpä sitä pitää sitten harkita vuoden takaisen päätöksen pyörtämistä ja takinkääntämistä kuin paraskin poliitikko.

Add food and clothes to the list

My list of owned ideas was way too optimistic and short. Read this to find out how cloth design and dishes will become private property. Soon you will have to pay your fee to the hangman, if you dare to make food by yourself (though sooner and more likely a restaurant you eat at will be paying for the hangman).

There's no balance with tyranny

The tyranny of information monopolists shows its face again (via).

Information is information - a tautology with a bite.

Copyrights and patents create a government granted monopoly on information. Supposedly there is a category of information, the creation of which is so important that it has to be rewarded with a monopoly over the information in question. As the above example shows, there are only few positions to which our law regarding information can gravitate towards. One of then, the scary one, the one that we are gravitating towards, is that all information is monopolized.

Imagine a world in which it is illegal to think of a medical procedure without violating somebody's monopoly; imagine a world in which publishing a photograph you took of a public street violates somebedy's monopoly; imagine a world in which publishing a photograph of a product that you have bought and paid for violates somebody's monopoly; imagine a world in which speaking publically of an artist violates somebody's monopoly; imagine a world in which doing perfectly reasonable common sense things, violates somebody's monopoly; imagine a world in which modifying the product you have paid for violates somebody's monopoly; imagine a world in which buying spare parts to your car or printer violates somebody's monopoly. Would you want to guess which ones of the above examples are already with us, right now and right here - and which ones we will see in the next twenty years.

The game of compromise has failed, utterly. The monopolizers create more and more insane demands to always push the compromise further and further toward a world where all knowledge is owned. In time, you may even have to pay somebody for relieving yourself - as somebody comes to own the idea of releasing tension in certain muscles to get rid of large or small quantities of liquid that is stored in a lower part of our body.

The only other gravity well, a stable point, in the ownership of information is to say no more monopolies. Let each person own the information he or she has - but let no one own the right to control how other people use the information, no matter how they get to possess it. (This is not to say that people cannot engage in binding contracts - but just to say that there must be no government granted monopoly on information). It is time for every one of us, who understand how precious information is for all our daily lives to stand up and say no more, or see our through our lives the gradually extending slavery of information monopolists.

Authorities, church, and the Islamic world

Here in Europe, we have a tradition of having two 'authorities' to complain about. Parties that have kicked our individual asses and caused a lot of problems. Not everybody, not even most people, agrees with my assesment, namely government and church*. But still it is there, within our culture to complain about those two parties, if they ever do reach out and do bad enough things. It was the time of enlightenment that brought these ideas into light and very much delegitimized church and government as institutions of authority (which does not say that it succesfully delegitimized them as institutions, but only as authorities).

People are apt to complain about government and about church, if they do anything that goes past their bounds. We have also developed a culture where free criticism of these institutions is important, accepted, and any attepmt to silence such criticism is met with harsh condemnation (again not by everybody, but by many enough to say that it is part of our culture).

In contrast, the people in most Islamic countries have grown up with three different classes of authority. The church, the government (which are sometimes almost one and the same), and the western world. Through past centuries, western countries have ruled many of the islamic areas with force of arms.

Therefore, the situation becomes more complex, unfortunately. The westerners react to Islam, as they would to any religion trying to impose its belief system upon non-believers. Mohammed cartoon episode is a great example of this reaction. Ridiculing the religion who asserts authority has been the important western way of delegitimizing the authority of a religion that is pushing itself too far - in our opinion. So far so good.

But from muslim perspective, it is not a battle between people trying to rid themselves from the authority of church, but a western world that is trying to impose its authority upon the islamic world (the church). The image of the case becomes, not a fight of people trying to rid themselves of the authority, but a fight between one authority trying to impose over another authority.

So our perspective of the situation greatly differs from the perspective of the muslim world. The problem then becomes, how can we get to a world, where we can ridicule a religion that is trying to impose its authority and nose where it does not belong and where the muslim world does not look upon that as western imperialism.

It's a hard problem to solve, but if we don't manage to solve it, we will either have to get used to a lot of muslim world having hostile reactions to criticism of Islam, or to get used to not criticising it. Neither of the solutions is preferable, thus it is important to figure out ways of proceeding towards better future. As an optimist, I think it is possible - world is, in many ways, what we make of it. And even more importantly, what problems we choose to see and solve.


* I should probably add the 'invisible hand' or the 'free market' as another 'authority' in the discussion, but I will omit it here, firstly because it is not relevant to our discussion here and because the free market is an idea, not a group of people and the invisible hand does not have a spokesman who would speak on his behalf - after all it is an aggregate of all the individual decisions we do on the statewide (global) marketplace. (Though in some ways the hatred over the 'authority' of free market and the hand resembles the hatred of the 'authority' of the western world.)

War on Terror(ism)

As everybody probably knows, USA started a War on Terror(ism) a few years ago. The mission has certain lack of clear goal, or perhaps, if taken literally, it has a clear albeit an oxymoronic goal.

Terrorism is a form of warfare - it is a method that a group may use to further their political goal. Fighting a war on terrorism is akin to fighting fighting a war to end civil wars, or to end conventional wars between states. We are not going to see end to war in foreseeable future and we are not going to see end to terrorism as a method of warfare. There is no method with which one can eradicate a strategy from the 'manuals' of war.

Fighting a war against particular terrorist organizations, such as al Qaeda, is another matter altogether. A terrorist organization good at what it does is an elusive foe and difficult to fight, but at least fighting against it is at least possible. It is also possible to win such a war, though results are probably never conclusive in the same sense as the victory over Germany was. After all, there is no entity that can surrender and no entity that can announce end to war on the other side. Instead, if victorious the terrorist network in question will wither away losing significance and capabilities to strike.

Unfortunately, there seems to be a misconception between these two things at the highest levels of USA administration which does not bode well for the future.

The greatest inventions in the history of mankind

Today's metro had a quick fact about which inventions people considered to be the greatest in the history of mankind. I don't intend to answer that, but still give my list of the greatest inventions, though not in any particular order.

Fire was listed as the number one invention in the questionnaire quoted. It is the start of an energy age, so it is important indeed. To my understanding, fire is the start of an age, when humans had other means of energy, but flesh, at their disposal. Wind and water mills, use of wind energy in sails, power plants using wood, coal, oil, and nuclear power are all just evolutionary steps after the great invention that energy can be used as a tool.

Which reminds us of the other great invention, lest we downplay the importance of something easily forgotten. The stick and the rock. Probably the first tools mankind ever used. They taught us that we can use things within the world to help us do our bidding. This is even more primary invention than fire and so often forgotten. Sticks and stones allowed us to use our own flesh, our own energy, in ways our bodies were never designed to be used in. Sticks and stones are the start of the age of technology.

Age of technology and energy brought many wonders to humankind. At some point humans found out that fire was not the only source of energy they could harness to their benefit. Animals and plants were domesticated for the benefit of society.

With the combination of technology and (relatively) abundant energy humans could produce more food than those doing the production and many people staked their claims for the surplus. Perhaps it is not surprising that warriors and priests (and of course, prostitutes) were the first ones to succeed. With their wake, or perhaps even before, came artisans and then merchants. Specialization started and it created trade and trade created money. The idea of having a common highly valuable material/thing that everybody would use as the medium for exchange revolutionarized trade and specialization. Salt and metal money could be divided into as small units as necessary and thus trade could happen whenever the buyer wanted the item bought more than the seller (and could afford it). Without money, trade would be rudimentary and could only happen when need is great, because most of the time the buyer would not have anything that the seller would particularly want. With money, human societies were transformed again, for better or worse, into an interconnected and interdependent web.

Then came the first true internet. Discovery of writing enabled people far apart both in distance and time to communicate (though not necessarily full-duplex). Modern inventions such as the phone, the computer, and the Internet are just evolutionary steps of making the age old web better, faster, and raising its storage and copy capabilities, and making the web more efficient.

After the creation of writing, it might be tempting to say nothing 'really new', nothing Big has been invented. Many of the modern inventions are clearly continuances of ages old processes and that is good. But are there others that would be important enough, big enough, and most importantly new enough to warrant in this list?

Social Democrats have started election campaigning

Check this out. I guess the social democrats have decided that they need to do something to maintain their voters and have decided to start early. The movie targets audience starting from 3 years up - and features characters such as Tarja Halonen and Erkki Tuomioja as important good characters saving the village from an evil Caesar.

I find it gross and the movie maker definitely will not get any more money out of my pocket (he probably did get some, because practically all Finnish movies are tax funded).

Asem demonstrations

Does anybody know what the demonstrators were demanding? I've been trying to follow the news a little bit, but have thus far been unable to deduce anything particular that they would have demanded or opposed. I heard a radio interview of a Leftist Alliance (vasemmistoliitto) youth organization member who seemed to be one of the organizers and he didn't even mention Asem when he was asked about the reasons for the demonstrations. Instead, he said that they've had big demonstrations in other capital cities during EU presidency and that it is important to allow people to demonstrate.

I'm perplexed. Why are these people demonstrating and why will nobody explain the reasons? Isn't it traditional that you try to forward some political position with a demonstration? Does anybody know why?

Lies media told us, part II

It seems that International Red Cross is also an active participant in the ambulance fraud. This is truly worrysome. I've known for a long time not to trust the media, but if Red Cross starts deliberately lying about these things... it seems I may need to reconsider my attitude toward International Red Cross. Via Melanie

"Now the Red Cross has rebuked Australian Foreign Minister Downer for relying on an ‘unverified’ blog for his claim. As Little Green Footballs observes, this was the same Red Cross which — as LGF previously reported — once the ‘unverified’ blog started using those vanishing journalistic attributes such as eyesight and brain activity to state the overwhelmingly obvious, quietly removed from its website the high-resolution image of the ambulance that had allegedly been struck. For if these pictures were indeed a lie, then the Red Cross itself is squarely in the frame for disseminating it."

This attitude is outrageous, and I suggest you all let Red Cross know what you think of this kind of attitude. I will. At least with Red Cross, every one of you can help by telling them that we will not be donating money through them anymore, if they do not return the images for public inquiry and respond to the accusations.

World upside down

It used to be said that "The victors write the history". It isn't so anymore, and I doubt it has been so for a long time. Nowadays the truth seems to be, "those who write the history, win the war". Sadly, it is still the media, and not the blogosphere, which writes the history.

Military Strategy

I've been reading a little bit about military logistics lately and would like to do a lot more studying on military strategy. Sources writing on military strategy do not seem to be evading me; Amazon lists few interesting looking titles with search "military strategy".

I've read my Clausewitz, Sun Tzu, Miyamoto Musashi, Machiavelli, and something about John Boyd and his ideas. Can anyone recommend any other good military strategists one should read? Strategists, mind you, not tacticians, nor operationalists. Though the latter two, well written, are welcome too.

Hesari osaa

Minulle tuli suurena yllätyksenä tänä aamuna Hesarin tuoreita lukiessani se, että Israelin ja Hizbollahin välillä on rauha. Selvästikin lähi-idässä on tapahtunut läpimurto, josta minulle ei oltu kerrottu. Itse kuvittelin, että konfliktissa oli saatu aikaan tulitauko.

Nimensä mukaisesti tulitauko on väliaikainen osapuolien yhteisesti sopima katko sotatoimissa (kts. wikipedia cease fire). Rauha sen sijaan tarkoittaa sodankäynnissä osapuolten yhteistä sopimusta lopettaa sota ja vihollisuudet. Sekä Libanon, että Syyria ovat sodassa Israelia vastaan - olleet jo vuosikymmeniä johtuen siitä, että Libanon ja Syyriä eivät ole olleet halukkaita tunnustamaan Israelia, saati sitten tekemään rauhaa sen kanssa, toisin kuin Jordania ja Egypti.

Sammakko kirjoitti samasta aiheesta muutama viikko takaperin.

Ihmetyttää kuinka epäpätevät ihmiset pääsevät kirjoittamaan uutisia valtakunnallisessa uutisorganisaatiossa.

Lies our press told us

Here.

Smoot-Hawley strikes back

Read this. Smoot-Hawley strikes back from the grave with a vengeance.

