*Why Not Bolivia?*
1 päivä sitten
sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006
Pohdintoja
Olen yhä elossa, vaikka edellisesta postauksestani on aikaa. Kulunut kuukausi on mennyt töiden parissa ja tulevaisuutta pohtiessa. Valoisasti voi sanoa, että pikkuhiljaa omat tulevaisuuden kuviot - ainakin seuraavalla muutamalle vuodelle - alkavat selvitä. Jos vaan rahoituskin kuvioille vielä jossain vaiheessa selviäisi. Näyttää todennäköiseltä, etten tule viipymään Suomessa kovin pitkää aikaa ennenkuin maailma kutsuu jälleen. Aika näyttää.
maanantaina, toukokuuta 01, 2006
Auto-onnettomuus
Ajoin tänään onnettomuuspaikan ohi. Se sai ajattelemaan montaa asiaa, mm. sitä että pitää mennä SPR:n ensiapukurssille kun Suomeen palaa. Ajatus siitä, että olisi ensimmäinen ihminen onnettomuuspaikalla ei olekaan enää kaukainen. Olin arvioni mukaan melkein onnettomuuspaikan kohdalla, kun se tapahtui. Huomasin myös taas, kuinka aivot pyrkivät luomaan toimivan tarinan eivätkä kaihda uusien muistikuvien luomista sen edistämiseksi.
Ensin faktat.
Tulin rampilta moottoritielle ja melkein itse vaihdoin kaistaa yhden harmaan auton päälle. Se nimittäin oli suoraan ison lava-auton puskurissa kiinni, joka oli rinnallani, enkä huomannut sitä taaksepäin vilkaisulla. Rampilla, josta tulen motarille on aikaa vaihtaa kaistaa ehkä 200 metriä, jonka jälkeen ramppi poistuu takaisin pois moottoritieltä. Hidastin, jotta lava-auto pääsi ohitseni ja valmistauduin vaihtamaan kaistaa ja katsoin vielä uudestaan ja onnekseni huomasin sen harmaan auton ja päästin senkin ohitseni.
Matka alamäkeen jatkui ehkä vajaan puoli kilometriä, kun yhtäkkiä kaikki autot hidastavat niin voimakkaasti, että hyvä ettei jarrutuksissa tullut lisäonnettomuuksia. Ihmettelen, mistä on kysymys, osa autoilijoista vaihtaa vasemmanpuolisille kaistoille, joten oletan että hitaampi kaista on tukossa. Sitten näen kyljellään olevan auton. Noin kymmenen autoilijaa on pysähtynyt pientareelle. Ainakin yksi nainen juoksee kohti kyljellään olevaa autoa. Joku poistuu omasta autostaan. Ensimmäinen auttaja on juuri ehtinyt auton kohdalle ja ryhtyy kiskomaan velton näköistä ilmeisesti naispuolista ihmistä autosta pois.
Mietin pysähtyäkö paikalle auttamaan, mutta totean, että paikalla on jo riittävästi ihmisiä. Ainakin kymmenen ja olisin luultavimmin vain tiellä.
Nuo asiat siis uskon nähneeni sellaisenaan. Sitten aivoni alkoivat ajattelemaan. Sitten huomasin, kuinka aivoni rupesivat rakentamaan tarinaa niistä palasista, jotka olin nähnyt ja täydentämään niitä palasia, joita en ollut nähnyt. Esimerkiksi aivoni yrittivät yhdistää tuon autosta pois nousevan ja juoksevan naisen samaksi henkilöksi. Samoin juokseva henkilö ja se, joka veti naisen pois onnettomuusautosta yritettiin yhdistään samaksi henkilöksi. Kaikella todennäköisyydellä kuitenkin nämä ovat kolme täysin erillistä henkilöä ottaen huomioon, että kuljin paikan ohi autolla.
Vastaavasti ensimmäinen mielikuvani on se, että kyljellään olevasta autosta olisi kiskottu pois ihminen ikkunan kautta. Kuitenkin mielikuva siitä asennosta, jossa kiskominen tapahtui tarkoittaa sitä, ettei tämä voinut tapahtua sivuikkunoista. Mieleni siis yritti luoda päähäni mielikuvaa siitä, että kiskominen olisi tapahtunut kattoikkunan kautta. Näin tätä kirjoittaessa mieleeni juolahtaa toinenkin vaihtoehto; tuulilasi. Tai ehkäpä muistan auton asennon, tai paikan väärin ja nainen kiskottiin ulos sivuikkunasta. Tai ehkäpä en huomannut toista onnettomuusautoa ja nainen kiskottiin ulos tästä autosta, eikä tuosta kyljellään olevasta. Tai ehkäpä nainen oli jo saatu ulos autosta, kun näin hänet ja koko mielikuva siitä, että hänet kiskotaan ulos autosta oli mielikuvitukseni tuotetta.
Tämän jälkeen en ihmettele, että luotettava ihmistodistaja on jossain määrin epäilyttävä käsite. Jo se, että siinä paikan päällä mieleni luodessa järjestystä, tarinaa, otin tiukan asenteen siihen että erotan toisistaan 'faktat' ja toisaalta kehitetyn tarinan oli hyvin, hyvin vaikeaa. Ihmiselle ei ole todellakaan luontaista ajatella asioita erillisinä faktoina, muistoina, tapahtumina, vaan lisäksi tarvitaan tarina, joka yhdistää ne yhdeksi kokonaisuudeksi. Kuitenkin tuollaisen nopean onnettomuustilanteen näkemisessä havaintoja ei ole riittävästi, jotta ne itsessään voisivat muodostaa kokonaisuuden. Siispä mieli tekee päätelmiä siitä, mitä tapahtui ja luo tarinan sinne, missä sitä ei ollut.
Ylläolevista muistikuvista päättelen, että aikaa onnettomuuden tapahtumisesta oli korkeintaan minuutti, luultavasti vähemmän. Tuossa ajassa paikalle ehti pysähtyä kymmenisen autoilijaa auttamaan onnettomuuteen joutuneita. Hädässä olevien auttaminen on osa amerikkalaista kulttuuria ja se näkyy myös siinä, kuinka moni pysähtyy auttamaan.
Ensin faktat.
Tulin rampilta moottoritielle ja melkein itse vaihdoin kaistaa yhden harmaan auton päälle. Se nimittäin oli suoraan ison lava-auton puskurissa kiinni, joka oli rinnallani, enkä huomannut sitä taaksepäin vilkaisulla. Rampilla, josta tulen motarille on aikaa vaihtaa kaistaa ehkä 200 metriä, jonka jälkeen ramppi poistuu takaisin pois moottoritieltä. Hidastin, jotta lava-auto pääsi ohitseni ja valmistauduin vaihtamaan kaistaa ja katsoin vielä uudestaan ja onnekseni huomasin sen harmaan auton ja päästin senkin ohitseni.
Matka alamäkeen jatkui ehkä vajaan puoli kilometriä, kun yhtäkkiä kaikki autot hidastavat niin voimakkaasti, että hyvä ettei jarrutuksissa tullut lisäonnettomuuksia. Ihmettelen, mistä on kysymys, osa autoilijoista vaihtaa vasemmanpuolisille kaistoille, joten oletan että hitaampi kaista on tukossa. Sitten näen kyljellään olevan auton. Noin kymmenen autoilijaa on pysähtynyt pientareelle. Ainakin yksi nainen juoksee kohti kyljellään olevaa autoa. Joku poistuu omasta autostaan. Ensimmäinen auttaja on juuri ehtinyt auton kohdalle ja ryhtyy kiskomaan velton näköistä ilmeisesti naispuolista ihmistä autosta pois.
Mietin pysähtyäkö paikalle auttamaan, mutta totean, että paikalla on jo riittävästi ihmisiä. Ainakin kymmenen ja olisin luultavimmin vain tiellä.
Nuo asiat siis uskon nähneeni sellaisenaan. Sitten aivoni alkoivat ajattelemaan. Sitten huomasin, kuinka aivoni rupesivat rakentamaan tarinaa niistä palasista, jotka olin nähnyt ja täydentämään niitä palasia, joita en ollut nähnyt. Esimerkiksi aivoni yrittivät yhdistää tuon autosta pois nousevan ja juoksevan naisen samaksi henkilöksi. Samoin juokseva henkilö ja se, joka veti naisen pois onnettomuusautosta yritettiin yhdistään samaksi henkilöksi. Kaikella todennäköisyydellä kuitenkin nämä ovat kolme täysin erillistä henkilöä ottaen huomioon, että kuljin paikan ohi autolla.
Vastaavasti ensimmäinen mielikuvani on se, että kyljellään olevasta autosta olisi kiskottu pois ihminen ikkunan kautta. Kuitenkin mielikuva siitä asennosta, jossa kiskominen tapahtui tarkoittaa sitä, ettei tämä voinut tapahtua sivuikkunoista. Mieleni siis yritti luoda päähäni mielikuvaa siitä, että kiskominen olisi tapahtunut kattoikkunan kautta. Näin tätä kirjoittaessa mieleeni juolahtaa toinenkin vaihtoehto; tuulilasi. Tai ehkäpä muistan auton asennon, tai paikan väärin ja nainen kiskottiin ulos sivuikkunasta. Tai ehkäpä en huomannut toista onnettomuusautoa ja nainen kiskottiin ulos tästä autosta, eikä tuosta kyljellään olevasta. Tai ehkäpä nainen oli jo saatu ulos autosta, kun näin hänet ja koko mielikuva siitä, että hänet kiskotaan ulos autosta oli mielikuvitukseni tuotetta.
