lauantaina, maaliskuuta 07, 2009

Lex Nokia

Lex Nokia sitten hyväksyttiin muutama päivä sitten. Lainsäädäntöprosessi oli mielenkiintoinen ja kertoo muutaman olennaisen asian nykyisestä edustuksellisesta demokratiastamme.

Vihreät keskikokoisena puolueena joutuu valitsemaan sen, mihin asioihin vaikuttavat. Taustastaan johtuen ympäristöasiat ovat vihreille se tärkein asia (riippumatta siitä onko heidän kantansa ympäristöasioissa oikea vai väärä). Erityisesti Vuotos ja Kollaja ovat sellaisia, että mikään poliittinen kilohinta ei ole liian suuri, jos vaihtoehtona on se, että Vuotos ja Kollaja rakennetaan. Vihreiden poliittinen painoarvo siis ei riitä sekä kansalaisoikeuksian ja ympäristöasioiden ajamiseen. Kun nämä joutuvat vastakkain, kansalaisoikeudet häviävät. Joka kerta.

Jos Vihreät olisivat 15-20 prosentin puolue, 35-50 kansanedustajalla tilanne olisi erilainen. Mutta eivät ole. Eivätkä nykyisellä politiikallaan tule olemaankaan. Kansalaisoikeuksia ja demokratian perustaa tärkeinä pitävä ei löydä Vihreistä sitä puoluetta, joka ajaisi hänen asiaansa. Vihreillä olisi mahdollisuus ottaa kansalaisten perusoikeudet siipensä alle ja kasvaa aikaa myöten tuohon 15-20 prosentin kokoon. Mutta kasvun hintana olisi poliittisen painoarvon pienentyminen seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Eikä kasvu edes olisi varmaa, äänestäjät ja aktiivit saattaisivat kyllästyä puolueeseen, joka ei saa tavoitteitaan läpi. Nykyinen vaihtoehto on se helppo ja varma. Kerätään ympäristöpuolella se hyöty, joka poliittisesta voimasta on saatavissa ja toivotaan parasta kansalaisoikeuksien kohdalla (ja toivotaan, että vaikka ei niiden hyväksi mitään tehdäkään, niin voidaan silti kerätä aiheesta huolestuneet äänestäjät). Poliittisesti viisasta, luultavasti.

Sama analyysi muuten koskee kaikkia muitakin pieniä ja keskikokoisia puolueita, joille kansalaisoikeudet eivät ole asia numero yksi.

Jos kansalaisoikeudet (yksityisyys, sananvapaus, syyttömyysolettama, yms.) ovat tärkeitä ja uskoo, että nykykehitys uhkaa demokratiamme perustaa, on vaihtoehtoja siis vain kaksi. Joko vakuuttaa joku kolmesta suuresta puolueesta, että tähän pitää panostaa, tai perustaa uusi puolue. 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen on mielestäni osoittanut erinomaisesti sen, ettei suuria puolueita voi tästä vakuuttaa.

Siispä ainoaksi vaihtoehdoksi jää uusi puolue.
Kehitysmaiden hallitusten tulisi olla tilivelvollisia kansalaisilleen ei kehitysapujärjestöille sanoo palkintoja voittanut Ugandalainen journalisti Andrew Mwenda (video).

torstaina, maaliskuuta 05, 2009

Yhdysvaltojen lamasta

Lamasta puhutaan paljon ja erilaisia ristiriitaisia viestejä on helppo löytää. Tässä siis joukko Yhdysvaltojen tilastollisia indikaattoreita, jotka kukin kertovat jotakin meneillään olevasta lamasta. Toistaiseksi annan lukijoiden pääasiassa itse päätellä, mitä ne tarkoittavat.

Työllisyyden suhde väestöön.



Työttömyyden kasvu tammikuun loppuun asti. Helmikuulta kasvun arvioidaan olevan noin 700000 työtöntä.