For those, who don't know what the heck Smoot-Hawley is, it is the law that cause the stock market crash in the Great Depression (most likely) and big part of why the Great Depression was so deep and long. With this one act, the wheels of international commerce came to a cringing halt and nothing was the same again.

Seuraava sota Libanonissa varmistui

Libanonin ja Israelin - tarkemmin sanottuna Hisbollahin ja Israelin välinen seuraava sota varmistui. YK on päättänyt, että Libanoniin lähetettäville sotilaille annetaan oikeus käyttää väkivaltaa vain itsepuolustukseen ja siviilien puolustamiseksi. Joukoilla ei siis edelleenkään ole oikeutta yrittää riisua Hisbollahia aseista, poistaa näiltä näiden raketinheittimiä, estää Hisbollahia hyödyntämästä YK-joukkojen asemia kilpenä raketti-iskuissa Israelia vastaan.

Päätös muuttaa tulitaukosopimuksen arvottomammaksi kuin paskapaperi. Kun Libanonin hallitus on jo ilmoittanut, että he eivät yritä riisua Hisbollahia aseista, eikä sillä ole mitään halua (tai kykyä) estää Hisbollahin asetoimituksia, tai iskuja Israeliin, on lopputuloksena tilanne, jossa Hisbollah jatkaa iskujaan Israeliin - tällä kertaa vain YK-joukot ovat entistä suurempi ihmiskilpi. Israel tulee taistelemaan Hisbollahia vastaan, kunhan iskut alkavat taas ja kaikella todennäköisyydellä YK-sotilaita kuolee lisää Hisbollahin ihmiskilpinä.

Seuraava kuuma sota Hisbollahin ja Israelin välillä alkanee pian. Olen pettynyt lopputulokseen, vaikkei YK:lta muuta pitäisikään odottaa.

Revenge!

No, not mine. Juha got his revenge by feeding me a large class of Riga
Balsam. It tastes awful and as he said, years ago, it's so awful you just
have to swallow it all with one gulp. Today, I have a hangover. Thank you,
Juha.

We also did an hour of Megazone yesterday. I was surprised that for the first half an hour game I could walk around with my knees bent really low and final scorecard said I was 5/16. Not bad, considering I never was any good in the game. During the second half, my legs started complaining, though not badly, but enough, and I ended up losing a few positions. Megazone was fun, might want to do that again later.

In the after sauna we talked about changing rules of Megazone and ended up with rules of splatterm, and our discussion also touched anarchists totally opposed to military service and then go to the woods to train how to over throw the government. Funnily, in this thing I agree with the anarchists - no, not the destroying government via revolution, but in disbanding the compulsory military service.

Yliopistotutkimuksen ongelmia

Eräs ongelma, johon itse olen moneen kertaan törmännyt kuuluu muna-kana
-ongelmien kategoriaan. Jotta projektirahoitusta saisi todennäköisemmin,
pitäisi rahoitushakemuksessa olla nimetyt tekijät projektille. Jotta uusia
ihmisiä voisi laittaa projektiin hommia tekemään, pitäisi heille voida
luvata palkkaa - mielellään vähintään vuodeksi. Rahoitusta ei saa, jos ei
ole tekijöitä ja tekijöitä ei saa, jos ei ole rahoitusta. Näppärää, eikö.

Järjestelmä toimii kohtuullisesti kaikille niille, jotka ovat jo päässeet
rahoitusputkeen, mutta jos haluaisi organisoida uutta projektia, johon
tulisi uusia tutkijoita, tilanne on huomattavasti vaikeampi.

Kaksi Amerikan virhettä Kuubassa

Johan Norberg on terävä, kuten tavallista ja kertoo, mitä Yhdysvaltain Kuuban politiikassa on vialla.

Warfare and civilians

Imagine at a time of war a soldier transporting supplies to fighting
forces, i.e. soldiers. How bad thing is it to kill a soldier transporting
the supplies, if you are fighting a war against the army he is serving?

Now what if the person transporting the supplies is not a soldier, but a
civilian? Does your answer to the question change? If it does change, if
it is worse (aka evil) to kill a civilian transporting supplies to
soldiers, then every fighting force fighting against good and decent
people should use civilians to transport supplies, because good and decent
people would not shoot civilians transporting the supplies.

What about supply depots, places where supplies are stored. If they are
located in a guarded separated territory controlled by the army and
surveilled by soldiers. Is it alright to destroy these supplies by
bombing? Is it wrong, if one is fighting a war against those people?

What then is the situation, if the people guarding the supplies are
civilians? Or does the situation change, if the supplies are stored in the
basements of multistore condos, where many civilian people live? Is it
worse, or evil to bomb an apartment building that is used as a supply
depot for army than to bomb a supply depot that is situated in a military
complex? Assuming the civilians know that their apartment building is used
as a military supply station? Assuming they don't?

If there is a difference and decent people should not do this in a state
of war, then everybody fighting against decent people is encouraged to
store all their munitions and supplies as close to the civilian population
and to do their utmost to force the conflict into where civilians are, or
to gain themselves the advantage of uninterrupted supply.

There are other reasons, why a military group might want to bring the war
to the areas where civilians will necessarily suffer and die, and they
deserve another post at another time.

Go Reuters, go ABC!

Reuters publishes doctored images of Beirut. When they are challenged, at least they are up to the standards of admitting it and withdrawing the images. Several hours later ABC uses the same doctored images for showing how badly Israel is hammering Beirut.

Afterwards somebody in the Reuters staff sends death threats to Charles Johnson, the author of LGF who pointed out the forgery. Reuters has told that they have suspended the person in question.

ps. the same person's photos about Qana disaster have been widely disseminated. The same person's photos of whom we were told that the ethics of photographers are so high that it is outrageous that anyone would even suggest that a professional photographer would go and doctor photos they take.

My suggestion: Make each professional digital camera have a secure chip with a unique public key/private key pair that is used to sign each photograph with the date and time of taking the photo, possibly a sequence number. This should be done so that nobody has access to reading or changing the private key from the card. Then whenever a photograph would be published, the publisher would also publish the original unaltered picture in a separate place where anyone could go and check that the photograph has not been tailored.

Interesting post

This post looks at the history of Finnish independence and some similarities to the problems Lebanon is facing. Interesting read for anybody interested in how nations are built.

Qana disaster

I suggest people to read this, this, and this.

How do you know that the disaster in Qana was not staged? How do you know, if it was?

I'm back - olen selkä

I'm back to Finland. After a hectic weekend of partying in Chicago, the temperature never got below 28C while I was there and on Monday it was like 40C, I flew back to Helsinki through Heathrow, London between monday and tuesday night finally arriving after 5pm on tuesday. At Heathrow I had an hour and half time to switch planes, which was plenty enough to have a long chat with the sales people of world of whiskies, purchasing two bottles, tasting several other great whiskies, and almost missing my flight to Helsinki because of that.

On the Lebanon hassle, I have a wish to make; a wish that probably is on the same category as the world peace that every Miss Something candidate has to wish in a live tv-show. My wish is that we would live in a world, where Hezbollah's actions would face more opposition and be condemned more loudly than those of Israel. That demonstrators around the world would show their opinion on Hezbollah's actions and that the worlds media would show that attacking your neighboring country without provocation cannot and will not be tolerated. I wish that bad people were held up to the same standards as good people are.

But I'm not a Miss contestant and I know that my wishes will not take root in this world. It doesn't stop me from wishing, though, nor trying.

More on Israel - Hezbollah war

Read this. I couldn't say things better myself. The fact of the matter is that Hezbollah is trying to destroy Israel, they may not be capable of doing that, but it doesn't stop them from trying.

If one wants to know more about the media campaign Hezbollah is waging, it is also useful to read this. And remember that Hezbollah fighters hide behind civilians - something that is considered a war crime and against the Geneva convention. Where is the international pressure to make Hezbollah stop doing that? Or hiding behind UN forces?

One may disagree with the strategy that Israel has chosen, if one thinks that the offensive cannot fulfill the hoped for results. But then one should also have a better idea in mind. I agree that the way the war is waged is not an ideal solution, it may turn out to be a bad solution to the problem of an enemy bombing the country with thousands of rockets and kidnapping soldiers, but I honestly do not know of a better one. I wish I did, though.

And those of you who wonder about the small number of casualties in Israeli side should know that they have had a long time to learn how to make sure every possible victim of a bombing or rocket strike survives. The theory is to get every patient to a hospital and under a surgeon's knife within 20 minutes of being wounded. Currently more than a thousand civilians in Israel have been wounded in the rocket strikes. In any other country, the number of dead would certainly be counted in the hundreds, not in dozens.

I spoke with an old fire department chief in California a little while ago (before the current crisis) and he said there's no way e.g. US rescue operations can do as good a job and same has to be said about Finland and other western countries.

I've heard some people complain that the Israel response has been too much, because so many more civilians in Lebanon have died than in Israel. If Israel had a worse medical response system and more Israel civilians had died, would the response then have been of the right size? Surely, the right response cannot be dependent on such things.

Civilian casualties in Lebanon

I've heard many people claim that Israel is waging war in Lebanon with no regard to civilian casualties. So a question to all my readers: What do you think the number of civilian casualties in Lebanon and Palestine would be, if Israel did wage the war with no regard to civilian casualties?

Sin City

No, not the movie. The cheap plastic imitation that resides in the Nevada deserts.

I spent three nights in the Sin City (aka Las Vegas) and that was enough. Every place full of casinos - as if I didn't know that when I decided to go there - and every casino a maze. I had a great room for extremely cheap price. The bathroom was larger than most hotel rooms that I have slept in.

In this town everything is a cheap plastic imitation - almost. The heat was real, though. Daily temperatures were somewhere around 42-43 centigrade. And the thunderstorm, coincidentally, was also real. Yes, it does rain in the Sin City, perhaps once a year and I managed to get there at exactly the right time to witness it. Lightnings were cool, even though at first I thought they were just a part of another casino's outside show to attract more people.

To escape I spent yesterday looking at something that was definitely not a cheap plastic imitation of Grand Canyon. Though not the biggest canyon in the world, it was magnificient. It would have been good to make a trip to go down to the canyon instead of just seeing it from the ground above, but I didn't have the time, or could have had, but bungled my roll for choosing the right tour. Still seven hours was enough to know I want to see more, some other day. Water rafting down in the river should be cool.

Today (Wednesday) I drove all the way from the Sin City to Berkeley, 550 miles, 880 kilometers. It took about 9 hours and I spent about 40 minutes with another 2000 cars in the middle of Mojave desert (well outskirts, I guess) stopped dead on our tracks, because a car had crashed into the highway and blocked both lanes. Even I sweated a little bit.

Tomorrow I'll see more of Berkeley and meet some interesting research people. And lots of cool stuff for the weekend - I can't wait to get up to Napa Valley.

Western right to self defence one sided

The western countries such as Finland insist on one sided view on the right to use violence for self defense. It can never be accepted.

Every now and again there are news of people who have used violence against another person in self defense. All these accounts use the typical language which gives right to self defense and use of violence very one sidedly. The courts of law only consider the party that was first aggravated to have right to self defense. This is awful and can never be accepted. After all, the other party in the conflict should also have a right to attack - in self defense.

We should immediately change our laws to recognize the right of the aggressor to defend himself from those he tries to hurt. Anything else is oppressive and hypocrite.

http://www.guardian.co.uk/commentisfree/story/0,,1822922,00.html

Haukat ja kyyhkyset

Olen huomannut, että on olemassa kaksi ihmisryhmää, jotka kommunikoivat
hyvin tehokkaasti toistensa ohi kansainvälisestä politiikasta puhuttaessa.
Näitä kutsutaan usein haukoiksi ja kyyhkysiksi siitä johtuen, että toiset
ovat herkempiä hyökkäämään ja toiset väistämään.

Kyyhkyset näkevät ensisijaisesti sotatilanteessa vihollisen siviileihin ja
lapsiin kohdistuvan väkivallan pahuuden ja ovat siksi äärimmäisen
skeptisiä mihinkään ratkaisuihin, joihin sisältyy väkivaltaa. Tällaiset
ihmiset usein eivät hyväksy sotatoimia edes puolustautumiseksi fyysiseltä
väkivallalta ja toisen osapuolen sotatoimilta (vrt. tämän hetkinen
Israelin tilanne).

