Untamo Neuvonen debrief

Erehdyin larppaamaan. Käpälämäki III, Untamo Neuvonen, muodonmuutosten opettaja. Maailmankaikkeuden lahja naisille.

Tuliketut!

Olin niin onnellinen Viljon ja koko joukkueen puolesta. Violakin hyppäsi syliini, kun Tuliketut voittivat. Koko kevään jatkunut kissa- ja hiirileikki alkaa olemaan päätöksessään.

Koulun viimeinen varsinainen päivä, Tulikettujen voitto ja auringonpaiste tekivät oppitunneilla olon oppilaille raskaaksi. Päätinkin siirtää tunnit ulos ja pitää perinteisen inspiraatiotunnin. Laitoin siis oppilaat tunneilla miettimään muodonmuutoksen syvintä olemusta, etsimään erilaisia
esineitä, elollisia tai elottomia, joilla oli kiinnostava olemus ja kertomaan näistä. He saivat myös kokeilla yhtä niistä yksinkertaisimmista tekniikoista, joilla opetan nuoria animageiksi. Rentoutuminen, maailman pois sulkeminen ja sitten oman itsen - syvimmän olemuksen maisteleminen ja tunnusteleminen.

"Muistakaa, että muodonmuutokset vaativat suuren keskittymisen. Erinomainen taito muodonmuutoksissa vaatii sitä, että päättää mitä haluaa, keskittyy vain ja ainoastaan sen saamiseen ja ottaa sen. Hetkeäkään epäröimättä", sanoin ja vinkkasin silmääni hymyillen Genevievelle 7. luokan luennolla.

Ennen 7. luokan tuntia Viola tulee ja kiskoo minut mukaansa. Hän on selvästikin poissa tolaltaan ja kiskoo Kaarlon ja Viljon mukaansa vain hätistääkseen nämä tiehensä. Minua hymyilyttää Violan tapa hakea huomiota koko koululta. Syy Violan suuttumiseen selviää - joku tekee rahaa myymällä
vetoja siitä tuleeko minusta ja Violasta pari ennen koulujen päättymistä. Minua naurattaa - pojat ovat poikia ja kepposena tämä on harvinaisen hauska. Viola sen sijaan syyttää minua tästä ja kaikesta muusta.

Otan Violaa hellästi kiinni käsivarsista auttaakseni häntä rauhoittumaan. Sen sijaan hän kimpaantuu sanoen "juuri tuollainen sonni sinä olet. Tässäkin tilanteessa olet kiinnostunut vain siitä, että saat minusta yhden sulan lisää hattuusi." Sitten hän huomaa puun takana piileskelevän koulun toimittajan ja antaa tälle lausunnon: "Viola Hipalla ei ole mitään juttua
kenenkään Käpälämäen henkilökunnan jäsenen kanssa." ja siirrymme keskustelemaan asiasta syrjemmälle. En ymmärrä sitä naista - hän selvästi haluaa huomiotani ja kaipaa minua ja sitten sättii ja haukkuu. Voiko naisia kukaan ymmärtää.

Annan Violan rauhassa purkaa turhautumistaan. Jossain vaiheessa tajuan, että olin sopinut 'yksityisopetusta' puoli neljäksi Noora Koskisen kanssa, enkä millään ehdi paikalle. No, selitän hänelle sitten jälkikäteen, että minulla oli tärkeä opettajatapaaminen.

Viola, Viola. Maailmani tärkein ihminen. Yritän kertoa sinulle sitä, että voisit olla jotain enemmän kuin sulka hatussa. Etten halua sinusta sulkaa hattuuni, mutta sinä et usko. Kysyt, miten voisit koskaan luottaa minuun, kun olen tuollainen sonni. Vastaan, ettet koskaan saa selville, jos et ota riskiä. Väitän hänen olevan väärässä minun suhteeni, mutten toki voi sitä
hänelle osoittaa.