Tämän jälkeen en ihmettele, että luotettava ihmistodistaja on jossain määrin epäilyttävä käsite. Jo se, että siinä paikan päällä mieleni luodessa järjestystä, tarinaa, otin tiukan asenteen siihen että erotan toisistaan 'faktat' ja toisaalta kehitetyn tarinan oli hyvin, hyvin vaikeaa. Ihmiselle ei ole todellakaan luontaista ajatella asioita erillisinä faktoina, muistoina, tapahtumina, vaan lisäksi tarvitaan tarina, joka yhdistää ne yhdeksi kokonaisuudeksi. Kuitenkin tuollaisen nopean onnettomuustilanteen näkemisessä havaintoja ei ole riittävästi, jotta ne itsessään voisivat muodostaa kokonaisuuden. Siispä mieli tekee päätelmiä siitä, mitä tapahtui ja luo tarinan sinne, missä sitä ei ollut.
Ylläolevista muistikuvista päättelen, että aikaa onnettomuuden tapahtumisesta oli korkeintaan minuutti, luultavasti vähemmän. Tuossa ajassa paikalle ehti pysähtyä kymmenisen autoilijaa auttamaan onnettomuuteen joutuneita. Hädässä olevien auttaminen on osa amerikkalaista kulttuuria ja se näkyy myös siinä, kuinka moni pysähtyy auttamaan.
perjantaina, huhtikuuta 21, 2006
Patenteista
Itse uskon, että ilman monopolistisia immateriaalioikeuksia hyödyllisiä asioita tuotettaisiin huomattavasti enemmän kuin nykyään. Kannattaa muistaa, että suuri osa hyödyllisistä asioista ei ole uusia 'keksintöjä' tai kokonaan uusia tuotoksia, vaan jatkotyötä jonkin olemassaolevan päälle. Internetissä on viikottain, jos ei päivittäin tapauksia, joissa ihminen tekee jotain hyödyllistä ja saa paskaa niskaansa sen takia.
Päivän esimerkkinä toimikoon pienoisrautateiden ystävä, joka kirjoitti softan jolla niitä voi käskyttää tietokoneella. Softa oli julkaistu ENNEN kuin KAM teki asiasta patenttihakemuksen, mutta silti KAM vaatii häneltä $203,000 korvauksia patenttirikkomuksesta. (Kiitos ButtUglylle linkistä)
Valitettavasti yksittäisellä ihmisellä ei ole varaa lähteä oikeuteen vaatimaan patentin kumoamista olemassa olevan prior artin perusteella. Tästä saadaankin ensimmäinen idea patenttijärjestelmän 'parantamiseksi' (idea siis niille, jotka eivät hyväksy ajatusta sen kokonaan romuttamisesta).
Kuka tahansa voi tuoda prior artin oikeuden tarkastettavaksi ja jos mikä tahansa osa siitä, mitä patentti kattaa on oikeuden mielestä tässä prior artissa jo tehtynä, koko patentti raukeaa. Patentin omistajalle ei mahdollisuuksia valittaa, eikä puhua oikeudelle. Oikeus katsoo ainoastaan myönnettyä patenttia ja todistajan esittämää prior artia ja tekee päätöksen tällä perusteella.
Syy tähän poikkeamiseen perinteisestä oikeuskäytännöstä on se, että patentti on erityisoikeus, joka myönnetään sen haltijalle. Siksi järjestelmän on tärkeämpää estää patenttien väärinkäyttö kuin antaa reilu oikeudenmukainen oikeudenkäynti patentin haltijalle. Ylläoleva järjestelmä saattaisi patentin kirjoittajat miettimään kahteen kertaan sitä, kuinka laajasti kattavan patentin he yrittävät luoda. Mitä laajemman patentin he kirjoittavat, sitä enemmän monopolivaltaa patentti nykyään antaa, joten pyrkimys on laajimpaan mahdolliseen ja lopputulos on se, että naurettavan yksinkertaisia ideoita patentoidaan.
Ylläolevalla järjestelyllä sen sijaan laajemman patentin tekemisessä olisi huomattavat riskit siitä, että joku löytää esimerkin prior artista, joka osuu patentin kattamalle alueelle, joka mitätöisi koko patentin. Patentin haltijalle ei myöskään tarvitse tässä tapauksessa antaa mahdollisuutta puhua oikeudelle, sillä patentti on itsensä selittävä dokumentti, johon valtio on myöntänyt erikoisoikeuden. Näin ollen patentin omistajaa ei tällaisessa tapauksessa tarvitsisi kuulla. [Tämä on tärkeää siksikin, että näin todellisen prior artin tekijä voisi huokeasti osoittaa oikeudelle, että patentti on sen perusteella pätemätön. Jos patentin omistajalle annetaan oikeus osallistua, omistajan lakimiehet paisuttavat jutun kustannukset sellaisiin tähtitieteellisiin summiin, joita tavallinen ihminen ei kykene maksamaan.]
Päivän esimerkkinä toimikoon pienoisrautateiden ystävä, joka kirjoitti softan jolla niitä voi käskyttää tietokoneella. Softa oli julkaistu ENNEN kuin KAM teki asiasta patenttihakemuksen, mutta silti KAM vaatii häneltä $203,000 korvauksia patenttirikkomuksesta. (Kiitos ButtUglylle linkistä)
Valitettavasti yksittäisellä ihmisellä ei ole varaa lähteä oikeuteen vaatimaan patentin kumoamista olemassa olevan prior artin perusteella. Tästä saadaankin ensimmäinen idea patenttijärjestelmän 'parantamiseksi' (idea siis niille, jotka eivät hyväksy ajatusta sen kokonaan romuttamisesta).
Kuka tahansa voi tuoda prior artin oikeuden tarkastettavaksi ja jos mikä tahansa osa siitä, mitä patentti kattaa on oikeuden mielestä tässä prior artissa jo tehtynä, koko patentti raukeaa. Patentin omistajalle ei mahdollisuuksia valittaa, eikä puhua oikeudelle. Oikeus katsoo ainoastaan myönnettyä patenttia ja todistajan esittämää prior artia ja tekee päätöksen tällä perusteella.
Syy tähän poikkeamiseen perinteisestä oikeuskäytännöstä on se, että patentti on erityisoikeus, joka myönnetään sen haltijalle. Siksi järjestelmän on tärkeämpää estää patenttien väärinkäyttö kuin antaa reilu oikeudenmukainen oikeudenkäynti patentin haltijalle. Ylläoleva järjestelmä saattaisi patentin kirjoittajat miettimään kahteen kertaan sitä, kuinka laajasti kattavan patentin he yrittävät luoda. Mitä laajemman patentin he kirjoittavat, sitä enemmän monopolivaltaa patentti nykyään antaa, joten pyrkimys on laajimpaan mahdolliseen ja lopputulos on se, että naurettavan yksinkertaisia ideoita patentoidaan.
Ylläolevalla järjestelyllä sen sijaan laajemman patentin tekemisessä olisi huomattavat riskit siitä, että joku löytää esimerkin prior artista, joka osuu patentin kattamalle alueelle, joka mitätöisi koko patentin. Patentin haltijalle ei myöskään tarvitse tässä tapauksessa antaa mahdollisuutta puhua oikeudelle, sillä patentti on itsensä selittävä dokumentti, johon valtio on myöntänyt erikoisoikeuden. Näin ollen patentin omistajaa ei tällaisessa tapauksessa tarvitsisi kuulla. [Tämä on tärkeää siksikin, että näin todellisen prior artin tekijä voisi huokeasti osoittaa oikeudelle, että patentti on sen perusteella pätemätön. Jos patentin omistajalle annetaan oikeus osallistua, omistajan lakimiehet paisuttavat jutun kustannukset sellaisiin tähtitieteellisiin summiin, joita tavallinen ihminen ei kykene maksamaan.]
tiistaina, huhtikuuta 18, 2006
Immateriaalimonopoleista
Olen ehdottomasti ajatellut asiaa myös tekijän kannalta. Itse asiassa se on itselleni aika välttämätöntä, sillä työni on nimenomaan keksimistä ja tutkimista, johon immateriaalimonopolilait vaikuttavat. Olenpa jopa keksinyt parin tutkijaystäväni kanssa idean, josta myöhemmin kuulimme, että aiheesta on tehty patenttihakemus - hakemus ei ole julkinen, joten kyseessä on tosiaankin itsenäinen keksiminen.
Isaac Newton, yksi historiamme kuuluisimmista keksijöistä sanoi: "Jos olen kyennyt näkemään pidemmälle, se johtuu siitä, että seison jättiläisen hartioilla." Yksikään keksintö ei ole täysin uusi, vaan pohjautuu monilta osilta olemassaolevalle tietämykselle. Yksikään musiikkikappale ei ole täysin uusi, vaan käyttää huomattavan määrän erilaisia riffejä, rytmejä, sävelkulkuja, jotka on jo joku toinen tehnyt. Kaikki tieto rakentuu vanhan päälle.
Nykyinen halu saattaa kaikki tietopohjaiset keksinnöt monopolistisen omistusoikeuden piiriin tarkoittaa myös sitä, että suuri osa tiedosta on sellaista, ettei sen päälle voi rakentaa uutta. Jollakulla on monopolioikeus siihen tietoon ja keksijänä, tai musiikin tekijänä et vain voi laillisesti hyödyntää sitä. Nykyinen järjestelmä on toiminut niinkin hyvin kuin se toimii siksi, että suurin osa tiedosta on ollut avointa ja vapaasti hyödynnettävää. Tilanne muuttuu pahemmaksi päivä päivältä, kun yhä enemmän tiedosta ja hyvistä ideoista on jonkun yksinomaisuutta. (Ajattelepa maailmaa, jossa McDonalds olisi patentoinut franchising muotoisen yritystoiminnan. Nykypäivänä se olisi täysin mahdollista.)