Haukat taas näkevät ensisijaisesti sen, että jos väkivaltaan turvautuvia
ei kuriteta tarvittaessa väkivallalla, he pääsevät tavoitteisiinsa, mistä
seuraa se, että väkivallan käyttö nähdään toimivana keinona tavoitteisiin
pääsemisessä, mikä taasen lisää väkivallan aloittajien määrää. Nämä
henkilöt ovat sitä mieltä, että nykyisessä Palestiinan ja Libanonin
sotilaiden kaappaustilanteessa, moista toimintaa ei missään nimessä
Hamasilta ja Hizbollahilta saa hyväksyä ja sotilaat pitää hakea takaisin
tarvittaessa väkivaltaisesti.

Kyyhkyset hyväksyvät todennäköisemmin esimerkiksi vankien vaihdon, jotta
juuri nyt tässä tilanteessa israelilaissotilaat saadaan takaisin. Haukat
taasen muistuttavat, että jos vankien vaihtoon suostutaan, niin lähetetään
viesti kaikille alueen terroristeille ja vallanhaluisille, että Israel
tekee, mitä heiltä vaatii, kunhan onnistuu sieppaamaan muutaman
israelilaissotilaan.

Oikeiden ratkaisuiden löytäminen lähi-idän kaltaisissa kriiseissä on
äärimmäisen vaikeaa. Haukkojen ja kyyhkysten ajattelun eroa kuvaa se,
mikä on ensisijainen vaatimus, jonka ratkaisun pitää täyttää. Haukat
vaativat, ettei ratkaisu kannusta ihmisiä toistamaan pahoja tekoja.
Kyyhkyset taasen vaativat, ettei ratkaisu tuota lisää ihmisiä, jotka
vihaavat konfliktin toista osapuolta, ettei käytetty menetelmä surmaa
viattomia sivullisia.

Parasta olisi, että voitaisiin keksiä ratkaisuja, jotka toteuttaisivat
molemmat vaatimukset. Valitettavasti tosimaailmassa niin hyviä ratkaisuja
ei löydetä ja joko päädytään kannustamaan terroristeja ja vallanhaluisia
ihmisiä tekemään pahoja asioita, tai päädytään surmaamaan ja
vahingoittamaan viattomia sivustakatsojia.

Säännölliset lukijat varmaankin voivat arvata, että allekirjoittaneelle
ensisijainen vaatimus on se, ettei kannusteta ihmisiä tekemään pahoja
asioita. Suren sitä, että Libanonissa on kuollut ja vahingoittunut
viattomia ihmisiä samoin kuin sitä, että Israelissa kuolee ja vahingoittuu
viattomia ihmisiä. Mutta uskon, että pidemmällä aikavälillä on parempi,
ettei kaappareiden vaatimuksiin suostuta ja ettei Israel siedä jatkuvaa
pommitusta Hizbollahin ja erinäköisten palestiinalaisorganisaatioiden
taholta.

Entäpä te lukijani, jos on pakko valita kahdesta pahasta, kumman
valitsette? Oletteko haukkoja, vai kyyhkysiä?

Täydenkuun rummutusrantabileet

Viime yönä oli täysi kuu. Sen kunniaksi yliopiston lähellä olevalla
hiekkarannalla oli rantabileet kunnon Kalifornialaiseen hippityyliin.
Ainakin kaksikymmentä rummuttajaa erilaisten käsirumpujen kanssa löi
säkenöivän monimutkaisia tahteja, jotka sykkivät mielessä ja vartalossa.
Ihmiset tanssivat nuotion ympärillä alkukantaisia tansseja. Erityisesti
mieleen jäi yksi nahkaiseen lannevaatteeseen ja paitaan pukeutunut
intiaanisyntyperää oleva mies, joka vaikutti tanssiessaan aivan
poppamieheltä, joka johtaa tärkeitä loitsumenoja.

Menin paikalle väsyneenä, mutta meren kohina, rummutus ja satapäinen
joukko hippejä tanssimassa ja tulikepeillä taidetta luomassa virkisti
olon. Jotenkin tanssin ja tulen ja rummutuksen äärellä oli mielen
mahdotonta olla väsynyt. Ihanaa.

Miksi seuraava täysikuu tulee vasta kun olen takaisin Suomessa?

Rummutus, tuli, tanssi, kauniit naiset, kauniit miehet, meri, rummutus,
korkeat rantakalliot, rummutus. Mainitsinko, että rummutus oli upeaa ja
vei mielen ja kehon mukanaan? Sitä olisi voinut seurata ikuisuuden vaipuen
transsiin ja antaen mielen tuntea rumpujen tuoman rytmien sointuvan
sekamelskan.

Setting the record straight

I found out that some people checking out my blog have made connecting
dots with my blogs name and ID aka Intelligent Design. I should sure wish
I am an Intelligent Designer in my work, but I do not believe in any kind
of supernatural. Not designer, or other creature responsible for this
wonderful ecosystem we have on our planet.

As most people like putting labels on people, I'll put some on myself. I
am popperian fallibilist, libertarian, rationalist, atheist. But as always
labels do not people, people define labels.

Sideways

Katsoin Sideways -elokuvan lentokoneessa. Toisellakin katsomiskerralla
elokuva osaa olla äärimmäisen vaikuttava ja menee ehdottomasti parhaiden
näkemieni elokuvien joukkoon. Tarina kertoo kahdesta keski-ikäisestä
miehestä, joista toinen on menossa naimisiin. Ennen häitä, parivaljakko
suuntaa San Diegosta Napa Valleyn viinialueelle nauttimaan hyvistä
viineistä ja viettämään viimeistä poikamiesretkeä.

Sideways on hidastempoinen draama, joka on rakennettu ikäänkuin
nautinnollinen humala - ja seuraavan aamun krapula. Elokuvan alussa
tunnelma on jäykkä ja vauhtiin päästään hitaasti. Sitten juhlat ovatkin
vauhdissa, eikä tulevan aamun krapulaan viittaavista varoitussignaaleista
jakseta piitata. Juhlat ovat parhaimmillaan ja nousuhumala tekee kaikesta
ihanaa.

Jokainen nousu kuitenkin päättyy laskuun ja niin tämäkin humala. Krapula
on melkoinen ja elokuva loppuu siihen surulliseen, mutta samalla syvän
rauhalliseen melankoliaan, joka usein iskee krapulapäivänä sen jälkeen kun
ruumis on toipunut myrkytystilasta. Sideways johdattelee katsojan läpi
nousuhumalan, laskuhumala, krapulan ja krapulan jälkeisen melankolian
tunnemaailman läpi taitavasti ja huomaamattomasti. Tämän elokuvan voi
katsoa yhä uudestaan ja uudestaan.

Mitä eroa?

Mitä eroa on näillä mielenosoituksilla: tämä ja tämä?

Kerrottakoon, että molemmat mielenosoitukset tapahtuvat latinalaisessa amerikassa. Molemmissa mielenosoittajat osoittavat mieltään presidenttiä vastaan. Molemmissa mielenosoittajia on yli sata tuhatta.

Ensimmäinen ero: Toisesta mielenosoituksesta ei ole kirjoitettu suomalaisissa tiedotusvälineissä ja toisesta on paljonkin.

Toinen ero, joka selittänee ensimmäisen: Boliviassa osoitetaan mieltä vasemmistolaista presidenttiä vastaan, joka haluaa ryöstää rehellisten ihmisten omaisuuden ja tuhota maan talouden. Moinen ei sovi auttamishaluisen vasemmistolaisen toimittajan maailmankuvaan, joten siitä ei myöskään kirjoiteta. Kehitysmaiden ihmisethän tarvitsevat enemmän apua valtiolta ja kapitalismi on heidän pahin vihollisensa.

Alla vielä kuva Santa Cruz, Bolivian mielenosoituksista Evo Moralesia vastaan.



Miksiköhän länsimainen lehdistö julkaisee laajasti kaikki mielenosoitukset oikeistolaisia johtajia vastaan, mutta vaikenee täydellisesti mielenosoituksista vasemmistolaisia johtajia vastaan?

Matkalukemista

Minulla on tapana raahata kaikille matkoille iso kasa lukemista.
Lentokoneessa aika kuluu rattoisasti hyvän kirjan ääressä. Niinpä pakkasin
kasan kirjoja matkaan viime viikolla lähtiessäni. Tällä kertaa ehdin
lukemaan Yhdysvaltojen erikoisjoukoista (Special Forces) ja niiden
historiasta, Fair Tax bookin ja suurimman osan Waterloon uudesta
historiasta. Lukematta jäi mukaani ottama kirja Lontoon suuresta rutosta,
1665.

Kirja erikoisjoukoista oli varsin mielenkiintoinen; se toi esille monia
asioita, joita olin jo lukenut SAS:n historiasta ja John Boydin
elämänkertaa lukiessani. Vaikutti siltä, että haastateltujen
erikoisjoukkojen sotilaiden mielestä suurin virhe, mikä Irakissa tehtiin,
oli siviilihallinnon ja armeijan lakkauttaminen (ts. palkanmaksun
lopettaminen). Ne organisaatiot, jotka olisivat voineet auttaa
jälleenrakennuksessa tuhottiin ja monet niihin kuuluneet päätyivät
miehittäjää vastustaviin vastarintaliikkeisiin.

Fair tax book esitteli ideaa, jonka tavoitteena on lakkauttaa
liittovaltion tuloverotus ja korvata se myyntiverolla. Idean taakse on
kerääntynyt varsin suuri määrä yksityisiä kannattajia ja sitä ajava liike
on teettänyt useammalla yliopistolla tutkimuksia sen taloudellisista
vaikutuksista. Viimeksi, kun lakialoitteesta äänestettiin, 56 senaattoria
äänesti sen puolesta.

Waterloo, Waterloo. Napoleonin uusi yritys. Alessandro Barberon The
Battle, A New History of Waterloo, sai minut miettimään niitä syitä, jotka
saivat ihmiset seuraamaan Napoleonia. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo.
Kuulostaa houkuttelevalta - ja niinhän se onkin. Valitettavasti
alkuperäinen vallankumous suistui olemattomilta raiteiltaan, eikä
Ranskasta tullut vapauden, tai tasa-arvon tyyssijaa. Silti nämä
valistusarvot tunkeutuivat jopa armeijaan ja Ranskan
tasavaltalaisarmeijassa huomattavasti suurempi osa upseereista sai arvonsa
ansioillaan, toisin kuin esimerkiksi Englannissa, jossa upseerin arvo
ostettiin valtiolta (tai toiselta upseerilta).

Kirja herätti mielenkiinnon siihen, mikä oli Napoleonin ja hänen
lähipiirinsä ideologia. Olen valitettavan tietämätön tuosta aikakaudesta,
omat tietoni ulottuvat lähinnä keskiaikaan ja sitä varhaisempiin kausiin.
Valistuksen aikakausi on kuitenkin jotain hyvin erityislaatuista
ihmiskunnan historiassa ja haluaisin ymmärtää paremmin niitä ajatuksia,
jotka tuona aika muokkasivat maailmaa, ja ihmisiä. Lukuehdotuksia otetaan
vastaan.

New York ja Lissabon

Palasin eilen illalla runsaan viikon mittaiselta työmatkalta. Kaksi
yölentoa, kaksi päivälento, kukin kestoltaan noin 7 tuntia, saa olon
väsyneeksi. Kun joukkoon lisätään vielä tiukka konferenssiaikataulu ja
kaksi esitelmää, tämä matkalainen oli varsin uupunut eilen illalla kotiin
palatessaan.

Joku amerikkalainen virkailija unohti ilmeisesti ottaa minulta
maastapoistumislippusen, kun matkustin Portugaliin. Tai sitten pidemmän
viisumin haltijalta niitä ei vielä kerätäkään pois. Tai jotain. Joka
tapauksessa minulla nyt on noita lippusia kaksi kappaletta ja pitänee
varmistaa, että pääsee niistä eroon ennen maasta poistumista kuun lopussa.
Ja sitten pitänee varmistaa vielä elokuussa lähetystöstä, että kaikki on
ok. Olenko koskaan kertonut, että inhoan byrokratiaa? Tai että
myös ihmisten liikkuminen maiden välillä pitäisi vapauttaa, ei pelkästään
tavaroiden ja valuuttojen. No, nyt olen.

