Freedom of speach in Europe

Vera says it perfectly and I have nothing more to add.

Thought experiment

Now here's an idea. Do you know the movie Fahrenheit 9/11 by Michael More? Make a movie with exactly the same style about 9/11/2001, but instead of concentrating on George W. Bush make the movie about Osama Bin Laden and target the movie for muslim audience. Accuse Osama of conspiring with the president of United States and tell everybody how sad person he is. How do you think people would take that? In Western world? In Arab world? Do you think the reactions would be different than the ones to Fahrenheit 9/11 were?

What is the difference in making such a movie about George W. Bush and Osama Bin Laden?

Tolerance gone crazy

Piglet (in Finnish Nasu) the friend of Winnieh the Pooh has been banned from British government offices in the name of tolerance. And yes, it is not April's Fools today. Read the original statement here. Thanks to Michelle for the info.

On a related note: Jyllands Post published 12 satirical cartoons of Prophet Mohammed. The result: International community is pressuring the Danish government to Make. Them. Stop. In addition the cartoonists have received death threats and the news paper bombing threats. I guess bombing a news paper office is also an act of tolerance toward muslims.

Consider the difference in mind set: A person from Tunisia with muslim upbringing depicts Virgin Mary barebreasted and gets money to do that from Dutch government. Catholics protest, but he need not worry about being killed for doing this blasphemous act. On the other hand, Theo van Gogh lost his life, because he published a photo of backs of naked women with verses of Quran written in them. (via)

You are either for people getting murdered for expressing themselves, or against it. There is and can be no middle ground in this conflict. And the conflict will only be over after Islam gets reformed into a nicer and more modern religion, or loses its adherents, or after the western culture and society is destroyed.

Puhuminen ja ajatteleminen

Puhutko sinä mieluummin siitä, mistä olet varma ja mistä tiedät jo riittävästi, vai siitä, jota et ole vielä aivan oikein ymmärtänyt, mutta josta sinulla on ajatuksia? Onko puhuminen väline viestiä muille sitä, mitä Sinä olet ajatellut, vai ajattelemisen apuväline, jossa omat ajatukset saavat kyytiä ja uusia uria muiden tietojen ja mielipiteiden puhuessa karua kieltään? Oletko miettinyt, kuinka sijoittumisesi näiden kahden ääripään välillä vaikuttaa siihen, minkälaisena ihmisenä sinua pidetään? Oletko miettinyt, kuinka paljon haluat antaa tällaisen luonteenominaisuuden vaikuttaa siihen, mitä ajattelet muista?

The Notebook

Katsoin juuri elokuvan The Notebook. Se on ehdottomasti yksi kauneimpia rakkaustarinoita, jonka olen nähnyt pitkään aikaan. Itkin silmäni sumeiksi ja nenäliinoja kului aikamoinen määrä. Suosittelen kaikille itkemisestä pitäville. Ajattelin aluksi kirjoittaa analyysiä elokuvasta paljastamatta juonta, mutta olo on niin ihanan melankolinen, etten halua ryhtyä miettimään elokuvan rakennetta, tai kuvaustekniikkaa, tai musiikkia. Haluan vain nauttia tästä olosta ja elokuvan luomasta ihanasta tunnelmasta.

Paras joululahja ikinä

Tänä jouluna sain parhaan joululahjan, jonka olen koskaan saanut; muistutuksen siitä, että joku ajattelee minua ja välittää minusta. Kiitos.

Hauskaa joulua

Oikein hauskaa joulua kaikille! Olkoon joulu rauhallinen ja onnellinen ja
riittäköön ruoka ja juoma.

Terveisiä Kaliforniasta, jossa jouluaatto on juuri pääsemässä käyntiin.
Ihmiset ryntäävät paniikissa ostoskeskuksiin ostamaan joululahjoja
huomista juhlintaa varten. Omat tunnelmani ovat rauhalliset. Vietän illan
ja huomisen tutuksi käyneen eläkeläispariskunnan ja kämppikseni kanssa.

Niille, jotka haluavat ottaa yhteyttä, kannattaa kysyä puhelinnumeroa ja osoitetta sähköpostitse. Tiedoksenne kuitenkin: minulla on suomalainen puhelinnumero, josta minut saa kiinni ja johon soittaminen on halvin vaihtoehto sekä minulle, että teille.