Jos tällä periaatteella oltaisiin tehty musiikkia joitakin satoja vuosia sitten, moni klassisen musiikin mestariteos olisi jäänyt tekemättä. Tai sitten niiden kirjoittaja olisi haastettu oikeuteen jonkun toisen monopolin rikkomisesta.
Against Intellectual Monopoly -kirjan kirjoittajat havaitsivat, ettei tekijänoikeuksien luominen Euroopassa vaikuttanut musiikin luomisen määrään, eikä myöskään musiikin tekijöiden saamiin tuloihin! (Suosittelen asiasta kiinnostuneille kyseistä kirjaa lämpimästi)
Ilman valtion myöntämää monopolia ideaan, tekijällä on silti etuja, joita hän voi hyödyntää ansaitakseen keksinnöillään, tai tuotannollaan. Ensinnäkin hän voi julkaista ensimmäisen keksintönsä/musiikkikappaleensa/kirjansa ja hankkia mainetta hyvänä tuottajana. Tämän jälkeen hän voikin myydä tulevaa tuotantoaan ihmisille sillä ehdolla, että jos joku maksaa riittävästi, hän tekee/julkaisee tuotoksensa. Erinomainen esimerkki tällaisesta on erilaiset kirjat, jotka on julkaistu aikakausilehden, tai sanomalehden sivuilla sivu, tai luku kerrallaan. Ostaja tietää, että lopputulosta ei koskaan pääse lukemaan, jos tekijä ei saa riittävää palkkiota. Vaihtoehtoisesti keksijä voi päätyä yrityksen palkkaamaksi, joka arvostaa hänen tutkimuspanostaan. Tai perustaa oman yrityksen tekemään tuotteita, jotka perustuvat omiin hyviin ideoihinsa. Tai julkaista ideansa vapaaseen jakeluun Internetissä ja liittää niihin mainoksia.
Hauskin idea, jonka olen kuullut keksinnöistä on se, että keksijä valitsee samalla alalla kilpailevista yrityksistä yhden ja menee näiden puheille kertoen oman keksintönsä seuraavilla ehdoilla: Minä kerron idean, jolla säästätte näin ja näin paljon rahaa. Te maksatte minulle näin paljon rahaa. Jos ette maksa, niin sitten menen kertomaan ideani myös muille yrityksille. Jos maksatte, olen valmis allekirjoittamaan salassapitosopimuksen keksinnöstäni tietylle aikajaksolle.
RedHat ja muut avoimeen lähdekoodiin pohjautuvat yritykset osoittavat, että kilpaileminen ja menestyminen yritysmaailmassa on täysin mahdollista tilanteessa, jossa intellektuaalista monopolia ei ole.
Omistusoikeus on hyödyllinen keksintö. Sen hyödyt tulevat siitä, että niukat resurssit tulevat paremmin hyötykäytettyä, kun niille on omistaja. Tästä syystä Suomessa oleva jokamiehen oikeus on järkevä asia. Kun metsissä pyörii vähän ihmisiä ja sieniä ja marjoja jää joka vuosi mielipuoliset määrät keräämättä, voidaan todeta, etteivät nämä asiat ole Suomessa niukka resurssi. Siksi niitä ei myöskään ole tarvetta viedä omistusoikeuden piiriin. (Resurssi on niukka, jos sille on kysyntää enemmän kuin sitä on tarjolla silloin, kun hinta asetetaan "nollaan").
Ideoissa, kirjoissa, musiikkikappaleissa, keksinnöissä on kaikissa muutama yhteinen puoli. Niiden tuottaminen on niukka resurssi - ihmisiä on rajallisesti. Sen sijaan, kun idea on luotu ja kirjoitettu johonkin; kun musiikkikappale on luotu ja tallennettu, sitä voidaan levittää äärettömästi lähes nollakustannuksella. Informaatio on siis resurssi, jonka luominen on niukka, mutta levittäminen ei. Nykyinen monopolijärjestelmä tekee levittämisestä keinotekoisesti niukan lisätäkseen hyödyllisen informaation luomista. Ongelma vain on se, että ei ole mitään todisteita siitä, että järjestelmä lisäisi hyödyllisen informaation luomista, eikä itse asiassa juuri päinvastoin.
Valta korruptoi ja täydellinen valta korruptoi täydellisesti. Valtion ylläpitämä monopoli antaa valtaa monopolille. Monopolistin sisäisessä hierarkiassa parhaiten pärjäävät ne, jotka käyttävät kaikista armottomimmin ja korruptuneimmin tätä valtaa. Siksi monopolin huipulle valikoituu ihmisiä, jotka ovat valmiit tekemään mitä tahansa oman valtansa lisäämiseksi. Yksi keino vallan lisäämiseksi on uusien omaa valtaa pönkittävien lakien lobbaaminen. Vastakkain on tekijänoikeusmonopolista hyötyvät yritykset ja yhdistykset, ja koko kansa. Tekijänoikeusmonopoleista hyötyvät ovat erittäin tehokkaasti keskittyneitä ja heillä on suuri insentiivi ajaa laki läpi - kustannuksista välittämättä. Suuren yleisön mielenkiinto ei ole näin suurta; meistä jokainen häviää vain pikkuisen, jos vastapuolen lobbaama laki menee läpi ja näin ollen suuri yleisö ei kykene organisoimaan tehokasta vastakamppanjaa. Lopputulos on julkisen valinnan teorian ennustusten mukainen: keskittyneet lobbarit ajavat läpi lakeja, jotka ovat yhteiskunnalle haitallisia, mutta hyödyttävät lobbareita.
Juuri näin tapahtui esimerkiksi viime syksyisen Lex Karpelan kohdalla. Vai miltä kuulostaa se, että nämä monopolijärjestöt lähettävät väärennetyn addressin kansanedustajille? Tai se, että lain valmistelijana oleva virkamies on yhden näistä järjestöistä hallituksessa? Tai että lain valmistelussa kuultiin yksipuolisesti tekijänoikeuslobbareita? Tai se, että ministeri valehtelee eduskunnalle direktiivin sisällöstä?
Julkisen valinnan teoria on osoittanut, että demokratia on haavoittuvainen tällaiselle eturyhmäpolitiikalle. Patenttien ja tekijänoikeusmonopolien historia on osoittanut käytännössä, että näin myös tapahtuu. Erilaisten patentoitavien asioiden määrä on historiallisesti jatkuvasti lisääntynyt; samoin patenttien laajuus ja myös patenttien kestoaika. Tekijänoikeuksien alkuperäinen kestoaika oli 18 vuotta, nyt ne ovat käytännössä ikuisia (tekijänoikeuksien kestoaikaa pidennetään aina, kun Mikki Hiiri on lähestymässä public domainiin pääsyä).
Taloustiede kertoo, että monopolit ovat haitallisia ja vaarallisia. Historia osoittaa, että monopolit ovat haitallisia ja vaarallisia. Nykyinen immateriaalimonopoleihin liittyvä lobbaus osoittaa, että monopolit ovat haitallisia ja vaarallisia.
Itse en usko, että järjestelmää voidaan korjata ilman, että tekijänoikeusmonopolit puretaan. Saatan olla väärässä ja mielelläni kuulisin ehdotuksia, jotka välttävät olemassaolevat sudenkuopat. Erityisesti järjestelmän pitäisi olla sellainen, että se ei synnytä voimakkaita lobbausryhmiä, jotka lobbaavat lait askel askeleelta joksikin täysin muuksi kuin miksi ne oli alunperin tarkoitettu.
Isaac Newton, yksi historiamme kuuluisimmista keksijöistä sanoi: "Jos olen kyennyt näkemään pidemmälle, se johtuu siitä, että seison jättiläisen hartioilla." Yksikään keksintö ei ole täysin uusi, vaan pohjautuu monilta osilta olemassaolevalle tietämykselle. Yksikään musiikkikappale ei ole täysin uusi, vaan käyttää huomattavan määrän erilaisia riffejä, rytmejä, sävelkulkuja, jotka on jo joku toinen tehnyt. Kaikki tieto rakentuu vanhan päälle.
Nykyinen halu saattaa kaikki tietopohjaiset keksinnöt monopolistisen omistusoikeuden piiriin tarkoittaa myös sitä, että suuri osa tiedosta on sellaista, ettei sen päälle voi rakentaa uutta. Jollakulla on monopolioikeus siihen tietoon ja keksijänä, tai musiikin tekijänä et vain voi laillisesti hyödyntää sitä. Nykyinen järjestelmä on toiminut niinkin hyvin kuin se toimii siksi, että suurin osa tiedosta on ollut avointa ja vapaasti hyödynnettävää. Tilanne muuttuu pahemmaksi päivä päivältä, kun yhä enemmän tiedosta ja hyvistä ideoista on jonkun yksinomaisuutta. (Ajattelepa maailmaa, jossa McDonalds olisi patentoinut franchising muotoisen yritystoiminnan. Nykypäivänä se olisi täysin mahdollista.)
Jos tällä periaatteella oltaisiin tehty musiikkia joitakin satoja vuosia sitten, moni klassisen musiikin mestariteos olisi jäänyt tekemättä. Tai sitten niiden kirjoittaja olisi haastettu oikeuteen jonkun toisen monopolin rikkomisesta.
