Tekijänoikeuslainvastainen mielenosoitus 2

Päivitys: IRCNETissä kanava #tekijanoikeusmielenosoitus -kanavalla voi keskustella asiasta ja suunnitellaan mielenosoitusta. Mielenosoituksella on myös omat www-sivut tulossa tänne.

Pahoittelen, että sivut eivät vielä ole valmiit, mutta muutamassa tunnissa saa aikaan vain niin paljon asioita.

Mielenosoitus tekijänoikeuksia vastaan

Tekijänoikeuslain kiemurat ovat harmittaneet minua koko sen käsittelyn ajan. Monet tahot, kuten EFFI, ovat kirjoittaneet lain ongelmista, joten en tee sitä tässä ja nyt. Sen sijaan päätin, että jonkun pitää organisoida mielenosoitus lakia vastaan. Kansalaisyhteiskunnassa asioista kiinnostunut ei voi jättää kaikkea muiden huoleksi.

Mielenosoitus aiheesta siis järjestetään ja se on 4. lokakuuta kello 13 eduskunnan edessä. Asiasta lisätietoa vielä tänään. Pysykää kuulolla ja levittäkää sanaa.

Seksi pannaan

Suomessa oikeusministeri Johannes Koskinen pyrkii kieltämään seksin oston viimeisenä tekonaan ennen virastaan poistumista. Turun Sanomilla menee puurot ja vellit sekaisin väittäessään tätä konservatiivia, joka haluaa isoveljen valvomaan ihmisten sänkykamarin toimintaa liberaaliksi.

Tanskanmaalla sen sijaan lähestymistapa on toisenlainen. Valtio kustantaa pornoa ja seksipalveluita vanhuksille ja vammaisille. Asiasta raportoi Phil Finland for Thought -blogissa.

Ruotsissa laki on siirtänyt prostituution piiloon lain valvovan silmän alta, jonka seurauksena prostituoidut kohtaavat työssään esimerkiksi enemmän väkivaltaa kuin aiemmin. Laki myöskin karsii asiakkaista pois ensimmäiseksi ne lainkuuliaiset ja ympäristöstään ja kanssaihmisistään välittävät ihmiset ja asiakaskunnasta jäävät etupäässä jäljelle ne, joille muut ihmiset ovat kulutustavaraa, eli se pahin ryhmä.
Prostituution olemassaoloon, tai syihin tälläisella lailla ei vaikutettaisi tippaakaan. Vapaasana kirjoittaa aiheesta pidemmin.

Oma kantani on se, ettei valtion tule puuttua ihmisten väliseen vapaaehtoiseen kanssakäymiseen.

San Diego - update

Things have been going on between yes, this is going to happen! and I'll never be going to San Diego! for quite a while. Just last week I was finally convinced that things would be moving forwards and now I'm back to this is not going to happen mood, because of some developments I just heard today. Things requiring lawyers on I won't say anything more about the problem, just this: Problems which require several parties (in my case at least 6) to agree on a legally binding contract are desperately tricky.

Home, sweet home!

I just got back home last night after spending a week in Italy. It was fun, I learned some interesting things (I was there attending a summer school, so it was a kind of a business trip) and totally exhausting. 8-10 hours of lectures every day and then lots and lots of food and alcohol on top of that with strange people. They were fun, I had fun, but it's good to be home. Exhausting.

I'll continue with my views on the new proposed budget for the Finnish government later, when I have time and feel refreshed enough.

Valtion talousarvio

Valtion talousarvion 2006 ehdotuksen kokonaissumma on 39,375 miljardia euroa. Viime vuoden budjetin kokonaissumma oli 37,9 miljardia euroa. Kasvua tähän vuoteen on siis noin 3,9% viime vuoteen nähden. Kun talouskasvu tänä vuonna jää kahteen prosenttiin, valtion menojen osuus koko kansantaloudesta kasvaa.

Eri ihmisillä varmasti on näkemyksiä siitä, mikä on oikea suhde valtion/julkisyhteisöjen koon ja koko talouden välillä. Tai ainakin toivon, että ihmiset esimerkiksi valtion budjettia miettiessään ajattelisivat tällaista asiaa. Totuushan on se, että jos budjetin menot kasvavat enemmän kuin Suomen talous, valtion osuus taloudesta kasvaa.