Skype on hieno asia. Oma järjestelyni on seuraava: Ostin Skypeltä SkypeIn puhelinnumeron, joka on suomalainen 03 -alkuinen numero. Tähän soitettavat puhelut yhdistyvät Skypeen tietokoneelleni. Jos en ole tietokoneella, niin puhelut yhdistyvät yhdysvalloissa olevaan kännykkääni. Suomalainen soittaja maksaa joka tapauksessa vain suomalaisen puhelumaksun. Minä maksoin kertamaksun SkypeInin aktivoimisesta 3 kuukaudeksi ja 1,7c/minuutti, jos puhelu yhdistetään amerikkalaiseen kännykkääni. Kännykästä maksan toki paikallisittain normaalin puhelun vastaanottomaksun, joka lienee jotain 0-10c/minuutti. Näppärää ja halpaa lystiä siis. Tykkään kovasti Internetistä.

Christmas shops

I went and did a round in a shopping mall downtown to see what kinds of things are being sold for christmas in US this year. All sorts of funny stuff, such as wrap it up and carry along electric piano (would fit into a large pocket), or armchairs with feet and back massage, or vacuum cleaning robot. Picture frame for digital photos, lots of carry alon DVD players with 7 inch monitors, mp3 players, even air cleaners (supposedly the deoxidize the air). All in all, lots of things to gawk at. Nicely the shops were almost empty too, even though it was like 5pm. Even though tomorrow is the main shopping day, I still would have expected to see more people. Strange.

The Casbah ja blues

Olin eilen työkaverin kanssa bilettämässä The Casbahissa. Loistava paikka, jossa on livekonsertteja joka päivä. Paikka muistutti minua hiukan Tavastiasta, vaikka olikin hiukan pienempi ja ehkäpä tunnelmallisempi. Tavastiasta muistuttaa myös se, että paikassa on aikoinaan esiintynyt esimerkiksi Nirvana ennen kuin pojat nousivat maailmankuuluisuuteen.Ihanasti paikka oli jaettu myös kahteen osaan, joista toisessa oli mukavan hiljaista. Musiikki kuului kyllä sinne asti, mutta alueella pystyi ihan oikeasti keskustelemaan - ja pelaamaan biljardia.

Eilinen bändi, Lady Dottie & The Diamonds. Vanha isokokoinen musta nainen lauloi bluesia sydäntäsärkevällä taidolla nuorten valkoisten miesmuusikoiden säestyksellä. Juuri tällaista olinkin kaivannut.

Parempi kuva

Kämppiksellä oli jalusta, jota käytin hivenen epäortodoksisesti. Tässä lopputulos:





Hauskaa joulua kaikille.

Hauskaa joulua!

Oikein hauskaa joulua sinne kotoiseen ja toivottavasti talviseen pohjolaan. Täällä oli tänään 25 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Omasta kodistani löytyy pienestä terassista jouluvalaistus ja runsaasti kasveja. Valitettavasti pimeän aikaan on hankala valokuvata ilman jalustaa, mutta ehkäpä tuosta kuvasta jotain selkoa saa. Otan sitten lisäkuvia myöhemmin.

Suomalaisilla synkkä kuva EUsta

Hesari kertoo, että suomalaisilla on synkkä kuva EUsta, synkempi kuin se oli viime keväänä. Olisikohan tämän syksyisellä tekijänoikeuslakijupakalla mitään tekemistä sen kanssa?

Kalifornian elämää

Anonyymi kirjoittaja toivoi, että kirjoittaisin enemmän siitä minkälaista täällä on. Hyvä idea.

Asun Balboa Parkin pohjoispäädyssä, ihan Park Boulevardin vieressä. Asunto on pienessä oikein mukavassa rivitaloyhteisössä, joka on Suomessakin paljon puhuttu aidattu yhteisö. Pihaan pääsee siis ainoastaan ovikoodilla. Aika erilainen tämä paljon puhuttu aidattu yhteisö on niistä mielikuvista, joita sana Suomessa herättää. Taloyhtiössä on asuntoja kahdessa kerroksessa, yhteensä ehkä 40-50. Asukkailla on pieni oma kuisti ja talojen välissä kiemurtelevat kapeat kävelytiet.

Itselläni meni hyvän aikaa hahmottaa, että tämä tosiaan on aidattu yhteisö. Täällä ei ole yksityisiä vartijoita, ei autoteitä, vaan pieni rivitaloyhteisön piha, joka on aidattu luvattomilta tulijoilta. Oikeastaan kyseessä on sama asia kuin siinä, että kerrostalojen ulko-ovi on lukossa. Ainoastaan ne, jotka tietävät ovikoodin,pääsevät sisälle.