Against Intellectual Monopoly -kirjan kirjoittajat havaitsivat, ettei tekijänoikeuksien luominen Euroopassa vaikuttanut musiikin luomisen määrään, eikä myöskään musiikin tekijöiden saamiin tuloihin! (Suosittelen asiasta kiinnostuneille kyseistä kirjaa lämpimästi)
Ilman valtion myöntämää monopolia ideaan, tekijällä on silti etuja, joita hän voi hyödyntää ansaitakseen keksinnöillään, tai tuotannollaan. Ensinnäkin hän voi julkaista ensimmäisen keksintönsä/musiikkikappaleensa/kirjansa ja hankkia mainetta hyvänä tuottajana. Tämän jälkeen hän voikin myydä tulevaa tuotantoaan ihmisille sillä ehdolla, että jos joku maksaa riittävästi, hän tekee/julkaisee tuotoksensa. Erinomainen esimerkki tällaisesta on erilaiset kirjat, jotka on julkaistu aikakausilehden, tai sanomalehden sivuilla sivu, tai luku kerrallaan. Ostaja tietää, että lopputulosta ei koskaan pääse lukemaan, jos tekijä ei saa riittävää palkkiota. Vaihtoehtoisesti keksijä voi päätyä yrityksen palkkaamaksi, joka arvostaa hänen tutkimuspanostaan. Tai perustaa oman yrityksen tekemään tuotteita, jotka perustuvat omiin hyviin ideoihinsa. Tai julkaista ideansa vapaaseen jakeluun Internetissä ja liittää niihin mainoksia.
Hauskin idea, jonka olen kuullut keksinnöistä on se, että keksijä valitsee samalla alalla kilpailevista yrityksistä yhden ja menee näiden puheille kertoen oman keksintönsä seuraavilla ehdoilla: Minä kerron idean, jolla säästätte näin ja näin paljon rahaa. Te maksatte minulle näin paljon rahaa. Jos ette maksa, niin sitten menen kertomaan ideani myös muille yrityksille. Jos maksatte, olen valmis allekirjoittamaan salassapitosopimuksen keksinnöstäni tietylle aikajaksolle.
RedHat ja muut avoimeen lähdekoodiin pohjautuvat yritykset osoittavat, että kilpaileminen ja menestyminen yritysmaailmassa on täysin mahdollista tilanteessa, jossa intellektuaalista monopolia ei ole.
Omistusoikeus on hyödyllinen keksintö. Sen hyödyt tulevat siitä, että niukat resurssit tulevat paremmin hyötykäytettyä, kun niille on omistaja. Tästä syystä Suomessa oleva jokamiehen oikeus on järkevä asia. Kun metsissä pyörii vähän ihmisiä ja sieniä ja marjoja jää joka vuosi mielipuoliset määrät keräämättä, voidaan todeta, etteivät nämä asiat ole Suomessa niukka resurssi. Siksi niitä ei myöskään ole tarvetta viedä omistusoikeuden piiriin. (Resurssi on niukka, jos sille on kysyntää enemmän kuin sitä on tarjolla silloin, kun hinta asetetaan "nollaan").
Ideoissa, kirjoissa, musiikkikappaleissa, keksinnöissä on kaikissa muutama yhteinen puoli. Niiden tuottaminen on niukka resurssi - ihmisiä on rajallisesti. Sen sijaan, kun idea on luotu ja kirjoitettu johonkin; kun musiikkikappale on luotu ja tallennettu, sitä voidaan levittää äärettömästi lähes nollakustannuksella. Informaatio on siis resurssi, jonka luominen on niukka, mutta levittäminen ei. Nykyinen monopolijärjestelmä tekee levittämisestä keinotekoisesti niukan lisätäkseen hyödyllisen informaation luomista. Ongelma vain on se, että ei ole mitään todisteita siitä, että järjestelmä lisäisi hyödyllisen informaation luomista, eikä itse asiassa juuri päinvastoin.
Valta korruptoi ja täydellinen valta korruptoi täydellisesti. Valtion ylläpitämä monopoli antaa valtaa monopolille. Monopolistin sisäisessä hierarkiassa parhaiten pärjäävät ne, jotka käyttävät kaikista armottomimmin ja korruptuneimmin tätä valtaa. Siksi monopolin huipulle valikoituu ihmisiä, jotka ovat valmiit tekemään mitä tahansa oman valtansa lisäämiseksi. Yksi keino vallan lisäämiseksi on uusien omaa valtaa pönkittävien lakien lobbaaminen. Vastakkain on tekijänoikeusmonopolista hyötyvät yritykset ja yhdistykset, ja koko kansa. Tekijänoikeusmonopoleista hyötyvät ovat erittäin tehokkaasti keskittyneitä ja heillä on suuri insentiivi ajaa laki läpi - kustannuksista välittämättä. Suuren yleisön mielenkiinto ei ole näin suurta; meistä jokainen häviää vain pikkuisen, jos vastapuolen lobbaama laki menee läpi ja näin ollen suuri yleisö ei kykene organisoimaan tehokasta vastakamppanjaa. Lopputulos on julkisen valinnan teorian ennustusten mukainen: keskittyneet lobbarit ajavat läpi lakeja, jotka ovat yhteiskunnalle haitallisia, mutta hyödyttävät lobbareita.
Juuri näin tapahtui esimerkiksi viime syksyisen Lex Karpelan kohdalla. Vai miltä kuulostaa se, että nämä monopolijärjestöt lähettävät väärennetyn addressin kansanedustajille? Tai se, että lain valmistelijana oleva virkamies on yhden näistä järjestöistä hallituksessa? Tai että lain valmistelussa kuultiin yksipuolisesti tekijänoikeuslobbareita? Tai se, että ministeri valehtelee eduskunnalle direktiivin sisällöstä?
Julkisen valinnan teoria on osoittanut, että demokratia on haavoittuvainen tällaiselle eturyhmäpolitiikalle. Patenttien ja tekijänoikeusmonopolien historia on osoittanut käytännössä, että näin myös tapahtuu. Erilaisten patentoitavien asioiden määrä on historiallisesti jatkuvasti lisääntynyt; samoin patenttien laajuus ja myös patenttien kestoaika. Tekijänoikeuksien alkuperäinen kestoaika oli 18 vuotta, nyt ne ovat käytännössä ikuisia (tekijänoikeuksien kestoaikaa pidennetään aina, kun Mikki Hiiri on lähestymässä public domainiin pääsyä).
Taloustiede kertoo, että monopolit ovat haitallisia ja vaarallisia. Historia osoittaa, että monopolit ovat haitallisia ja vaarallisia. Nykyinen immateriaalimonopoleihin liittyvä lobbaus osoittaa, että monopolit ovat haitallisia ja vaarallisia.
Itse en usko, että järjestelmää voidaan korjata ilman, että tekijänoikeusmonopolit puretaan. Saatan olla väärässä ja mielelläni kuulisin ehdotuksia, jotka välttävät olemassaolevat sudenkuopat. Erityisesti järjestelmän pitäisi olla sellainen, että se ei synnytä voimakkaita lobbausryhmiä, jotka lobbaavat lait askel askeleelta joksikin täysin muuksi kuin miksi ne oli alunperin tarkoitettu.
sunnuntaina, huhtikuuta 09, 2006
Meme
From Niora.
Go to Wikipedia and look up your birth day (excluding the year). List three events, two births and one death in your journal, including the year.
So: April 6th.
Events:
1320 - The Scots reaffirm their independence by signing the Declaration of Arbroath.
1973 - Launch of Pioneer 11 spacecraft.
1994 - The Rwandan Genocide begins when the aircraft carrying Rwandan president Juvénal Habyarimana and Burundian president Cyprien Ntaryamira is shot down by extremists.
The choice for evenst was definitely the hardest. Several interesting events were left out.
Births:
1483 - Raphael, Italian painter and architect (d. 1520)
1671 - Jean-Baptiste Rousseau, French poet (d. 1741)
For me, those were easy choices.
Deaths:
1992 - Isaac Asimov, Russian-born author (b. 1920)
And as an extra trivia Raphael died on his (and thus my) birthday.
Go to Wikipedia and look up your birth day (excluding the year). List three events, two births and one death in your journal, including the year.
So: April 6th.
Events:
1320 - The Scots reaffirm their independence by signing the Declaration of Arbroath.
1973 - Launch of Pioneer 11 spacecraft.
1994 - The Rwandan Genocide begins when the aircraft carrying Rwandan president Juvénal Habyarimana and Burundian president Cyprien Ntaryamira is shot down by extremists.
The choice for evenst was definitely the hardest. Several interesting events were left out.
Births:
1483 - Raphael, Italian painter and architect (d. 1520)
1671 - Jean-Baptiste Rousseau, French poet (d. 1741)
For me, those were easy choices.
Deaths:
1992 - Isaac Asimov, Russian-born author (b. 1920)
And as an extra trivia Raphael died on his (and thus my) birthday.
lauantaina, huhtikuuta 08, 2006
Puhumisesta ja ääntämyksestä
Kaimani kyseli, miten ääntäminen ja puhuminen on täällä sujunut ja päätin vastata näin, enkä kommenttiosiossa.
En ole aiemmin ollut kovinkaan paljoa (lähes yhtään) tekemisissä englantia äidinkielenään puhuvien kanssa. Eli ihan kylmiltään lähdin reissuun. Onneksi sanavarasto ja kyky tuottaa kieltä oli ihan kohtuullisen hyvä jo entuudestaan lähinnä siksi, että olen lukenut paljon ja kirjoittanutkin kohtuullisen määrän. Puhumisen harjoittelu olikin jäänyt huomattavasti vähemmällä. Tämä teki alussa välillä normaalin keskustelun hiukan kangertelevaksi, kun joutui etsimään sanoja ja erityisesti harmittelemaan huonoa ääntämystään. Mutta toisaalta, olin pitkään suunnitellut reissua johonkin englanninkieliseen maahan nimenomaan kieltä oppiakseni, joten tilanne oli tiedossa.