Hän vaatii minua kertomaan ja puhumaan; korjaamaan hänen käsityksiään, jos kerran on väärässä. Yritin sanoa ja kertoa hänelle, kuinka paljon hänestä välitän, kuinka me voimme olla onnellisia ja kuinka voin tehdä hänestä maailman onnellisimman naisen. Sanat tarttuvat kurkkuuni. Mitä ihmettä minulle tapahtuu?

Kun Viola kysyy, mitä hiuksilleni tapahtuu - yritän välttää aihetta ja totean, että Pella on oikein hyvä valinta primaoppilaaksi loitsuissa ja muodonmuutoksissa. Hän kuitenkin jatkaa aiheesta ja mutisen jotain Tuliketuista.

Myöhemmin illalla tapaan Nooran, pahoittelen myöhästymistäni ja etsimme suojaisan paikan metsästä yksityistuntia varten. Otan Nooran syliini silittäen häntä. Jokin on selvästi pielessä, eikä Noora aluksi vastaa suudelmiini. Hetken päästä hän alkaa ahdistuneesti puhumaan siitä, että
mitä meille tapahtuu, kun koulu päättyy; ettei hän kestä tätä salailua, eikä tämä juttu voi toimia. Vakuutan hänelle, että vaikka tämä on vaikeaa, niin se on sen arvoista; lupaan ikuista onnea ja rakkautta ja sanon, että pitää keskittyä vain tähän hetkeen, joka meillä on samalla kun sormeni hyväilevät hänen kaulaansa, niskaansa ja selkäänsä. Suutelemme hyvän aikaa, mutta Nooraa pelottaa, että joku tulee paikalle. Sovimme jatkavamme illalla juhlinnan jälkeen, jos juhlinta jää lyhyeksi.

Palaan koululle ja kuulen, että Sirkka on etsinyt minua. Sen kuullessani päätänkin olla menemättä opettajainhuoneeseen ja jään sen sijaan keskustelemaan muutaman oppilaan kanssa aulahalliin. En tiedä, mitä Liekomalla on mielessään, mutta se ei voi olla mitään hyvää.


Hassuja sattumuksia: Violan ja Untamon keskustelun päätteeksi Violaa kaivattiin loitsutaitoineen koululla. Violan taikasauva oli kuitenkin kadoksissa! Untamo kohteliaana miehenä lupasi käydä etsimässä sitä paikasta, jossa keskustelu käytiin ja löysikin sen sieltä. Myöhemmin Genevieve vinoili Untamolle siitä, ettei kannata hukata taikasauvaansa.

I hate strawmen devil's advocacy

I hate it when people deliberately do a bad job of acting as devil's advocates. I especially hate it in a context when I'm trying to talk about research issues, and people invent straw men as arguments against mine. It not only is frustrating, but also makes them look stupid. I can't imagine why one would want to do that. In a research discussion, I very much value people who can take a look at my ideas, and arguments and point the actual flaws in them. Or to take those ideas and develop them further, or broaden their scope to things I had not considered.

Haiku

Onni suunnaton
ohikiitävä hetki
vitutus voittaa

Yleisradio harjoittaa poliittista sensuuria

Lukijani luultavasti osaavat arvata, että Perussuomalainen puolue, tai sen arvot, eivät ole lähellä sydäntäni. Itse asiassa ne monessa suhteessa edustavat juuri niitä arvoja, joita vastustan. Tällainen etukäteinen varoitus tietenkin lupaa sitä, että aikomukseni on vaahdota YLEn touhusta Perussuomalaisia vastaan.

Perussuomalaisten lehdistötiedotteen voi lukea esimerkiksi täältä.