Individualistina toki kannatin aiemminkin aidattujen yhteisöjen sallimista Suomessa, mutta en nähnyt niille mitään järkevää syytä. Ehkäpä niille ei olekaan, mutta väittäisin että kun suomalaiset puhuvat aidatuista yhteisöistä he eivät ajattele pientä rivitaloyhteisöä, jonka piha on aidattu, vaan jotain suurempaa aluetta, jossa on autoteitä, vartijoita ja muuta vastaavaa - ei pientä rivitaloyhteisöä, johon pääsy kutsumattomilta vierailta on estetty. Mielikuvat siis pettävät.

EUn perustuslaki

Jokin aika sitten keskustelin ystäväni kanssa tekijänoikeusdirektiivistä. Hän aktiivisena EUn perustuslain kannattajana totesi, että juuri tällaisia syitä varten tarvitsemme EUlle perustuslain, joka kertoo, mitkä ovat EUn valtaoikeudet. Asia jäi mietityttämään minua. EUn hylätty perustuslakiehdotus on valitettavasti vesitetty nimenomaan Unionin valtaoikeuksien kohdalla. Perustulakiehdotuksen III OSASTO I-11 artikla sanoo:
"3. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti unioni toimii aloilla, jotka eivät kuulu sen yksinomaiseen toimivaltaan, ainoastaan jos ja siltä osin kuin jäsenvaltiot eivät voi keskushallinnon tasolla tai alueellisella taikka paikallisella tasolla riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla."

Huomioikaa, että jos poliitikot katsovat, ettei tarvittavia etuja voi saavuttaa kansallisella tasolla tehtävällä lainsäädännöllä, niin asiasta voidaan säätää lailla EU-tasolla. Toisin sanoen kyseessä on klausuuli, jolla voidaan oikeuttaa mikä tahansa lainsäädäntö EU-tasolla. (Toki sama ongelma meillä on myös nykyisessä Nizzan sopimuksessa). Perustuslaki ei siis korjaa niitä ongelmia, jotka sen tulisi korjata.

Ylipäätänsä on ongelmallista rajata Unionin toimivalta riittävän tarkasti ja tehokkaasti. Tämä on nähtävissä myös Yhdysvaltojen perustuslain kohdalla, jonka osavaltioiden välisen kaupankäynnin säätelyyn liittyvää klausuulia hyödynnetään ties kuinka monen liittovaltion lainsäädännön perusteluna.

Siksipä mieleeni tuli se, että mitä jos sallisimme tuollaisen EU-perustuslakiehdotuksen sisältäneen lisäsklausuulin, joka sallii minkä tahansa lainsäädännön, mutta ilmoittaisimme, että tällaiset lait voivat olla voimassa korkeintaan viisi vuotta. Tällöin laki pitäisi uusia viiden vuoden välein, siitä tulisi luopua, tai perustuslakia muuttaa.

Ylipäätänsä lakien määräaikaisuudella on omat hyötynsä. Yhdysvalloissa näyttää siltä, että Patriot Act kumoutuu vuoden vaihteessa. Se säädettiin määräaikaiseksi 11.9.2001 iskujen jäljiltä. Sen sijaan vastaavat direktiivit, jotka EUssa on säädetty - esimerkiksi teletietojen tallentamisvelvollisuudet, eivät kumoudu automaattisesti, vaan vaativat ilmeisesti uuden direktiivin läpimenon vanhan korvaamiseksi.

Eli ehdottaisin perustuslakiin muutosta, joka vaatii että yllämainitun I-11 artiklan 3. kohtaan lisättäisiin tällaisen lain määräaikaisuusvaatimus.

Kommentteja?

Perinteet

Päivän lainaus: "Perinteet ovat viime kädessä joitakin psyykkisiä unileluja, jotka luo ihmisille turvallisuuden tunteen."

Harmitus

Artikkelini WCNC -konferenssiin ei mennyt läpi. Harmittaa. Tuntuu siltä, ettei tästä tieteilijän urasta tule mitään. Tai tarkemmin sanottuna, tuntuu siltä että tällä alalla pitäisi osata ja kyetä koodaamaan, jotta voisi saada mitään aikaiseksi. Ja se on jatkuva ainainen akilleen kantapääni.