Alku oli aikamoista kangertelua, vaikka puhekykyinen olenkin. Nyt neljän kuukauden jälkeen on tilanne huomattavasti parantunut. Tärkein ongelma puhumisessa omasta mielestäni oli rytmitys. Englantia puhutaan ihan erilaisella rytmityksellä kuin suomea ja kun vielä mieli joutui hakemaan sanoja erikseen, niin puhumisen rytmi menee rikki. Se vaikeuttaa puhumista ja myös kuuntelemista. Tämä alkaa pikku hiljaa olla hallussa. Toinen oleellinen havaittu ero on se, että paikalliset tuottavat vokaalit suussa hiukan taaempana kuin suomen kielessä, mikä on tärkeä tekijä suomalaisen aksentin muodostumisessa - tämäkin alkaa pikku hiljaa katoamaan.
Jäljelle jää vielä intonaatio ja painotukset. Nämä ovat omasta mielestäni ehkäpä ne vaikeimmat asiat saada kohdalleen ja joissa havaitsen itsellänikin vielä suuria ongelmia. Suomen kielessä intonaatiota ei kauheasti käytetä, vaan puhe on tyypillisesti hyvin pitkälle samalla nuotin korkeudella (kysymyksien nousevaa äänenkorkeutta lukuunottamatta). Tämä yhdistettynä kieleen, jossa on paino on aina sanan ensimmäisellä tavulla ja paljon "konsonantti-vokaali-konsonantti-vokaali" tyyppisiä sanoja, saa suomen kielen kuulostamaan konekivääritulitukselta. Painotuksissa toki sanojen peruslausumisasun osaa, mutta oma fiilikseni on, että lauseita tuottaessa sanojen painotuksessa ja siirtymisessä sanasta toiseen on vielä jotain pientä häikkää, josta ulkomainen aksentti on selkeästi havaittavissa. Tuskinpa tämän reissun aikana tavoitteeseeni pääsen, joka omiin perinteisiin kuuluen on korkealla: kyetä kuulostamaan englantia syntyjään puhuvalta - mutta eipä tuo haittaa, nämä neljä kuukautta ovat jo tehneet ihmeitä puheen toimivuudelle.
En ole aiemmin ollut kovinkaan paljoa (lähes yhtään) tekemisissä englantia äidinkielenään puhuvien kanssa. Eli ihan kylmiltään lähdin reissuun. Onneksi sanavarasto ja kyky tuottaa kieltä oli ihan kohtuullisen hyvä jo entuudestaan lähinnä siksi, että olen lukenut paljon ja kirjoittanutkin kohtuullisen määrän. Puhumisen harjoittelu olikin jäänyt huomattavasti vähemmällä. Tämä teki alussa välillä normaalin keskustelun hiukan kangertelevaksi, kun joutui etsimään sanoja ja erityisesti harmittelemaan huonoa ääntämystään. Mutta toisaalta, olin pitkään suunnitellut reissua johonkin englanninkieliseen maahan nimenomaan kieltä oppiakseni, joten tilanne oli tiedossa.
Alku oli aikamoista kangertelua, vaikka puhekykyinen olenkin. Nyt neljän kuukauden jälkeen on tilanne huomattavasti parantunut. Tärkein ongelma puhumisessa omasta mielestäni oli rytmitys. Englantia puhutaan ihan erilaisella rytmityksellä kuin suomea ja kun vielä mieli joutui hakemaan sanoja erikseen, niin puhumisen rytmi menee rikki. Se vaikeuttaa puhumista ja myös kuuntelemista. Tämä alkaa pikku hiljaa olla hallussa. Toinen oleellinen havaittu ero on se, että paikalliset tuottavat vokaalit suussa hiukan taaempana kuin suomen kielessä, mikä on tärkeä tekijä suomalaisen aksentin muodostumisessa - tämäkin alkaa pikku hiljaa katoamaan.
Jäljelle jää vielä intonaatio ja painotukset. Nämä ovat omasta mielestäni ehkäpä ne vaikeimmat asiat saada kohdalleen ja joissa havaitsen itsellänikin vielä suuria ongelmia. Suomen kielessä intonaatiota ei kauheasti käytetä, vaan puhe on tyypillisesti hyvin pitkälle samalla nuotin korkeudella (kysymyksien nousevaa äänenkorkeutta lukuunottamatta). Tämä yhdistettynä kieleen, jossa on paino on aina sanan ensimmäisellä tavulla ja paljon "konsonantti-vokaali-konsonantti-vokaali" tyyppisiä sanoja, saa suomen kielen kuulostamaan konekivääritulitukselta. Painotuksissa toki sanojen peruslausumisasun osaa, mutta oma fiilikseni on, että lauseita tuottaessa sanojen painotuksessa ja siirtymisessä sanasta toiseen on vielä jotain pientä häikkää, josta ulkomainen aksentti on selkeästi havaittavissa. Tuskinpa tämän reissun aikana tavoitteeseeni pääsen, joka omiin perinteisiin kuuluen on korkealla: kyetä kuulostamaan englantia syntyjään puhuvalta - mutta eipä tuo haittaa, nämä neljä kuukautta ovat jo tehneet ihmeitä puheen toimivuudelle.
perjantaina, huhtikuuta 07, 2006
Loma, täältä tullaan
Siskokulta on tulossa käymään sunnuntaina ja minulla alkaa loma. Tänään on vielä työpäivä, mutta ensi viikon vietän laiskan päiviä lukien siskoni kanssa. Hauskaa kevättä Suomeen.
Toisaalla luin, että nykyihmisistä 7 tuntia päivässä nukkuvat ovat terveimpiä ja kuolemanriski alempi kuin 8-9 tuntia nukkuvilla. Onkohan tuossa kausaatio terveestä vähempään unentarpeeseen, vai toiseen suuntaan. Vai kenties molempiin suuntiin. Mielenkiintoinen kysymys. Päätin kuitenkin tutkimustietojen valossa kokeilla itse, miltä tuntuisi vähentää päivittäistä unta runsaasta 8 tunnista reiluun 7 tuntiin. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä. Herääminen on hiukan aiempaa hitaampaa, mutta muita vaikutuksia en vielä ole huomannut. Hitaan heräämisen olen yhdistänyt siihen, että aamuisin lueskelee sähköpostien lisäksi jotain kirjaa ennen liikkeelle lähtöä. Tuntuu ylelliseltä omia juttuja korostavalta toiminnalta.
Toisaalla luin, että nykyihmisistä 7 tuntia päivässä nukkuvat ovat terveimpiä ja kuolemanriski alempi kuin 8-9 tuntia nukkuvilla. Onkohan tuossa kausaatio terveestä vähempään unentarpeeseen, vai toiseen suuntaan. Vai kenties molempiin suuntiin. Mielenkiintoinen kysymys. Päätin kuitenkin tutkimustietojen valossa kokeilla itse, miltä tuntuisi vähentää päivittäistä unta runsaasta 8 tunnista reiluun 7 tuntiin. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä. Herääminen on hiukan aiempaa hitaampaa, mutta muita vaikutuksia en vielä ole huomannut. Hitaan heräämisen olen yhdistänyt siihen, että aamuisin lueskelee sähköpostien lisäksi jotain kirjaa ennen liikkeelle lähtöä. Tuntuu ylelliseltä omia juttuja korostavalta toiminnalta.
torstaina, huhtikuuta 06, 2006
Mikä Internet oikein on?
Ihminen laittaa paketin postiin San Diegosta Valkeakoskelle. Paikallinen postilaitos yhdistää paketin muihin paketteihin, jotka ovat menossa Suomeen ja laittaa nämä konttiin, jonka meno-osoitteeksi laitetaan Helsinki. Laiva kuljettaa kontin San Diegosta Panamaan, jossa se pakataan toiseen laivaan, joka kuljettaa sen Amsterdamiin. Amsterdamissa kontti pakataan kolmanteen laivaan, joka kuljettaa sen Helsinkiin. Helsingissä kontti puretaan ja Suomen Posti löytää Valkeakoskelle menevän paketin. Tämä paketti kuljetetaan sitten paketissa olevaan osoitteeseen Valkeakoskella ja vastaanottaja on iloinen.
Sääntö 1: Internet on kuljetusjärjestelmä informaatiolle.
Internet-protokolla kuljettaa informaatiota sisältäviä paketteja paikasta toiseen. Tässä suhteessa se on siis täysin samanlainen kuin yllä mainittu kansainvälinen tavarankuljetusjärjestelmä. Kansainvälistä tavarankuljetusjärjestelmää käytetään moniin erilaisiin tarkoituksiin ja erilaiset yritykset tuottavat erilaisia palveluja, jotka hyödyntävät tätä kuljetusjärjestelmää. Sama pätee myös Internetin kohdalla. Esimerkkejä palveluista, jotka on tuotettu tämän kuljetusjärjestelmän avulla ovat World Wide Web (www), Internet-puhelut, erilaiset keskustelupalstat (news), chatit ja monet muut. Yritykset jopa yhdistävät eri toimipisteitään käyttäen Internetiä.
Monet väärinkäsitykset ja tästä syystä typerät ehdotukset Internetin sääntelystä johtuvat siitä, että ihmiset eivät ymmärrä Internetin ja sen avulla tuotettujen palvelujen eroa. Kuljetusjärjestelmän kohdalla tilanne olisi sama, jos ihmiset eivät ymmärtäisi eroa postimyyntiyrityksen ja postin välillä.