Lyhyesti, YLE esitteli puolueiden nuorisojärjestöjä Superfarmi Mitkä Vaalit?! -ohjelmassa 11.3. Ohjelmassa, joka kesti 48 minuuttia esiteltiin kaikkien muiden eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöt, paitsi Perussuomalaisten. Lisäksi ohjelmassa esiteltiin Suomen Kommunistisen Puolueen sitoutumaton ehdokas. Yleisradiolla on merkittävä asema suomalaisissa tiedotusvälineissä valtiollisena tv/radioyhtiönä. Sen poliittisen luonteen vuoksi on äärimmäisen tärkeää, ettei se harjoita aktiivista politiikkaa sensuroimalla toisia puolueita ja nostamalla ylimäärin esiin toisia.

Haluatteko te, että Suomessa on valtiollinen Pravda, joka sensuroi valtaapitäville ikävät äänet ja pönkittää surutta hallitsijoita?

En kehota ketään äänestämään Perussuomalaisia. Äänestäkää sen sijaan ehdokasta, joka haluaa joko lakkauttaa YLEn, tai sitten laittaa tuollaisen toiminnan kuriin. Lisäksi vaikuttaa voi suoremminkin. Myy televisiosi pois ja ilmoita YLElle, ettet ole enää maksamassa lupamaksua - sen vaaleissa harjoittaman poliittisen sensuurin vuoksi. Suora toiminta kannattaa.

Questions, questions

Meme rules :
1. Leave me a comment saying, "Me, Me!!!" while waving your hand in the air.
2. I will respond by asking you five questions.
3. You will update your LJ with the answers to the questions.
4. You will include this explanation and an offer to interview someone else in the same post.

Niora asked me:

1. Do you already know who to vote for in the upcoming Finnish parliamentary elections?

No. I'm typically still trying to decide when I go to the voting booth. I'm down to two names on my voting list already, though. The question, if you want to know, this time, is whether I should be voting myself, or not. Not quite sure what I think of that - as I've never encountered this situation before. I'm a candidate for the first time in my life.

2. Have you ever written fiction (since the creative writing done at school)?

Aside from back stories for my roleplaying character, not that I remember. It would be interesting, but I've never found the self discipline to do that.

3. How much horseback riding have you done?

One weekend riding course, which translates to approximately 6 hours of riding, if I recall correctly. It was fun.

4. What are you currently reading (in your free time)? Would you recommend it for others to read as well?

Strangely, I'm currently reading only one book. Most of the time, there's at least half a dozen that I'm working on. My only precious right now is Enrico Dandolo & the Rise of Venice by Thomas Madden. If you are interested in medieval history, or history of how a city state grew and changed in the early second millenia, yes, I would.

I just finished reading Philippe Legrain's Immigrants, your country needs them, which is a definite book for anyone who wants to say something about immigration. Helps tremendously in getting one's facts straight. Even if you don't agree with him, it's still a must and great piece in the election times.

5. Have you done any bookcrossing? What do you think of this activity/movement?

Oh, I haven't. Mostly, because I have not quite gotten to a point where I could part from my books. I have considered crossing some of my not so great fantasy books, but have not made the transition to being able to voluntarily saying good bye to any of my books.

I am quite willing to lend my books, even to the point, where I - usually just when I need them - notice that they have vanished and I have no idea whom I lent them to. This happened to my Primer in Game Theory right now when I needed it for an article I was working on.

I'm a book hoard, plain and simple. I like the idea of bookcrossing, but mostly I don't think it is for me. I like having my books in the shelves, waiting to be picked up for reference. But then again, I rarely read fiction nowadays.

Euroafrikan vapaakauppaliitto

Vaikka tiesin etukäteen tilanteen, tullitilanteesta lukeminen säväytti silti. Kuinka me suostumme elämään yhteiskunnassa, joka sortaa joka päivä kaikista eniten kaikista köyhimmässä ja huonoimmassa asemassa olevia? Eikö mitään ole tehtävissä?