Eduskunnan ja poliitikkojen ongelma on se, että he aina vain haluavat luoda uusia ohjelmia, joihin lisätään menoja. Kukaan ei halua käydä läpi olemassa olevia rahanreikiä ja ohjata rahoja mielekkäämpään käyttöön. On paljon kivempaa vaatia lisää rahaa omalle lempiprojektille kuin kertoa, mistä valtion menoista pitää vähentää, jotta sille rahat riittäisivät. Näin lopputuloksena on politiikkaa, jossa valtion osuus kansantaloudesta kasvaa ja poliitikot valittavat sitä, kuinka valtion rahat eivät riitä.

Tähän liittyy myös mielenkiintoinen näköharha. Olen usein kuullut syytettävän esimerkiksi uusliberaalia politiikkaa siitä, että valtio ei saa laittaa rahoja erilaisiin hankkeisiin, joihin rahaa tarvittaisiin. Ihmisillä tuntuu olevan kuvitelma, että valtio joutuu jatkuvasti säästämään rahojaan ja että syynä tähän on esimerkiksi uusliberaali mörkö, jossa kaikki rahat syydetään ahneille ja rikkaille.

Totuus on kuitenkin erilainen. Valtion ja poliitikkojen ongelmat löytää rahoitusta johtuvat etupäässä siitä, että poliitikot eivät ole valmiita karsimaan olemassaolevasta rahoituksesta toimimattomia ohjelmia ja rahareikiä ja siitä, että uusia rahareikiä keksitään nopeammin kuin yhteiskuntamme tuottaa lisää resurrseja näiden paikkaamiseksi.

Ongelma on siis rakenteellinen ja nimenomaan poliitikoista johtuva. Tätä kuvaa erinomaisesti se, että kulttuuriministerimme Tanja Karpela pitää itseään onnistuneena ministerinä siksi, että on onnistunut kasvattamaan kulttuuriministeriön menoja ministerikaudellaan.

Todellisuudessa hyvin työnsä tekevä ministeri ymmärtää, että raha ei kasva puussa ja että jokainen euro lisää hänelle on pois joltakulta muulta. Näin hyvä ministeri tutkisi oman ministerialansa olemassaolevia projekteja ja tutkii ovatko rahat todellakin laitettu hyödylliseen käyttöön. Vai voisiko jokin toisenlainen projekti hyödyttää ministerin toimialaa paremmin?

Hallituksen ministerien pitäisi taasen keskenään tutkia sitä, menevätkö rahat nykyisellään ministeriöiden välillä oikeaan paikkaan. Pitäisikö kenties lopettaa rahojen laittaminen projektiin x yhdessä ministeriössä ja lisätä rahoitusta toiseen projektiin toisessa ministeriössä. Tai kenties leikata verotusta.

Valitettavasti tällaista analyysiä ei ainakaan suomalaisessa politiikassa näe. Tilalle tarjotaan näköalattomuutta ja vaihtoehdottomuutta, jossa todetaan faktana, että mitään ei voida muuttaa ja että rahoitusta ei voi lisätä. Todellisuudessa vaihtoehtoja on, mutta poliitikot eivät vain uskalla tarttua niihin.

Musiikkiboikotti

Tein tänään henkilökohtaisen päätöksen laittaa joukon musiikkiyhtiöitä boikottiin. Suosittelen kaikkia lukijoitani tekemään saman.

ÄKT:n Kyrölän mukaan CD-levyn ei tarvitse toimia Linuxissa, tai Macissa. IFPI julkaisi lainvalmistelusta tiedotteen, jossa yrittää kieltää kansalaisia tuomasta esiin huoltaan parlamentin paraikaa säätämisessä olevaa lakia. Tiedotteessa myöskin, jos ei valehdella, niin ainakin annetaan väärää tietoa lain sisällöstä. Päätin siis laittaa IFPIn tiedotteet allekirjoittamat yhtiöt ostoboikottiin. Olisin myös kiitollinen, mikäli joku löytää listan noista viidestä sadasta musiikintekijästä, jotka allekirjoittivat eduskunnalle jätetyn vetoomuksen lain muuttamisen estämiseksi. Sen verran paha mieli tästä vedätyksestä on tullut, että heidänkään tuottaman musiikin kanssa en halua olla missään tekemisissä.