Parempi maailma on mahdollinen. Ehkäpä huomenna en ole näin väsynyt.

Why trademarks are different?

Trademarks are different from other immaterial monopoly rights that
government grants, because of their ultimate purpose is to prevent fraud,
not to prevent others from using an idea. Committing a fraud is to give
another person false information so that they would act in a way harmful
to their interests. By preventing me from selling jeans and claiming them
to be made by Levis, government does something good - it makes it less
profitable to harm people by leading them to bad actions. I should,
however, be allowed to make jeans that look alike, use the same sewing
techniques and same materials. But I should not falsely be entitled to
claim that they are made by Levis.

Thus, the trademark legislation may need change, but it should not be
completely abolished. The main purpose of government is to protect people
living on its lands from violence, theft, and fraud. This mission comes
from the fact that government holds monopoly over use of violence in its
territory and only that makes it possible to protect people from violence,
theft, and fraud. Government also takes on other duties, but none of them
can be considered as essential as those above, because at least in theory
it is possible for others to handle those duties. You may argue that not
in practice, but that is not relevant to what I say here, because the ones
impossible even in theory do take precedence over those that are possible
in theory (and maybe even in practice).

Thus, it is the duty of a government to create a society, which can reward
those who serve others well and punish those who would harm others.

Intellectual Monopoly Rights

Update: Can anyone of my readers provide a reason why patents should not be considered similar (from policy and law point of view) to establishing new trade routes?

Johan Norberg writes about intellectual monopoly rights in his blog.

The text of his makes me wonder, would he also have supported the
mercantilist system of giving monopoly for international trade of certain
items or trade routes? Would he consider that it was the right thing to
do, when the trade routes to Asia and America were being created - for a
limited period of time. To be fair, Norberg mostly speaks about copyrights
in his text, but the omission of patents gives the impression of them
being in the same category as copyrights, which he does not condemn.

The reason for asking is the patent laws. Patents are essentially
government granted trade monopolies for establishing a new trade route.
Not in the physical realm, but in the realm of ideas. And they work
exactly the same way as the mercantilist trade monopolies did. Once you
get the monopoly from government nobody else can trade there without your
permission. Not even if they travel there without any help from you or
your original trek.

I, as my readers may know, am opposed to the mercantilist trade monopolies
and see no difference between establishing new idea and establishing a new
trade route in an unknown world. The case for or against copyrights is a
lot murkier, but from liberal perspective, there should be no reason to
create and enforce government legislated monopolies, such as the trade
monopolies of past, or current patents.

Lukuhetkiä

Olen lukenut ja hankkinut kirjoja paljon täälläoloaikanani. Alla lista
kirjoista, jotka olen lukenut. Jos joku kirja kiinnostaa erityisesti, voin
kirjoittaa mielipiteeni.

Robert Drews: The End of the Bronze Age
Sabatino Moscati: The World of the Phoenicians
Livius: History of Early Rome
Peter Wells: The Battle that Stopped Rome
Matthew Barnett, et. al: The Fighting Techniques of the Medieval World
Machiavelli: The Prince
Philip Ziegler: The Black Death
Gottried: The Black Death
Susan Scott & Christopher Duncan: Return of the Black Death, the World's
Greates Serial Killer
Christopher Hibbert: The Days of the French Revolution
John Pimlott: Rommer and his Art of War
Robert Coram: Boyd, the Fighter Pilot who Changed the Art of War
Kevin Mitnick: The Art of Deception: Controlling the Human Element of
Security
Richard Feynman: Mitä siitä, mitä muut ajattelevat
Merrit Roe Smith and Leo Marx: Does Technology Drive History
David Levine and Michelle Boldrin: Agains Intellectual Monopoly
Lawrence Lessig: Code and Other Laws of Cyberspace
Jack Goldsmith, Tim Wu: Who Controls the Internet
Christenssen: Innovator's dilemma
Hal Varian et. al: The Economics of Information Technology
Neil Gaiman: The Sandman 1-10
Death, the High Cost of Living
Marvel 1603
John Fasman: The Geographer's Library

Osittain luetut

Thomas P. Hughes: Rescuing Prometheus
J.R. Mcneill and William H. McNeill: The Human Web
Vinck: Everyday Engineering
Gauthier: Morals by Agreement
Caesar : Gallic War
Peter Heather: The Fall of the Roman Empire
Donald McKenzie: the Social Shaping of Technology
Polya: How to Solve it
Foddy: Constructing Questions for Interviews and Questionnaires
Ben Klemens: Math You Can't Use

Osittain luetut, vielä loppuun lukemista odottavat:

Norman Cantor: In the Wake of the Plague
John Norwich: A Short History of Byzantium
Jeffrey Russell: Satan, the Early Christian Tradition
Carman and Harding: Ancient Warfare
Edeward Luttwak: The Grand Strategy of the Roman Empire
George R.R.Martin: A Feast of Crows

Lukemista odottavat (en siis ole vielä ehtinyt aloittamaan):

A. Moote and D. Moote: The Great Plague
John Kelly: The Great Mortality
...

Pohdintoja

Olen yhä elossa, vaikka edellisesta postauksestani on aikaa. Kulunut kuukausi on mennyt töiden parissa ja tulevaisuutta pohtiessa. Valoisasti voi sanoa, että pikkuhiljaa omat tulevaisuuden kuviot - ainakin seuraavalla muutamalle vuodelle - alkavat selvitä. Jos vaan rahoituskin kuvioille vielä jossain vaiheessa selviäisi. Näyttää todennäköiseltä, etten tule viipymään Suomessa kovin pitkää aikaa ennenkuin maailma kutsuu jälleen. Aika näyttää.

Auto-onnettomuus

Ajoin tänään onnettomuuspaikan ohi. Se sai ajattelemaan montaa asiaa, mm. sitä että pitää mennä SPR:n ensiapukurssille kun Suomeen palaa. Ajatus siitä, että olisi ensimmäinen ihminen onnettomuuspaikalla ei olekaan enää kaukainen. Olin arvioni mukaan melkein onnettomuuspaikan kohdalla, kun se tapahtui. Huomasin myös taas, kuinka aivot pyrkivät luomaan toimivan tarinan eivätkä kaihda uusien muistikuvien luomista sen edistämiseksi.

Ensin faktat.

Tulin rampilta moottoritielle ja melkein itse vaihdoin kaistaa yhden harmaan auton päälle. Se nimittäin oli suoraan ison lava-auton puskurissa kiinni, joka oli rinnallani, enkä huomannut sitä taaksepäin vilkaisulla. Rampilla, josta tulen motarille on aikaa vaihtaa kaistaa ehkä 200 metriä, jonka jälkeen ramppi poistuu takaisin pois moottoritieltä. Hidastin, jotta lava-auto pääsi ohitseni ja valmistauduin vaihtamaan kaistaa ja katsoin vielä uudestaan ja onnekseni huomasin sen harmaan auton ja päästin senkin ohitseni.

Matka alamäkeen jatkui ehkä vajaan puoli kilometriä, kun yhtäkkiä kaikki autot hidastavat niin voimakkaasti, että hyvä ettei jarrutuksissa tullut lisäonnettomuuksia. Ihmettelen, mistä on kysymys, osa autoilijoista vaihtaa vasemmanpuolisille kaistoille, joten oletan että hitaampi kaista on tukossa. Sitten näen kyljellään olevan auton. Noin kymmenen autoilijaa on pysähtynyt pientareelle. Ainakin yksi nainen juoksee kohti kyljellään olevaa autoa. Joku poistuu omasta autostaan. Ensimmäinen auttaja on juuri ehtinyt auton kohdalle ja ryhtyy kiskomaan velton näköistä ilmeisesti naispuolista ihmistä autosta pois.

Mietin pysähtyäkö paikalle auttamaan, mutta totean, että paikalla on jo riittävästi ihmisiä. Ainakin kymmenen ja olisin luultavimmin vain tiellä.

Nuo asiat siis uskon nähneeni sellaisenaan. Sitten aivoni alkoivat ajattelemaan. Sitten huomasin, kuinka aivoni rupesivat rakentamaan tarinaa niistä palasista, jotka olin nähnyt ja täydentämään niitä palasia, joita en ollut nähnyt. Esimerkiksi aivoni yrittivät yhdistää tuon autosta pois nousevan ja juoksevan naisen samaksi henkilöksi. Samoin juokseva henkilö ja se, joka veti naisen pois onnettomuusautosta yritettiin yhdistään samaksi henkilöksi. Kaikella todennäköisyydellä kuitenkin nämä ovat kolme täysin erillistä henkilöä ottaen huomioon, että kuljin paikan ohi autolla.

Vastaavasti ensimmäinen mielikuvani on se, että kyljellään olevasta autosta olisi kiskottu pois ihminen ikkunan kautta. Kuitenkin mielikuva siitä asennosta, jossa kiskominen tapahtui tarkoittaa sitä, ettei tämä voinut tapahtua sivuikkunoista. Mieleni siis yritti luoda päähäni mielikuvaa siitä, että kiskominen olisi tapahtunut kattoikkunan kautta. Näin tätä kirjoittaessa mieleeni juolahtaa toinenkin vaihtoehto; tuulilasi. Tai ehkäpä muistan auton asennon, tai paikan väärin ja nainen kiskottiin ulos sivuikkunasta. Tai ehkäpä en huomannut toista onnettomuusautoa ja nainen kiskottiin ulos tästä autosta, eikä tuosta kyljellään olevasta. Tai ehkäpä nainen oli jo saatu ulos autosta, kun näin hänet ja koko mielikuva siitä, että hänet kiskotaan ulos autosta oli mielikuvitukseni tuotetta.

Tämän jälkeen en ihmettele, että luotettava ihmistodistaja on jossain määrin epäilyttävä käsite. Jo se, että siinä paikan päällä mieleni luodessa järjestystä, tarinaa, otin tiukan asenteen siihen että erotan toisistaan 'faktat' ja toisaalta kehitetyn tarinan oli hyvin, hyvin vaikeaa. Ihmiselle ei ole todellakaan luontaista ajatella asioita erillisinä faktoina, muistoina, tapahtumina, vaan lisäksi tarvitaan tarina, joka yhdistää ne yhdeksi kokonaisuudeksi. Kuitenkin tuollaisen nopean onnettomuustilanteen näkemisessä havaintoja ei ole riittävästi, jotta ne itsessään voisivat muodostaa kokonaisuuden. Siispä mieli tekee päätelmiä siitä, mitä tapahtui ja luo tarinan sinne, missä sitä ei ollut.

Ylläolevista muistikuvista päättelen, että aikaa onnettomuuden tapahtumisesta oli korkeintaan minuutti, luultavasti vähemmän. Tuossa ajassa paikalle ehti pysähtyä kymmenisen autoilijaa auttamaan onnettomuuteen joutuneita. Hädässä olevien auttaminen on osa amerikkalaista kulttuuria ja se näkyy myös siinä, kuinka moni pysähtyy auttamaan.

Patenteista

Itse uskon, että ilman monopolistisia immateriaalioikeuksia hyödyllisiä asioita tuotettaisiin huomattavasti enemmän kuin nykyään. Kannattaa muistaa, että suuri osa hyödyllisistä asioista ei ole uusia 'keksintöjä' tai kokonaan uusia tuotoksia, vaan jatkotyötä jonkin olemassaolevan päälle. Internetissä on viikottain, jos ei päivittäin tapauksia, joissa ihminen tekee jotain hyödyllistä ja saa paskaa niskaansa sen takia.

Päivän esimerkkinä toimikoon pienoisrautateiden ystävä, joka kirjoitti softan jolla niitä voi käskyttää tietokoneella. Softa oli julkaistu ENNEN kuin KAM teki asiasta patenttihakemuksen, mutta silti KAM vaatii häneltä $203,000 korvauksia patenttirikkomuksesta. (Kiitos ButtUglylle linkistä)

Valitettavasti yksittäisellä ihmisellä ei ole varaa lähteä oikeuteen vaatimaan patentin kumoamista olemassa olevan prior artin perusteella. Tästä saadaankin ensimmäinen idea patenttijärjestelmän 'parantamiseksi' (idea siis niille, jotka eivät hyväksy ajatusta sen kokonaan romuttamisesta).