Varmasti on ja siksi ehdotankin, että Euroopan Unioni solmii vapaakauppasopimuksen kaikkien Afrikan maiden kanssa. Kutsutaan sitä vaikkapa Eurafrikan vapaakauppa-alueeksi. Kun tämä on saatu aikaan, voitaisiin vapaakauppa-aluetta laajentaa vaikkapa Aasiaan ja sitten Amerikkaan ja Australiaan. Vaihtoehtoisesti Eurooppa voisi yksipuolisesti luopua kaikista tulleista, mutta sen en usko tapahtuvan ainakaan lähitulevaisuudessa.

Mutta miten on, eikö vapaakauppasopimus Afrikan maiden kanssa olisi juuri tällainen pieni askel, joka parantaisi alueen valtioiden ja ihmisten elinmahdollisuuksia.

Reilu meininki

EUn keskimääräinen tullitaso, kun valtiot järjestetään ryhmiin rikkautensa perusteella (Open Europa).

Korkean tulotason maat: 1.6%
Keskitulotason maat: 2.9%
Köyhät maat: 5%

Köyhät maat pakotetaan siis maksamaan yli kolminkertaisia tulleja kuin rikkaimmat. Muista kaupan esteistä puhumattakaan, saati sitten korkeimmista yksittäisten tuotteiden tullitasoista. WTO dokumentti aiheesta.

Kuinka monen mielestä reilua? Muistakaa kertoa MEPillenne asiasta.

Kiitos vinkistä Johan Norbergille

Kuukausi ilman tietokonetta

En omista tietokonetta. Viimeiset kaksi vuotta tulin toimeen hyvin 
työpaikan tarjoamalla kannettavalla. Lopetin työt Teknillisessä 
Korkeakoulussa vuoden vaihteessa ja palautin laitteen omistajille. 
Uudet työt alkoivat ensimmäinen helmikuuta. Kun muut viettivät 
tipatonta tammikuuta ja nenänvalkaisuviikkoja, minä vietin
tietokoneetonta tammikuuta.

Tai ainakin melkein.

Täysin ilman verkkoa ei ollut mahdollista elää - lähes kaikki ystävät ja kaverit ovat tavoitettavissa ircissä ja suurin osa tapaamisista ja kaljoitteluista sovitaan kanavilla. Onneksi pääsin lainakoneelle yleensä muutaman päivän välein. Kokemus oli kuitenkin mielenkiintoinen. Aikaa kaikkeen muuhun oli hämmästyttävän paljon enemmän, kun päivittäinen ircissä roikkuminen katosi päiväohjelmasta. Täytyy siis kokeilla samaa joskus toistekin; ehkä vaikka kesälomalla.

Tammikuussa tuli sitten muitakin muutoksia elämässä. Kommuunistamme, nimeltään Nelonen, muutti pois kolme asukkia kuun lopussa. Kaikki muut paitsi minä siis. Tilalle muutti kolme uutta ihanaa ihmistä, joista yhden tunnen etukäteen. Kun kämppisten poismuuton ja sisäänmuuton väliin piti jäädä lähes viikko aikaa ja itse olin työtön tyhjäntoimittaja, päätin siivota.

Kämppää on nyt laitettu pari viikkoa ja se alkaa pikkuhiljaa näyttämään asumiskelpoiselta. Keittiö alkaa olemaan valmis ja käyttökelpoinen. Olohuone kaipaa vielä sisustamista, mutta ehkäpä siihenkin vielä aika riittää. Suunnitelmia on, kunhan aikaa löytyisi niiden toteuttamiseen. Ehkäpä jossain vaiheessa vielä päästään siihen asti, että voimme järjestää tuparit.

Elämä ilman tietokonetta oli mukavaa vaihtelua, vaikkakin lähes kohtuuttoman hankalaa. Olen kuitenkin onnellinen, että sylissäni on nyt uusi työkone, jolla pääsen vaalimaan sosiaalista elämääni. Aika on näet entistä enemmän kortilla, kun työmatkoihin kuluu tunti suuntaansa ja työ on kiireistä ja stressaavaa, mutta myös erittäin motivoivaa.