Lista IFPIn julkaiseman vetoomuksen allekirjoittamista yhtiöistä alla.

Joose Berglund, Stupido Records
Paavo Bäckman, Merceedees tuotanto
Kalle Chydenius, säveltäjä, tuottaja, taiteilija
Eero Heinonen, taiteilija, The Rasmus
Epe Helenius, Poko Rekords
Kari Hynninen, KHY Suomen Musiikki Oy
Jani Jalonen, Elements Music
Jussi Jaakonaho, säveltäjä, tuottaja, taiteilija
Marita Kaasalainen, Warner Music Finland Oy
Asko Kallonen, tuottaja, Helsinki Music Company,
Anssi Kela, säveltäjä, sanoittaja, taiteilija
Reijo Kiilunen, Ondine Oy
Wemppa Koivumäki, Emi Finland Oy Ab
Gugi Kokljuschkin, Universal Music Oy
Lasse Kurki, säveltäjä, tuottaja, taiteilija
Kim Kuusi, Plastinka Records Oy Ltd
Anne Laaksonen, Bonnier Amigo Music Finland Ab / AllStar Music Oy
Leri Leskinen, säveltäjä, tuottaja, taiteilija
Jaakko Manninen (DJ Control), taiteilija, tuottaja
Vellu Maurola (DJ Slow), säveltäjä, tuottaja, taiteilija
Pelle Miljoona, säveltäjä, sanoittaja, taiteilija
Niko Nordström, Helsinki Music Company
Markus Nordenstreng, säveltäjä, sanoittaja, taiteilija
Sara Nunes, taiteilija
Tom Pannula, Playground Music Scandinavia Oy
Sini Perho, Siboney Oy, Johanna kustannus
Timo Poijärvi, Rubato Music
Kalevi Puonti, Blue Magnum Oy
Riku Pääkkönen, Spinefarm Records
Hans Rautio, Oy FG-Naxos Ab
Pekka Ruuska, säveltäjä, sanoittaja, taiteilija
Juha Tapio, säveltäjä, sanoittaja, taiteilija
Juha Torvinen, taiteilija
Kimmo Valtanen, SonyBMG Music Entertainment
Arto Alaspää, ÄKT ry
Tommi Kyyrä, ÄKT ry

Lahjontaskandaali Suomessa!

Suomen maassa on jotain mätää. Kuvittelin, että Suomen laki kieltää virkamieheltä lahjusten vastaanottamisen. Tekijänoikeuslakia valmistellut virkamies istuuESEK johtokunnassa.

Jos ESEK, tai Gramex olisi maksanut hänelle oopperaliput, hän olisi varmaankin syytteessä lahjusten vastaanottamisesta, tai ainakin pitäisi. Jostain kumman syystä, kun virkamies istuu tällaisen järjestön johtoryhmässä ja varmaankin saa myös palkkaa sieltä, tämä ei olekaan laitonta - vai onko sittenkin? Tällainen toiminta pitäisi ehdottomasti rinnastaa lahjusten vastaanottamiseen rikoslaissa, jos näin ei vielä ole tehty.

Toisaalla sama virkamies Liedes valehtelee kansalle ja eduskunnalle lain sisällöstä. Suomen kansalaisena pidän äärimmäisen arveluttavana, että opetusministeriössä annetaan lakien valmistelu sellaisten virkamiesten tehtäväksi, jotka valehtelevat lain sisällöstä silloin, kun lain sisällöstä ollaan eduskunnassa päättämässä. Kyllä, tiedän että teknisesti Liedeksen sanoma oli ilmeisesti totta, mutta valehtelua on myös se, että jättää asialle oleellisia kriittisiä asioita kertomatta.

Vaadin Liedeksen erottamista välittömästi tehtävistään ja lain palauttamista uudelleen sellaisten virkamiesten valmisteltaviksi, joilla ei ole epäilyttäviä kytköksiä tekijänoikeusjärjestöihin.

Palkanmaksukartelli

Pääkaupunkiseudun kunnat puuhaavat palkanmaksukartellia. Yllättäen esimerkiksi TEHY on näreissään tällaisesta toiminnasta.