En ole hyvä koodaaja, eikä minusta sellaista tulekaan. Omat vahvuuteni ja heikkouteni ovat sellaisia, etten usko minusta hyvää koodaajaa koskaan tulevan. Ja kun en halua sitä aktiivisesti tulevaisuudessa tehdä, motivaatiokin, tai sen puute rasittaa oppimista. En koodaa erilaisia asioita vapaa-aikanani harrastukseksi, eikä työtehtävissä tunnu olevan aikaa opettelemiseen. Jotenkin koen olevani epäonnistunut tietotekniikan ja tietoverkkojen tutkija.

Onko tällä alalla mahdollista tehdä jotain hyödyllistä ja arvokasta ilman, että on hyvä koodaaja?

Päivitys: On niin paljon, mitä pitäisi oppia ja niin lyhyessä ajassa. Ihmettelen, kuinka koskaan kykenen antamaan riittävän panoksen tiedeyhteisölle, jotta tieteentekijän hattu olisi mitenkään oikeutettu.

WTO-neuvottelut

Hesari harrastaa taas omaa piilopropagandaansa tuoreissa uutisissa. Erityisesti artikkelissa sanotaan "Maataloustuotteiden vientitukien lopettamisesta on tullut neuvotteluissa vertauskuvallinen asia. Kehitysmaat ovat yhdessä vaatineet, että vähintään näiden tukien lopettamisesta on sovittava. Uudessa vesitetyssä sopimusluonnoksessa asia jää vielä auki."

Ei maataloustuotteiden vientitukien lopettaminen ole vertauskuvallinen asia, eivätkä kehitysmaat pidä asiaa pinnalla siksi. Niiden lopettaminen parantaisi suoraan kehitysmaiden mahdollisuuksia osallistua maailmankauppaan ja parantaa omaa elintasoaan. Tästä syystä kehitysmaat vaativat tukien lopettamista, ei siksi että se olisi vertauskuvallinen. Ja mikä ihmeen vertauskuvallinen asia?

EU haluaa rankaista kehitysmaiden köyhiä ihmisiä eurooppalaisten nautojen kustannuksella. Tässä ei ole mitään vertauskuvallista, vaan kyse on täysin raadollisesta todellisuudesta, jossa eurooppalainen nauta käyttää päivässä enemmän tukiaisrahaa kuin sadat miljoonat kehitysmaiden köyhät.

2005: Musta vuosi Suomelle

Lukekaa Effin blogi -merkintä. He sanoivat asian jo, enkä itse paremmin taida. Muutama vuosi takaperin monet naureskelivat Yhdysvaltojen DCMA:lle. Eipä voi enää naureskella, kun Suomi porhaltaa kiihdytyskaistalta tuhatta ja sataa ohi kohti infokratiaa.

Letter to Tony Blair

Following the current debate about EU budget, I decided something had to be done. The main person pushing for agricultural reform in EU is Tony Blair, who has been trying to force changes to the budget by using the british EU rebate as a bargaining chip. France, of course, is saying that they should give it all up without any reform to the EU budget or farm subsidies. I certainly hope that Tony Blair and Britain do not bend under pressure. Thus, the letter.

If you want to make a difference, send a letter to those who are pushing for reform to encourage them, or to those opposing changes. And do it now, the negotiations are already under way and there is tremendous pressure to make headway.

The letter I sent:

Dear Sir,

I write this letter to you, because you are the only one I see with any hope of getting any reforms done in the European agricultural subsidy policy (CAP). I expressly wish to inform you as a Finnish citizen that I appreciate your efforts to reform the European Union budget and your efforts to bring a deal in WTO that would bring wealth and prosperity to many developing countries.

I wish you and United Kingdom to hold on to the rebate as a bargaining chip, not to be sold lightly, but only when other countries are willing to make major readjustments to the European Union budget. For the rebate seems to be the only thing that may enable the real reforms that need to be done and if it is given out, there may not be new possibilities for that in a long time.

Thank you for all your work towards better EU and better world.

Mikko Särelä

Kick France out of EU

Could we? If I say pretty, pretty please? I'll say uncle too, if that's what it takes.

It seems that the only thing that might do any good in the current CAP debate is the UK rebate. I wish they don't give it up lightly. Blair is trying hard to get other EU countries to accept cuts to CAP with little luck. Mostly, because of France. France is also the country blocking negotiations in WTO about agricultural trade liberalization. EU would be a better place without France.

Unfortunately though, Finland is also one of the bad guys in this debate and only trying to maximize the agricultural subsidies given to the country. Why couldn't we for once, when Sweden is doing something right, follow their lead, as we do always when they have bad ideas (such as criminalizing buying services from prostitutes)?