Näistä kahdesta kuvasta voi havaita sen, ettei kriisissä ole kyse pelkästään siitä, että työttömyys tilastollisesti kasvaa, kun työelämästä poissa olevat ihmiset siirtyvät työttömyyskortistoon. Sen sijaan kyse on aidosta ja voimakkaasta työttömyyden kasvusta, joka on rajumpaa kuin mikään Yhdysvaltojen kokema viimeisen 50 vuoden aikana.

Mistä sitten ongelma johtuu. Osaselityksen antaa ehkäpä seuraava kuva, joka kuvaa Yhdysvaltojen luottomarkkinoiden velkaa suhteessa bruttokansantuotteeseen.



Kapasiteetin käyttöaste ja inflaatio.



Lopuksi vielä liuta blogeja, joita voi seurata, mikäli haluaa pysyä kärryillä siitä, mitä tapahtuu. Sekä oikealta, että vasemmalta. Erityisesti tärkeää on huomata se, että data ei tunnusta poliittisia värejä vaan kertoo jotain todellisuudesta. Näistä vedettävät johtopäätökset sitten eroavat.

Selkeän vasemmistolaisia:
Brad DeLong
Mark Thoma

Libertaari
Marginal Revolution

Muita:
Growthology
Calculated Risk

Kirjoitan lisää aiheesta myöhemmin.

keskiviikkona, maaliskuuta 04, 2009

Päivän huvitukset ja lapsukset:

"Kauppalehti:Obaman mukaan koko ajan putoavat osakkeiden hinnat voivat olla hyvinkin tuottoisa sijoituskohde pitkällä aikavälillä."

Laura Kolbe, keskustan kaupunginedustaja Helsingissä on ymmärtänyt kaupunginvaltuutetun tehtävän erinomaisesti. Viis kaupungista, kunhan oman merkkinsä saa jätettyä historiaan: "Haluan osaltani jättää puumerkin tähän kiehtovaan maailmaan!"

Osmo Soininvaara: Kun on etsitty syyllistä hallituksen päätökseen nostaa eläkeikää, syyttävä sormi on alkanut kohdistua teräskuntoiseen eläkeläiseen, joka Rukalla ohitti Matti Vanhasen Valtavaaran nousussa.

tiistaina, helmikuuta 17, 2009

Osmo Soininvaara kirjoittaa

Voisiko lamasta nousta rento joutilaaan yltäkylläisyyden yhteiskunta? Kannattaisiko siihen pyrkiä?
Talouden taantuma muuttaa aina rakenteita. Lamasta nousee ylös erilainen kansantalous kuin siihen sukelsi. Viimeksi savupiipputeollisuus korvautui paljon vaativammalla tuotannolla, mikä osaltaan aiheutti rakenteellista työttömyyttä, koska tehtaista ulos heitetyistä duunareista ei tullut it-insinöörejä.
Melkein varaa on, että muuttoliike kaupunkeihin kiihtyy kuten se kiihtyi myös viime laman alla. Työpaikkojen suhteellinen menetys on muuttotappio-Suomessa suurempaa kuin kasvukeskuksissa. Työnhaku vie yleensäkin todennäköisemmin pieneltä paikka kunnalta suurelle kuin suurelta pienelle. Tärkein muuttoliikkeen vauhdittaja on kuitenkin se, että taloudellinen epävarmuus pysäyttää asumisväljyyden kasvun - ei muuteta isompiin asuntoihin - joten kasvukeskusten asuntokantaan mahtuu enemmän ihmisiä.
Mutta voisiko teollisuusmaiden elämänmuoto muuttua muutenkin perusteellisesti? Eihän lama tarkoita, että kaupasta loppuisivat tavarat, vaan sitä ettei ylellisyytemme tuottamiseen tarvita kaikkien työpanosta. Entä jos havaitsemme, että työtä yksinkertaisesti tarvitsee tehdä vähemmän ja sitä aletaan tehdä vähemmän? Olisiko laman jälkeinen Eurooppa - ja miksen myös Amerikka - vauraan joutilaisuuden yhteiskunta? Elintasomme ylläpito ei vaadi läheskään näin suurta työpanosta.
Näin ei käy itsestään, sillä pienemmän työpanoksen maailmasta tulee suurtyöttömyyden maailma ilman aktiivisia päätöksiä. Entä jhos haluaisimme vauraaseen joutilaisuuden yhteiskuntaan?
Kovin suurelle kasvulle teollisuusmaissa ei ole sijaa, kun kehitysmaioden elintaso nousee kohisten. Miksi siis emme tyytyisi siihen, mitä meillä on, ja alkaisi elää rentoa ja huoletonta elämää?