Jatko-opiskelusta

Luin tässä juuri Oravan blogista onnittelut juuri väitelleelle. Orava kirjoittaa väittelystä kauhean suurena saavutuksena. Jotenkin itse, väitöskirjaopiskelijana, en kykene ajattelemaan projektia niin suurena, ettei melkein kuka tahansa siihen kykenisi.

Tutkimuksen tekeminen on työtä siinä missä muukin työ ja jos sitä väitöskirjaa ajattelisi kauhean suurena ja vaikeana, monille mahdottomana, urakkana ei sitä varmaan koskaan pääsisi edes alkuun. Maratoninkin kykenee melkein kuka tahansa juoksemaan - askel kerrallaan.

Tämän ei siis ole tarkoitus väheksyä sitä työtä ja kykyä, mitä väitelleeltä löytyy, mutta jotenkin tuntuu siltä, että ihmiset liikaa glorifioivat tohtoroitumista ja tutkimusta. Ihmisiin tutustuessaan ei välillä tiedä, mitä vastaisi, kun kysyvät mitä teen - niin monet pitävät tutkijaa ja jatko-opiskelijaa olentona, joka on toiselta planeetalta, tai ehkäpä jopa vieraasta aurinkokunnasta. Kun itse pitää itseään huonona, tyhmänä ja aikaansaamattomana tutkijanplanttuna, joka luultavasti olisi hyödyllisempi yhteiskunnalle roskakuskina. :)

Mietteitä

Seksi on hämmentävä asia. Kulttuurissamme korostetaan orgasmia
aivan liikaa. Oikeastaan seksi on seksiä, ainoastaan jos ainakin
mies saa ja moderni mies ei ole mies eikä mikään, jos ei tyydytä
naista (sängyssä, kaapin päällä, vintillä, tai keittiön pöydän
alla, tai missä kukakin tykkää puuhansa viettää). Orgasmin
saaminen on tavallaan velvoite ja seksissä asioiden 'pitäisi'
keskittyä juttuihin, jotka johtavat tähän.

Paskapuhetta.

Itselleni ainakin seksi on nimenomaan kivaa, kun keskitytään
kaikkeen muuhun paitsi sen orgasmin hakemiseen. Koskettamiseen,
hellimiseen, yhteisiin leikkeihin, keskinäiseen vittuiluun -
kaikkeen, joka on kivaa juuri sinällään ja sillä hetkellä. Mutta
jotenkin silti mieleen helposti juolahtaa se pirulainen, joka
kertoo, että pitäisi tehdä asioita, jotka vievät toista
lähemmäksi orgasmia. Ikäänkuin se toinen henkilö seksissä ei
olisi itse kykenevä ilmaisemaan, mitä haluaa.

Ei sillä, etteikö orgasmi, tai ihan vain laukeaminen, olisi
kauhean kiva asia, mutta jos seksiä aloitettaessa lähtökohta on
se, että jommankumman, tai molempien on pakko saada, jotta voisi
aloittaa - on paljon ikävämpää aloittaa. Aikapula, tai
viitsimisen vähyys, väsymys, tai mikä tahansa miljoonasta muusta
syystä tällöin saa helposti aikaan sen, ettei edes aloiteta. Kun
vaihtoehtoisesti toista voisi helliä ja olla hellittävänä ja
nauttia kihelmöivästä kiihotuksen tilasta.

Aika helppo valinta.

Hauskaa uutta vuotta!

Luin kirjan Perks of Being a Wallflower (Stehpen Chbosky). Rakastuin
välittömästi.

Kirjasta tuli jotenkin samanlainen olotila kuin Neil Gaymanin Sandmania
lukiessa. Paitsi, ettei siitä tuleva olo ole mitenkään verrattavissa, eikä
oikeastaan yhtään samankaltainen. Mutta jotakin samaa niissä on, tai itse
asiassa omassa reaktiossani niihin.