So this year, dear Santa, I only wish that EU stops all agricultural subsidies and tariffs and if that's too much, I'll settle for France getting kicked out from EU. And please, let the british keep their rebate until they can get other EU countries to agree to some real reforms in this area.

Mene vankilaan!

Mene suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta.

Janne kirjoittaa blogissaan Euroopan Komission seuraavasta vedosta, jonka tarkoitus selvästikin on tehdä insinöörin ammatista rikollista. Esitys on siis tehdä patenttirikkomuksista rikoksia, joista rangaistaan vankeudella. R&D työssä on aina olemassa mahdollisuus siihen, että joku toinen on ehtinyt tekemään patentin johonkin hyödyntämääsi ajatukseen tietämättäsi. Vaihtoehtoina on joko olla tekemättä mitään ilman tarkkoja tarkistuksia, potentiaalisesti joutua vankilaan, vaihtaa alaa, tai lähteä ulkomaille.

Onneksi direktiiviehdotus tuskin menee läpi, mutta EUn idioottimaisuudesta ei voi koskaan tietää. Luultavasti asiaa yritetään tälläkin kertaa juntata läpi maatalousministerien yhteisessä tapaamisessa tiskin alta. Vaihtoehtoisesti sitä ei yritetäkään tosissaan saada läpi, mutta kun se kampataan, niin tilalle tuodaan jokin vesitetty kompromissi, jolla pahennetaan lainsäädäntötilannetta vielä nykyisestään.

Point Loma

Kävimme Stuartin kanssa viikonloppuna Point Lomassa katsastamassa Cabrillo National Monumentin (google map). Stuart, kämppikseni on todella kiva kaveri ja hänellä on oikein mukavia ystäviä. Hämmentävästi huomasin, että tällainen rauhallinen elämä, jossa istuskellaan porstualla ja jutellaan mukavia, eikä ole kiire mihinkään, on varsin mukavaa. Siihen voisi melkein tottua.

Tässä San Diego niemeltä kuvattuna.



Tyyni Valtameri



Lisää matkakuvia myöhemmin. Tutut voivat halutessaan myös pyytää alkuperäisiä suuria versioita kuvista.

Ensimmäinen uhri sodassa terrorismia vastaan

on oikeusvaltio. Johan Norberg kertoo ryhtyvänsä lainrikkojaksi neljänkymmenen yhdeksän muun kirjailijan, toimittajan ja intellektuaalin kanssa. Lainrikkoja hänestä tulee, koska hän maksaa Ahmed Yusufille 1000 kruunun palkkion julkisesta puhumisesta.

Ahmed Yusufin varat jäädytettiin 11.9.2001 sekä Yhdysvalloissa, että EUssa, kun hänen Al Barakaat International -organisaatiotaan epäiltiin terrorismin tukemisesta. Kyseessä on organisaatio, joka mahdollisti somalien lähettää rahaa esimerkiksi kotimaahansa (ja muitakin kansainvälisiä rahansiirtoja).

Sanktiot ovat vieläkin voimassa EUssa, yli neljä vuotta jäädyttämisen jälkeen. Suurin ongelma tässä on se, että häntä ei vieläkään ole syytetty mistään. Siis Euroopassa asuvan ihmisen kaikki varat on jäädytetty yli neljäksi vuodeksi ja näillä näkymin ikuisuudeksi, kunnes hän todistaa olevansa syytön.

Mihin unohtui se kaunis ja äärimmäisen tärkeä länsimainen periaate: syytön kunnes toisin todistetaan?

Guess what this is!

Today I post the first picture from my journey to San Diego and you are welcome to guess what this building is. I will only tell you that it is nearby to where I spend my time. Within a week I will post the answer telling what the heck this monster of a building is. It somehow reminds me of the time of the tripods, though it isn't one and I kinda liked it.

Matkakertomuksia

Asiat alkavat pikkuhiljaa sujua täällä San Diegossa. Sain tänään vuokra-auton alleni ja osaan jo hypätä bussissa oikeassa paikassa pois, kun kotiin, tai yliopistolle mennessäni. Tänään menen vielä ihmettelemään yliopiston liikuntakeskusta ja selvittelemään löytyisikö sieltä jotain mukavaa tekemistä. Lentopalloa olisi kiva harrastaa täällä ollessani.