Osmo, sinulla on tässä erinomainen ajatus. Valitettavasti muut ajatukset, joita kannatat eivät ole oikein yhteisymmärryksessä tuon idean kanssa. Alla liuta asioita, joissa pitäisi saada muutosta (joista osaa käsittääkseni kannatat ja osaa vastustat).
Aloitetaan Helsingin kaavoituspolitiikalla. Jos tavoitteena on yhteiskunta, jossa ihmiset tyytyvät vähempään materiaan ja tekevät vähemmän töitä, pitäisi hyväksyä myös se, että ihmiset asuvat suhteellisen pienissä asunnoissa, varsinkin kaupunkikeskustassa, jossa moni haluaa asua. Silti Osmo kannatta politiikkaa, jossa keskusta-alueen asuntojen keskikoon pitää olla vähintään 72m^2. Järjetöntä.
Töölössä asuvana voin todeta, että 72m^2 on erinomaisen hyvä asuntokoko 3-4 henkiselle perheelle. Jos rakennuttajien ei olisi pakko rakentaa niin isoja asuntoja, riittäisi pieniä perheasuntoja useammalle kaupunkiin haluavalle, pienemmillä kustannuksilla. Vähemmän kustannuksia tarkoittaa pienempää pakkoa tehdä paljon töitä ja väljyyttä elämän suunnitteluun.
Toisekseen: kuten olet joskus todennut, työajan lyhentäminen on helpompaa ns. duunarialoilla ja hyvin vaikeaa asiantuntija- ja johtotehtävissä. Asiantuntija tai johtaja ei tosiaan helposti voi lyhentää viikottaista työaikaansa ilman että työn laatu kärsii huomattavasti enemmän kuin menetettyjen työtuntien verran.
Siksi siirtyminen rentoon yhteiskuntaan vaatii sen, että ihmiset voivat valita elämäänsä työteliäitä jaksoja ja rentoja jaksoja. Ei kaikkia ole pakko laittaa samaan 30h työtä viikossa muottiin. Toisille sopisi paljon paremmin se, että tekee muutaman vuoden kovaan tahtiin töitä ja sen jälkeen vapaata puoli vuotta tai vuoden.
Nykyinen työn verotus tekee moisen ajatuksen toteuttamisesta mahdotonta kaikille muille paitsi muutamille harvoille, joilla on jo riittävästi rahaa ja joidenkin suuryritysten huippujohtajille. Suuri osa asiantuntijoista ja pomoista ei myöskään kykene käyttämään vuorotteluvapaata tähän tarkoitukseen, sillä työttömän korvaavan henkilön löytäminen on käytännössä mahdotonta.

torstaina, helmikuuta 12, 2009

Finland and nude security checks for employees

A Finnish newspaper Aamulehti reported, just today, that our beloved minister for communications Suvi Lindén said the following in an interview:

"Jos tallennat työkoneeltasi usb-tikulle, yritys saa katsoa koneesi lokitietoja. Yritys voi vaatia työntekijäänsä vaikka riisumaan alasti, kun tämä lähtee työpaikalta. Sekin voi olla yhdenlaista valvontaa. Nämä ovat kaikki sallittuja"

which translates loosely as

"If you copy things to your usb-stick, the company can watch your computer's logs. A company can also, for example, require an employee to undress (to full nudity), when he or she leaves the work place. That's also one kind of surveillance. These all methods are allowed."

tiistaina, helmikuuta 10, 2009

Urkintalaki

Lex Nokianakin tunnetusta urkintalaista on jo paljon kirjoitettu. Yksi kansanedustaja kyseli syitä miksi lakia pitäisi vastustaa. Kirjoitin hänelle lyhyen vastauksen aiheesta, jonka kopioin tänne. Onpahan sitten omat näkemykseni kirjattu julkisuuden reposteltavaksi; mielenosoituksessa näkymisen lisäksi.

Tärkein syy vastustaa lakia nykymuodossaan on järjettömän laaja yhteisötilaajan määritelmä. Tutustu lakiesitykseen tältä osin. Laki ei rajaa valvontaa työpaikoille, vaan sallii valvonnan esimerkiksi kouluissa, kirjastoissa, nettikahviloissa ja (opiskelijoihin kohdistuvan valvonnan) yliopistoissa ja taloyhtiöissä (esimerkiksi suuressa osassa opiskelija-asuntoloita on yhteisötilaaja). Erityisen tärkeää on huomata, että paljon puhuttu YT-menettely koskee ainoastaan työntekijöitä. Valvonnan kohteeksi joutuvat ei-työntekijät ovat nähdäkseni täydellisesti internet-tarjoajan armoilla.

Yliopistojen käyttösäännöt kieltävät esimerkiksi poliittisen toiminnan yliopiston tarjoamaa nettiyhteyttä käyttäen (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta). Näin poliittisilla web-sivuilla vieraileminen, tai poliittisten sähköpostien kirjoittaminen tai lukeminen olisi riittävä syy opiskelijan nettiliikenteen valvomiseen.

Tietoturva-alan ammattilaisena ymmärrän halun ehkäistä yritysvakoilua. Mutta tarvitseeko sen takia tuoda valvonta tosiaan kaikkiin noihin muihin paikkoihin? Ja miksi annetaan yksityisille enemmän valtuuksia kuin poliisille?

Oikea tapa hoitaa tämä laki on hylätä se nyt; antaa saatesanoiksi, että tämä laki kuuluu säätää joko pakkokeinolaissa tai sitten laissa yksityisyydensuojasta työelämässä.

Haluammeko tosiaan yhteiskunnan, jossa valvonnalla rajoitetaan esimerkiksi opiskelijoiden mahdollisuuksia poliittiseen toimintaan?

torstaina, helmikuuta 05, 2009

I just noticed an interesting difference between British and Finnish parliamentary system. A small difference, one could even say just a cosmetic difference, but I digress. Watch the video.




In the Finnish parliamentary system, the prime minister stands in a position of height; above everybody else. Compare that to the position of the British prime minister. The position of height increases the (social) authority of the person and makes it harder to stand against him, putting the members of parliament at a disadvantage. Contrast this with Gordon Brown who is standing down with the members of parliament (I presume) sitting all around and above him. He truly enters a lions den going there to speak.

Would it be easier for MPs to voice their opposition to the ministers if they were standing on the bottom of the pit rather than above everybody else? Could such a small thing change the balance of power (even slightly) between the parliament and the government.

lauantaina, joulukuuta 20, 2008

30-luvun suuri lama radikalisoi Saksalaisen politiikan ja johti siihen, että 1. maailmansodasta jääneet ristiriidat ja kalavelat kärjistyivät 2. maailmansodaksi.