George W Bush

This time he's done something right. I wish he'd continue his speech with action and pressured the protectionist EU politicians to get rid of protectionist policies.

"Today, I reiterate the challenge I have made before: We must work together in the Doha negotiations to eliminate agricultural subsidies that distort trade and stunt development, and to eliminate tariffs and other barriers to open markets for farmers around the world. Today I broaden the challenge by making this pledge: The United States is ready to eliminate all tariffs, subsidies and other barriers to free flow of goods and services as other nations do the same. This is key to overcoming poverty in the world´s poorest nations."

I hope that something good will come out of this, but won't hold my breath waiting.

Meat for lab

Do not miss your future chance to buy lab grown food!

It seems that at first it'll be chicken that you'll get out of a lab, but eventually it should replace the mass production of meat using animals. It'll be interesting to see how law makers respond to this - and even more so to see how people producing meat in the thousands of years old way, will respond. Might it be that we could make the old industry irrelevant and possibly even get rid of their unhealty political influence?

Time will tell.

Problems

Problem, problems, problems. Big problems, small problems. Problems swollen with emotion, problems picking intellectual interest. Entertaining problems; problems hard to let go. Annoying problems, uplifting problems.

The word problem has a negative tone to many. As a person whose career is about dealing with problems (whose isn't?), I have hard time understanding why. Problems are meant to be solved, they raise our curiosity and pick our interest. Some do that in an uplifting way, some problems are/seem so important and urgent that we cannot feel good until they are solved. And solving a problem feels good.

In essence solving problems is mainly about solving problems and is fun by itself. As a side effect, it tends to make our lives better, which is good.

Breaking the law

Today I consider becoming a law breaker. To be precise, whether I will, or not, still depends on the Parliament of Finland. They will be voting on the copyright law proposal by the government found here. If it passes, it will for forbid people from copying material that is copy protected. This makes making a safety copy of a movie you own illegal.

The law would also make distributing means to break copy protection illegal - one of the consequences of this would be to make watching dvds in Linux illegal.

Jyrki J.J. Kasvi, the MP who has fought against the law, also says that it would make transferring software or databases over the Internet illegal. Knowing him as an honest politician I believe him even though I have not read through the proposal.

Reading it through is a little bit too much, considering that the text is a whopping 200 pages. I wonder how many MPs have read the document and how many will just vote yes, because their party tells them to. If you want to do something, do that NOW. Contact your MP and tell him what you think about him, if he votes for the law.

The plan to break the law, would be to distribute linux libdvdcss (distributing, or using it to view copyrighted and copyprotected dvd, will be illegal, if the law passes) and also to watch a movie using the same libdvdcss. The best way to do this would be to have as many people as possible doing it on the very same day and then going to the police to give themselves in.

New Orleans

(Warning, this entry contains macabre humor, which may insult people who are from New Orleans or know people from New Orleans. Still I do not mean it to be insulting, so hopefully you will not take it that way either.)

I was reading this when I suddenly had an idea. Certainly it is a roleplayers idea with a certain macabre sense of humor - and probably a bad idea at that.

Let's just leave New Orleans there. Evacuate everyone who wants to leave and anything considered valuable enough and then set up a wall around it. Let those who want to roam and rape and pillage stay there and have their life the way they like it.

At least we'd have the first mad max style western city where no law nor anything else of a civilized society existed - a heaven for all would be roleplayers to study and to take ideas from. A source of endless amount of movies and songs and the like. Young rebellous people could travel there with their guns and be tourists in a lawless city.

A dream come true for anarchists and anarchocapitalists alike.

Venäjä jatkaa sananvapauden vastaista taistelua

Maailmalla hyrrää vuosi vuodelta suurempia hurrikaaneja, mutta onneksi Venäjään voi aina luottaa. Mikään ei ole niin tärkeää kuin taisteleminen sananvapautta, tuota sivilisaation häpeätahraa ja murheenkryyniä, vastaan.
Venäjä on päättänyt suuressa viisaudessaan lakkauttaa monien ulkomaalaisten toimittajien viisumit. Ehkäpä se opettaa pahoille länsimaille, kuinka Venäjää pitää kohdella.