Kuka tahansa voi tuoda prior artin oikeuden tarkastettavaksi ja jos mikä tahansa osa siitä, mitä patentti kattaa on oikeuden mielestä tässä prior artissa jo tehtynä, koko patentti raukeaa. Patentin omistajalle ei mahdollisuuksia valittaa, eikä puhua oikeudelle. Oikeus katsoo ainoastaan myönnettyä patenttia ja todistajan esittämää prior artia ja tekee päätöksen tällä perusteella.

Syy tähän poikkeamiseen perinteisestä oikeuskäytännöstä on se, että patentti on erityisoikeus, joka myönnetään sen haltijalle. Siksi järjestelmän on tärkeämpää estää patenttien väärinkäyttö kuin antaa reilu oikeudenmukainen oikeudenkäynti patentin haltijalle. Ylläoleva järjestelmä saattaisi patentin kirjoittajat miettimään kahteen kertaan sitä, kuinka laajasti kattavan patentin he yrittävät luoda. Mitä laajemman patentin he kirjoittavat, sitä enemmän monopolivaltaa patentti nykyään antaa, joten pyrkimys on laajimpaan mahdolliseen ja lopputulos on se, että naurettavan yksinkertaisia ideoita patentoidaan.

Ylläolevalla järjestelyllä sen sijaan laajemman patentin tekemisessä olisi huomattavat riskit siitä, että joku löytää esimerkin prior artista, joka osuu patentin kattamalle alueelle, joka mitätöisi koko patentin. Patentin haltijalle ei myöskään tarvitse tässä tapauksessa antaa mahdollisuutta puhua oikeudelle, sillä patentti on itsensä selittävä dokumentti, johon valtio on myöntänyt erikoisoikeuden. Näin ollen patentin omistajaa ei tällaisessa tapauksessa tarvitsisi kuulla. [Tämä on tärkeää siksikin, että näin todellisen prior artin tekijä voisi huokeasti osoittaa oikeudelle, että patentti on sen perusteella pätemätön. Jos patentin omistajalle annetaan oikeus osallistua, omistajan lakimiehet paisuttavat jutun kustannukset sellaisiin tähtitieteellisiin summiin, joita tavallinen ihminen ei kykene maksamaan.]

Immateriaalimonopoleista

Olen ehdottomasti ajatellut asiaa myös tekijän kannalta. Itse asiassa se on itselleni aika välttämätöntä, sillä työni on nimenomaan keksimistä ja tutkimista, johon immateriaalimonopolilait vaikuttavat. Olenpa jopa keksinyt parin tutkijaystäväni kanssa idean, josta myöhemmin kuulimme, että aiheesta on tehty patenttihakemus - hakemus ei ole julkinen, joten kyseessä on tosiaankin itsenäinen keksiminen.

Isaac Newton, yksi historiamme kuuluisimmista keksijöistä sanoi: "Jos olen kyennyt näkemään pidemmälle, se johtuu siitä, että seison jättiläisen hartioilla." Yksikään keksintö ei ole täysin uusi, vaan pohjautuu monilta osilta olemassaolevalle tietämykselle. Yksikään musiikkikappale ei ole täysin uusi, vaan käyttää huomattavan määrän erilaisia riffejä, rytmejä, sävelkulkuja, jotka on jo joku toinen tehnyt. Kaikki tieto rakentuu vanhan päälle.

Nykyinen halu saattaa kaikki tietopohjaiset keksinnöt monopolistisen omistusoikeuden piiriin tarkoittaa myös sitä, että suuri osa tiedosta on sellaista, ettei sen päälle voi rakentaa uutta. Jollakulla on monopolioikeus siihen tietoon ja keksijänä, tai musiikin tekijänä et vain voi laillisesti hyödyntää sitä. Nykyinen järjestelmä on toiminut niinkin hyvin kuin se toimii siksi, että suurin osa tiedosta on ollut avointa ja vapaasti hyödynnettävää. Tilanne muuttuu pahemmaksi päivä päivältä, kun yhä enemmän tiedosta ja hyvistä ideoista on jonkun yksinomaisuutta. (Ajattelepa maailmaa, jossa McDonalds olisi patentoinut franchising muotoisen yritystoiminnan. Nykypäivänä se olisi täysin mahdollista.)

Jos tällä periaatteella oltaisiin tehty musiikkia joitakin satoja vuosia sitten, moni klassisen musiikin mestariteos olisi jäänyt tekemättä. Tai sitten niiden kirjoittaja olisi haastettu oikeuteen jonkun toisen monopolin rikkomisesta.

Against Intellectual Monopoly -kirjan kirjoittajat havaitsivat, ettei tekijänoikeuksien luominen Euroopassa vaikuttanut musiikin luomisen määrään, eikä myöskään musiikin tekijöiden saamiin tuloihin! (Suosittelen asiasta kiinnostuneille kyseistä kirjaa lämpimästi)

Ilman valtion myöntämää monopolia ideaan, tekijällä on silti etuja, joita hän voi hyödyntää ansaitakseen keksinnöillään, tai tuotannollaan. Ensinnäkin hän voi julkaista ensimmäisen keksintönsä/musiikkikappaleensa/kirjansa ja hankkia mainetta hyvänä tuottajana. Tämän jälkeen hän voikin myydä tulevaa tuotantoaan ihmisille sillä ehdolla, että jos joku maksaa riittävästi, hän tekee/julkaisee tuotoksensa. Erinomainen esimerkki tällaisesta on erilaiset kirjat, jotka on julkaistu aikakausilehden, tai sanomalehden sivuilla sivu, tai luku kerrallaan. Ostaja tietää, että lopputulosta ei koskaan pääse lukemaan, jos tekijä ei saa riittävää palkkiota. Vaihtoehtoisesti keksijä voi päätyä yrityksen palkkaamaksi, joka arvostaa hänen tutkimuspanostaan. Tai perustaa oman yrityksen tekemään tuotteita, jotka perustuvat omiin hyviin ideoihinsa. Tai julkaista ideansa vapaaseen jakeluun Internetissä ja liittää niihin mainoksia.

Hauskin idea, jonka olen kuullut keksinnöistä on se, että keksijä valitsee samalla alalla kilpailevista yrityksistä yhden ja menee näiden puheille kertoen oman keksintönsä seuraavilla ehdoilla: Minä kerron idean, jolla säästätte näin ja näin paljon rahaa. Te maksatte minulle näin paljon rahaa. Jos ette maksa, niin sitten menen kertomaan ideani myös muille yrityksille. Jos maksatte, olen valmis allekirjoittamaan salassapitosopimuksen keksinnöstäni tietylle aikajaksolle.

RedHat ja muut avoimeen lähdekoodiin pohjautuvat yritykset osoittavat, että kilpaileminen ja menestyminen yritysmaailmassa on täysin mahdollista tilanteessa, jossa intellektuaalista monopolia ei ole.

Omistusoikeus on hyödyllinen keksintö. Sen hyödyt tulevat siitä, että niukat resurssit tulevat paremmin hyötykäytettyä, kun niille on omistaja. Tästä syystä Suomessa oleva jokamiehen oikeus on järkevä asia. Kun metsissä pyörii vähän ihmisiä ja sieniä ja marjoja jää joka vuosi mielipuoliset määrät keräämättä, voidaan todeta, etteivät nämä asiat ole Suomessa niukka resurssi. Siksi niitä ei myöskään ole tarvetta viedä omistusoikeuden piiriin. (Resurssi on niukka, jos sille on kysyntää enemmän kuin sitä on tarjolla silloin, kun hinta asetetaan "nollaan").

Ideoissa, kirjoissa, musiikkikappaleissa, keksinnöissä on kaikissa muutama yhteinen puoli. Niiden tuottaminen on niukka resurssi - ihmisiä on rajallisesti. Sen sijaan, kun idea on luotu ja kirjoitettu johonkin; kun musiikkikappale on luotu ja tallennettu, sitä voidaan levittää äärettömästi lähes nollakustannuksella. Informaatio on siis resurssi, jonka luominen on niukka, mutta levittäminen ei. Nykyinen monopolijärjestelmä tekee levittämisestä keinotekoisesti niukan lisätäkseen hyödyllisen informaation luomista. Ongelma vain on se, että ei ole mitään todisteita siitä, että järjestelmä lisäisi hyödyllisen informaation luomista, eikä itse asiassa juuri päinvastoin.

Valta korruptoi ja täydellinen valta korruptoi täydellisesti. Valtion ylläpitämä monopoli antaa valtaa monopolille. Monopolistin sisäisessä hierarkiassa parhaiten pärjäävät ne, jotka käyttävät kaikista armottomimmin ja korruptuneimmin tätä valtaa. Siksi monopolin huipulle valikoituu ihmisiä, jotka ovat valmiit tekemään mitä tahansa oman valtansa lisäämiseksi. Yksi keino vallan lisäämiseksi on uusien omaa valtaa pönkittävien lakien lobbaaminen. Vastakkain on tekijänoikeusmonopolista hyötyvät yritykset ja yhdistykset, ja koko kansa. Tekijänoikeusmonopoleista hyötyvät ovat erittäin tehokkaasti keskittyneitä ja heillä on suuri insentiivi ajaa laki läpi - kustannuksista välittämättä. Suuren yleisön mielenkiinto ei ole näin suurta; meistä jokainen häviää vain pikkuisen, jos vastapuolen lobbaama laki menee läpi ja näin ollen suuri yleisö ei kykene organisoimaan tehokasta vastakamppanjaa. Lopputulos on julkisen valinnan teorian ennustusten mukainen: keskittyneet lobbarit ajavat läpi lakeja, jotka ovat yhteiskunnalle haitallisia, mutta hyödyttävät lobbareita.

Juuri näin tapahtui esimerkiksi viime syksyisen Lex Karpelan kohdalla. Vai miltä kuulostaa se, että nämä monopolijärjestöt lähettävät väärennetyn addressin kansanedustajille? Tai se, että lain valmistelijana oleva virkamies on yhden näistä järjestöistä hallituksessa? Tai että lain valmistelussa kuultiin yksipuolisesti tekijänoikeuslobbareita? Tai se, että ministeri valehtelee eduskunnalle direktiivin sisällöstä?

Julkisen valinnan teoria on osoittanut, että demokratia on haavoittuvainen tällaiselle eturyhmäpolitiikalle. Patenttien ja tekijänoikeusmonopolien historia on osoittanut käytännössä, että näin myös tapahtuu. Erilaisten patentoitavien asioiden määrä on historiallisesti jatkuvasti lisääntynyt; samoin patenttien laajuus ja myös patenttien kestoaika. Tekijänoikeuksien alkuperäinen kestoaika oli 18 vuotta, nyt ne ovat käytännössä ikuisia (tekijänoikeuksien kestoaikaa pidennetään aina, kun Mikki Hiiri on lähestymässä public domainiin pääsyä).

Taloustiede kertoo, että monopolit ovat haitallisia ja vaarallisia. Historia osoittaa, että monopolit ovat haitallisia ja vaarallisia. Nykyinen immateriaalimonopoleihin liittyvä lobbaus osoittaa, että monopolit ovat haitallisia ja vaarallisia.

Itse en usko, että järjestelmää voidaan korjata ilman, että tekijänoikeusmonopolit puretaan. Saatan olla väärässä ja mielelläni kuulisin ehdotuksia, jotka välttävät olemassaolevat sudenkuopat. Erityisesti järjestelmän pitäisi olla sellainen, että se ei synnytä voimakkaita lobbausryhmiä, jotka lobbaavat lait askel askeleelta joksikin täysin muuksi kuin miksi ne oli alunperin tarkoitettu.

Meme

From Niora.

Go to Wikipedia and look up your birth day (excluding the year). List three events, two births and one death in your journal, including the year.

So: April 6th.

Events:
1320 - The Scots reaffirm their independence by signing the Declaration of Arbroath.
1973 - Launch of Pioneer 11 spacecraft.
1994 - The Rwandan Genocide begins when the aircraft carrying Rwandan president Juvénal Habyarimana and Burundian president Cyprien Ntaryamira is shot down by extremists.