Esimerkiksi Suomessa hallitus on yrittänyt saada Internetin kuljetusyrityksiä (Internet palveluntarjoajia, eli ISP:tä) sensuroimaan Internetiä lapsipornon vastaisen taistelun perusteella. Effi kertoo asiasta lisää. Ideana on se, että Internetin kuljetusyrityksille annettaisiin lista osoitteita, joista tulevaa informaatiota ei välitettäisi perille. Ajatus on sama kuin se, että Viestintäministeri ehdottaisi, että mitään Panaman satamasta tulevia kontteja ei hyväksyttäisi Suomen maaperälle, sillä poliisilla on saanut selville, että Panamasta on lähetetty lapsipornoa laivarahtina.
Yllämainittu idea on ongelmallinen kahdesta syystä. Ensinnäkin Panaman ja Suomen välillä on täysin laillista ja hyödyllistä kuljetusliikennettä. Tuon liikenteen sulkeminen tekisi monen ihmisen elämän hankalammaksi ja täysin turhaan. Toinen ongelma on siinä, että Panamassa oleva lapsipornon levittäjä voi kuitenkin lähettää paketin Brysseliin, jossa se vastaanotetaan ja sitten jatkolähetetään Helsinkiin Brysselin leimoilla. Ja jos liikenne Brysselin ja Helsingin välillä kielletään, niin lapsipornon lähettäjä lähettää paketin Pariisin kautta.
Jos Liikenne- ja Viestintäministeriö esittäisi, että poliisi ylläpitaa listaa kansainvälisistä osoitteista, joista Suomeen lähetettyjä postipaketteja ei päästettäisi Suomeen, suuri osa ihmisistä ymmärtäisi, kuinka älyttömästä ideasta on kyse. [Vaikka kuinka toivoisin, että maailmassa tämän sanominen olisi turhaa ja itsestäänselvää, niin valitettavasti tiedän toisin. Lapsiporno ja lapsien hyväksikäyttö on iljettävää ja soisin sen katoavan maailmasta kokonaan. Ja kannatan mielelläni tehokkaita keinoja sen vastaisessa taistelussa.]
Internet on siis perimmiltään kuljetusjärjestelmä informaatiolle. Se jakaa ison määrän informaatiota paketteihin, jotka se kuljettaa perille yhdeltä taholta toiselle. Tämän yksinkertaisen idean avulla on luotu kaikki ne palvelut, jotka meillä Internetissä on.
Sääntö 1: Internet on kuljetusjärjestelmä informaatiolle.
Internet-protokolla kuljettaa informaatiota sisältäviä paketteja paikasta toiseen. Tässä suhteessa se on siis täysin samanlainen kuin yllä mainittu kansainvälinen tavarankuljetusjärjestelmä. Kansainvälistä tavarankuljetusjärjestelmää käytetään moniin erilaisiin tarkoituksiin ja erilaiset yritykset tuottavat erilaisia palveluja, jotka hyödyntävät tätä kuljetusjärjestelmää. Sama pätee myös Internetin kohdalla. Esimerkkejä palveluista, jotka on tuotettu tämän kuljetusjärjestelmän avulla ovat World Wide Web (www), Internet-puhelut, erilaiset keskustelupalstat (news), chatit ja monet muut. Yritykset jopa yhdistävät eri toimipisteitään käyttäen Internetiä.
Monet väärinkäsitykset ja tästä syystä typerät ehdotukset Internetin sääntelystä johtuvat siitä, että ihmiset eivät ymmärrä Internetin ja sen avulla tuotettujen palvelujen eroa. Kuljetusjärjestelmän kohdalla tilanne olisi sama, jos ihmiset eivät ymmärtäisi eroa postimyyntiyrityksen ja postin välillä.
Esimerkiksi Suomessa hallitus on yrittänyt saada Internetin kuljetusyrityksiä (Internet palveluntarjoajia, eli ISP:tä) sensuroimaan Internetiä lapsipornon vastaisen taistelun perusteella. Effi kertoo asiasta lisää. Ideana on se, että Internetin kuljetusyrityksille annettaisiin lista osoitteita, joista tulevaa informaatiota ei välitettäisi perille. Ajatus on sama kuin se, että Viestintäministeri ehdottaisi, että mitään Panaman satamasta tulevia kontteja ei hyväksyttäisi Suomen maaperälle, sillä poliisilla on saanut selville, että Panamasta on lähetetty lapsipornoa laivarahtina.
Yllämainittu idea on ongelmallinen kahdesta syystä. Ensinnäkin Panaman ja Suomen välillä on täysin laillista ja hyödyllistä kuljetusliikennettä. Tuon liikenteen sulkeminen tekisi monen ihmisen elämän hankalammaksi ja täysin turhaan. Toinen ongelma on siinä, että Panamassa oleva lapsipornon levittäjä voi kuitenkin lähettää paketin Brysseliin, jossa se vastaanotetaan ja sitten jatkolähetetään Helsinkiin Brysselin leimoilla. Ja jos liikenne Brysselin ja Helsingin välillä kielletään, niin lapsipornon lähettäjä lähettää paketin Pariisin kautta.
Jos Liikenne- ja Viestintäministeriö esittäisi, että poliisi ylläpitaa listaa kansainvälisistä osoitteista, joista Suomeen lähetettyjä postipaketteja ei päästettäisi Suomeen, suuri osa ihmisistä ymmärtäisi, kuinka älyttömästä ideasta on kyse. [Vaikka kuinka toivoisin, että maailmassa tämän sanominen olisi turhaa ja itsestäänselvää, niin valitettavasti tiedän toisin. Lapsiporno ja lapsien hyväksikäyttö on iljettävää ja soisin sen katoavan maailmasta kokonaan. Ja kannatan mielelläni tehokkaita keinoja sen vastaisessa taistelussa.]
Internet on siis perimmiltään kuljetusjärjestelmä informaatiolle. Se jakaa ison määrän informaatiota paketteihin, jotka se kuljettaa perille yhdeltä taholta toiselle. Tämän yksinkertaisen idean avulla on luotu kaikki ne palvelut, jotka meillä Internetissä on.
keskiviikkona, huhtikuuta 05, 2006
New York
Tulin juuri takaisin New Yorkista, jossa olin lomalla kaverin luona viikon verran. En ollut huomannutkaan, kuinka paljon kaipaan suuren kaupungin tuntua ympärilläni. Queensiin saapuessa olo oli kuin olisi palannut kotiin, vaikken ole koskaan aiemmin käynyt Nykissä. Nähtävyydet tuli nähtyä ja ihana isäntä jopa onnistui taikomaan maailman parhaan brunssipaikan sunnuntaina takapihaterassin kera paahtavassa auringossa. Paikassa, jonka paikalliset Brooklynin asukkaat tietenkin tietävät, mutta tällainen turisti ei vahingossa koskaan löytäisi. Ruoka oli mielipuolisen hyvää ja samoin tunnelma.
Eilinen paluu San Diegoon oli sitten ihan omaa luokkaansa. La Guardialla olivat kaikki Chicagon koneet myöhässä useita tunteja, enkä olisi millään näin ehtinyt vaihtokoneeseeni. Edessäni jonossa ollut tyttö yritti päästä Phoenixiin ja virkailijat kertoivat hänelle: "Tule huomenna uudestaan, tänään ei enää pääse Phoenixiin". Omaa kohtaloani peläten menin vaihtamaan lentojani, mutta yllätyksekseni virkailija löysi toiselta lentoyhtiöltä lennon, joka meni Chicagon kautta San Diegoon. Siispä lensin koneella Chicagoon, poistuin siivouksen ajaksi ja sitten takaisin koneeseen ja menoksi. Perillä olin vain vajaan 4 tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä.
Elämä hymyilee, reissun puoliväli on ohitettu ja Kalifornian talvi saisi loppua. Eilen satoi vettä, tänään sataa vettä, eikä huomisesta ole tietoa. Tiedoksi vain säiden herralle, että olen tilannut poutaa ja lämmintä säätä loppukuukaudeksi.
Eilinen paluu San Diegoon oli sitten ihan omaa luokkaansa. La Guardialla olivat kaikki Chicagon koneet myöhässä useita tunteja, enkä olisi millään näin ehtinyt vaihtokoneeseeni. Edessäni jonossa ollut tyttö yritti päästä Phoenixiin ja virkailijat kertoivat hänelle: "Tule huomenna uudestaan, tänään ei enää pääse Phoenixiin". Omaa kohtaloani peläten menin vaihtamaan lentojani, mutta yllätyksekseni virkailija löysi toiselta lentoyhtiöltä lennon, joka meni Chicagon kautta San Diegoon. Siispä lensin koneella Chicagoon, poistuin siivouksen ajaksi ja sitten takaisin koneeseen ja menoksi. Perillä olin vain vajaan 4 tuntia alkuperäisestä aikataulusta myöhässä.
Elämä hymyilee, reissun puoliväli on ohitettu ja Kalifornian talvi saisi loppua. Eilen satoi vettä, tänään sataa vettä, eikä huomisesta ole tietoa. Tiedoksi vain säiden herralle, että olen tilannut poutaa ja lämmintä säätä loppukuukaudeksi.
lauantaina, maaliskuuta 25, 2006
AY liike ihmettelee työntekijäkatoa
Nuoret eivät ole halukkaita liittymään ammattiliittoihin kertoo Hesari. AY-liike on huolissaan jäsenmäärän laskusta ja erityisesti siitä, että nuoria ihmisiä on vaikea saada liikkeen jäseniksi. Sammakko kertoo AKT:n bussilakosta, jossa ammattiyhdistysaktiivit lakkoilivat estääkseen esimerkiksi nuoria opiskelijoita, tai vanhempia eläkepäiviään lähestyviä tekemästä osa-aikatyötä omalla alallaan.