Molemmat herättävät joukon tunteita minussa, joita en itse täysin ymmärrä
ja se tekee kirjoista erinomaisia, lukemisen arvoisia. Molemmista
lukemisen jälkeen tuli myös tunne, että haluan lukea kirjat uudestaan.

Lukiessani Seinäkukkaa aloin jossain vaiheessa kovasti toivomaan, ettei
kirjan lopussa olisi mitään 'Suurta Paljastusta', joka yleensä aina kuuluu
kaikkien tarinoiden paljastukseen. Joten olo oli sellainen, että moinen
helposti vain tuhoaisi kirjan luoman ihanan tunnelman. Onneksi pelkoni oli
aiheeton ja lopetus on kirjan tunnelmaan täydellisesti sopiva.

Suosittelen lämpimästi.

Omista tunteistaan oppii jatkuvasti uutta ja siksi monet kirjat, jotka
aiemmin koskettivat ja antoivat jotain, eivät välttämättä olekaan enää
hienoja ja erikoisia, tunteita herättäviä. Tämä ehkä selittää myös sen,
miksi puppafantasia oli nuorempana mistään mitään ymmärtämättömälle
nörtille niin kivaa luettavaa ja miksi se on niin tylsää nykyään.

Runotorstai

Hymyilet
hiukan hermostuneesti,
henkäykseni hyväilee hiuksiasi
haparoidessani hameesi helmaa

Kirjoittajan tuska

Kirjaimet, sanat,
silmissäni vilisevät,
miksi, oi miksi ne,
eivät suostu
asettumaan paikoilleen

Ajatuksia kirjoittamisesta

Loppusyksy on kulunut nopeasti. Onnellisena aika kiitää kuin siivillä.
Joulu lähestyy ja huomaan, etten ole kirjoittanut oikeastaan mitään
kahteen kuukauteen. Olen kirjoittanut tänne omista ajatuksistani ja
itselleni tärkeistä asioista.

Kun aikoinaan aloitin kirjoittamaan, päätin että kirjoitan varsin vapaasti
omista asioistani murehtimatta sitä minkälaisen kuvan itsestäni annan,
mutta sen sijaan olen hyvin tarkka siitä, mitä kerron muista ihmisistä. He
eivät ole valinneet sitä, että osa heidän elämästään on julkista minun
blogini kautta, joten kunnioitan sitä ja jätän tällaiset asiat
kirjoittamatta.

Viime aikoina elämäni on kuitenkin muuttunut huomattavasti ja suuri osa
ajatuksistani, mietteistäni ja teoistani koskee ainakin yhtä muuta
ihmistä. Siispä en ole blogannut niistä, ja siten en ollenkaan.

Tarkkaavainen lukija huomaa, että aiemmista kirjoituksistani suuri osa
käsittelee politiikkaa ja maailman tapahtumia, ei henkilökohtaista
elämääni. Se, että näiden seuraaminen on jäänyt vähemmälle, on varsin hyvä
syy ja ehkäpä (osin) sellainen, jota lukija ei välttämättä odottaisi. Ne
nimittäin tyydyttävät omassa elämässäni ensisijaisesti älyllistä
uteliaisuuttani ja mielenkiintoa - yritystä ymmärtää elämää, maailmaa ja
kaikkea. Ja viime kuukausina tämä mielenkiinto on kohdistunut uusiin
asioihin. Lukijan uteliaisuutta tyydyttääkseni: kyllä myös muu
mielenkiinto on suuntautunut uusiin asioihin viimeisen kahden kuukauden
aikana, mutta nyt puhun nimenomaan älyllisestä kiinnostuksesta.

Joka tapauksessa muutos elämässä tarkoittaa sitä, että pitänee miettiä
uudestaan, mistä haluan kirjoittaa. Ja miten.