Yllättäen kaikki Venäjältä 'karkoitetut' toimittajat ovat olleet kriittisiä Tshetshenian sotaa kohtaan. Onneksi en ole lähdössä Venäjälle. Voisivat vaikka evätä minunkin viisumini, olenhan itsekin arvostellut sotaa kovin sanankääntein julkisesti ja yksityisesti.

Kiinalaisia vaatteita

Helsingin Sanomat kertoo, että tekstiilikiintiökiistassa EU:n ja Kiinan välillä on päästy sopimukseen. Ylen mukaan asiasta ei ole vielä varmuutta. Ylen uutisesta selviää myös se ihmetyksenaiheeni, että Hesarin artikkeli ei anna mitään yksityiskohtia sopimuksesta.

Koko kiista olisi naurettava, elleivät kärsijöinä olisi jälleen heikoimmassa asemassa olevat - siis Kiinassa olevat köyhät työntekijät ja Euroopassa köyhimmät, jotka mahdollisesti joutuvat kiistan takia maksamaan korkeampaa hintaa vaatteistaan. (Rikkaillahan tunnetusti on paremmin varaa maksaa elämisestään ja heitä kriisi ei niin paljoa haittaakaan).

Kiinan WTO-jäsenyyden myötä kaikkien tuontikiintiöiden Kiinasta piti lakata vuodenvaihteessa. Toisin kävi, kehitysmaille vihamielinen protektionistinen EU päätti suuressa viisaudessaan rajoittaa tuontia Kiinasta. Syynä tähän oli se, että eurooppalaiset kuluttajat halusivat poliitikkojen mielestä ostaa liikaa Kiinassa tehtyjä vaatteita.

Tästä ansiosta Global Growth nimittikin Mandelsonin kuukauden protektionistiksi.

EU keräsi taas pisteitä kehitysmaiden kurmuuttamisessa.

Koiria ja hiiriä

Mitä yhteistä on koirilla ja hiirillä?

Molempia on käytetty koe-eläiminä erilaisissa elintoimintojen pysäyttämistutkimuksissa ja molemmat on onnistuttu herättämään kohtuullisen pitkien aikojen jälkeen.

Elämme monissa suhteissa mielenkiintoisia aikoja. Ylläolevat esimerkkeinä positiivisesta kehityksestä, alla hiukan huolestuttavampi, joka tuo mieleen sen, miksi "Olkoon elämäsi mielenkiintoinen" on vanha kiinalainen kirous.

Siperian ikirouta sulaa.

Kiitos kämppikselle linkeistä.

Pimeä vehreys peittää maan

Rakastan näitä loppukesän ja alkusyksyn öitä. Ulkona on pimeää, muttei niin pimeää ettei puiden ja maan vihreys loisi omaa tunnelmaansa ympäristöön. Nuorempana saatoin kävellä tuntikausia tuota ihanuutta kuulostellen ja tunnustellen. Silloin se loi jotenkin tyhjän, surumielisen, haikean, nautinnollisen tunnelman, johon oli ihana uppoutua. Nyt en ole varma, mitä se luo, mutta nautin sen tuomista muistoista ja tunteista.

Rahaa ei ruokaa

Nigerissä on käynnissä nälänhätä. Tästä kertoo mm. Washington Post, CNN, Worldbank ja monet muut. Globalisaatioinstituutilla on mielenkiintoinen ehdotus ongelman ratkaisemiseksi.

Näyttää siltä, että Nigerissä ei ole varsinaista (ruokapulaa. Kaupoissa on ruokaa, mutta hinnat ovat liian korkeita huonon sadon ja länsimaiden maatalousprotektionismin köyhdyttämille paimentolaisille. Maataloustuotteiden hinnat ovat nousseet sekä siksi, että valtiovalta on asettanut uuden 19% veron niille ja siksi, että huonon sadon vuoksi ruokaa joudutaan tuomaan ulkomailta.

Toisin sanoen, maan infrastruktuuri toimii riittävän hyvin tuodakseen paikalle riittävässä määrin ruokaa, mutta kaikilla ihmisillä ei ole varaa ostaa. Länsimaissa on tapana antaa köyhälle, työttömälle ihmiselle rahaa, jolla tämä voi sitten ostaa tarvitsemansa ruoan. Ehkäpä samaa periaatetta pitäisi soveltaa tässäkin. Kehitysapu voitaisiin jakaa köyhille suoraan euroina ja dollareina ja nämä voisivat sen jälkeen kävellä paikalliseen kauppaan ostamaan tarvitsemansa ruoan.