Yllätin itseni myös sillä, että päätin toistaiseksi jättää roolipeliryhmän etsimisen sikseen. Saatan hyvinkin kiertää joissakin amerikkalaisissa konventioissa, mutta roolipelit muuten saavat jäädä sikseen. En halua elämääni yhtä täyteenahdetuksi harrastuksista kuin se on koti-Suomessa. Erityisesti, kun täällä pitäisi olla aikaa reissata ja nähdä maata ja hankkia uusia ystäviä. Sen sijaan päätin kyllä etsiä itselleni sopivan kuoron, jossa laulaa. Hämmentävästi eivät ajatukset ole ollenkaan samat kuin lähtiessä. Nyt kuoro tuntuu jotenkin paljon järkevämmältä ja mielekkäämmältä tavalta tutustua paikallisiin ihmisiin ja samalla tehdä jotain, mistä todella nautin.

Toisaalla, kaukana kylmässä pohjolassa tapahtuu. Vahtikoira on syntynyt. Poliittisesti sitoutumaton blogi, jonka tehtävä on seurata poliitikkojen tekemisiä. Erinomainen idea, jonka tekemiseen itsekin voisin osallistua, mutten yritäkään ehtiä reissuni aikana. Vahtikoirassa kerrotaan mm. EFFIn jakamista Big Brother palkinnoista. Odotetusti mm. kulttuuriministeri Tanja Karpela pääsi palkinnoille sensuuria edistäneellä esto-ohjelmia kouluihin ja kirjastoihin ajamalla politiikallaan.

This is so much fun

I'm having so much fun being in here. Today morning, when I was strolling around in the university bookstore, I realized it. I truly am in California and I'm here, not as a tourist, but staying here for a while. I don't have to try to jump to see everything at once (even though, it probably means that I'll see in some ways less than I would were I here for two weeks as a tourist). It is so great to be able to get to know the place leisurely. And so great to do that in a country where I can actually understand what people are saying (the only other time I've been away for a longer period of time was to Japan and I don't speak any Japanese - the experience was very much different).

Lots of things to do, though, but my jetlag seems to be a little less bad than it was yesterday. Perhaps 8 hours of good sleep during the night had something to do with it. Sleep is good. Getting things done is good too. So next step: getting bank account and to rent a car.

It also seems that I forgot my mp3 player home and have to get another one. Luckily they are rather cheap nowadays and I've got my music with me.

San Diego, Kalifornia

Balboa Park 6:00 5. joulukuuta 2005

Eiliset lennot Helsingistä San Diegoon sujuivat hyvin. Matka oli tosin pitkä ja loppuvaiheessa minusta loppui veto. Erityisesti matkan viimeinen osuus, Chicagosta San Diegoon oli rasittava. Jouduin Chicagossa myös ensimmäistä kertaa tullissa punaiselle linjalle. Vaihtoaikataulu oli muutenkin kohtuullisen tiukka – aikaa koneen vaihtoon oli 2 tuntia ja tässä ajassa piti tulla imigraation läpi, hakea matkatavarat, kulkea tullin läpi, luovuttaa ne eteenpäin, hankkia matkalippu, kulkea turvatarkastuksen läpi ja niin pois päin. Ehdin kuitenkin kaiken tämän läpi ja olin paikalla jo kaksikymmentä minuuttia ennen koneen lähtöä. Lentokoneessa tuuli ja ilma oli kuivaa, mikä ärsytti silmiä ja muita limakalvoja. Onneksi ehdin hakea bagelin matkaevääksi ennen koneeseen menoa; American Airlinesilla ei ole ollenkaan ilmaista tarjoilua turistiluokassa.

Stuart, alivuokraisäntäni, tuli minua vastaan lentokentälle ja ilmaantui paikalle juuri parahiksi, kun olin saanut molemmat laukut hihnalta. Kaveri vaikuttaa oikein mukavalta – sähköpostissa saatu ensivaikutelma pitää siis ilmeisesti paikkansa. Nukkumaan menin eilen puoli kymmenen aikaan ja sain nukuttua varsin tehokkaasti aamu viiteen asti. Kävin yhden kerran yön aikana zombiena ja ilmeisesti vielä unessa etsimässä vessaa, enkä osannut navigoida ollenkaan. Kyse ei siis ollut siitä, että en olisi muistanut missä vessa on, vaan siitä, että kuvittelin ihan oikeasti olevani jossakin kummallisessa labyrintissä. Stuartin näkeminen onneksi havahdutti pään ja löysin hotelli helpotuksen. Kaikkea se väsymys teettää.