Nykyisessä maailmantilassa kannattaa olla huolissaan siitä, mitä talouskriisi saa aikaan Venäjällä, Kiinassa (ja ehkä Iranissa). Näistä Venäjä on lähinnä Suomea, joten tilanne on huolestuttava. Kyseisellä maalla, kun on usein tapana kuunnella ainoastaan voiman kieltä ja Suomi on tehokkaasti kieltäytynyt sotilaallisista liittoumista, jotka voisivat antaa maallemme selkänojan tulevissa kriiseissä.

Lopuksi pieni visailukysymys: Valitaan tarkasteluajanjaksoksi viimeinen 200 vuotta ja maiksi Yhdysvallat ja Venäjä. Sinun tulee valita jompikumpi maa hypoteettiseksi asuinpaikaksesi ja samalla oma asemasi valtiossa arvotaan Rawlsin tietämättömyyden verholla. Löytyykö valitusta ajanjaksosta yhtään aikakautta, jolloin valintasi kohdistuisi Venäjään? Selitä miksi. Ja jos ei, mitä tämä kertoo Venäjästä ja Yhdysvalloista valtioina.

perjantaina, joulukuuta 19, 2008

How government destroyed ratings agencies

"I'd look into the Lucas critique -- when policy makers assume that an
empirical relationship is a natural law and attempt to exploit it, it
disappears. In particular the usefulness to private agents of the ratings caused regulators to decide to use them too (and destroy them) via Basel II. Regulations change things. Now ratings such as AAA are no longer mere
communicative acts whose value depends entirely on whether investors believe the. Now those three letters appear in a proposed regulatory framework. A bank that doesn't believe an instrument is worthy of an AAA rating can still choose to hold that instrument in order to keep its requried capital low. Any instrument that clears the AAA bar with room to spare has wasted safeness which is not being used leveraging up as much as possible."

Lisää aiheesta: http://angrybear.blogspot.com/2008/12/blame-basel-ii.html

Elvytys

Viime aikoina on käyty keskustelua elvytyksestä ja siitä, miten moista pitäisi tehdä. Itsekin olen sitä pohtinut ja useammalle tutulle todennut, että nyt olisi erinomainen aika panostaa erilaisiin rakennushankkeisiin.

Päivän kysymys onkin: infrastruktuurin rakentaminen, eli tieverkon ja rataverkon rakentaminen ovat paljolti valtiollisia toimintoja. Tarkoittaako tämä ja nykyinen valtion rakentamistilanne sitä, että kapasiteettia tällaisten rakennusprojektien lisäämiseen ei ole, vaikka rakentamisella kokonaisalana menee heikosti? Kuinka helppoa on siirtää kalustoa ja henkilöstöä asunto- toimistorakentamisprojekteista tien tai rataverkon rakentamiseen? Kuka tietää? Onko siis rakentamisen yleistä lamaa edes mahdollista helpottaa tällaisilla projekteilla?

(Oma näkemykseni on se, että valtion vähintäänkin kannattaa rakentaa mahdollisimman paljon joka tapauksessa tehtäviä projekteja nyt, kun rakentaminen on halvempaa. En ole niin varma elvyttämisen toimivuudesta ja mahdollisuuksista kuin moni muu, eikä minun tarvitsekaan olla. Rakentamisen kohdalla, mikäli ylläolevat ongelmat on ratkaistavissa, elvytys ja järkevä talouspolitiikka ajavat samaa raidetta samaan suuntaan.

torstaina, joulukuuta 18, 2008

Ode esittää näkemyksensä minimipalkasta, marginaalisesta tuottavuudesta ja perustulosta. Kirjoitus vastaa varsin hyvin omaa näkemystäni aiheesta.

keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008

Oppositio räksyttää epäjohdonmukaisesti.

Aiemmin syksyllä oppositio (erityisesti SDP ja Vasemmistoliitto) haukkuivat hallituksen isoista veronkevennyksistä, eli elvytyksestä. Nyt oppositio haukkuu hallituksen siitä, ettei se ole tekemässä enempää elvytystä - ja nerokkaasti onnistuu väittämään että hallitus elvyttäisi vain 100 miljoonalla eurolla. Ymmärrän hyvin, etteivät demarit halua laskea elvytykseksi vastustamaansa veronalennuspakettia.