Rahan jakaminen väestölle on helpompaa ja nopeampaa kuin yrittää järjestää ruokakuljetuksia paikan päälle. Lisäksi kauppiailla on insentiivit tuottaa juuri sellaista ruokaa kuin ihmiset haluavat ja kykenevät kustantamaan mahdollisimman tehokkaasti. Raha-apu ei ainoastaan parantaisi köyhien ihmisten kärsimystä nopeammin ja tehokkaammin kuin ruoka-apu, vaan se myös kehittäisi maan taloudellista infrastruktuuria ja auttaisi ehkäisemään tällaisia ongelmia tulevaisuudessa.

Sen sijaan ruoka-avun lähettäminen pahimmassa tapauksessa tuhoaa paikallisen kauppiaiden mahdollisuudet halvan ruoan toimittamisessa, koska ilmainen vaihtoehto syö markkinat ja näin luo ongelmia pidemmällä aikavälillä.

Lähettäkäämme Nigeriin siis rahaa ja jaetaan se sitä tarvitseville sen sijaan, että ostaisimme kallista Eurooppalaista ylituotantoruokaa ja dumppaisimme sen kehitysavun nimikkeellä nälkää näkeville.


It seems that there is in fact no shortage of food in Niger. It's shortage of money that is the problem. Because of bad harvest last year and because of European Union's agricultural policies, the

Kaavoituksesta

Suomessa ihmetellään paraikaa, kuinka saada asuntojen hintoja alaspäin, eli kuinka saada rakentaminen riittävälle tasolle kysyntään nähden. Hallituskin on huolestunut ja siltä taholta on ehdotettu muun muassa pakkokaavoitusta kunnille. Miten tuo ajatus toimisi, ei ole ehdotuksista käynyt ilmi. Kuntaliitto vastustaa ajatusta jyrkästi ja haluaisi puuttua pitkiin valitusaikoihin kaavoituksessa.

Ongelma näkyy ulospäin siten, että esim. asuinrakennuksia ei pääkaupunkiseudulla rakenneta riittävästi. Kun asuintilaa on vähän ja ostajia paljon, nousevat hinnat niin paljon, että uusi tasapaino kysynnän ja tarjonnan välillä löytyy. Kun asuntojen määrä ei hintojen noustessa jousta, nousevat neliöhinnat ja ihmiset ostavat pienempiä asuntoja. Tätä tilannetta kuvaa hyvin se, että pääkaupunkiseudulla saa pienestä yksiöstä maksaa saman, tai enemmän kuin isosta omakotitalosta jossain syrjemmällä seudulla.

Rakentamisen vähyyteen on monta syytä. Yksi niistä on se, että kunnat eivät halua kaavoittaa kovin paljoa uusia asuinalueita. Tämä johtuu siitä, että kunta joutuu maksamaan kunnallistekniikan rakentamisen alueelle kauan ennen kuin alueelle muuttavat ihmiset korvaavat menetykset tuomillaan verotuloilla. Ja vaikka kunta kaavoittaisikin aluetta riittävästi, niin kaavoituksen hyväksymisen jälkeen löytyy aina tahoja, jotka vastustavat kaavoitusta ja vievät asian oikeuteen milloin milläkin syyllä. Kuntaliiton mukaan tämä viivästyttää kaavoituksen voimaan tuloa helposti vuosilla.

Erityisen ikäväksi tällaiset oikeusprosessit tulevat siksi, että rakennusyrityksillä on insentiivit tukea kansalaisjärjestöjä, jotka yrittävät kaataa kilpailevan yrityksen saamaa kaavoitusta. Jos yritys onnistuisi tällaisessa, niin sen tuottamien asuntojen myyntihinta nousee, mutta samalla yritys joutuu suojautumaan vastaavanlaisilta hyökkäyksiltä ja kaikki häviävät. En tiedä tapahtuuko tällaista Suomessa, mutta ainakin yritykset (valitettavasti) hyötyisivät tällaisesta käytöksestä. Olisi siis mielenkiintoista tietää, kuka maksaa valittajien oikeudenkäyntikustannukset.