AY-liikkeen ongelma on se, että vanhemmat työntekijät haluavat muutosturvaa (Sammakon artikkeli aiheesta täällä). Varmasti nuoremmatkin ihmiset haluavat turvatun työpaikan, mutta vielä tärkeämpää on saada edes jokin työpaikka. AKTmainen sohiminen, jossa ajetaan vanhempien työntekijöiden etuja nuorten kustannuksella ei ole omiaan ostamaan nuorten luottamusta AY-liikkeeseen. Onneksi kaikki ammattiliitot (kuten omani) eivät harjoita näin räikeästi syrjivää politiikkaa.
Eivätkä he oikeastaan voi tehdä asialle mitään. AY-liikettä hallitsee pääasiassa keski-ikäisten ja vanhojen kaarti, jonka syrjäyttäminen on käytännössä mahdotonta. Tai siis keski-ikäiset ja vanhat työtekijät eivät koskaan äänestäisi ihmisiä, jotka ajaisivat nuorten etuja vanhojen etujen sijasta.
Mielenkiintoinen kysymys onkin, onko AY-liikkeellä kokonaisuutena mitään mahdollisuuksia pelastaa itseään siitä kuopasta, jonka se on itselleen kaivanut. Nykyisellään vuosittainen jäsenkato on yllämainitun Hesarin uutisen mukaan 0.6 prosenttiyksikköä vuodessa. Tuolla tahdilla 40 vuoden kuluttua AY-liikkeen järjestäytymisaste tippuisi alle 50 prosentin. AY-liikkeellä on siis aikaa käännökseen politiikassa. Ehkäpä muidenkin ammattiliittojen kuin omani pitäisi keskittyä tukemaan työntekijää eikä keskitettyyn voimapolitiikkaan ja muskelien pullisteluun.
AY-liikkeen ongelma on se, että vanhemmat työntekijät haluavat muutosturvaa (Sammakon artikkeli aiheesta täällä). Varmasti nuoremmatkin ihmiset haluavat turvatun työpaikan, mutta vielä tärkeämpää on saada edes jokin työpaikka. AKTmainen sohiminen, jossa ajetaan vanhempien työntekijöiden etuja nuorten kustannuksella ei ole omiaan ostamaan nuorten luottamusta AY-liikkeeseen. Onneksi kaikki ammattiliitot (kuten omani) eivät harjoita näin räikeästi syrjivää politiikkaa.
Eivätkä he oikeastaan voi tehdä asialle mitään. AY-liikettä hallitsee pääasiassa keski-ikäisten ja vanhojen kaarti, jonka syrjäyttäminen on käytännössä mahdotonta. Tai siis keski-ikäiset ja vanhat työtekijät eivät koskaan äänestäisi ihmisiä, jotka ajaisivat nuorten etuja vanhojen etujen sijasta.
Mielenkiintoinen kysymys onkin, onko AY-liikkeellä kokonaisuutena mitään mahdollisuuksia pelastaa itseään siitä kuopasta, jonka se on itselleen kaivanut. Nykyisellään vuosittainen jäsenkato on yllämainitun Hesarin uutisen mukaan 0.6 prosenttiyksikköä vuodessa. Tuolla tahdilla 40 vuoden kuluttua AY-liikkeen järjestäytymisaste tippuisi alle 50 prosentin. AY-liikkeellä on siis aikaa käännökseen politiikassa. Ehkäpä muidenkin ammattiliittojen kuin omani pitäisi keskittyä tukemaan työntekijää eikä keskitettyyn voimapolitiikkaan ja muskelien pullisteluun.
lauantaina, maaliskuuta 18, 2006
Keskustelu eilisillalta
Joimme pullon viiniä kämppiksen ja hänen yhden miekkailukaverin kanssa eilen illalla katsoessamme Dr. Whon debyyttiä.
"I'm not a wine snob, so pretty much any wine tastes good to me with the exception of some horrible wines."
"Well, I'm just a snob, so I'm pretty specific on my tastes in general."
Laughter.
Ei liene vaikea arvata kumpi ylläolevista oli minun sanomaani.
ps. Kalifornialaiset osaavat tehdä varsin laadukkaita viinejä. Joskin alkon erinomaisia luonnehdintoja, joiden perusteella ostospäätökset on helppo tehdä, on ollut ikävä.
"I'm not a wine snob, so pretty much any wine tastes good to me with the exception of some horrible wines."
"Well, I'm just a snob, so I'm pretty specific on my tastes in general."
Laughter.
Ei liene vaikea arvata kumpi ylläolevista oli minun sanomaani.
ps. Kalifornialaiset osaavat tehdä varsin laadukkaita viinejä. Joskin alkon erinomaisia luonnehdintoja, joiden perusteella ostospäätökset on helppo tehdä, on ollut ikävä.
perjantaina, maaliskuuta 17, 2006
Australian jälkisensuuri
Australiassa hallituksen pyynnöstä on suljettu web-sivusto, jossa oli hallituksen vastainen poliittinen satiirikirjoitus.
Tekosyy sulkemiselle oli se, että saitin ulkoasu ilmeisesti loukkasi pääministerin sivuston immateriaalimonopolia ollen liian saman näköinen tämän kanssa.
Saitin ja puheen voi onneksi löytää täältä.
via
Tekosyy sulkemiselle oli se, että saitin ulkoasu ilmeisesti loukkasi pääministerin sivuston immateriaalimonopolia ollen liian saman näköinen tämän kanssa.
Saitin ja puheen voi onneksi löytää täältä.
via
Oma ehdotukseni immateriaalioikeuksien perustuslaiksi
Kaikki valtion tuottama, tukema ja ostama informaatio on julkista, ellei sitä erikseen ole salaiseksi määritelty. Lisäksi tähän informaatioon on olemassa kaikilla valtion kansalaisilla vapaa lisenssi tutkia, muokata ja edelleen levittää informaatiota niin kaupallisiin kuin ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Tämä oikeus on luovuttamaton ja siitä ei voida luopua kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Informaatiota on muun muassa tekstit, kirjalliset teokset, tietokannat, kuvat, elokuvat, äänitteet ja musiikki ja ohjelmistot; tarkemmin sanottuna kaikki, mikä on esitettävissä tietokoneen ymmärtämässä formaatissa.
Ehdotan myös, että sama teksti liitetään EUn perustuslakiin, kun sitä lähdetään uusimaan.
Olen pohtinut asiaa aiemminkin, mutta erityisenä innoittajana toimi tieto siitä, että verovaroilla kerätty karttadata laitetaan tekijänoikeuden alaiseksi materiaaliksi.
Informaatiota on muun muassa tekstit, kirjalliset teokset, tietokannat, kuvat, elokuvat, äänitteet ja musiikki ja ohjelmistot; tarkemmin sanottuna kaikki, mikä on esitettävissä tietokoneen ymmärtämässä formaatissa.
Ehdotan myös, että sama teksti liitetään EUn perustuslakiin, kun sitä lähdetään uusimaan.
Olen pohtinut asiaa aiemminkin, mutta erityisenä innoittajana toimi tieto siitä, että verovaroilla kerätty karttadata laitetaan tekijänoikeuden alaiseksi materiaaliksi.
Nälkä
Olen taas tauon jälkeen ryhtynyt aktiiviseksi urheilijaksi. Viimeisen kuukauden olen käynyt lenkillä noin kolme kertaa viikossa, launtaisin sellaisella 15-18 kilometrin vaelluksella (viime lauantaina tosin vain pitkällä lenkillä) ja lisäksi 1-2 kertaa viikossa punttisalilla. Aiemmin talvella viikottaiset liikuntamäärät olivat keskimäärin 3 kertaa viikossa.
Ensimmäinen mielenkiintoinen huomio ja ero näissä vaihtoehdoissa on se, että kolme kertaa viikossa liikkuessaan ei vielä oikeastaan huomaa eroa ruokahalussa. Nyt viisi, kuusi kertaa viikossa liikkuessani on koko ajan nälkä. Niinäkin päivinä, jolloin ei harrasta liikuntaa - ja paino on vaihteeksi taas putoamassa.
Kaipa sitä sitten energiaa tarvitaan lihasten tuottamiseen, tai niin ainakin kuvittelen. Joka tapauksessa aktiivisesti urheileva elämä on ihanaa ja ihmettelen tässä, miten ihmeessä onnistuisin ylläpitämään saman menon ensi syksynä, kun Suomessa tulee kylmä ja pimeä ja loska.
Juokseminen on ihanaa.
Ensimmäinen mielenkiintoinen huomio ja ero näissä vaihtoehdoissa on se, että kolme kertaa viikossa liikkuessaan ei vielä oikeastaan huomaa eroa ruokahalussa. Nyt viisi, kuusi kertaa viikossa liikkuessani on koko ajan nälkä. Niinäkin päivinä, jolloin ei harrasta liikuntaa - ja paino on vaihteeksi taas putoamassa.
Kaipa sitä sitten energiaa tarvitaan lihasten tuottamiseen, tai niin ainakin kuvittelen. Joka tapauksessa aktiivisesti urheileva elämä on ihanaa ja ihmettelen tässä, miten ihmeessä onnistuisin ylläpitämään saman menon ensi syksynä, kun Suomessa tulee kylmä ja pimeä ja loska.
Juokseminen on ihanaa.
tiistaina, maaliskuuta 14, 2006
Unia ja musiikkia
Työkaveri lähti tänään sitten takaisin kotiinsa Lundiin. Ilmeisesti sen kunniaksi näin aamulla unta siitä, että olin itse palaamassa kotiin Helsinkiin - tosin vain lyhyelle muutaman päivän vierailulle. Rautatientorilla oli lunta ja jäin melkein bussin alle niin väsyneenä, etten jaksanut siirtyä alta pois ja bussikuski hermostui minulle. Matkatavarat olivat kai mukana, mutta en ollut ollenkaan varma olinko muistanut passiani, saati sitten lompakkoani.