Tällainen tuuliviirinä heilahtelu osoittaa kyllä vasemmistopuolueilta täydellistä kyvyttömyyttä pitkäjänteiseen politiikkaan. Antavat hallituksen luoda pitkäjänteista poliittista raamia ja keskittyvät keräämään irtopisteitä mistä milloinkin. Ei sillä niin väliä, että tänään hallitus siitä että se tekee liikaa ja huomenna liian vähän (samassa asiassa). Noilla eväillä ei kyllä pitkälle pötkitä.

tiistaina, joulukuuta 02, 2008

Economy is not something we can decide to have or not have. Economy is, as long as there are humans and scarce resources.

sunnuntaina, marraskuuta 30, 2008

Information problem underlying the current crisis. Thanks to Mark Thoma

tiistaina, marraskuuta 25, 2008

The real comparable economic crisis to ours.

perjantaina, marraskuuta 21, 2008

Has anyone noticed, how the tone with which Russian leaders speak has changed lately? When they speak with the western world, there is much more consiliatory tones and much less arrogant tones than used to be. I wonder why.

It seems that Fukuyama's predictions about the survivability of authoritarian regimes is being put to test. And that test is looking rather good for "The end of history and the last man".

torstaina, lokakuuta 16, 2008

I will be using this blog to post things I believe interesting and relevant for my future self.

Today's link and info: 29% of US workforce is required to have a license from the government to perform their job says a new nationwide study.

tiistaina, syyskuuta 30, 2008

Henkilökohtaisesti minua ärsyttää se, kun puhutaan yleisesti kilpailuttamisesta ymmärtämättä sitä, että kilpailuttaminen ja kilpailuttaminen eivät ole sama asia.

Meillä on paljon kokeiltu kilpailuttamista, eli sitä että kunta ostaa palvelun halvimmalta tarjoajalta, eli kilpailuttaa tuottamisen. Kunta maksaa, kunta valitsee, kuntalainen kärsii ja napisee. Eli varsinaisella palvelun käyttäjällä (ja veroissa palvelun maksavalla) ei ole mitään valinnanvapautta. Palvelusetelien suurin ja tärkein avu ei ole se, että niillä maailma siirretään kilpailutusyhteiskuntaan.

Setelien tärkein avu on se, että kuntalainen saa valinnanvapauden. Jos koulussa on inhottavat opettajat, jotka eivät ymmärrä lasta, vanhemmat voivat vaihtaa koulua. Jos koulun opettajien asenneongelmat johtuvat esimerkiksi siitä, että koko työyhteisö on sairastunut ja tulehtunut, niin miksi kunnassa asuvien vanhempien ja lapsien pitäisi kärsiä tästä? Jos neuvolan lääkäri vaatii vuoden ikäisen lapsen imettämisen lopettamista (kuten eräälle ystävälleni kävi), perhe voi etsiä toisen lääkärin.

Valinnanvapaus on tärkeää. Se on erityisen tärkeää asioissa, jotka ovat henkilökohtaisia, lähellä itseämme ja lapsiamme. Ja valinnanvapaus on se, jota kuntien järjestämissä palveluissa on harvinaisen vähän.

tiistaina, syyskuuta 09, 2008

The problem of forecasting economy

The problem of forecasting things like future prices of different things (stocks, basic commodities, what not) is difficult especially because if you know how to forecast the changes, then you can figure out a way of making money using that knowledge. By making that money you will change the prices today and thus the information will be in todays prices and again you cannot forecast the future movements.

The only things that current prices do not forecast are the unpredictable, the black swan. And by definition, the unpredictable is not predictable - and once it becomes such, it becomes aggregated to today's price information.