Poliitikkojen on myös usein vaikea ymmärtää, että jotta asuntotuotanto olisi tehokasta, jotta se toimisi oikein, välillä pitää rakentaa liikaa. Pakko ei ole sellainen, että siitä liikaa rakentamisesta olisi jotain hyötyä (tosin kuluttajat toki hyötyvät ylitarjonnasta), vaan siitä että kun markkinoilla kilpailevat yritykset yrittävät arvioida tulevaisuutta ja tekevät riskilaskelmia siitä, kuinka paljon kannattaa rakentaa, ovat arviot joskus hiukan pielessä yläkanttiin ja joskus alakanttiin. Kun kaikki yritykset tekevät arvionsa perusteella päätöksiä, välillä kokonaispäätökset ovat hiukan ylä-, välillä hiukan alakanttiin ja välillä osuvat kohdalleen. Kuten eräs bridgeä pelaava tuttuni sanoi, jos ei koskaan tuplaa kotipelejä, tuplaa pelejä aivan liian harvoin. Vastaavasti, jos ei koskaan yli-investoi, investoi aivan liian vähän.

Kaavoitus on yritys ratkaista tiettyjä julkishyödyke-, -haitake- ja koordinaatio-ongelmia. Itse näen kaavoituksella ratkottavan kolmea erityisongelmaa. Asuinrakennusten arvo on korkeampi, jos kukaan ei voi ostaa naapuritonttia ja rakentaa siihen tehdasta. Vastaavasti, jos asuntojen arvo voi laskea, jos joku rakentaa viereen oikein ruman talon - ajatelkaa esimerkiksi Kruunuhaan merenranta-asuntojen arvoa Merihaan rakentamista ennen ja jälkeen. Kolmannekseen ajateltakoon Kehä II -rakentamista. Kaupunkien päättäjät pitivät jo kauan sitten mahdollisena, että Kehä II:n rakentaminen tulee kannattavaksi/välttämättömäksi. Siispä kaavoittajat haluavat varata tällaiselle tulevalle väylälle tilaa kaavoituksella.

Käsittääkseni nuo ovat ne jossakin määrin järkevät syyt kaavoitukselle. Jos kokee tietävänsä muita järkeviä syitä, sana on vapaa kommenteissa.

Jos kaavoituksella on tarkoitus saavuttaa yllämainitut tavoitteet, niin nykyinen mikromanagerointi ei ole lainkaan välttämätöntä. Riittäisi, kun kunta määrittäisi tietyn alueen puistoksi, tietyn alueen asuinalueeksi, tietyn alueen teollisuusalueeksi. Asuinalueelle ei saisi rakentaa saastuttavia tehtaita, mutta teollisuusalueelle saisi kukin halutessaan rakentaa asuntoja (tietoisena siitä, että vieressä tulee olemaan haisevia tehtaita).

Asuntojen koko, muoto, väri, tyyli, määrä ja kaikki muu voitaisiin jättää vapaasti markkinoiden ratkaistavaksi. Jos esimerkiksi pientalo/rivitaloalueen osakeyhtiö haluaisi vieressä olevan metsikön säilyvän puistona, se voisi ostaa kyseisen maa-alueen osaksi osakeyhtiön omaisuutta jo _ennen_ kuin ensimmäistäkään taloa rakennetaan. Näin osakkaat voisivat keskenään päättää siitä, onko järkevämpää rakennuttaa alueelle muutama talo lisää, vai pitää metsikkö metsikkönä.

Lisäksi kunnallistekniikkaa tuottavat kunnan monopolit voisivat hyvin periä kustannusperäisen hinnan kunnallistekniikan vetämisestä alueelle (hmm, tekevätköhän näin jo nykyään - toivottavasti). Ideana siis se, että viemäröinti, vesi, sähkö, yms. -tekniikan vetämisen ja katuteiden rakentamisen alueelle maksaisi rakentava yritys eikä kunta. Näin rakentamisen kustannukset tulisivat alueelle muuttavien maksettaviksi, eikä koko kunnan asukkien maksettaviksi. Tämä myöskin toisi insentiivin ottaa käyttöön ne rakentamattomat alueet, joiden ympärillä jo on valmis kunnallistekniikka.

Sampo kirjoittaa samasta aiheesta fi-libissä.