Lopuksi, olen pitänyt Jankan runotorstaista. Siispä kierrätän kauan sitten kirjoittamani runon toivoen, että vielä jonain päivänä saisin taas kiinni siitä tunnelmasta, jolla runoja kirjoitetaan.

Tuoksusi tyynyssäni
kietoo minut,
se ei anna minun unohtaa
yhteisiä hetkiämme.

Blogging quiet lately

I've been very quiet blogging for the past weeks. The reason for that is
the best thing that has happened to my life, perhaps ever.

Ketä äänestäisit eduskuntavaaleissa

Hedelmöityshoitoäänestyksessä kansanedustajat äänestivät sallivan kannan puolesta seuraavasti:

Vihreät - 13/14 (1 tyhjä)
Vasemmistoliitto - 16/19
SDP - 40/52
RKP - 5/8 (1 poissaolo)
Kokoomus - 17/40 (3 poissa)
Keskusta - 13/40 (5 poissa)
Kristilliset - 0/6
Perussuomalaiset - 0/3 (1 poissa)

Vasemmistopuolueet eivät yllättäen itseäni kiinnosta, Keskustan änkyrät vielä vähemmän Kristillisistä tai Perussuomalaisista puhumattakaan. Ode ei ole menossa uudestaan Vihreistä eduskuntaan, joten heilläkään ei ole kunnollista liberaalia ehdokasta Helsingin vaalipiirissä (korjatkaa, jos olen väärässä), eikä piirissä ollut mitään kiinnostusta ehdokkaisiin, jotka vastustaisivat tekijänoikeusmafiaa.

Olin jopa harkinnut sitä, että Kokoomusta voisi äänestää, mutta valitettavasti Kokoomus osoitti konservatiivisen karvansa tässä äänestyksessä. Eli eipä saa Kokoomuskaan ääntäni näissä eduskuntavaaleissa.

Ehkäpä sitä pitää sitten harkita vuoden takaisen päätöksen pyörtämistä ja takinkääntämistä kuin paraskin poliitikko.

Add food and clothes to the list

My list of owned ideas was way too optimistic and short. Read this to find out how cloth design and dishes will become private property. Soon you will have to pay your fee to the hangman, if you dare to make food by yourself (though sooner and more likely a restaurant you eat at will be paying for the hangman).

There's no balance with tyranny

The tyranny of information monopolists shows its face again (via).

Information is information - a tautology with a bite.

Copyrights and patents create a government granted monopoly on information. Supposedly there is a category of information, the creation of which is so important that it has to be rewarded with a monopoly over the information in question. As the above example shows, there are only few positions to which our law regarding information can gravitate towards. One of then, the scary one, the one that we are gravitating towards, is that all information is monopolized.

Imagine a world in which it is illegal to think of a medical procedure without violating somebody's monopoly; imagine a world in which publishing a photograph you took of a public street violates somebedy's monopoly; imagine a world in which publishing a photograph of a product that you have bought and paid for violates somebody's monopoly; imagine a world in which speaking publically of an artist violates somebody's monopoly; imagine a world in which doing perfectly reasonable common sense things, violates somebody's monopoly; imagine a world in which modifying the product you have paid for violates somebody's monopoly; imagine a world in which buying spare parts to your car or printer violates somebody's monopoly. Would you want to guess which ones of the above examples are already with us, right now and right here - and which ones we will see in the next twenty years.

The game of compromise has failed, utterly. The monopolizers create more and more insane demands to always push the compromise further and further toward a world where all knowledge is owned. In time, you may even have to pay somebody for relieving yourself - as somebody comes to own the idea of releasing tension in certain muscles to get rid of large or small quantities of liquid that is stored in a lower part of our body.

The only other gravity well, a stable point, in the ownership of information is to say no more monopolies. Let each person own the information he or she has - but let no one own the right to control how other people use the information, no matter how they get to possess it. (This is not to say that people cannot engage in binding contracts - but just to say that there must be no government granted monopoly on information). It is time for every one of us, who understand how precious information is for all our daily lives to stand up and say no more, or see our through our lives the gradually extending slavery of information monopolists.