The choice for evenst was definitely the hardest. Several interesting events were left out.

Births:
1483 - Raphael, Italian painter and architect (d. 1520)
1671 - Jean-Baptiste Rousseau, French poet (d. 1741)

For me, those were easy choices.

Deaths:
1992 - Isaac Asimov, Russian-born author (b. 1920)

And as an extra trivia Raphael died on his (and thus my) birthday.

Puhumisesta ja ääntämyksestä

Kaimani kyseli, miten ääntäminen ja puhuminen on täällä sujunut ja päätin vastata näin, enkä kommenttiosiossa.

En ole aiemmin ollut kovinkaan paljoa (lähes yhtään) tekemisissä englantia äidinkielenään puhuvien kanssa. Eli ihan kylmiltään lähdin reissuun. Onneksi sanavarasto ja kyky tuottaa kieltä oli ihan kohtuullisen hyvä jo entuudestaan lähinnä siksi, että olen lukenut paljon ja kirjoittanutkin kohtuullisen määrän. Puhumisen harjoittelu olikin jäänyt huomattavasti vähemmällä. Tämä teki alussa välillä normaalin keskustelun hiukan kangertelevaksi, kun joutui etsimään sanoja ja erityisesti harmittelemaan huonoa ääntämystään. Mutta toisaalta, olin pitkään suunnitellut reissua johonkin englanninkieliseen maahan nimenomaan kieltä oppiakseni, joten tilanne oli tiedossa.

Alku oli aikamoista kangertelua, vaikka puhekykyinen olenkin. Nyt neljän kuukauden jälkeen on tilanne huomattavasti parantunut. Tärkein ongelma puhumisessa omasta mielestäni oli rytmitys. Englantia puhutaan ihan erilaisella rytmityksellä kuin suomea ja kun vielä mieli joutui hakemaan sanoja erikseen, niin puhumisen rytmi menee rikki. Se vaikeuttaa puhumista ja myös kuuntelemista. Tämä alkaa pikku hiljaa olla hallussa. Toinen oleellinen havaittu ero on se, että paikalliset tuottavat vokaalit suussa hiukan taaempana kuin suomen kielessä, mikä on tärkeä tekijä suomalaisen aksentin muodostumisessa - tämäkin alkaa pikku hiljaa katoamaan.

Jäljelle jää vielä intonaatio ja painotukset. Nämä ovat omasta mielestäni ehkäpä ne vaikeimmat asiat saada kohdalleen ja joissa havaitsen itsellänikin vielä suuria ongelmia. Suomen kielessä intonaatiota ei kauheasti käytetä, vaan puhe on tyypillisesti hyvin pitkälle samalla nuotin korkeudella (kysymyksien nousevaa äänenkorkeutta lukuunottamatta). Tämä yhdistettynä kieleen, jossa on paino on aina sanan ensimmäisellä tavulla ja paljon "konsonantti-vokaali-konsonantti-vokaali" tyyppisiä sanoja, saa suomen kielen kuulostamaan konekivääritulitukselta. Painotuksissa toki sanojen peruslausumisasun osaa, mutta oma fiilikseni on, että lauseita tuottaessa sanojen painotuksessa ja siirtymisessä sanasta toiseen on vielä jotain pientä häikkää, josta ulkomainen aksentti on selkeästi havaittavissa. Tuskinpa tämän reissun aikana tavoitteeseeni pääsen, joka omiin perinteisiin kuuluen on korkealla: kyetä kuulostamaan englantia syntyjään puhuvalta - mutta eipä tuo haittaa, nämä neljä kuukautta ovat jo tehneet ihmeitä puheen toimivuudelle.

Loma, täältä tullaan

Siskokulta on tulossa käymään sunnuntaina ja minulla alkaa loma. Tänään on vielä työpäivä, mutta ensi viikon vietän laiskan päiviä lukien siskoni kanssa. Hauskaa kevättä Suomeen.

Toisaalla luin, että nykyihmisistä 7 tuntia päivässä nukkuvat ovat terveimpiä ja kuolemanriski alempi kuin 8-9 tuntia nukkuvilla. Onkohan tuossa kausaatio terveestä vähempään unentarpeeseen, vai toiseen suuntaan. Vai kenties molempiin suuntiin. Mielenkiintoinen kysymys. Päätin kuitenkin tutkimustietojen valossa kokeilla itse, miltä tuntuisi vähentää päivittäistä unta runsaasta 8 tunnista reiluun 7 tuntiin. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä. Herääminen on hiukan aiempaa hitaampaa, mutta muita vaikutuksia en vielä ole huomannut. Hitaan heräämisen olen yhdistänyt siihen, että aamuisin lueskelee sähköpostien lisäksi jotain kirjaa ennen liikkeelle lähtöä. Tuntuu ylelliseltä omia juttuja korostavalta toiminnalta.

Mikä Internet oikein on?

Ihminen laittaa paketin postiin San Diegosta Valkeakoskelle. Paikallinen postilaitos yhdistää paketin muihin paketteihin, jotka ovat menossa Suomeen ja laittaa nämä konttiin, jonka meno-osoitteeksi laitetaan Helsinki. Laiva kuljettaa kontin San Diegosta Panamaan, jossa se pakataan toiseen laivaan, joka kuljettaa sen Amsterdamiin. Amsterdamissa kontti pakataan kolmanteen laivaan, joka kuljettaa sen Helsinkiin. Helsingissä kontti puretaan ja Suomen Posti löytää Valkeakoskelle menevän paketin. Tämä paketti kuljetetaan sitten paketissa olevaan osoitteeseen Valkeakoskella ja vastaanottaja on iloinen.

Sääntö 1: Internet on kuljetusjärjestelmä informaatiolle.

Internet-protokolla kuljettaa informaatiota sisältäviä paketteja paikasta toiseen. Tässä suhteessa se on siis täysin samanlainen kuin yllä mainittu kansainvälinen tavarankuljetusjärjestelmä. Kansainvälistä tavarankuljetusjärjestelmää käytetään moniin erilaisiin tarkoituksiin ja erilaiset yritykset tuottavat erilaisia palveluja, jotka hyödyntävät tätä kuljetusjärjestelmää. Sama pätee myös Internetin kohdalla. Esimerkkejä palveluista, jotka on tuotettu tämän kuljetusjärjestelmän avulla ovat World Wide Web (www), Internet-puhelut, erilaiset keskustelupalstat (news), chatit ja monet muut. Yritykset jopa yhdistävät eri toimipisteitään käyttäen Internetiä.

Monet väärinkäsitykset ja tästä syystä typerät ehdotukset Internetin sääntelystä johtuvat siitä, että ihmiset eivät ymmärrä Internetin ja sen avulla tuotettujen palvelujen eroa. Kuljetusjärjestelmän kohdalla tilanne olisi sama, jos ihmiset eivät ymmärtäisi eroa postimyyntiyrityksen ja postin välillä.

Esimerkiksi Suomessa hallitus on yrittänyt saada Internetin kuljetusyrityksiä (Internet palveluntarjoajia, eli ISP:tä) sensuroimaan Internetiä lapsipornon vastaisen taistelun perusteella. Effi kertoo asiasta lisää. Ideana on se, että Internetin kuljetusyrityksille annettaisiin lista osoitteita, joista tulevaa informaatiota ei välitettäisi perille. Ajatus on sama kuin se, että Viestintäministeri ehdottaisi, että mitään Panaman satamasta tulevia kontteja ei hyväksyttäisi Suomen maaperälle, sillä poliisilla on saanut selville, että Panamasta on lähetetty lapsipornoa laivarahtina.

Yllämainittu idea on ongelmallinen kahdesta syystä. Ensinnäkin Panaman ja Suomen välillä on täysin laillista ja hyödyllistä kuljetusliikennettä. Tuon liikenteen sulkeminen tekisi monen ihmisen elämän hankalammaksi ja täysin turhaan. Toinen ongelma on siinä, että Panamassa oleva lapsipornon levittäjä voi kuitenkin lähettää paketin Brysseliin, jossa se vastaanotetaan ja sitten jatkolähetetään Helsinkiin Brysselin leimoilla. Ja jos liikenne Brysselin ja Helsingin välillä kielletään, niin lapsipornon lähettäjä lähettää paketin Pariisin kautta.

Jos Liikenne- ja Viestintäministeriö esittäisi, että poliisi ylläpitaa listaa kansainvälisistä osoitteista, joista Suomeen lähetettyjä postipaketteja ei päästettäisi Suomeen, suuri osa ihmisistä ymmärtäisi, kuinka älyttömästä ideasta on kyse. [Vaikka kuinka toivoisin, että maailmassa tämän sanominen olisi turhaa ja itsestäänselvää, niin valitettavasti tiedän toisin. Lapsiporno ja lapsien hyväksikäyttö on iljettävää ja soisin sen katoavan maailmasta kokonaan. Ja kannatan mielelläni tehokkaita keinoja sen vastaisessa taistelussa.]

Internet on siis perimmiltään kuljetusjärjestelmä informaatiolle. Se jakaa ison määrän informaatiota paketteihin, jotka se kuljettaa perille yhdeltä taholta toiselle. Tämän yksinkertaisen idean avulla on luotu kaikki ne palvelut, jotka meillä Internetissä on.

New York

Tulin juuri takaisin New Yorkista, jossa olin lomalla kaverin luona viikon verran. En ollut huomannutkaan, kuinka paljon kaipaan suuren kaupungin tuntua ympärilläni. Queensiin saapuessa olo oli kuin olisi palannut kotiin, vaikken ole koskaan aiemmin käynyt Nykissä. Nähtävyydet tuli nähtyä ja ihana isäntä jopa onnistui taikomaan maailman parhaan brunssipaikan sunnuntaina takapihaterassin kera paahtavassa auringossa. Paikassa, jonka paikalliset Brooklynin asukkaat tietenkin tietävät, mutta tällainen turisti ei vahingossa koskaan löytäisi. Ruoka oli mielipuolisen hyvää ja samoin tunnelma.

Eilinen paluu San Diegoon oli sitten ihan omaa luokkaansa. La Guardialla olivat kaikki Chicagon koneet myöhässä useita tunteja, enkä olisi millään näin ehtinyt vaihtokoneeseeni. Edessäni jonossa ollut tyttö yritti päästä Phoenixiin ja virkailijat kertoivat hänelle: "Tule huomenna uudestaan, tänään ei enää pääse Phoenixiin". Omaa kohtaloani peläten menin vaihtamaan lentojani, mutta yllätyksekseni virkailija löysi toiselta lentoyhtiöltä lennon, joka meni Chicagon kautta San Diegoon. Siispä lensin koneella Chicagoon, poistuin siivouksen ajaksi ja sitten takaisin koneeseen ja menoksi. Perillä olin vain vajaan 4 tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä.

Elämä hymyilee, reissun puoliväli on ohitettu ja Kalifornian talvi saisi loppua. Eilen satoi vettä, tänään sataa vettä, eikä huomisesta ole tietoa. Tiedoksi vain säiden herralle, että olen tilannut poutaa ja lämmintä säätä loppukuukaudeksi.

AY liike ihmettelee työntekijäkatoa

Nuoret eivät ole halukkaita liittymään ammattiliittoihin kertoo Hesari. AY-liike on huolissaan jäsenmäärän laskusta ja erityisesti siitä, että nuoria ihmisiä on vaikea saada liikkeen jäseniksi. Sammakko kertoo AKT:n bussilakosta, jossa ammattiyhdistysaktiivit lakkoilivat estääkseen esimerkiksi nuoria opiskelijoita, tai vanhempia eläkepäiviään lähestyviä tekemästä osa-aikatyötä omalla alallaan.

AY-liikkeen ongelma on se, että vanhemmat työntekijät haluavat muutosturvaa (Sammakon artikkeli aiheesta täällä). Varmasti nuoremmatkin ihmiset haluavat turvatun työpaikan, mutta vielä tärkeämpää on saada edes jokin työpaikka. AKTmainen sohiminen, jossa ajetaan vanhempien työntekijöiden etuja nuorten kustannuksella ei ole omiaan ostamaan nuorten luottamusta AY-liikkeeseen. Onneksi kaikki ammattiliitot (kuten omani) eivät harjoita näin räikeästi syrjivää politiikkaa.