Tänään olisi vuorossa sitten asioiden hoitamista. Ensin yliopistolle tapaamaan ulkomaisten opiskelijoiden neuvontaan ja sen jälkeen katsoo kuinka paljon ehtii asioita saada aikaiseksi ensimmäisen päivän aikana. Lista on ainakin pitkä, enkä kuvittelekaan että kaikki asiat saisi jo tänään hoidettua. Mahdollisimman paljon toivottavasti kuitenkin – haluan päästä nopeasti siihen vaiheeseen, että voin ryhtyä elämään, enkä vain järjestelemään pakollisia asioita elämisen kannalta.

Viime yönä tuli myös pohdittua sitä, että minusta on mukavaa kirjoittaa tänne analyysiä mm. omista tuntemuksistani ja epävarmuuksistani. Niille, jotka ovat tottuneet toisenlaiseen puhekulttuuriin puhuminen asioista ei suinkaan tarkoita sitä, että ne vaikuttaisivat omaan olooni runsaasti. Pallo hukassahan sitä täällä ollaan ja ikävä tulee varmasti ihmisiä, mutta kahdeksan kuukautta on lyhyt aika. Hassua kyllä, tajusin vasta yöllä, että tämä on myös kymmeneen vuoteen ensimmäinen kerta, kun muutan uuteen kaupunkiin.

12:15 pääsin töihin hetki sitten. Tapasin osan tulevista työkavereistani ja sain koneen verkkoon. Alkaa olemaan nälkä ja voisi mennä lounastamaan. Lähtö näemmä nyt, joten pitää poistua. Yhdeltä alkaa administratiivisten asioiden hoitaminen.

Heathrow 10.26AM December 4th 2005

There is one thing about airports that I just can't understand. People most likely to use restaurant services at an airport terminal, are people who are on transit. In other words, they are coming from somewhere else and going somewhere else. Why the hell, do the restaurants serve breakfast until 11AM and then switch to lunch and so on. A passenger is most likely coming from different time zone and will be going to a different time zone. One would assume that restaurants would serve breakfast and/or lunch at whatever time the customers want them to. Why should for example I, whose inner clock is currently 12.30PM and going to California, where it is 2.30AM only be able to purchase breakfast at heathrow airport. I want my goddamned lunch, if I'm hungry and I've been up since 5.30AM.

On another note, last few days have been hectic and I haven't had time to write much. Here's a snippet of my schedule for past few days.

Friday: Get to work around 8.30AM and clean out the room. Go to Kamppi at 11.30AM for lunch with a friend whom I hadn't met for months. Get back to university to do some more cleaning, do some paper work and have a laboratory get together with sparkling wine 1PM (which I brought, bought and offered in celebration to my trip). Hear that the visa just arrived just before 1PM and after the wine, run to a bus and get back to Munkkiniemi and get the visa from post. Continue to Ruoholahti for a meeting 2.30PM. Leave meeting around 4PM, go back home, get dressed for choir little Christmas party which starts at Kruunuhaka around 5PM. Continue partying until 4AM.

Saturday: 12.30PM get up hungover. Throw people who stayed overnight out and start cleaning the room. Take a walk with a friend and start thinking about packing and doing last minute laundry. Around 5PM I go downtown to do some last minute shopping and have lunch. Meet some friends and chat with them too long. Go back to university to finish some things I hadn't time for after 7PM. Take a cab at 7.30PM to Munkkiniemi, throw some stuff home and get a towel and continue with the cab to Alter Ego sauna party at Ida. Arrive around 7.50PM. Chat with friends, go to sauna and say good byes to friends. Get back home around 10PM. Start packing and finish around 1AM.

Sunday: 5.30AM get up. Do some last minute packing with clothes that have dried just in time. 6.10AM call a cab to the airport. Arrive at the airport 6.40AM, go through check-in and security fast and find myself with lots of extra time, even though plane leaves 7.45AM. Try to sleep some in the plane, and find myself chatting with the person next to me – a graphical designer who lives in Munkkiniemi. 10.26AM GMT started writing for my blog, because the restaurant wouldn't serve me food and instead only offers breakfast. 10.45AM Here and now. Luckily they will start serving food in about fifteen minutes, so pretty soon I will be disappearing into oblivion.

I'm considering and probably will be buying a 1 hour, or 3 hour pass to the airport wireless network to pass the time. I just wish I knew some place to recharge my laptop; they just aren't designed for these kinds of trips. :(

I'm feeling tired, real tired. I've been doing so many things and still so little in the past few weeks. At least I've managed to say goodbyes to my friends. I never expected this moving thing to take so much time. I haven't really managed to do any real work for the past two weeks. Oh well, we did have the board meeting of the project, which required some doing from my part and then this. But it shouldn't really take this much time and I'm wondering who stole all the time I should have had.