Authorities, church, and the Islamic world

Here in Europe, we have a tradition of having two 'authorities' to complain about. Parties that have kicked our individual asses and caused a lot of problems. Not everybody, not even most people, agrees with my assesment, namely government and church*. But still it is there, within our culture to complain about those two parties, if they ever do reach out and do bad enough things. It was the time of enlightenment that brought these ideas into light and very much delegitimized church and government as institutions of authority (which does not say that it succesfully delegitimized them as institutions, but only as authorities).

People are apt to complain about government and about church, if they do anything that goes past their bounds. We have also developed a culture where free criticism of these institutions is important, accepted, and any attepmt to silence such criticism is met with harsh condemnation (again not by everybody, but by many enough to say that it is part of our culture).

In contrast, the people in most Islamic countries have grown up with three different classes of authority. The church, the government (which are sometimes almost one and the same), and the western world. Through past centuries, western countries have ruled many of the islamic areas with force of arms.

Therefore, the situation becomes more complex, unfortunately. The westerners react to Islam, as they would to any religion trying to impose its belief system upon non-believers. Mohammed cartoon episode is a great example of this reaction. Ridiculing the religion who asserts authority has been the important western way of delegitimizing the authority of a religion that is pushing itself too far - in our opinion. So far so good.

But from muslim perspective, it is not a battle between people trying to rid themselves from the authority of church, but a western world that is trying to impose its authority upon the islamic world (the church). The image of the case becomes, not a fight of people trying to rid themselves of the authority, but a fight between one authority trying to impose over another authority.

So our perspective of the situation greatly differs from the perspective of the muslim world. The problem then becomes, how can we get to a world, where we can ridicule a religion that is trying to impose its authority and nose where it does not belong and where the muslim world does not look upon that as western imperialism.

It's a hard problem to solve, but if we don't manage to solve it, we will either have to get used to a lot of muslim world having hostile reactions to criticism of Islam, or to get used to not criticising it. Neither of the solutions is preferable, thus it is important to figure out ways of proceeding towards better future. As an optimist, I think it is possible - world is, in many ways, what we make of it. And even more importantly, what problems we choose to see and solve.


* I should probably add the 'invisible hand' or the 'free market' as another 'authority' in the discussion, but I will omit it here, firstly because it is not relevant to our discussion here and because the free market is an idea, not a group of people and the invisible hand does not have a spokesman who would speak on his behalf - after all it is an aggregate of all the individual decisions we do on the statewide (global) marketplace. (Though in some ways the hatred over the 'authority' of free market and the hand resembles the hatred of the 'authority' of the western world.)

War on Terror(ism)

As everybody probably knows, USA started a War on Terror(ism) a few years ago. The mission has certain lack of clear goal, or perhaps, if taken literally, it has a clear albeit an oxymoronic goal.

Terrorism is a form of warfare - it is a method that a group may use to further their political goal. Fighting a war on terrorism is akin to fighting fighting a war to end civil wars, or to end conventional wars between states. We are not going to see end to war in foreseeable future and we are not going to see end to terrorism as a method of warfare. There is no method with which one can eradicate a strategy from the 'manuals' of war.

Fighting a war against particular terrorist organizations, such as al Qaeda, is another matter altogether. A terrorist organization good at what it does is an elusive foe and difficult to fight, but at least fighting against it is at least possible. It is also possible to win such a war, though results are probably never conclusive in the same sense as the victory over Germany was. After all, there is no entity that can surrender and no entity that can announce end to war on the other side. Instead, if victorious the terrorist network in question will wither away losing significance and capabilities to strike.

Unfortunately, there seems to be a misconception between these two things at the highest levels of USA administration which does not bode well for the future.