Eivätkä he oikeastaan voi tehdä asialle mitään. AY-liikettä hallitsee pääasiassa keski-ikäisten ja vanhojen kaarti, jonka syrjäyttäminen on käytännössä mahdotonta. Tai siis keski-ikäiset ja vanhat työtekijät eivät koskaan äänestäisi ihmisiä, jotka ajaisivat nuorten etuja vanhojen etujen sijasta.

Mielenkiintoinen kysymys onkin, onko AY-liikkeellä kokonaisuutena mitään mahdollisuuksia pelastaa itseään siitä kuopasta, jonka se on itselleen kaivanut. Nykyisellään vuosittainen jäsenkato on yllämainitun Hesarin uutisen mukaan 0.6 prosenttiyksikköä vuodessa. Tuolla tahdilla 40 vuoden kuluttua AY-liikkeen järjestäytymisaste tippuisi alle 50 prosentin. AY-liikkeellä on siis aikaa käännökseen politiikassa. Ehkäpä muidenkin ammattiliittojen kuin omani pitäisi keskittyä tukemaan työntekijää eikä keskitettyyn voimapolitiikkaan ja muskelien pullisteluun.

Keskustelu eilisillalta

Joimme pullon viiniä kämppiksen ja hänen yhden miekkailukaverin kanssa eilen illalla katsoessamme Dr. Whon debyyttiä.

"I'm not a wine snob, so pretty much any wine tastes good to me with the exception of some horrible wines."
"Well, I'm just a snob, so I'm pretty specific on my tastes in general."

Laughter.

Ei liene vaikea arvata kumpi ylläolevista oli minun sanomaani.

ps. Kalifornialaiset osaavat tehdä varsin laadukkaita viinejä. Joskin alkon erinomaisia luonnehdintoja, joiden perusteella ostospäätökset on helppo tehdä, on ollut ikävä.

Australian jälkisensuuri

Australiassa hallituksen pyynnöstä on suljettu web-sivusto, jossa oli hallituksen vastainen poliittinen satiirikirjoitus.

Tekosyy sulkemiselle oli se, että saitin ulkoasu ilmeisesti loukkasi pääministerin sivuston immateriaalimonopolia ollen liian saman näköinen tämän kanssa.

Saitin ja puheen voi onneksi löytää täältä.

via

Oma ehdotukseni immateriaalioikeuksien perustuslaiksi

Kaikki valtion tuottama, tukema ja ostama informaatio on julkista, ellei sitä erikseen ole salaiseksi määritelty. Lisäksi tähän informaatioon on olemassa kaikilla valtion kansalaisilla vapaa lisenssi tutkia, muokata ja edelleen levittää informaatiota niin kaupallisiin kuin ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Tämä oikeus on luovuttamaton ja siitä ei voida luopua kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Informaatiota on muun muassa tekstit, kirjalliset teokset, tietokannat, kuvat, elokuvat, äänitteet ja musiikki ja ohjelmistot; tarkemmin sanottuna kaikki, mikä on esitettävissä tietokoneen ymmärtämässä formaatissa.

Ehdotan myös, että sama teksti liitetään EUn perustuslakiin, kun sitä lähdetään uusimaan.

Olen pohtinut asiaa aiemminkin, mutta erityisenä innoittajana toimi tieto siitä, että verovaroilla kerätty karttadata laitetaan tekijänoikeuden alaiseksi materiaaliksi.

Nälkä

Olen taas tauon jälkeen ryhtynyt aktiiviseksi urheilijaksi. Viimeisen kuukauden olen käynyt lenkillä noin kolme kertaa viikossa, launtaisin sellaisella 15-18 kilometrin vaelluksella (viime lauantaina tosin vain pitkällä lenkillä) ja lisäksi 1-2 kertaa viikossa punttisalilla. Aiemmin talvella viikottaiset liikuntamäärät olivat keskimäärin 3 kertaa viikossa.

Ensimmäinen mielenkiintoinen huomio ja ero näissä vaihtoehdoissa on se, että kolme kertaa viikossa liikkuessaan ei vielä oikeastaan huomaa eroa ruokahalussa. Nyt viisi, kuusi kertaa viikossa liikkuessani on koko ajan nälkä. Niinäkin päivinä, jolloin ei harrasta liikuntaa - ja paino on vaihteeksi taas putoamassa.

Kaipa sitä sitten energiaa tarvitaan lihasten tuottamiseen, tai niin ainakin kuvittelen. Joka tapauksessa aktiivisesti urheileva elämä on ihanaa ja ihmettelen tässä, miten ihmeessä onnistuisin ylläpitämään saman menon ensi syksynä, kun Suomessa tulee kylmä ja pimeä ja loska.

Juokseminen on ihanaa.

Unia ja musiikkia

Työkaveri lähti tänään sitten takaisin kotiinsa Lundiin. Ilmeisesti sen kunniaksi näin aamulla unta siitä, että olin itse palaamassa kotiin Helsinkiin - tosin vain lyhyelle muutaman päivän vierailulle. Rautatientorilla oli lunta ja jäin melkein bussin alle niin väsyneenä, etten jaksanut siirtyä alta pois ja bussikuski hermostui minulle. Matkatavarat olivat kai mukana, mutta en ollut ollenkaan varma olinko muistanut passiani, saati sitten lompakkoani.

Kvartettiviritelmä sitten epäonnistui. Porukkamme sopraano ilmoitti eilen olevansa niin kiireinen, ettei ehdi. Harmillista, olisi ollut kivaa laulaa kvartetissa asioita taas vaihteeksi. Ehkäpä sitten, kun pääsee takaisin Suomeen. Java Jiveä on ikävä ja Nightingalea olisi kiva koettaa uudestaan. Laulukokemusta karttuu täällä ihan kivasti, kun porukka solffaa ensiyrittämällä jänniä biisejä yllättävän hyvin. Ja itsekin täytyy pinnistää joka kerralla paremmin kuin kuvittelisi kykenevänsä.

Päivän lainaus

"It is said that power corrupts, but actually it's more true that power attracts the corruptible. The sane are usually attracted by other things than power." David Brin

Jos olette ihmetelleet, miten ihmeessä näihin immateriaalimonopolijärjestöihin päätyy niin paljon kusipäitä johtotehtäviin, niin tuossa on vastaus. Anna jollekulle monopolivoima päättää muiden yli ja ne, jotka nauttivat muiden kontrolloimisesta hakeutuvat alalle.

Liikunnan iloa

Kävin eilen illalla sellaisella pikaisella viiden kilometrin lenkillä, minkä jälkeen lähdin etsimään itselleni syötävää. Lenkillä ollessa oli mukava huomata, että isojen mäkien jälkeen kevyt hölköttely riittää palautumiseen, ehkäpä alan olla valmis ensimmäiselle pitkälle lenkille. Erityisen mukavalta tuntui, kun pääsin syömään ja oli hillittömän energinen olo. Mieli teki lähteä urheilemaan lisää, kroppa hinkui oikein lisää liikuntaa ja päätin sittenkin aloittaa lentopallokurssin huhtikuun alussa. Treenejä olisi maanantaina ja keskiviikkona ja perjantaisin vapaata pelailua. Kivaa!

Päivitys: Juoksin tänään sitten sellaisen 9 kilometrin aamulenkin ja hyvältä tuntuu. Pitäisi päättää sopiva maraton, jolle rupeaisi ihan tosissaan treenaamaan.

Kolmen tunnin lounas ja työnarkomania

Tulin juuri kolmen tunnin pituiselta lounaalta. Työkaveri on lähdössä takaisin kotimaahansa Ruotsiin ja jäähyväislounashan hänelle piti järjestää. Hyvää seuraa, pitsaa ja olutta; erinomainen työlounasresepti. Ehkei kuitenkaan joka päiväiseksi tavaksi kannata ottaa.

Elämäni on asettunut aika jänniin uomiin, jossa arkipäivät kuluvat pääasiassa työn parissa ja viikonloppuina tekee sitten jotain täysin muuta. Aiemman elämän arki-iltojen sähinästä ei ole tietoakaan ja mietin, että onko tämä nyt sitten sitä, miten ihmiset päätyvät työnarkomaaneiksi. Työnteko on kivaa ja ongelmien ratkominen hauskaa. Ehkäpä liiankin hauskaa.

Espoo jatkaa amerikkalaistumista

Perkkaalle nousee valtava viihdekeskus kertoo Hesari. Sellaisia täällä on tullut nähtyä ihan riittämiin. Ei sinänsä ne ovat ihan näppäriä, mutta itse olen tyytyväinen, että asun Hillcrestissä, jossa ei ole näitä valtavia kauppakeskuksia, vaan selkeä pääkatu, jonka varrella ja ympärillä on paljon putiikkeja ja ravintoloita. Kiva ja kaupunkimainen paikka asua.

Päivänviettoa

Tulin tänään töihin jo kello puoli viisi. Aamulla oli aikainen herätys, jo hiukan seitsemän jälkeen. Kavereiden kanssa piti olla puhelinpalaveri Suomeen kello kahdeksan. Konferenssipaperimme meni läpi ja piti käydä läpi kommentteja. No, palaveri myöhästyi sitten hiukan ja ihmettelimme miten ihmeessä Skypen saa toimimaan, kun osa osallistujista soittaa Skype-in -numeroon ja osa käyttää Skypeä suoraan. Hämmentävä käyttöliittymäosa, eikä ehkä ihan loppuun asti ajateltu, mutta saatiin sitten kuitenkin palaveroitua. Aika pieniä muutoksia paperi kaipasi, joten oman osuuden korjaukset saanee kirjoitettua tunnissa parissa. Sitä ennen pitää kuitenkin tehdä töitä parin muun keskeneräisen paperin kanssa.

Kokouksen jälkeen rupesin sitten ihmettelemään elämän menoa ja hämmennyin kovasti näistä amerikkalaisista lentolippujen ostosysteemeistä. Sähköisen lipun ostajana voi kuulemma toimia, jos on resident of United States. No tutkin asiaa ja verottajan mielestä olen resident, joten ehkäpä sitten lentoyhtiönkin mielestä. Sitten kun olin aikani tiiraillut lentoja ja löytänyt mieleiset (alle 200 dollaria edestakaisin New Yorkiin) varausjärjestelmä kysyy lentoyhtiön asiakasnumeroa. Hitto, eihän mulla mitään sellaista ole, kun en ole edes koko lentofirmasta aiemmin kuullut ja kämppiskin väitti, että maksuun käytetty luottokortti toimii lippuna, eikä lentoyhtiön bonuskortti. Jätän tyhjäksi ja toivon parasta. Ainakin se otti mun rahat - toivottavasti saan myös lentää.

Suuntana siis New York, ensimmäistä kertaa elämässäni olen Yhdysvalloissa jossain muualla kuin Kaliforniassa. Pitkä viikonloppu entisen kämppiksen luona ja sitten takaisin töitä tekemään. Typeryyksissäni en katsonut kalenteriani ja jouduin siirtämään hammaslääkäriaikaa matkan takia. Toivottavasti tulee kiva matka. New York (lausutaan new jork suomalaisittain :) on kuulemma erilainen kuin Kalifornia.

Seuraavaksi aika jatkaa paperin uusiksi kirjoittamista. Ehkäpä siitä vielä hyvä tulee.

Sotimisesta ennen ruutia

Ne, jotka ovat lukeneet historiaa, ovat varmasti kuulleet taisteluista, jotka kestivät tuntikausia; jopa useampia päiviä. Elokuvissa nähdyissä taisteluissa kuitenkin kaksi vastakkain muodostelmassa olevaa armeijaa kohtaa, rynnäköi ja hetken päästä tilanne taistelukentällä on kaaoottinen. Viholliset ja ystävät menevät täydellisesti sekaisin ja rivit hajaantuvat. Mutta onko tällainen näkemys missään määrin todellisuutta vastaava. Kukaan meistä ei ole ollut muinaisella taistelukentällä, mutta tohdin tehdä joitakin arvailuja väittäessäni että näin ei ole.

Itsesuojeluvaisto, moraali, joukon tuki ja rohkeus.