I also, just as I was entering Heathrow, for the first time somehow realized that I'm going away. A part of me is sad, very sad, to leave all those wonderful people behind. As my sister can tell, a year ago I would have claimed such a thing to be impossible for me, or at the least very much improbable. I was the person who never really formed emotional attachments to other people. Or I thought I was. I have been such a person in the past and last spring I still thought I was. I thought that was part of my 'real' personality. That I would bond slowly and rarely. But last summer, when my father had an accident, I had a forewarning that things are not as they used to be. I was surprised by the emotional reaction I had then to a person I thought I had no emotional attachment at all. And I dare say, that had it happened a few years before, I probably wouldn't.

It is wonderful to be human and wonderful to have emotions. It is wonderful to feel sad because of leaving all my friends and wonderful to feel excited about the new life that awaits me. It is wonderful to feel anxious about how I am going to fare. Will I be able to accomplish things at the university as I would want to. Will I be able to find new friends and will I want to come back after all is said and done.

Kiire lisääntyy

Hirveä määrä ihmisiä, joille pitää sanoa hei, hei. Hirveä määrä pikkuasioita, joita pitää tehdä. Vielä viikko sitten olin niin typerä, että kuvittelin tällä viikolla olevan aikaa tieteenkin tekemiseen. Olinpa tyhmä. Ehkäpä joskus opin jotain.

Proffan kanssa kuitenkin keskustelin lisurista ja samoin Ronjan kanssa eilen ja tänään. Nyt alkaa lisuri pikkuhiljaa vaikuttamaan mahdolliselta. Päässä on ensimmäistä kertaa jonkinlainen oikea suunnitelma sen sisällöstä ja ajatus siitä, kuinka asiaan voisi päästä käsiksi. Kun vielä löytäisi jostain aikaa ja intoa senkin tekemiseen.

Aamun dada ryhmän kokouksessa juteltiin jatko-opinnoista, oppimistyypeistä, tutkimuksen tekemiseen liittyvästä ahaa -elämyksestä ja sen jälkeisestä suossa rämpimisestä. Siitä, kuinka tämä homma on ihanaa ja kamalaa samanaikaisesti. Kuinka yksityiskohtamuisti tuntuu pikkuhiljaa katoavan kaiken sen kiireen ja ymmärryksen yrittämisen tieltä.

Tajusin myös kuinka onnekas olen. Minulla on ihania ystäviä, jotka jäävät kaipaamaan minua tänne Suomeen. Jään myös kaipaamaan heitä. Pääni on kunnossa ja nautin elämästäni - ja minulle maksetaan palkkaa työstä, jota oikeasti haluan tehdä. Ainakin tänään. Huomenna luultavasti vaivun taas hetkittäiseen masennukseen, enkä usko minusta tulevan mitään, mutta onneksi masennuksen alhot ovat väliaikaisia ja ensisijaisena on luottamus ja usko nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Nykyisyys on kivaa ja tulevaisuus samoin.

Lähtöhetki lähestyy, jouluun, kröhöm, ei vaan lentoon on vain kolme yötä. Lentokentällä on viikonloppuna tiedotteen mukaan ennätysruuhkat. Erityisen paljon ihmisiä on aamuisin klo 6-8, joten minun pitää siis nousta vielä suunniteltua aiemmin. Lentoni siis lähtee klo 7.45.

En ole viimeisen parin viikon aikana kirjoittanut kai paljoa muusta kuin lähdöstä. Tämä johtunee siitä, että viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut läksiäisbileitä ja lähtövalmisteluja. Hyvästelyjä ja uusien urien etsimistä San Diegossa. Kaupungin kartta alkaa pikkuhiljaa näyttää tutulta. Asunnon kanssa näyttäisi onnistavan, ainakin yksi 47-vuotias miekkailun opettaja on ilmaissut halunsa vuokrata asunnostaan huoneen minulle. Sopimusta ei tosin vielä ole allekirjoitettu, joten homma voi mennä kiville. Viisumikin on kuulemma postissa - eilen ei näkynyt vielä ilmoitusta tulleen. Tänään en ole ehtinyt posteja tarkastaa. Toivon kovasti, että se tulee tänään, sillä huomenna ei olisi oikein aikaa odottaa kotona postin saapumista, enkä millään ehtisi iltapäivällä kotiin ennen postin sulkeutumista.