Kvartettiviritelmä sitten epäonnistui. Porukkamme sopraano ilmoitti eilen olevansa niin kiireinen, ettei ehdi. Harmillista, olisi ollut kivaa laulaa kvartetissa asioita taas vaihteeksi. Ehkäpä sitten, kun pääsee takaisin Suomeen. Java Jiveä on ikävä ja Nightingalea olisi kiva koettaa uudestaan. Laulukokemusta karttuu täällä ihan kivasti, kun porukka solffaa ensiyrittämällä jänniä biisejä yllättävän hyvin. Ja itsekin täytyy pinnistää joka kerralla paremmin kuin kuvittelisi kykenevänsä.
Kvartettiviritelmä sitten epäonnistui. Porukkamme sopraano ilmoitti eilen olevansa niin kiireinen, ettei ehdi. Harmillista, olisi ollut kivaa laulaa kvartetissa asioita taas vaihteeksi. Ehkäpä sitten, kun pääsee takaisin Suomeen. Java Jiveä on ikävä ja Nightingalea olisi kiva koettaa uudestaan. Laulukokemusta karttuu täällä ihan kivasti, kun porukka solffaa ensiyrittämällä jänniä biisejä yllättävän hyvin. Ja itsekin täytyy pinnistää joka kerralla paremmin kuin kuvittelisi kykenevänsä.
maanantaina, maaliskuuta 13, 2006
Päivän lainaus
"It is said that power corrupts, but actually it's more true that power attracts the corruptible. The sane are usually attracted by other things than power." David Brin
Jos olette ihmetelleet, miten ihmeessä näihin immateriaalimonopolijärjestöihin päätyy niin paljon kusipäitä johtotehtäviin, niin tuossa on vastaus. Anna jollekulle monopolivoima päättää muiden yli ja ne, jotka nauttivat muiden kontrolloimisesta hakeutuvat alalle.
Jos olette ihmetelleet, miten ihmeessä näihin immateriaalimonopolijärjestöihin päätyy niin paljon kusipäitä johtotehtäviin, niin tuossa on vastaus. Anna jollekulle monopolivoima päättää muiden yli ja ne, jotka nauttivat muiden kontrolloimisesta hakeutuvat alalle.
lauantaina, maaliskuuta 11, 2006
Liikunnan iloa
Kävin eilen illalla sellaisella pikaisella viiden kilometrin lenkillä, minkä jälkeen lähdin etsimään itselleni syötävää. Lenkillä ollessa oli mukava huomata, että isojen mäkien jälkeen kevyt hölköttely riittää palautumiseen, ehkäpä alan olla valmis ensimmäiselle pitkälle lenkille. Erityisen mukavalta tuntui, kun pääsin syömään ja oli hillittömän energinen olo. Mieli teki lähteä urheilemaan lisää, kroppa hinkui oikein lisää liikuntaa ja päätin sittenkin aloittaa lentopallokurssin huhtikuun alussa. Treenejä olisi maanantaina ja keskiviikkona ja perjantaisin vapaata pelailua. Kivaa!
Päivitys: Juoksin tänään sitten sellaisen 9 kilometrin aamulenkin ja hyvältä tuntuu. Pitäisi päättää sopiva maraton, jolle rupeaisi ihan tosissaan treenaamaan.
Päivitys: Juoksin tänään sitten sellaisen 9 kilometrin aamulenkin ja hyvältä tuntuu. Pitäisi päättää sopiva maraton, jolle rupeaisi ihan tosissaan treenaamaan.
Kolmen tunnin lounas ja työnarkomania
Tulin juuri kolmen tunnin pituiselta lounaalta. Työkaveri on lähdössä takaisin kotimaahansa Ruotsiin ja jäähyväislounashan hänelle piti järjestää. Hyvää seuraa, pitsaa ja olutta; erinomainen työlounasresepti. Ehkei kuitenkaan joka päiväiseksi tavaksi kannata ottaa.
Elämäni on asettunut aika jänniin uomiin, jossa arkipäivät kuluvat pääasiassa työn parissa ja viikonloppuina tekee sitten jotain täysin muuta. Aiemman elämän arki-iltojen sähinästä ei ole tietoakaan ja mietin, että onko tämä nyt sitten sitä, miten ihmiset päätyvät työnarkomaaneiksi. Työnteko on kivaa ja ongelmien ratkominen hauskaa. Ehkäpä liiankin hauskaa.
Elämäni on asettunut aika jänniin uomiin, jossa arkipäivät kuluvat pääasiassa työn parissa ja viikonloppuina tekee sitten jotain täysin muuta. Aiemman elämän arki-iltojen sähinästä ei ole tietoakaan ja mietin, että onko tämä nyt sitten sitä, miten ihmiset päätyvät työnarkomaaneiksi. Työnteko on kivaa ja ongelmien ratkominen hauskaa. Ehkäpä liiankin hauskaa.
perjantaina, maaliskuuta 10, 2006
Espoo jatkaa amerikkalaistumista
Perkkaalle nousee valtava viihdekeskus kertoo Hesari. Sellaisia täällä on tullut nähtyä ihan riittämiin. Ei sinänsä ne ovat ihan näppäriä, mutta itse olen tyytyväinen, että asun Hillcrestissä, jossa ei ole näitä valtavia kauppakeskuksia, vaan selkeä pääkatu, jonka varrella ja ympärillä on paljon putiikkeja ja ravintoloita. Kiva ja kaupunkimainen paikka asua.
Päivänviettoa
Tulin tänään töihin jo kello puoli viisi. Aamulla oli aikainen herätys, jo hiukan seitsemän jälkeen. Kavereiden kanssa piti olla puhelinpalaveri Suomeen kello kahdeksan. Konferenssipaperimme meni läpi ja piti käydä läpi kommentteja. No, palaveri myöhästyi sitten hiukan ja ihmettelimme miten ihmeessä Skypen saa toimimaan, kun osa osallistujista soittaa Skype-in -numeroon ja osa käyttää Skypeä suoraan. Hämmentävä käyttöliittymäosa, eikä ehkä ihan loppuun asti ajateltu, mutta saatiin sitten kuitenkin palaveroitua. Aika pieniä muutoksia paperi kaipasi, joten oman osuuden korjaukset saanee kirjoitettua tunnissa parissa. Sitä ennen pitää kuitenkin tehdä töitä parin muun keskeneräisen paperin kanssa.
Kokouksen jälkeen rupesin sitten ihmettelemään elämän menoa ja hämmennyin kovasti näistä amerikkalaisista lentolippujen ostosysteemeistä. Sähköisen lipun ostajana voi kuulemma toimia, jos on resident of United States. No tutkin asiaa ja verottajan mielestä olen resident, joten ehkäpä sitten lentoyhtiönkin mielestä. Sitten kun olin aikani tiiraillut lentoja ja löytänyt mieleiset (alle 200 dollaria edestakaisin New Yorkiin) varausjärjestelmä kysyy lentoyhtiön asiakasnumeroa. Hitto, eihän mulla mitään sellaista ole, kun en ole edes koko lentofirmasta aiemmin kuullut ja kämppiskin väitti, että maksuun käytetty luottokortti toimii lippuna, eikä lentoyhtiön bonuskortti. Jätän tyhjäksi ja toivon parasta. Ainakin se otti mun rahat - toivottavasti saan myös lentää.
Suuntana siis New York, ensimmäistä kertaa elämässäni olen Yhdysvalloissa jossain muualla kuin Kaliforniassa. Pitkä viikonloppu entisen kämppiksen luona ja sitten takaisin töitä tekemään. Typeryyksissäni en katsonut kalenteriani ja jouduin siirtämään hammaslääkäriaikaa matkan takia. Toivottavasti tulee kiva matka. New York (lausutaan new jork suomalaisittain :) on kuulemma erilainen kuin Kalifornia.
Seuraavaksi aika jatkaa paperin uusiksi kirjoittamista. Ehkäpä siitä vielä hyvä tulee.
Kokouksen jälkeen rupesin sitten ihmettelemään elämän menoa ja hämmennyin kovasti näistä amerikkalaisista lentolippujen ostosysteemeistä. Sähköisen lipun ostajana voi kuulemma toimia, jos on resident of United States. No tutkin asiaa ja verottajan mielestä olen resident, joten ehkäpä sitten lentoyhtiönkin mielestä. Sitten kun olin aikani tiiraillut lentoja ja löytänyt mieleiset (alle 200 dollaria edestakaisin New Yorkiin) varausjärjestelmä kysyy lentoyhtiön asiakasnumeroa. Hitto, eihän mulla mitään sellaista ole, kun en ole edes koko lentofirmasta aiemmin kuullut ja kämppiskin väitti, että maksuun käytetty luottokortti toimii lippuna, eikä lentoyhtiön bonuskortti. Jätän tyhjäksi ja toivon parasta. Ainakin se otti mun rahat - toivottavasti saan myös lentää.
Suuntana siis New York, ensimmäistä kertaa elämässäni olen Yhdysvalloissa jossain muualla kuin Kaliforniassa. Pitkä viikonloppu entisen kämppiksen luona ja sitten takaisin töitä tekemään. Typeryyksissäni en katsonut kalenteriani ja jouduin siirtämään hammaslääkäriaikaa matkan takia. Toivottavasti tulee kiva matka. New York (lausutaan new jork suomalaisittain :) on kuulemma erilainen kuin Kalifornia.
Seuraavaksi aika jatkaa paperin uusiksi kirjoittamista. Ehkäpä siitä vielä hyvä tulee.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