Kaksi joukkoa rynnäköi toisiaan vastaan yrittäen säilyttää (legioona, falangi -muodostelmansa). Ajattele itsesi eturintamaan. Kun olet aivan lähellä vihollisen keihäsrivejä, tai miekkoja - ryntäätkö suin päin näitä kohti, vai oletko varovainen? Suin päin ryntääminen on varma tapa kuolla, varsinkin jos vieressä olevat kaverit eivät ryntää mukana. Mieluummin siis tyydyt pääsemään etäisyydelle, jolla voit ehkä kolistaa vihollisen miekkaa, mutta väistää hänen hyökkäyksensä (mikäli hän ei siis irroittaudu omasta linjastaan hyökätäkseen).

Molempien puolien sotilaat huutavat törkeyksiä vastapuolelle ja yrittävät saada nämä häpäistyä. Muutama rohkea etenee omasta linjastaan eteenpäin ja yrittää lyödä vastustajaa. Jokunen saa itse haavoja, jokunen osuu vastustajaan. Harvalla yksin toimiessaan riittää rohkeutta astua eteenpäin tuon kuolleen vihollisen paikalle. Se on nimittäin lähes varma itsemurha; vihollisia on edessä useampi ja sivuillakin monta.

Mutta jotenkin komentajan pitäisi saada sotilaat houkuteltua tämä tekemään. Mikään ei riko sotilaan moraalia niin pahasti kuin se, että hän näkee ympärillään omiensa sijasta vihollisia. Taistelukentällä ei ole aikaa hankkia hyvää kokonaiskuvaa. Jos sivusilmällä näkyy vihollisia siellä, missä pitäisi olla kavereita, on paniikki helposti lähellä.

Ehkäpä rintamalinjat siis jäivätkin toisistaan jonkin matkan päähän ja tämän jälkeen komentajat yrittivät saada omia yksiköitään hyökkäämään. Parhaiten hyökkäys varmaankin toimisi, jos kokonainen yksikkö hyökkää yhtäaikaisesti ja jokainen mies rintamassa astuu vihollisen rivien sekaan, silloin kun se on mahdollista. Mutta mies on yksilö ja kuoleman pelko asuu useimpien rinnassa. Siksi tällainen voimat yhdistävä hyökkäys voisi tapahtua joko erittäin hyvin koulutetun jalkaväen tapauksessa (Rooman legioonat) tai silloin, kun miehet jostain syystä yhtäaikaisesti uskovat voittavansa vihollisen ja selviävänsä tästä, tai kun muu vaihtoehto on vielä pahempi.

Tästä syystä miehet, jotka arastelivat vihollisen kimppuun hyökkäämistä, taistelivat vimmatusti ja hyökkäsivät rohkeasti, kun joukkojen komentaja Caesar heitti kypäränsä menemään ja työnsi itsensä vihollisen rintamaa päin oman eturintamansa edelle huutaen: "Jätättekö minut Pompeiuksen pojille". Miehet pitivät Caesaria niin suuressa arvossa, että Caesarin hylkääminen ei ollut vaihtoehto; ainoa jäljellä oleva mahdollisuus oli siis hyökätä.

Melkein mikä tahansa voi olla se asia, joka saa sotilaat uskomaan voittoon, tai häviöön. Jos oma ratsuväki voittaa vihollisen ratsuväen, tai jos rintamalla leviää tieto, että vihollisen komentaja on kuollut, sotilaat saattavat uskoa, että voitto on varma. Oleellista ei ole niinkään se, onko asialla mitään ulkoista vaikutusta, vaan sillä, että ulkoinen tapahtuma, jonka kaikki sotilaat kokevat yhtäaikaa, tuo yhteisen signaalin siitä, että nyt on aika hyökätä - tai paeta. Tämä toki vaatii sen, että suurin sotilaista osa tulkitsee signaalin samalla tavalla.

Taistelut ovat siis kestäneet pitkään siksi, että todellisella taistelukentällä oleva sotilas ei tyypillisesti halua uhrata itseään. Jokainen mieluummin odottaisi, että vieressä oleva kaveri hyökkäisi ensin ja antaisi itselle mahdollisuuden hiukan turvallisempaan hyökkäykseen. Visainen ongelma ratkottavaksi.

Tämä voi myöskin osaltaan selittää eliittijoukkojen merkityksen. Eliittijoukot ovat kautta aikojen korostaneet kyseisen joukon erinomaisuutta ja paremmuutta kaikkiin muihin nähden ja tämä luo paineen ylläpitää eliittijoukon mainetta. Siksi eliittijoukon sotilas on luottavampi siitä, että kaikki muutkin eturintaman sotilaat hyökkäävät ja on valmiimpi hyökkäämään myös itse.

Tällainen ajattelumalli varhaisista taisteluista selittäisi sekä taistelujen keston (johtajilla on ollut aikaa kulkea paikasta toiseen tekemässä asioita), että varsinaisen taistelun aikana syntyneen haavoittuneiden pienen määrän. Varsinaisia taistelukosketuksia ei välttämättä ole tullut paljoakaan ennen kuin joko toisen osapuolen moraali pettää, tai sitten pieni osa hyökkäävistä sotilaista saa yhteisvoimin tehdyn iskun murtautumaan vihollisrintaman läpi ja aiheutettua pakoreaktion ympäristössään.

Jos menneisyyden taistelurintama on näyttänyt enemmän tällaiselta, niin ei ihme että erilaisilla enteillä, taikauskoilla ja puhtaalla onnella on ollut sotimisessa niin suuri merkitys.

Kotimaan uutisia

Bussilakko kotoisessa ja kylmässä Suomessa saatiin päätökseen. Tiedotusvälineet eivät vielä ole kertoneet sopimuksen yksityiskohtia, mutta uusi sopimus on voimassa vuoden 2008 alkuun asti.

Ennustankin tässä, että seuraava bussilakko nähdään kahden vuoden sisällä tämän tekstin julkaisemisesta.

Pink Panther -ilta

Katselemme kämppiksen kanssa Vaaleanpunaista Pantteria. En ole koskaan jostain syystä pitänyt kyseisestä piirretystä, enkä siis myöskään alkuteksteistä elokuvassa, jota par'aikaa katselemme. Kävin katsomassa sen uuden version muutama päivä sitten teatterissa. Se oli jopa ihan mukava ja viihdyttävä ja muistin, että on eroa Vaaleanpunaisen Pantterin huumorilla ja Mr. Bean huumorilla. Jälkimmäistä näyttelijää en ole koskaan voinut sietää, missään hänen tuotoksissaan; erityisesti Mr. Beanissä. Se elokuva, jota katsomme on siis toki aito ja alkuperäinen siltä ajalta, kun vielä tehtiin elokuvia, joissa on Juoni. Miten on mahdollista, että joskus taannoin pidempiä leikkauksia käyttäen saatiin aikaan elokuvia, joissa oli paljon enemmän juonta. Tai ehkäpä se johtuukin juuri siitä.

Pitäisiköhän niitä vanhoja kulta-ajan elokuvia katsella enemmänkin.

Päivitys. Katsoin juuri Vaaleanpunaisen Pantterin loppuun, eikä voi kuin todeta, että siihen verrattuna uusio versio on aikamoista roskaa.

Tekijänoikeudet kummastuttavat taas

Tällä kertaa kyseessä on oikeudenkäynti Da Vinci koodi -nimisestä kirjasta. Pyhä veri, pyhä graali -kirjan kirjoittajat väittävät, että Dan Brown on pukenut heidän teoriansa dekkarimuotoon ja näin ollen rikkonut heidän tekijänoikeuksiaan. Siis anteeksi mitä! Väittävätkö kirjan kirjoittajat todella, että heillä on yksinoikeus siihen ideaan graalista, jonka he kertovat? Mielestäni varsin paksua ottaen huomioon sen, että he väittävät kai ajatuksensa kuvaavan historiaa (vastakohtana, että se olisi keksittyä fiktiota). Jos he tässä tilanteessa onnistuvat voittamaan oikeudessa, lienee ensimmäinen kerta, kun jollekulle taholle on myönnetty yksinoikeus johonkin esitettyyn tulkintaan historiasta.

Asiasta kertoo Hesari.

Voiko kukaan oikeasti olla enää sitä mieltä, että immateriaalimonopolit eivät ole karanneet käsistä ja pahasti?

Olut ja historialliset armeijat

Monissa sotahistoriakirjoissa kerrotaan, että sotamies joi kokoluokkaa kolme litraa olutta päivässä. Allekirjoittanutta ihmetytti tuo määrä aikoinaan, kunnes oppi tiettyjä asioita. Ensinnäkin tuo olut, jota aikoinaan on juotettu on ollu miedompaa kuin nykyinen keskiolut. Riittävän mietoa siis, että juomasta on myös saanut vettä kroppaan, eikä alkoholimäärä ole riittävä poistamaan kaikkea saatua nestettä. Tämä on tärkeää, koska olut on ollut terveellisempää juotavaa kuin vesi, joka usein lienee ollut likaista ja erilaisten pieneliöiden, bakteerien ja muiden saastuttamaa.

Asia, jota en koskaan kuitenkaan tullut ajatelleeksi on se, että etanoli sisältää varsin paljon energiaa. Wikipedia kertoo että etanoli sisältää 7kcal per gramma, eli lähes yhtä paljon kuin rasva (9kcal). Jos oluen etanolipitoisuus on ollut jotain väliltä 1-3%, niin kolme litraa sisältäisi etanolia arviolta 30-90 grammaa, mikä tarkoittaisi energiasisällöksi 210-630kcal. Ei mikään ihan pieni määrä energiaa varsinkin ottaen huomioon, että perussotilaat ovat joutuneet tulemaan toimeen varsin pienellä energiamäärällä marsseilla ja sotatilanteessa. [Kun en alalla ole, jos prosentit pitäisi laskea tilavuusprosentteina, etanolin paino on jonkin verran pienempi ja samoin siitä saatu energiamäärä.]

Olut on siis ollut muinaisten sotilaiden hyvin säilyvä energiajuoma, joka imeytyy nopeasti ja on antanut lihaksille sen pienen lisämäärän energiaa, joka on voinut olla ratkaiseva tekijä voiton ja tappion välillä.

Hamas ja kasvihuoneilmiökeskustelu

Ja nyt se alkaa Palestiinassa. Hamas käyttää Israelin tunnustamista nerokkaasti poliittisena pelinappulana voidakseen kääntää takkinsa uskottavasti ja samalla saadakseen sen avulla mahdollisimman hyvän sopimuksen Israelin kanssa. Tätä on odotettu.

Hesari kertoo

Toisaalla Scientific American -lehden blogi on kutsunut skeptikkoja keskustelemaan ilmaston lämpenemisestä yrityksenä luoda keskusteluyhteyttä skeptikkojen ja kasvihuoneilmiön (ihmisen vaikutuksesta) voimistumisteoriaa oikeana pitävien välillä. Kirjoittaja kertoo hämmentyneensä, kun aikoinaan SciAm julkaisi hänen mielestään murskaavan kritiikin Lomborgin Skeptical Environmentalist -kirjaan luettuaan Economistin arvostelevan ko. kritiikin surkeaksi, joka ei saa yhtäkään osumaan Lomborgin teokseen.

Keskusteluyhteydessä on siis jotain pahasti pielessä. Minulla on ajatuksia siihen, mistä tämä voisi johtua, mutta niistä joskus toiste, jos ketään sattuu kiinnostamaan.

Mitä yhteistä on lainsäädännöllä ja softaprojektilla?

1. Molemmat valmistuvat myöhässä aikataulustaan, jos silloinkaan.
2. Ketään ei kiinnosta käyttäjän vaatimukset ja käyttötapaukset unohdetaan.
3. Lopputulos sisältää suuren määrän ennakoituja ja arvaamattomia bugeja.
4. Myyntimies lupaa kuun taivaalta ja haukkuu kilpailevat tuotteet maan rakoon.
5. Projektin mennessä mönkään palkitaan syylliset ja rankaistaan syyttömiä.
6. Lopputulos ei kelpaa edes vessapaperiksi
7. Kukaan ei ole tyytyväinen lopulliseen tuotokseen

Muita ehdotuksia?